ADHD?

Eiköhän se homma ole niin, että sinä et vain osaa kasvattaa lapsiasi. Olet liian lepsu. Olet opettanut heidät siihen, ettei sinua tarvitse totella ja kanssasi saa pelata kaikenlaisia pelejä. Vaihda tyyliä ja tee selväksi lapsillesi keinolla millä tahansa, että ei tarkoittaa ei eikä jotain muuta.

Koeta nyt olla ikuinen ja vanhempi, se jonka tehtävänä on kasvattaa lapsistaan elämässään toimeentulevia ihmisiä. Se on sinun työsi ja tehtäväsi.

Harmi ettet laittanut lasten ikää siihen ja kertonut tarkemmin.
Ensinnäkin kysy miten päiväkodissa menee, esiintykö siellä ongelmia?
Sitten ota asia esille neuvolassa.
Neuvola laittaa laittaa läheteen sitten tarkempiin tutkimukseen, näkemuksensa mukaan.
ADHD on yleensä jatkuvaa vilkkautta ja keskittymishäiriöitä, ja sen tulee jatkua yli puolivuotta ennen kun tutkimuksiin ryhdytään.
käy vaikka lukemassa adhd liiton sivuja ja muutenkin netistä löytyy kyllä runsaasti tietoa.
Rajojen asettattaminen ja säännöllinen päivärytmi on ne kaksi todella tärkeää asiaa adhd:n hoidossa, vaikka diagnoosi tehtäisiinkiin, ei se käytännössä arkea helpota joten voit hyvin alkaa noudattamaan jo saman tien neuvoja mitä varmasti netistä löydät.

Meillä on vanhempi tytöistä ollut aina vilkas ja äärettömän omapäinen jo laitokselta asti. Synnytysosastolla koin ensimmäiset avuttomuuden hetket kun neiti kiljui kuin viimeistä päivää. Kunnes kokeneet hoitajat keksivät, että pikku pirpanalta palaa päreet ellei rinta ole heti suussa kun on nälkä!

Tänä päivänä neiti on jo 5v. Todella voimakastahtoinen, jopa niin ettei perhepäivähoitaja hänen kanssaan jaksanut. Päiväkodissa tosin on ollut aivan toista, suorastaan kiitettävää työtä hoitajilta! On ohjattu ja tyttö on oppinut hienosti toimimaan ryhmässä, vaikka perhepäivähoitajan mielestä meidän tytöllämme on käytöshäiriöitä..

MUTTA minkäänlaista ylivilkkautta ei hänellä ole, meitä on helpottanut selkeä päivärytmi, tiukahko kuri (jos ei muuten uskota niin vaikka sohvalle hetkeksi istumaan yksin) ja se, että asioita selitetään esim. miksi sisällä ei juosta, miksi illalla leikitään rauhallisempia leikkejä paria tuntia ennen nukkumaan menoa jne jne.

Mummoloissa sitten onkin aivan eri meno. Olemme ottaneet mummujen kanssa useamman kuin kerran yhteen siitä kun siellä menee välillä riehumiseksi ja meno ihan tolkuttomaksi. Mummot kun sitten ihmettelevät, että miten tuo tyttö käyttäytyy noin.. Juttelin neuvolan tädin kanssa asiasta ja hän sanoi, että mummot eivät asetu tarpeeksi ns. aikuisen rooliin vaan tavallaan lasten tasolle "kaveriksi". Eivät rajoita tarpeeksi jne.. Ja varsinkin tämä vanhempi tytöistä asettuu sitten määräileväksi riehujaksi.

Ja tuosta puhumisesta vielä, että jos tämä vilkas ja jääräpäinen neitimme on kovin väsynyt niin hän pulputtaa taukoamatta!

Voimia ja myötätuulta sinulle!

Juu ei kannata välttämättä tällaiselta palstalta kysyä, jota lukevat "normaalien" lasten vanhemmat. Tarkkaavaisuuhäiriö-osastolta saa tietoa sellaisilta vanhemmilta joiden lapsella on diagnoosi kyseiseen häiriöön.

Tietenkään ei pidä ensimmäisenä ajatella, että sinun lapsiesi kohdalla kyseessä olisi adhd-häiriö. Voihan kyseeseen tulla tosiaankin vain pelkkä vilkas luonteenlaatukin. Kaikki lapset kun eivät tuppaa olemaan samanlaisia. Onhan meissä aikuisissakin sekä ujoja/hiljaisia että jatkuvasti menossa olevia papupatoja ja kaikkea siltä väliltä.

Täytyy kyllä sanoa, että kyllähän lastesi käytöksestä adhd.kin tulee mieleen. Se vieläpä on perinnöllistä ja näin saattaa samassa perheessä olla usampikin tapaus. Meillä toinen lapsistamme on juuri tuollainen papupata joka ei kertakaikkiaan pysy paikallaan oli sitten missä hyvänsä. Meillä myös tuo harrastustoiminta on ollut esim. sellaista, että lapsellamme on ollut ihan omat uimakoulut kun muut lapset ovat kuuliaisesti totelleet ohjeita.

Ja ihan sama missä on, niin tuo ohjeiden noudattaminen on ylivoimaista.
Ja nyt tietenkin joku sanoo, että pistäisit lapsesi kuriin :-) Niinpä niin. Olen jo lakannut keskustelemasta tästä aiheesta.Ihmisillä, joilla ei ole tietoa adhd.sta eivät sitä voi ymmärtääkkään. Sen verran sanon, että minulla on kaksi lasta,samaa sukupuolta, ikäero 1,5vuotta. Ovat vain käytökseltään kuin yö ja päivä. Kasvatus ollut täsmälleen sama, samat rajat ym.

Joku tuossa sanoi, että hän laittaa vilkkaan lapsen sohvalle istumaan jos meno on yltynyt liiaksi. No,adhd-lapsella tuo ei toimi, ei kertakaikkiaan. Siinä pitää olla itse pitämässä kiinni, jotta lapsi pysyy paikallaan. Eikä tämä tarkoita, että ylivilkkaalle lapselle ei aseteta rajoja. Kyllä, rajat on oltava jopa vielä tiukemmat ja johdonmukaisuutta pitää noudattaa joka tilanteessa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tämä lapsi tottelee.

Meillä kun diagnoosia mietittiin, niin yhtenä kriteerinä oli juuri se seikka, että lapsi on ollut 1-vuotiaasta hoidossa, mutta siltikin käytös on ollut joka paikassa samanlaista. Häntä eivät ole minkään valtakunnan hoitotädit saaneet rauhalliseksi. Onhan lapsia jotka riehuvat vain esim. kotona mutta hoidossa ovat enkeleitä. Adhd-lapsi ei pysty säätelemään käytöstään tilanteen mukaan.

Neuvolassa meilläkin aina sanottiin, että ei lapsella mitään ole. ne ovat kuitenkin tilanteita, jossa lapsi pääsee uuteen paikkaan. Meillä ainakin mentiin innolla aina neuvolaan kun siellä oli uusia leluja joilla sai leikkiä. Ja kaikki lääkärin välineet olivat kivoja, siinä meilenkiinto säilyi aina sen hetken kun sai tutkia uusia tavaroita.

Mutta siis alkuperäiselle. Kukaan täällä ei pysty tekemään diagnoosia lapsestasi. Täällä saattaa saada muutenkin väärinymmärrystä osakseen. Kuitenkin jos olet huolissasi ja hoitopaikassa myös, ota ihmeessä yhteyttä terveydenhoitajaasi/lääkäriin jotta saisit lähetteen tutkimuksiin. Ennen kouluikää kyllä olisi hyvä selvittää asia, sillä vaikeudet tulevat näkymään koulussa. Tuleviin keskittymisongelmiin puututaan näin jo heti alusta. Opettajien on myös helpomi ymmärtää lapsen käytöstä, eikä tule niin herkästi kritiikkiä kasvatusmenetelmistä.

Toivotaan kuitenkin, että olisi kyse normaalista vilkkaudesta, sehän saattaa laantua iänkin myötä.

Mutta meillä se oli niin älytöntä se meno, että vieläkin kauhistuttaa. Muutamia esimerkkejä... Juoksu autotielle n. 50 kertaa päivässä, lapsi ei pysähtynyt, jos ehti päästä vauhtiin. Yleensäkin se, että kun jokin asia oli ehtinyt käynnistyä, ei lapsi kuullut tai nähnyt mitään muuta. Siinä ei auttanut vaikka kuinka perään kauhuissaan huusi, viesti ei mennyt perille. Tämä oli meillä todellinen ongelma, ja olin monta kertaa täysin uupunut, ja harkitsin nelivuotiaalle valjaita ja koiran flexiä ulkoillessa, kun ei silmät riittänyt jokaiselle lapselle. Hihnaan ei kuitenkaan tarvinnut mennä.

Toinen pelottava juttu meillä oli se, että kun lapsi sai jotain päähänsä, niin mikään ei auttanut. Poika oli täysin vakuuttunut siitä, että hän pystyy lentämään, kunhan keksii miten se tehdään. Sitten sitä harjoitteli, loikki milloin mistäkin alas mitä mielikuvituksellisempien apuvälineiden kanssa. Itsesuojeluvaisto ei tuntunut varoittelevan lainkaan, vaan pelkäsin todella sitä päivää, että hän keksii kokeilla hypätä vaikkapa talon katolta... Onneksi tämäkin vaihe meni ohi.

Mihinkään päivittäistoimintoihin ei keskittymiskyky piisannut. Ruokapöydässä pyöri koko ajan, jaloilla sätki jos ei pyöriminen, ja muu touhuilu onnistunut. Lasit yms. välineet putoili jatkuvasti, joten ruokapöytään katettiin aina valmiiksi myös siivousvälineet. Ruoka saattoi mennä suuhun, mutta usein myös koko lautanen lattialle. Yleistä oli myös syöminen naapurin lautaselta, tämä piirre esiintyi lähinnä päiväkodissa.

Vauhti oli kokoajan todella kova, poika ei tehnyt oikeastaan juuri mitään rauhallisesti, vaan koko ajan oli mahdoton häsellys. Tämä tietysti myös aiheutti vahinkoja. Sellainen on/off- lapsi yleensäkin. Tämä piirre aiheutti vahinkoa myös muille, koska lapsi ei vauhdikkaassa leikissä ehtinyt väistää muita; törmäily yms. aiheutti tietysti myös sen, että kaverit halusivat pysyä mahdollisimman kaukana, ja pelkäsivät lasta.

Suu kävi jatkuvasti, ja lapsen uteliaisuus tuntui aivan pohjattomalta. Todella noloja tilanteita syntyi esimerkiksi kaupassa usein. Lapsi tuntui havaitsevan kaiken epäolennaisen (siis minun aikuisen mielestä), ja toiminna motiivit olivat joskus hiukan kummallisia. Päättömän ryntäyksen tielle saattoi aiheuttaa vaikkapa se, että toisella puolella tietä näkyi perhonen. Vielä kun puhetta tuli taukoamatta, mutta lapsi käytti kieltä hyvin luovasti eli puhui mitä sylki suuhun toi, ja yhdisteli asioita epäloogisesti, eikä oikeasti ymmärtänyt mitä sanoi, olin todella uupunut.

Ja uupuminenhan ei ainakaan auta tilannetta, siinä olet oikeassa, niin kannattaa hakea apua vaikkapa terveyskeskuksen kautta. Diagnoosi on siinä vaiheess toissijainen asia, tärkeintä on saada arki sujumaan paremmin.

Mutta ADHD ei ole pelkkää ylivilkkautta, vaan siihen liittyy yleensä häiriöitä monella eri osa-alueella. Tietoa saat hyvin vaikkapa adhd-liiton nettisivuilta. Diagnoosin tekoa edeleltää yleensä pitkä prosessi, tehdään monenlaisia tutkimuksia (esim. psykologi, toimintaterapeutti, puheterapeutti). Seurantakaavakkeita täytetään kotona ja koulussa/päivähoidossa. Yleensäkin papereita piti täyttää ihan älyttömiä määriä. Meillä neurologin tekemään diagnoosiin kului monta vuotta siitä ensimmäisestä huolestumisesta päiväkodissa.

Joka tapauksessa, vaikka mikä tahansa olisikin diagnoosi on tärkeää ottaa käyttöön rutiinit ja tarkat säännöt. Sen joutuu tekemään joka tapauksessa, ja vaikka se ei helppoa olekaan, rohkaisen sinua sen tekemään mahdollisimman pian. Meillä ne tehtiin kirjallisena (oikeastaan piirrettyinä kuvina), ja niitä kerrattiin usein. Joka kerta uloslähtiessä käytiin läpi, joka kerta ennen ruokailua yms... Meillä toimi tehokkaana se, että lapsi itse kertasi säännöt, eli hän kertoi meille aikuisille niiden tukikuvien avulla. Jotain sinun on tehtävä joka tapauksessa, koska mistään et lisäävoimia saa, ja herkästi tilanne vain luisuu pahemmaksi.

Voimia syksyyn ja talveen! Sitkeä työ palkitaan varmasti, ja voit vaikkapa vuoden päästä jo hiukan naureskellakin tälle ajalle!!

että molemmat lapsesi olisivat ad/hd. Muutenkin taudin diagnosointi on suhteellisen hyvin katsojan ja testaajan asenteestakin kiinni.. Monasti lapsilla on ongelmaa paljon muuallakin, mutta kun keksitään tuo diagnoosi niin tutkimukset loppuu siihen.

Kuulosti ihan vaan villeiltä vekaroilta nuo tyttösi! AD/HD:n kanssa menee nimittäin hermot sekä aamulla että illalla ei vaan viikonloppuna..