He sanovat, että koraali, joka synkkenee ensimmäisenä, on koraali, joka sammuu ensimmäisenä ja että munuainen, joka pihviintyy ensimmäisenä, lienee munuainen, joka kiveentyy ensimmäisenä. Vaikken omistanekaan aivoödeemaa, mikään saati kukaan ei taanne, että sielusyöpä olisi jollakin tavoin saastainen tauti tai että maksasyöpään voisivat sairastua vain siivettömät. Lapsi itkee keinussa niin, että aivoödeema päässä tuntuu välillä hellittävän ja voin taas peiliin katsoa ja nenästäni räkäpaakkuja kaivella. Lienekäämme! Vaappukaamme! Omatkaamme! Huutakaa! Kuolkaa! Älkää kuolko! Ihminen, joka pihviintyy ensimmäisenä, lienee viimeisimpänä kuoleva. Kuole! Ihminen, joka pihviintynee ensimmäisenä, lienee viimeisimpänä elävä. Kuole!
En usko, että maksani syövyttää aivosi niin paskoiksi, että ainoa, mitä ajattelet, on pälyilijä, jonka arvo on huonompi kuin sohvallaan sisäistä muodonmuutosta läpikäyvän aikaansaajan tai synkässä, myrskyisässä yössä sängyssään sylkeen tukehtuvan Sardonicuksen kirous; vihreänä, elottomana. Ja tuhat syöksyjää pihviintyy! Kuljen siltaa Kroatian ja Bosnian ynnä Hertsegovinan välillä, mutten kuolle, ellei maksani lienekään heikoin liekki.
Isä ja äiti, tukehduttakaa minut! Äiti, tukehduta minut! Ei ole täältä ylös pääsyä. Tukehduta minut! Ei liene täältä Indonesiaan pääsyä. Hamuat kapeaa rantakaistaa välillä Fidžin ja Tongan taikka Tuvalun. Heräsin keskellä yötä hikisenä mylvien nimeäsi. Vain sinun nimeäsi. En edes ajatellut ödeemani klarinettia, suloista ödeemaani, vaikkakin kaikki dependoituneekin siitä, omaatko sielusyöpää ja kuinka levinnyt sielusyöpä on. Sisälläni kohoaa sielusyöpä... älä pihviinny, älä enempää.
Minä pihviinnyn! Minä syövyn! Syöpynen, vaan lienenkö koskaan kokeillut, sanonut tai mylvinyt, kuinka mahtavaa lienisikään omata sielusyöpä? Niin yksin... niin yksin... kuka olet? Kuka olet? Yöllisen syöksyn jälkimaininkeina meressä vellonee rapaa taikka kuraa, surua taikka iloa, näköä taikka kuuloa, elämää taikka kuoloa, rumuutta taikka kauneutta. Itkien laahaa sielusyöpä pornotähtiunionien nauhaa. Mikäs töpselimummo lienen? Mikäs töpselimummo lienet? Jos olet jo pihvi, lieneekö asiasi lainkaan Zimbabweani koskeva? Zimbabweani... minun Zimbabweani. Milloinka lienenkään näkevä aaltoin vellovat kasvot. En edes hahmota, milloin elojemme elektronit sulautuvat protoneihin tai muodostavat atomin näkemättä neliöjuurtemme sielusyöpää. Yksi lapsi aivoaan itkee. Minä odotan, kunnes kylmät suoneni vellovat meressä; vihreinä, elottomana. Kuka olet? Kuka lienet? Kenet näet? Kenet nähnet?
Kaksi kuuta on kulunut ja herään joka yö mylvien nimeäsi niin sinun, pihviintyneesti sinun. Lienevätkö minimaaliset saati maksimaaliset korttiongelmamme niin absurdoituneita, ettet ole nimeävä yhtäkään tarkoitusta saati meinausta? Pihviintynetkö, ennen kuin alan mylviä shonaa sanomatta sanaa "mylvö"? Ole tietoinen, että setswana on nimeni ja luganda peitehahmoni, joka kuollee ennen sessioitamme mielisairaalan sielusyöpäosastolla, joka on synkeä asema keskellä metsää, johon Jumala lähettää meille salaista tietoa television tai matkatelevision välityksellä tai että geograafinen sijaintisi syövässä on oleva myöskin paikka, jossa sielusyöpä sulautuu aivoödeemaan muodostaen valtaisia aivosyyliä, jotka eivät parane kuin hitaasti, niin hitaasti, jos ollenkaan tai että kaikki syntini lienevät nyt Jumalan toimesta anteeksiannetut tai että olen suunnitellut konkvestiäsi myös. Ja sielusyöpä luopuu omistaan. Sielusyöpä luopuu omistaan. Jäljellä on vain kaikki ja ei mitään.
En usko, että maksani syövyttää aivosi niin paskoiksi, että ainoa, mitä ajattelet, on pälyilijä, jonka arvo on huonompi kuin sohvallaan sisäistä muodonmuutosta läpikäyvän aikaansaajan tai synkässä, myrskyisässä yössä sängyssään sylkeen tukehtuvan Sardonicuksen kirous; vihreänä, elottomana. Ja tuhat syöksyjää pihviintyy! Kuljen siltaa Kroatian ja Bosnian ynnä Hertsegovinan välillä, mutten kuolle, ellei maksani lienekään heikoin liekki.
Isä ja äiti, tukehduttakaa minut! Äiti, tukehduta minut! Ei ole täältä ylös pääsyä. Tukehduta minut! Ei liene täältä Indonesiaan pääsyä. Hamuat kapeaa rantakaistaa välillä Fidžin ja Tongan taikka Tuvalun. Heräsin keskellä yötä hikisenä mylvien nimeäsi. Vain sinun nimeäsi. En edes ajatellut ödeemani klarinettia, suloista ödeemaani, vaikkakin kaikki dependoituneekin siitä, omaatko sielusyöpää ja kuinka levinnyt sielusyöpä on. Sisälläni kohoaa sielusyöpä... älä pihviinny, älä enempää.
Minä pihviinnyn! Minä syövyn! Syöpynen, vaan lienenkö koskaan kokeillut, sanonut tai mylvinyt, kuinka mahtavaa lienisikään omata sielusyöpä? Niin yksin... niin yksin... kuka olet? Kuka olet? Yöllisen syöksyn jälkimaininkeina meressä vellonee rapaa taikka kuraa, surua taikka iloa, näköä taikka kuuloa, elämää taikka kuoloa, rumuutta taikka kauneutta. Itkien laahaa sielusyöpä pornotähtiunionien nauhaa. Mikäs töpselimummo lienen? Mikäs töpselimummo lienet? Jos olet jo pihvi, lieneekö asiasi lainkaan Zimbabweani koskeva? Zimbabweani... minun Zimbabweani. Milloinka lienenkään näkevä aaltoin vellovat kasvot. En edes hahmota, milloin elojemme elektronit sulautuvat protoneihin tai muodostavat atomin näkemättä neliöjuurtemme sielusyöpää. Yksi lapsi aivoaan itkee. Minä odotan, kunnes kylmät suoneni vellovat meressä; vihreinä, elottomana. Kuka olet? Kuka lienet? Kenet näet? Kenet nähnet?
Kaksi kuuta on kulunut ja herään joka yö mylvien nimeäsi niin sinun, pihviintyneesti sinun. Lienevätkö minimaaliset saati maksimaaliset korttiongelmamme niin absurdoituneita, ettet ole nimeävä yhtäkään tarkoitusta saati meinausta? Pihviintynetkö, ennen kuin alan mylviä shonaa sanomatta sanaa "mylvö"? Ole tietoinen, että setswana on nimeni ja luganda peitehahmoni, joka kuollee ennen sessioitamme mielisairaalan sielusyöpäosastolla, joka on synkeä asema keskellä metsää, johon Jumala lähettää meille salaista tietoa television tai matkatelevision välityksellä tai että geograafinen sijaintisi syövässä on oleva myöskin paikka, jossa sielusyöpä sulautuu aivoödeemaan muodostaen valtaisia aivosyyliä, jotka eivät parane kuin hitaasti, niin hitaasti, jos ollenkaan tai että kaikki syntini lienevät nyt Jumalan toimesta anteeksiannetut tai että olen suunnitellut konkvestiäsi myös. Ja sielusyöpä luopuu omistaan. Sielusyöpä luopuu omistaan. Jäljellä on vain kaikki ja ei mitään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.