naapurissa kuunneltiin radiosta, kun pekka tiilikainen selosti veikko hakulisen hiihtoa,
pavel koltshin oli paha vastus veikolle,
myös markus-setä piti lastentunteja, joita piti käydä kuuntelemassa naapurin yksinäisen miehen luona ( se oli entinen työnjohtaja)
pavel koltshin oli paha vastus veikolle,
myös markus-setä piti lastentunteja, joita piti käydä kuuntelemassa naapurin yksinäisen miehen luona ( se oli entinen työnjohtaja)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Pekka Tiilikaisen. Sillä oli päässä lätsä, joka oli täynnä matkamuistoja, merkkejä ympäri maailmaa. Isälle olivat tärkeää nämä Pekan urheilu-uutiset. Hiihto oli ykkönen. Isä makasi rentoutuessaan hetekalla. - Muistankohan oikein? Radiosta klo 12 kuului Turun kirkonkellojen lyönnit. Sitten tuli päivän mietelause.
Ja Markus-sedästä - voi mitä kaikkea mieleen muistuukaan! Ja "Pekka Lipposen seikkailut" ...
Vau! Ihana RADIO! ( Tämän kirjoittaminen kesti minulta jonkin tovin - menikohän muistelot päällekkäin?
Isä osti uuden radion.
Yöllä se käänteli asemia ja
kuunteli innoissaan maailman
radioasemia. Äiti sille sanoi,
että tulehan jo nukkumaan.
Markus-sedän lastentunnit olivat minulle tärkeitä. Heti saatiin tyttö sisälle pihalta, kun äiti huuteli rappusilla "Lastentunti alkaa"! Olikohan se torstaisin klo 18.00? Satukuunnelmat olivat mieliohjelmiani. Kerran Markus-sedälle kävi "lapsus-lipsahdus". Hänhän toimi meille lapsille myös terveyskasvattajana, ylistäessään KAURAPUURON erinomaisutta. Kerran hän sanoi: "Minä syön joka aamu kaurapuuroa - paitsi sunnuntaina". Hetken oli radiossa hiljaista. Ja sitten Markus-setä: "Eihän sitä hyvääkään voi aina syödä..."
olen kuullut itsepäistä huhua
markus-sedän lapsuksista, että
hän olisi joskus tokaissut, kun
luuli lähetyksen loppuneen:
"ja nyt markus-setä lähtee pisulle"
( olen kuullut monia versioita tästä,
onkohan joku kuullut sen livenä)
Lauantain Toivotut levyt muistan kuulleeni jo lapsuudessa. Kuinkahan vanha ohjelma se oikein onkaan? Sinne kuuntelijat taisivat lähettää omia toiveitaan. Lähettävätköhän vielä? Sitten muistan Niilo Tarvajärven Aamukahvilla ohjelman. Mitähän muuta muistuu mieleen radion kulta-ajoista?
kankkulan kaivolla-ohjelmassa oli sitä tunnelmaa
humppaveikot soittivat
tippavaaran isäntä nauratti
spedekin oli aika kiva, kun jutteli
g pula-ahon kanssa
taisi olla aune ala-tuuhonenkin siellä
Kankkulan kaivo- ohjelmia on tullut tänä kesänä muutamia uusintana radioteatterin esityksissä.
Olen sen verran nuorempi, etten silloin aikanaan niitä kuunnellut tarkemmalla korvalla, mutta Tippavaaran isännän muistan ja Neulasen Mantan. Ja Hannes Häyrisen esittämän toimittajan.
Nyt myöhemmin olen kuunnellut kirjastosta löytämäni tallenteet, mutta Kankkulan kaivo- ohjelmaa tehtiin useina vuosina.
Itse pidän tavattomasti siitä "saundista" jolla Pumppuveikot soittavat kappaleita sketsien välissä. Aivan ihanasti sovitettuja kappaleita, pitkät alku- ja välisoitot.
Teijo Joutsela on kingi.
Tai hän taitaa olla jo pilven reunalla.
Hannes Häyrinen oli mahtava.
Minulla on Teijo Joutselan ja
humppaveikkojen levy.
Taidankin panna sen soimaan.
Hyvää viikonloppua.
oli käsittääkseni käsikirjoittaja Kankkulan kaivo ohjelmassa. Mainio tekijä. Mieleen on jäänyt kun Tippavaaran vanhaisäntä kertoi viinan tuhoista, hävitti Tippavaaran pirtinkin - kun pannu räjähti.
Muistatko kun tyttö kysyi pojalta tangoa tanssittaessa: Onko tämä tanko? Ei se on viinapullo, vastasi poika. Ei nyt niin korkeatasosita huumoria mutta iloista kerrontaa arjen tapahtumista. Oke Tuuri, Hannes Häyrinen ja Maj-Britt Heljo Neulasen Mantana. Ennen tunnelmoitiin musiikissakin, tavoiteltiin kauneuttakin. Hirvittää joskus nuo daa da daa daa, jäkäti jäk ja jabadabaduu möykät. Toivottavasti nuoret eivät lue kommenttiani.