Mä oon niin kiinni äidissä, vaikka joskus se ottaakin päähän. Mä rakastan sitä niin paljon. Se on mulle kaikki kaikessa ja joskus pelkään menettäväni sen. Niin kuin sillon kun se lähti työmatkalle Belgiaan. Pelkäsin niin, et kone tippuis ja menettäisin äitin. Itkin aluks, koska mua todella pelotti. En halunnu päästää äidistä irti. Mä en pidä itteeni mitenkään epänormaalina asian takia, päinvastoin, kaikkien pitäs mun mielestä aatella samoin. Äiti on kuitenkin tosi tärkee kaikille, joilla se on. Ja ne joilla sitä ei ole eivät voi kuin kuvitella millaista olis jos ois oma äiti. Miettikää nyt, äidit ei todellakaan tahallaan aseta teille rajoja, vaan ne oikeesti ajattelee teitä! Ne ottaa päähän joskus mut jo vähän ajan päästä taas ootte sovussa ja juttelette yhdessä. Muistakaa siis, arvostakaa äitiänne! :)
*15w tyttö*
*15w tyttö*
Vastaukset 5
Vanhimmat
Joo.Lasten ois todellakin syytä arvostaa äitejään.Molempia vanhempiaan.
Monesti valitetaan,että kun oma äiti/isä on niin
p*ska tai vastaavaa, vaikka tosiasiassa onkin ihan loistavat vanhemmat.
MUTTA.Myös vanhempien tulee arvostaa lapsiaan.
Jos on niin kiihkeesti pennun halunnut pyöräyttää niin silloin niistä on otettava vastuu,pidettävä huolta ja kestää , sietää , kestää, sietää, vaikka välillä voimille ottais.
Nyt en sitten puhu henkilöistä jotka joutuvat antamaan lapsensa adoptoitavaksi lapsen edun vuoksi(Esim. on saanut lapsen erittäin nuorena tai ei vain yksinkertaisesti ole rahaa elättää lasta).
Eräs tuttavani nimittäin on joutunut kokemaan kamalia, kutsutaan häntä nimellä "Saija".Hänen äitinsä takia.
Hänen äitinsä on nimittäin moneen kertaan hokenut,että hän ruokoileee joka ilta,että "Saija" kuolisi.On vannonut monena iltana viiltävänsä ranteet auki lähtenyt huitelemaan ties minne.Jättänyt "Saijan" yksin, katsomatta onko "Saijalla" ruokaa jääkapissa tai rahaa,jotta voisi sitä ostaa. Tullut takaisin parin kolmen päivän kuluttua.
Ja saa raivareita joskus ihan noin vain, huutaa ja huutaa, ihan tyhjästä "Saijalle".
Hän yrittää saada Saijan perhekotiin, ei anna hänen muuttaa "Saijan" isän luo, joka asuu viereisessä kaupungissa.
Surullista.:(
Koska "Saija" rakastaa kaikesta huolimatta äitiään erittäin paljon,vaikka ilmeisestikään hänen äitiään ei voisi vähempää kiinnostaa hänen tyttärensä.
Ajatelkaapa nyt jos oma äitisi toivosi,että olisit kuollut,ja kertoisi tämän päin naamaa?
Eikä vain kerran.Kauheaa.
Hirveetä... Toi tarina oli aivan mielettömän järkyttävä. :( Mut just sikskin pitäis osata arvostaa äitiään ja huokaista helpotuksesta ettei oma äiti ole tuollainen. Sis kamalaa, aivan hirveää tommonen...
Oma äiti on hyvin läheinen. :) Tuntu vaikeelta lähtee edes opiskelemaan, kun on aina koti-ikävä. Kaks vuotta vanhempi sisko onneks on seurana. :D
Isästä oon vieraantunu jo ihan kivasti. Välillä tuntuu, että en tunne koko tyyppiä. Välillä taas menee ihan hyvin.
Minullekkin äitini on hyvin tärkeä.
On suuri lahja kun on äiti joka pitää huolta
ja rakastaa.
On suuri lahja äidille että on saanut sinun kaltaisesi tyttären.
Sinun onnellisuutesi on äidillesi tärkeintä
maailmassa vaikka se ei ehkä aina siltä tunnukkaan.
Äiti minäkin.