Nyt on juttu niin, ettei meidän perheeseen tule lasta ilman lääketieteellistä apua. Yksi kohdun ulkopuolinen raskaus oli viime vuonna, sen yhteydessä menetin toisen munatorveni. Ja nyt todettiin, että se jäljellä oleva munatorvi on tukossa.
Sain lähetteen Naistenklinikalle keinohedelmöitykeen, muistaakseni IVF:stä oli puhe. Teknisesti olen selvillä miten se tehdään ja onnistumisprosenttikin on tiedossa, mutta ei niistä tiedoista ole mitään lohtua.
Tiedätkö sinä kuinka kauan kestää, että pääsee edes Naistenklinikalle, onko jonot pitkät? Kuinka kauan kestää ekasta käynnistä, että lopulta alkiot siirretään sisälleni? Onko sinulla kokemusta, onnistuiko vai ei?
Ja tärkeimpänä kysymyksenä, miten olet selvinnyt tästä surusta? Ettei lasta niin vaan tulekkaan ja ehkä ei tule koskaan? Miten parisuhde on kestänyt tämän?
Itsellä tuntuu nyt, ettei tästä pääse yli. Mies on kovin hiljainen, hän on aina halunnut suurperheen. Olen jo 31-v, joten en haluaisi montaa vuotta yrittää raskautta, mutta kai se on vaan pakko. Adoptiokin pyörii mielessä, mutta ensin haluaisi kuitenkin käyttää kaikki keinot oman lapsen saamiseksi. Mies ei tällä hetkellä ole yhtään kiinnostunut adoptiosta.
Haluaisin kuulla kokemuksia lapsettomuudesta, iloisia sekä surullisia tarinoita.
Onko lapsettomille mitään tukiryhmää?
Sain lähetteen Naistenklinikalle keinohedelmöitykeen, muistaakseni IVF:stä oli puhe. Teknisesti olen selvillä miten se tehdään ja onnistumisprosenttikin on tiedossa, mutta ei niistä tiedoista ole mitään lohtua.
Tiedätkö sinä kuinka kauan kestää, että pääsee edes Naistenklinikalle, onko jonot pitkät? Kuinka kauan kestää ekasta käynnistä, että lopulta alkiot siirretään sisälleni? Onko sinulla kokemusta, onnistuiko vai ei?
Ja tärkeimpänä kysymyksenä, miten olet selvinnyt tästä surusta? Ettei lasta niin vaan tulekkaan ja ehkä ei tule koskaan? Miten parisuhde on kestänyt tämän?
Itsellä tuntuu nyt, ettei tästä pääse yli. Mies on kovin hiljainen, hän on aina halunnut suurperheen. Olen jo 31-v, joten en haluaisi montaa vuotta yrittää raskautta, mutta kai se on vaan pakko. Adoptiokin pyörii mielessä, mutta ensin haluaisi kuitenkin käyttää kaikki keinot oman lapsen saamiseksi. Mies ei tällä hetkellä ole yhtään kiinnostunut adoptiosta.
Haluaisin kuulla kokemuksia lapsettomuudesta, iloisia sekä surullisia tarinoita.
Onko lapsettomille mitään tukiryhmää?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei ole kokemusta IVF:stä, mutta halusin sanoa, että olet onnellinen, että sinulla on edes sellainen mies, joka lapsia haluaa. Niitä tuntuu olevan nykymaailmassa harvassa.
Tsemppiä IVF:n!!!
On yhdistys lapsettomille ja monissa kaupungeissa toimii tuki/keskusteluryhmiä.www.lapsettomientuki/net
Käyppäs sivuilla!!!
Itse olen käynyt KYS:issä hoidoissa että tietoa ei ole Naistenklinikasta. Mutta tuosta IVF eli koeputkihedelmöityksestä sen verran on tietoa, itse olen kerran käynyt ja toinen kerta tulossa, että hoito siinä kestää noin kuukauden. Nenäsumutteet aloitetaan noin viikkoa ennen kuukautisia sitä seuraa jonkin ajan päästä piikitykset ja sitten on keräily ja istutus samalla viikolla. Eli itse aloitan nyt sumutteen käytön viikolla 46 ja keräily sekä istutus ovat viikolla 51. Minulla siirrettiin viikolla eteenpäin alkuperäisestä suunnitelmasta tuota keräilyviikkoa, koska on kuulema niin ruuhkaa sairaalassa.
Tsemppiä!
Meillä yritystä takana kolme pitkää vuotta, lopulta sain asiantuntevaa apua, kun olin jo luopunut toivosta. Endometrioosi, laajalle levinnyt syynä. No, viis vauvasta kunhan saisi edes itsensä kuntoon. Leikkauksen jälkeen lääkäri kysyi mielipidettäni lisälasten hankintaan. Siitä yhdet kuukautiset ja leikkauksen jälkitarkastus ja päätös keinohedelmöitykseen. Seuraavien kuukautisten jälkeen aika sairaalaan hakemaan kasaa reseptejä ja nyt aloitan jarrun käytön. Ehkä jouluna meillä voidaan jo miettiä raskaustestiä.
Lapsettomuus ei ole koskaan vika jommassa kummassa, se vain on ikävää. Älkää etsikö syyllistä muuten kuin saadaksenne oikean hoidon.
Siis tarkoitan keinohedelmöityksellä sitä että lääkkeillä saadaan oma hormoonitoiminta loppumaan (jarru) ja piikeillä taas saadaan tuotettua munarakkuloita, jotka sitten poimitaan ja lääkärit maljoissaan sekoittelevat meille vauva-ainekset jotka istutetaan kohtuuni ja taas syödään lääkkeitä että tapahtuisi kiinnittyminen ja sitten loppu onkin toivomisen varassa.