Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Jos olisin perhonen...

    jos olisin perhonen heräisin vähän enne auringonnousua, lentelisin hiljaa ikkunasi taakse, odottelisin siinä kunnes sinä heräisit. Katselisin ikkunan takaa aamutouhujasi, sitten sinä avaisit ikkunan ja minä lentäisin sisälle. Sinä et sitä huomaisi, koska juuri silloin kääntyisit selin minua päin. Menisit alakertaan, keittiöön, siellä joisit nopeasti kahvisi, ottaisit avaimet pöydältä ja lähtisit ulos. Minä lentäisin ulos siitä auki jäänestä ikkunastasi. Seuraisin sinua autotallille, missä sinä käynnistäisit jo kevariasi ja juuri kun saavuttaisin sinut, sinä ajaisit pois. Seuraisin sinua niin pitkään kuin pystyisin. Sitten häviäisit näkyvistä, mutta onneksi tietäisin minne olisit menossa. Löytäisin sinut rannalta, jossa olimme käyneet aina yhdessä ja missä sinä olisit nyt yksin... ilman minua. Makaisit ruohikolla puun vieressä, meidän paikallamme, silmät kiinni... Muistelisit minua. Näkisin kuinka kyynel vierähtää poskellesi... Lentäisin varovasti huulillesi. Sinä heräisit muistoistasi, muttet hätistelisit minua pois. Katselisit minua sinisillä silmilläsi. Tykkäisit minusta, koska siipeni olisivat lempiväriäsi... Siniset. Pelkäisit jopa hengittää, etten vain lentäisin pois. Sitten sinun puhelin soisi ja sinun olisi pakko vastata. Minä lentäisin siinä vaiheessa vieressä olevalle kukalle. Sitten lopettaisit puhelun ja olisit taas menossa jonnekkin... Mutta tällä kertaa en tietäisi minne menisit. Joten en edes yrittänyt seurata... En kuitenkaan pysyisi perässä. Lentäisin takaisin sinun huoneeseen... onneksi et olisi pistäny sitä kiinni. Lentäisin tyynylesi ja huomaisin vahingossa sen alla olevan valokuvan... se valokuva olisi minusta. Tajuaisin ettet ole päässyt yli kuolemani... voi sua kulta... yritä! Odottelisin siinä tyynylläsi, valokuvan vieressä sinua. ja kun tulisit kotiin myöhään illalla huomaisit muínut ja hymyilisit. Ottaisit kuvan käsiisi ja minä näkisin taas kyyneliä silmissäsi... Jättäisit ikkunan auki yöksi. Valvoisin koko yön vierelläsi, katsoisin miten nukahdat. Ja juuri ennen auringonnousua lentäisin pois. Minun olisi pakko... Mutta kyllä minä vielä joskus tulisin. Ja tämähän kaikka tapahtuisi... Jos olisin perhonen... Mutta enhän minä ole!
    085
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset

    Vanhimmat

    Ei vielä vastauksia

    Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    suruenkeli kirjoitti:

    jos olisin perhonen heräisin vähän enne auringonnousua, lentelisin hiljaa ikkunasi taakse, odottelisin siinä kunnes sinä heräisit. Katselisin ikkunan takaa aamutouhujasi, sitten sinä avaisit ikkunan ja minä lentäisin sisälle. Sinä et sitä huomaisi, koska juuri silloin kääntyisit selin minua päin. Menisit alakertaan, keittiöön, siellä joisit nopeasti kahvisi, ottaisit avaimet pöydältä ja lähtisit ulos. Minä lentäisin ulos siitä auki jäänestä ikkunastasi. Seuraisin sinua autotallille, missä sinä käynnistäisit jo kevariasi ja juuri kun saavuttaisin sinut, sinä ajaisit pois. Seuraisin sinua niin pitkään kuin pystyisin. Sitten häviäisit näkyvistä, mutta onneksi tietäisin minne olisit menossa. Löytäisin sinut rannalta, jossa olimme käyneet aina yhdessä ja missä sinä olisit nyt yksin... ilman minua. Makaisit ruohikolla puun vieressä, meidän paikallamme, silmät kiinni... Muistelisit minua. Näkisin kuinka kyynel vierähtää poskellesi... Lentäisin varovasti huulillesi. Sinä heräisit muistoistasi, muttet hätistelisit minua pois. Katselisit minua sinisillä silmilläsi. Tykkäisit minusta, koska siipeni olisivat lempiväriäsi... Siniset. Pelkäisit jopa hengittää, etten vain lentäisin pois. Sitten sinun puhelin soisi ja sinun olisi pakko vastata. Minä lentäisin siinä vaiheessa vieressä olevalle kukalle. Sitten lopettaisit puhelun ja olisit taas menossa jonnekkin... Mutta tällä kertaa en tietäisi minne menisit. Joten en edes yrittänyt seurata... En kuitenkaan pysyisi perässä. Lentäisin takaisin sinun huoneeseen... onneksi et olisi pistäny sitä kiinni. Lentäisin tyynylesi ja huomaisin vahingossa sen alla olevan valokuvan... se valokuva olisi minusta. Tajuaisin ettet ole päässyt yli kuolemani... voi sua kulta... yritä! Odottelisin siinä tyynylläsi, valokuvan vieressä sinua. ja kun tulisit kotiin myöhään illalla huomaisit muínut ja hymyilisit. Ottaisit kuvan käsiisi ja minä näkisin taas kyyneliä silmissäsi... Jättäisit ikkunan auki yöksi. Valvoisin koko yön vierelläsi, katsoisin miten nukahdat. Ja juuri ennen auringonnousua lentäisin pois. Minun olisi pakko... Mutta kyllä minä vielä joskus tulisin. Ja tämähän kaikka tapahtuisi... Jos olisin perhonen... Mutta enhän minä ole!

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu