koroilla kävely

Muistamani mukaan ekat kokemukset on tuossa kymmenen ikävuoden tietämillä, sitten oli pieni tauko, vaikka kengät ovat kuuluneet mun elämääni aina, mutta nykyisin se on jokapäiväistä. Mikä niissä viehättää...sanokaapas se, itse en osaa selittää, enkä juuri välitäkään. Ja koska siitä ei eroon pääse, päinvastoin pahenee vaan, mut onnex on ymmärtävä vaimo, joka on pysynyt rinnalla jo 13v...et silleen. Jatkoja!!!

Korkokengät eivät pahemmin kiinnostaneet nuorena, vaatteet olivat tärkeämmät. Joskus myöhemmin tuli kokeiltua satunnaisesti. Puolivakinainen kokeilu alkoi kun ostin itselleni korkokenkiä. Nythän käyttö onkin päivittäistä, se kuuluu normaaliin elämään. Yllätyin aikanaan kuinka helppoa oli omaksua korkokenkien vakituinen käyttö ja tanssiminenkin onnistuu mainiosti.

Minä kokeilin murrosiässä äidin kenkiä,
mutta sitten se jäi. Muutettuani Hesaan
80 luvulla ja löytäessäni tarpeeksi suuret
kengät olen niitä sen jälkeen pitänyt. Ma-
talaa ja korkeaa korkoa on kokeiltu. Nyt
asuessani pienellä "kylällä" Hesan lähellä
olen kokeillut saapikkaita ulkona pari kertaa.
Ne on aika hillityt, joten moni ei edes huomaa,
kun ei ole piikkikorko (4,5cm). Aina kuitenkin
vähän jännittää uloslähtiessä.

Hei!

Korkojen makuun pääsin oikeasti parikymppisenä. Sitä ennen vain haaveilin niistä. Nyttemmin niitä onkin sitten muutamat kymmenet. Miesten kenkiä en ole enää 10 vuoteen ostanutkaan, mutten minä nyt arkena sentään millään 10 cm koroilla kävele, max. 6 cm soveltuu vielä miehen olemukseen.