homma menee näin: olin eilen leikkimässä pihalla normaaliin tapaan 3kk ikäisen sakemmanni narttuni kanssa,ja ihan yht'äkkiä kun se lähti kävelemään mua kohti sen oikean puolen raajat eivät pelanneet oikein...se oli niinkuin olisi ontunut kumpaakin samanpuolen rajaa. sitten se yhtäkkiä vaan kaatui kyljellen. minä kannoin koiran sisälle ja se meni koko aika jäykemmäksi ja raajat sojottivat suorina ja koira alkoi kouristella,samantien se meni tajuttomaksi ja silmät kääntyivät päässä nurinpäin. otin ja soitin eläinlääkärilkle joka käski tuoda koiran välittömästi klinikalle. kannoin koiran autoon ja se oli jo alkanut tokenemaan hyvää vauhtia. nyt pystyi jo seisomaan omilla jaloillaa,enään se oli vain hiukan hajamielisen ja nolon oloinen. eläinlääkäri arveli kohtauksen olleen joko epileptinen tai sitten se meinas että sillä on niskanikamissa jokin häikkä. jostain ylimäärisestä löysyydestä se puhui ja yhdisti sen hermoihin. arveli siis homman olevan neurologista. tänään mennään klinikalle uudestaan röntgeniin ja perusteellisiin tutkimuksiin. pelottaa. nyt haluaisinkin tietää että onko kenelläkään teistä kokomusta kummastakaan edellämainitusta sairaudesta tai onko kenenkään koira saanut koskaan samanlaista kohtausta. ell meinasi että epilepsian saa kuriin lääkkeillä. kannattaako?miten kalliit?eihän koira kärsi turhaan? mutta meinas että jos se on niskassa niin sille ei voi tehdä mitään. :(
tuo oli siis ensimmäinen kohtaus. kyseinen koira on aina iloinen ja olenkin sanonut sitä yli-hyper-aktiiviseksi :D se on kyllä aivan matava yksilö ja viime yö onkin mennyt vaan itkiessä ja koiran perään surressa. ell suusta pääsi vielä kommentti että "en halua maalata piruja seinille mutta näyttää aika pahalle". ell kiinnitti huomiota myös koiran motoriikkaan,sillä nimittäin on takapää edelleenkin hiukan lenu,siis sellainen huoppuva. onkos se kuinka yleistä tässä iässä,vai kuuluisiko 3kk ikäisen pennun takaraajat olla jo "kiinteät"?
kyllä tässä nyt ollaan surettu kun koira tuli vasta taloon ja heti saatetaan joutua luopuun siitä ??? jokatapauksessa jos koira joutuu kärsimään eikä sen tila ole hoidettavissa esim.lääkityksellä olen tottakai valmis luopumaan koirasta sen oman eden parhaaksi. kärsimystä en sille halua tuottaa,vaikka se itselle onkin aika kova paikka. mutta antakaa omia mielipiteitänne ja kokemuksia ja tarkentavia kysymyksiäkin saa esittää.kiitos jo etukäteen
tuo oli siis ensimmäinen kohtaus. kyseinen koira on aina iloinen ja olenkin sanonut sitä yli-hyper-aktiiviseksi :D se on kyllä aivan matava yksilö ja viime yö onkin mennyt vaan itkiessä ja koiran perään surressa. ell suusta pääsi vielä kommentti että "en halua maalata piruja seinille mutta näyttää aika pahalle". ell kiinnitti huomiota myös koiran motoriikkaan,sillä nimittäin on takapää edelleenkin hiukan lenu,siis sellainen huoppuva. onkos se kuinka yleistä tässä iässä,vai kuuluisiko 3kk ikäisen pennun takaraajat olla jo "kiinteät"?
kyllä tässä nyt ollaan surettu kun koira tuli vasta taloon ja heti saatetaan joutua luopuun siitä ??? jokatapauksessa jos koira joutuu kärsimään eikä sen tila ole hoidettavissa esim.lääkityksellä olen tottakai valmis luopumaan koirasta sen oman eden parhaaksi. kärsimystä en sille halua tuottaa,vaikka se itselle onkin aika kova paikka. mutta antakaa omia mielipiteitänne ja kokemuksia ja tarkentavia kysymyksiäkin saa esittää.kiitos jo etukäteen
Vastaukset 19
Vanhimmat
En ole eläinlääkäri, mutta tuntuis siltä, että jos selkärangassa olis jotain kinnaamassa, niin ei se koiraa ihan helposti tajuttomaksi saa.
Kyllä nuo oireet sopivat paremmin epilepsiaan. Piruja ei kannata maalailla; jos kohtaus on ollut noin rankka, niin jo pelkkä uupumus saa tuonikäisen koirun takapään huojumaan.
Kyllä epilepsian usein saa hoidettua ihan lääkkeilläkin. Nyt kannattaa vain seurata vointia ja toivoa ettei kohtaukset uusi tai ainakaan pahene enää. Voi voimakkaasti!!!
Otitko ostotilanteessa selvää, onko koiran suvussa epilepsiaa? Kerrottiinko sinulle ko. rodun sairauksiasta? Mitenkähän lienee kasvattajan korvausvastuu???
Tuntuisi, että jos noin nuorella ilmenee ko. sairaus, kasvttaja olisi jollain tavalla korvausvastuussa. Otapa vaikka kennelliitolta selvää asiasta.
Pitäisiköhän nyt "roosa" ensin odottaa lääkärin
diaknoosia, ja puhua sitten vasta RAHASTA,
ja hakea korvauksia.
asiat tärkeysjärjestykseen ihmiset. ensin kärsivä eläin, sitten vasta korvaukset. turha on nylkeä kani ennenkun se on ammuttukaan
tämä on ensimmäinen tapaus tälmän kasvattajan pennuista. kaikki edelliset ovat olleet pääosin terveitä. kasvattaja totesikin että kyllä hän tiesi että se päivä joskus kohdalle sattuu että hänenkin koirilleen tulee jotain tuon kaltaista...surettaa vaan niin...
elikkäs jo osto tilanteessa olen tiennyt että pentu ei ole takuu pentu eli kasvattajat korvaavat vain napatyrän ja uroksilla laskeutumattomat kivekset mutta kyllä ne sanoivat sillon kun hain pennun että jos sille nyt jotain kamalaa tapahtuu joka johtaa esim lopettamiseen niin katostaan sitten uudelleen. ei tässä mulla ole kyse yhtään rahasta. vaan ainostaan rakkaasta epnnustani jonka haluaisin viettävän päivänsä terveenä....periksi en ihan heti anna....
itsellä tuli heti mieleen jäykkäkouristus... kun on tädin koiralla sellainen ollut, kuoli sitten kouristuksiin.
mutta koira on edelleen hengissä..kohtaus meni ohi...
onko koirasi rokotettu jäykkäkouristusta vastaan?
Hei!
Meillä oli uros sakemanni, jolla alkoi epilepsia ihan kuvailemallasi tavalla. Koira oli vähän vajaa kaksi vuotias. Soitettiin lääkärille, joka määräsi lääkkeitä (huom! koirille on kehitetty ihan oma epilepsia lääke, muistaakseni Barbivet).
Mutta, kohtaukset pahenivat, ne tulivat rykelmissä. Alkuun lääkkeet toimi, mutta sitten vaikutus väheni ja kohtauksia vaan tuli lisää. Usein ihan päivälleen kolmen viikon välein. Ne kohtaukset oli niin rajuja, eikä koira enää parin kolmen kohtauksen jälkeen tullut tajuihinsa ennen kuin sitten tunti pari sen jälkeen kun viimeinen kohtaus oli ohi ja koira oli levännyt. Seuraava päiväkin meni aina ihan vaan lepäillessä. Vuoden verran jaksettiin yrittää, mutta tilanne alkoi olla tosi epätoivoinen. Sitten eräänä päivänä, kun kohtaukset taas alkoivat ja koira meni taas ihan tajuttomaksi, isä vei sen mökille ja lopetti. Se on ollut kyllä vaikein päätös mitä meidän on pitänyt tehdä. Ja kyllä itketti. Itkettää vieläkin. Mutta meillä on nyt uusi puolivuotias narttu pentu, jonka kanssa yritetään paremmalla onnella.
Älä nyt säikähdä tästä ihan täysin. Ei epilepsia aina kehity niin pahaksi. Monet pärjää ihan hyvin. Luin juuri olikohan se koiramme lehdestä, että akupunktiokin voi auttaa epilepsiaan.
Keskustele eläinlääkärin kanssa ja vaadi hoitoa!!!
Jaa, mutta tuo sinun koirasi on aika nuori. Yleensä perinnöllinen epilepsia alkaa parin vuoden iässä. Onkohan se saavut vammaa päähänsä, kasvain??
"isä meni mökille ja lopetti"
ampui?julmaa!!!sikamaista suorastaan!
Tarkentaakseni asiaa
koira oli tajuton, oli ollut tajuton jo yli puoli
päivää, koska epilepsiakohtauksia oli tullut jo
11 kertaa päivän aikana!!
Sinulla ei kai ole ollut epileptistä koiraa?
Minua loukkaa se, että sinä viestilläsi kyseenalaistat
meidän rakkautemme tuota koiraa kohtaan.
Kuten jo sanoin se on ollut elämäni vaikein päätös,
mutta oikea.
Lääkeannoksia ei voinut lisätä, koska muutoin koira
olisi saanut maksavaurion ja kuollut siihen. Ja koska
kohtausten määrä lisääntyi koko ajan, ei asialle voinut
tehdä mitään.
Olisiko pitänyt jäädä odottamaan, että tulee se
vihoviimeinen kouristelukohtaus, joka ei lopu ennen kuin
koira kuolee siihen?!
Me rakastimme sitä koiraa perheenjäsenenä, eikä koskaan
tule toista yhtä rakasta koiraa!
tarkoitin vain että eikö olisi ollut mahdollisuutta lopettaa kärsimykset muulla tavoin kuin ampumalla?
en tarkoittanut loukata ja pyydänpä syvästi anteeksi väärinkäsityksiä...ANTEEKSI!
olen minäkin menettänyt useita ystäviäni ja se ei ole koskaan yhtään helpompaa...toivottavasti ymmärsit mitä tarkoitin...sillä minä ymmärrän sinun surusi...ei ole päivääkään etten ajattelisi näitä rakkaita jotka todella ovat olleet osa perhettäni...kaunista kesää ja uusia tuulia...
Kiitos.
Minä luulen, että se oli helpon tapa.
Siihen hätään tuskin olisimme eläinlääkäriltä aikaa
saaneet ja muulloin koira oli ihan normaali.
Eli jos sitä olisi piikille lähtenyt viemään, niin
se olisi aivan varmasti aavistanut mitä tapahtuu, kun
ollaan oudossa paikassa ja me itketään vieressä.
Se ei tullut kysymykseenkään.
Nyt koira lähti tietämättä siitä itse yhtään mitään.
Ymmärrän kyllä, että jokaisella on omat käsityksensä
asioista. Me harkitsimme asiaa pitkään ja tulimme tiettyyn
lopputulokseen, joka oli meidän mielestämme kivuttomin koiralle.
ymmärrän miltä sinusta tuntuu!!!minulla oli koira joka jouduttiin sitten lopettamaan....se olisi juuri täyttänyt 11 vuotta ja oli vanha rotuunsa!!se tuli kipeäksi ja ainoa hoito olisi ollut leikkaus.....mutta noin vanhaa koiraa on riskiä ruveta leikkamaan......päätös oli vaikea,mutta tietysti ajattelimme koiramme parasta!meillä on ikävä sitä ja vieläkin surettaa sen poismeneminen!!!onneksi meillä on siitä hyvät muistot!!itkimme toki vieressä....mutta koira se vaan helutteli häntäänsä iloisena...ennen nukkumista!!!tuo hännän heiluttaminen voi vaikuttaa että koiraa ei häirinnyt sen sairaus...mutta kyllä se häiritsi!!!!se vinku joka ilta...ja vaihtoi levottomasti koko ajan paikkaa...lisäksi se ei syöny mitään...ja se oli apaattinen!!!voin vielä kertoa että koirallamme oli kohtutulehdus!!
eilen käytiin siis ell. alustavat kokeet on otettu ja mahdoi muuten maltaita kun ne kokeet lähti aivan älyttömän kauas labraan tutkittavaksi. mutta uskon sen olleen sen arvoista. ell melkeinpä jo sulki pois sen niska/selkäydinkanava jutun....nyt odotellaan vaan tuloksia.....ilmoitan sitten lisää
ja vielä haluan mainita tuohon artun ja siirin tappeluun. minä en yhtään paheksu artun perheen tapaa lopettaa ko koira. koira kuolee ammuttaessa välittömästi. mutta oletteko lopettaneet koskaa koiraa piikillä,hidas prosessi. itseltäni on lopetettu koiria ja hevonenkin piikillä....ja tuskaa se oli,ainakin kovasti itselle...ja ei se eläin siinä suoraan nukahda...se kestää...ampumisella tuskat häviävät alta sekunnin.....se siitä....
ensimmäinen koirani lopetettiin piikillä...
ja ei se joutunut kitumaan...
nämä ovat periaate kysymyksiä...ja mistään tappelusta ei ole kyse...
MMM:n sivulta kopsattua:
Koira, kissa tai muu vastaava pienikokoinen seura- tai harrastuseläin saadaan lopettaa, jos ei eläinlääkärin toimesta nukutusaineella, ainoastaan ampumalla aivoihin tai käyttämällä kaasua, joka aiheuttaa välittömän tajunnan menetyksen ja kuoleman.
ei ollut todellakaan kyse mitä missäkin lukee...on minun mielipide ja sitten teidän muiden...en tahdo kuulla mitään kirja/lakitietoa...
kyse on periaatteista...
jos ei kelpaa niin antakaa olla...
en jaksa selittää samaa asiaa tuhatta kertaa...