Uskoontulo!
Kirjoittanut: k-mies (se alkup.... 23.10.2005 klo 13.23
Ihminen ilman vaikenevia "hengellätäytettyjä" elää ja liikkuu pilkattuna ja arvottomana ihmisten joukossa.
Kuullen jumalattomien nauravan ja pilkkajien kertovan kuinka taas on synneissä rypenyt.
Hengellä täyttyneitä ei näkynyt ei kuulunut Hyvän paimenen ääntä "hengellätäyttyneiden" huulilta sillä mykät koirat eivät hauku eivätkä väärät kerro synnin kadottavuudesta, mutta kun usko on havaittavissa,sitten syöksyvät kimppuun perkeleen lähettäminä.
Ennen uskoontuloa(huom! uskossa jo 4 vuotiaana ja kun ei ollut kasvatusoppia, niin...) Jumala lähetti luotujaan koputtelemassa ja kyselemässä ja jopa itse perkeleenkin täytyi palvella Jumalaa siitä syystä kun uskovaiset olivat vaiti.
Oli monenlaista kiinnostuksen kohdetta oli suuntaa
ja tahoa, pimeyden voimaa ja valtaa, mutta valo joka seurasi en sitä tuntenut sillä outouden voimat olivat tarttuneet minuun ja Voimallisen kädet kuljettivat minua, tietämättäni.
En tehnyt "ratkaisua" en päättänyt mitään vaan johdatettuna sanan ääreen jouduin toteamaan että Jumala on ja vain Herra voi pelastaa minut ja
välttämättömyyden pakko sai minut rukoilemaan pelastusta synneista ja helvetiltä pelastus joka
tulee Jumalan suusta eikä ihmisten suiden kautta.
En voinut pysähtyä vaan Jumalan johdattamana minunkin täytyi saada pelastus ja luottaen Herraan
jättäydyin lapsenomaisesti siihen toivoon että Herra ei minua jätä eikä hylkää tuomittujen joukkoon.
Sitten kuulin susien ulvontaa, koirat räksyttäen
päivittäin ja silloin ilmestyivät oven taakse siat ja hieman myöhemmin nuo "hengellätäytetyt" mutta missä olivat silloin kun olisin tarvinnut kuulla Evankeliumia?
No Herra toimii kyllä jos eräät nukkuvatkin.
Jonkin ajan perästä kuulin sanaa Raamatusta ja
kohta oli kun Pietari saarnasi helluntaina.
Luettu Raamatunkohta vaikutti niin että tunsin kolmasti Pyhän Hengen "voitelun" jota pidän Pyhän Hengen saamisen merkkinä, vaikka hurmahenki luki Raamattua.
Kokous pidettiin palokuntatalolla.
Hieman myöhemmin tien toisella puolella oleva seurakuntatalo kutsui ja erään kerran eräs puoliverinen luterilainen luki Raamattua ja eräässä kohdassa tunsin oikeassa olkapäässäni iskun ja ymmärsin sen profetiaksi.
Profetia on osittain toteutunut, mutta onko se kokonaan toteutunut, en tiedä?
Mutta ymmärrän nyt että Jumala puhuu sanansa kautta eikä enää tarvitse olkapäälle läimäyttää
mutta onhan niitä läimäytyksiä tullut runsaastikin ja kasvatuksen vuoksi ja ehkä syystäkin.
Joka kuritta kasvaa..(..muuttuu likkapojaksi?)
Tässä on eräs kertomus uskoontulosta ja uskosta.
Miettiköön kukin tätä ja älköön tehkö vääriä johtopäätöksiä sillä Jumalan johdatus on hyvin erilaista, sanoisin moninaista joten itsekukin kertokoon omastaan parhaan kykynsä mukaan.
Kirjoittanut: k-mies (se alkup.... 23.10.2005 klo 13.23
Ihminen ilman vaikenevia "hengellätäytettyjä" elää ja liikkuu pilkattuna ja arvottomana ihmisten joukossa.
Kuullen jumalattomien nauravan ja pilkkajien kertovan kuinka taas on synneissä rypenyt.
Hengellä täyttyneitä ei näkynyt ei kuulunut Hyvän paimenen ääntä "hengellätäyttyneiden" huulilta sillä mykät koirat eivät hauku eivätkä väärät kerro synnin kadottavuudesta, mutta kun usko on havaittavissa,sitten syöksyvät kimppuun perkeleen lähettäminä.
Ennen uskoontuloa(huom! uskossa jo 4 vuotiaana ja kun ei ollut kasvatusoppia, niin...) Jumala lähetti luotujaan koputtelemassa ja kyselemässä ja jopa itse perkeleenkin täytyi palvella Jumalaa siitä syystä kun uskovaiset olivat vaiti.
Oli monenlaista kiinnostuksen kohdetta oli suuntaa
ja tahoa, pimeyden voimaa ja valtaa, mutta valo joka seurasi en sitä tuntenut sillä outouden voimat olivat tarttuneet minuun ja Voimallisen kädet kuljettivat minua, tietämättäni.
En tehnyt "ratkaisua" en päättänyt mitään vaan johdatettuna sanan ääreen jouduin toteamaan että Jumala on ja vain Herra voi pelastaa minut ja
välttämättömyyden pakko sai minut rukoilemaan pelastusta synneista ja helvetiltä pelastus joka
tulee Jumalan suusta eikä ihmisten suiden kautta.
En voinut pysähtyä vaan Jumalan johdattamana minunkin täytyi saada pelastus ja luottaen Herraan
jättäydyin lapsenomaisesti siihen toivoon että Herra ei minua jätä eikä hylkää tuomittujen joukkoon.
Sitten kuulin susien ulvontaa, koirat räksyttäen
päivittäin ja silloin ilmestyivät oven taakse siat ja hieman myöhemmin nuo "hengellätäytetyt" mutta missä olivat silloin kun olisin tarvinnut kuulla Evankeliumia?
No Herra toimii kyllä jos eräät nukkuvatkin.
Jonkin ajan perästä kuulin sanaa Raamatusta ja
kohta oli kun Pietari saarnasi helluntaina.
Luettu Raamatunkohta vaikutti niin että tunsin kolmasti Pyhän Hengen "voitelun" jota pidän Pyhän Hengen saamisen merkkinä, vaikka hurmahenki luki Raamattua.
Kokous pidettiin palokuntatalolla.
Hieman myöhemmin tien toisella puolella oleva seurakuntatalo kutsui ja erään kerran eräs puoliverinen luterilainen luki Raamattua ja eräässä kohdassa tunsin oikeassa olkapäässäni iskun ja ymmärsin sen profetiaksi.
Profetia on osittain toteutunut, mutta onko se kokonaan toteutunut, en tiedä?
Mutta ymmärrän nyt että Jumala puhuu sanansa kautta eikä enää tarvitse olkapäälle läimäyttää
mutta onhan niitä läimäytyksiä tullut runsaastikin ja kasvatuksen vuoksi ja ehkä syystäkin.
Joka kuritta kasvaa..(..muuttuu likkapojaksi?)
Tässä on eräs kertomus uskoontulosta ja uskosta.
Miettiköön kukin tätä ja älköön tehkö vääriä johtopäätöksiä sillä Jumalan johdatus on hyvin erilaista, sanoisin moninaista joten itsekukin kertokoon omastaan parhaan kykynsä mukaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Siltä näyttää että tässä olisi esimerkki eräästä 'kääntymyksen' muodosta. Useammin kun ihminen kokee uskoon tulon, hän alkaa eheytyä mieleltään, ymmärtää elämää ja itseään suhteessa toisiin ihmisiin. Tätä sanotaan 'konversioksi', se on eräänlainen mielenmuutos, kuin jokin portti aukeaisi, silmat avautuisivat ja alkaa ajatella kaikkea uudelleen. Tarvitsee toisia ihmisiä elämässään, ja toiset itseä, haluaa kuunnella maailmaa ja ihmisiä, mitä täällä on, elää.
Joskus harvoin käy niin, että ihminen kyllä kokee jotakin 'ihmeellistä', mutta sitten jokin meneekin väärin. Ihminen erehtyy luulemaan, että se jokin ihmeellinen ja sanoinkuvaamaton onkin hän itse. Hän hullaantuu, alkaa uskoa olevansa ties mitä. Lopputulos: Valtava megalomaaninen persoona ei saa kyllikseen mistään, ihminen ei enää usko mihinkään, mutta asiat eivät jätä rauhaan, mikään ei ole mitään, mikään ei riitä eikä ole kyllin, alkaa haluta mielettömiä asioita, joita ei voi saada. Tätä sanotaan 'perversioksi'. Tämä ei ole mikään vitsi eikä sanaleikki. Ihminen joka menettää uskonsa, ei ole 'epäuskoinen', vaan uskoo 'mihin tahansa, aivan mihin sattuu', kiihkeästi, mutta mitään sen valmiimpaa ei tule.. Minä, minä, minun.. tässä vika? Ja yhteys muihin ihmisiin katkeaa.