Mallit eteenpäin

entistä enemmän pyrkimään vain oman hyvän tyydyttämiseen. Sekä lehdet että tv-ohjelmat ovat pullollaan asennetta, että jos ei nykyinen miellytä, vaihda uuteen. Se on myös yksi syy ja tietysti kotoa saatu malli, mutta eivät nekään ihan yksiselitteisesti. Erojen taustalla on aina monianaisia syitä, eikä mikään ole koskaan yksioikoista.

Meillä tausta oli päivastainen: mies ihanteellisesta ydinperheestä, jossa vanhemmilla oli ollut aina harmoninen suhde. Minä taas tulen eroperheestä, joka hajosi isän alkoholismin vuoksi. Siitä huolimatta meistä kahdesta mies oli se, joka vietti useita päiviä viikossa ravintolassa, harrasti lukuisia syrjähyppyjä ja lähti lopulta toisen matkaan lapsen ollessa vielä pieni -ja "harrastus" jatkuu myös uudessa suhteessa.

Mies oli ensimmäinen miessuhteeni ja seurustelu alkanut jo lukioiässä. Minä olin täysin sitoutunut avioliittoomme ja olisin jatkanut jopa miehen uskottomuudesta huolimatta, sillä en halunnut oman lapseni elävän samaa erotuskaa, jonka itse koin.

No, näin jälkeen päin ajatellen on hyvä, että näin kävi. Tapasin muutama vuosi eron jälkeen unelmieni miehen, joka oli kokenut samankaltaisia asioita omassa avioliitossaan. Osaamme arvostaa parisuhdetta ja olemme valmiita tekemään töitä sen onnistumiseksi. Kummallakaan ei ole mitään utopistisia toiveita liitosta, vaan olemme tyytyväisiä tavalliseen arkeen. Edellisessä liitossani tämä oli mahdotonta.

Ydinperhe on aika uusi ihanne, ollut toiminnassa vasta muutamia vuosikymmeniä. Ennen puolisot kuolivat ja otettiin uusia, oli ottolapsia (ei ollut lapsettomuudenhoitoja vielä), nurkissa oli huutolaislapsia ja elättejä, piikoja ja renkejä. Sukulaiset saattoivat hoitaa "vieraita" lapsia jne. Oli kaikenlaista puolivirallisesti hyväksyttyä avioliiton ulkopuolista suhdetta ja piilossakin pidettyä.

Nykyään taitaa sentään olla ihan toimivia perheitä!