Puoliso ei halua...

Ja sanon suoraan, että olisi pitänyt erota viimeistään kymmen vuotta sitten. Nyt vihdoin yritetään lasta (lääkärin mukaan ihan mahdollista), mutta onko se kiva kun itse olen jo 40 ? Kysyn vaan.

Yritinkin ottaa eroa joskus 10 vuotta sitten, mutta mieheni kuuluu niihin, joista ei niin vaan erota.

Mutta jos nyt olisi silloin ja tietäisin sen mitä nyt, niin eroaisin. Matkustaisin vaikka liftillä maailman ääriin ja hankkiutuisin raskaksi vaikka ensimmäisen "siitosorin" kanssa.

ONNEA sinulle, tulevaisuudessa. Sitä todella tarvitset.

Voisin kertoa kuitenkin oman kokemuksen.

Meillä lapsentekopuheet aiheuttivat aina jommassakummassa kauhua. Kun mies olisi halunnut, niin minä jouduin paniikkiin, ja kun lopulta minun mielestäni lapsi olisi saanut tulla niin mies joutui paniikkiin. Tämä kaikki tarkoitti sitä että avioliitossamme oli jotain vialla. Lopulta päätimme erota, mutta kohtalon ivaa oli että silloin huomasin olevani raskaana. Erosimme kuitenkin.

Lapsi on parasta mitä minulle on tapahtunut. Oli miten oli, niin lapsi kannattaa aina.

Meillä kanssa mieheni ei halunut lapsia, kun sitä ekaa kertaa kyselin. N.puoli vuotta teidustelin ja aina sama vastaus.
Puolen vuoden päästä päätin lopettaa pillerit. Miehini ensi reaktiot oli aika pahat, mutta reilu 2kk jälkeen hänkin vihoin tajusi. Ja nyt ollaan yritetty n.2 vuotta...

Miehiä pitää aina vähän ravistaa ennen ku ne ymmärtää ja antaa sulattamis aikaa. Tietysti kaikki on erilaisia.

kuin "pakottaa" tai "painostaa" toinen isäksi/äidiksi.

Kiva kuulla muidenkin kokemuksia :)
En tiedä mitä tässä pitäisi tehdä, se on niin hankalaa kun ei sen takia haluaisi erotakaan, mutta asia kiristää nyt kummankin hermoja kovasti!
Ei ole kivaa näinkään, että riidellään sitten ihan olemattomista. Pitäiskö minun luovuttaa...no ei ,mielestäni jokaisella ihmisellä on oikeus lapseen jos haluaa.

Olen tässä miettinyt asiaa jo useamman päivän, enkä todellakaan tiedä mitä tässä...ihankuin alkaisi pää seota.

Ollaan jo yli 6 vuotta oltu yhdessä, joten en ainakaan hätiköiden ole lasta tekemässä. Mieheni myös puhui halustaan jo useita vuosia sitten ja minä jotenkin ajattelin että sitten kun itse olen valmis niin mikäs siinä sitten, kun hänkin haluaa...mutta toisimpa kävi.

Meilläkin kun tosiaan tuota ikää kummallakin alkaa olla jo yli ja alle 30 niin eipä tässä viitsisi kovin kauaa enään odotella. Kuka haluaisi ettei enään lapsia voisi iän perusteella saada tai että se kovin hankalaa voi olla ja sitten vielä onhan se aina raskaampaa vanhemmalla iällä...

Mä olen tosi iloinen teidän puolesta jotka olette saaneet yhteisen päätöksen lapsen teosta aikaan :)
Toivon vaan, että minullekin tuo onni suotaisiin. En mitään siitosoria haluaisi vaan lapselle isän joka haluaa ja rakastaa lasta samalla lailla kuin minäkin.

Minulla oli hankala raskaus ja hankala synnytys. Aikaisemmin pelkäsin ihan kuollakseni raskaaksi tuloa ja ajatus synnytyksestä... noh vähän noloa, mutta minua rupeaa vieläkin itkettämään :/. Nooh, nyt kun olisin ehkä valmis yrittämään, ja valmis kohtaamaan mitä uusi raskaus toisi tullessaan, mies ei enää haluakaan. Ensin hän oli se, joka yritti käännyttää mieltäni ja sanoi kaiken menevän ok... ja nyt?

Pettymys, siksi sitä voisi kai kutsua. Olen pettynyt ja minua väsyttää. Onhan meillä jo kaksi lasta. Mutta selvästikin häntä stressaa ajatus lapsista, eli nyt sitten vetäydymmekin vauva ajatuksista... taas. Enkä minä kuitenkaan halua häntä syytellä tai painostaa, mutta täytyy myöntää, etten jaksa puhuakaan hänen kanssaan tästä lapsi asiasta. Olen vain surullinen. Voisin alkaa hieman totuttelemaan itseäni ajatukseen, että meille on suotu kaksi lasta ja se riittää. Meidän elämämme jatkuu ilman kolmattakin.

Mutta miksi ihmeessä tunnen näin suurta menetyksen tunnetta asiasta, jota ei ole periaatteessa edes menetetty? :( Tuleekohan tästä minulle sellainen katkeruuden aihe kuin pihlajanmarjat ketulle? Pitää hoitaa tämä paha mieli pois päiviltä, ennen kuin se kasvaa möröksi.

Meilläkin oli aika pitkään niin, että mies laittoi vastaan. Nyt ollaan kuitenkin siinä vaiheessa, ettei ehkäisyä ole ja vauva saa tulla, jos on tullakseen. Ja olen tosi onnellinen tilanteesta! :)

Luulen, että miehillä on helppo keksiä tekosyitä. Meilläkin mies sanoi joskus, ettei meillä olisi rahaa. No, nyt ollaan yrittäjiä ja rahaa on entistä vähemmän, mutta sekään ei tunnu enää haittaavan...

Ehkä asiaa on helpottanut se, että lähipiirissä on lapsia. Mies on siis luultavasti huomannut, että lapset ei oo vauvoja koko ikäänsä, vaan ne kasvavat ja oppivat kaikkee uutta koko ajan lisää.

Tilanteesi saattaa parantua tai sitten ei. Se on ihan tyypistä kiinni. Tiedän täysin tilanteesi, ei ole kehuttava olo olla koko ajan ristiriidassa. Mutta toivon, että saatte puhuttua asiat halki ja että tilanteeseen löytyy ratkaisu!

Minä jätin pillerit pois 5 vuotta sitten. Mieheni suostui siihen, muttei hän ollut kyllä ihan valmis, aistin sen. Ja onneksi ei sitten heti tärpännytkään. Vasta tässä parisen vuotta sitten hän itki minulle, että kun hänkin haluaa ihan oikeasti sen vauvan, että nyt hän on täysin valmis että miksi meille ei tule, mikä vika hänessä on? Meissä kummassakaan ei ole vikaa todettu, miehen siittiöt priima luokkaa.
Kolme inseminaatiota takana ja yksi IVF, ei yhtään positiivista testiä takana. Jouluviikolla uusi IVF.
Miehet tarttee aikaa.
Entäpä jos sanot miehellesi että jättäisit ehkäisyn pois, heti ei se tärppi välttämättä käy että elimistö tasaantuu noin vuoden verran, jos pillereitä käytät. Jos hän ymmärtäisi sen?

Miehelläni on yksi lapsi edellisisetä liitosta. Minulla kova vauva-kuume mutta mies ei halua...ei nyt eikä välttämättä koskaan. Helppo hänen on puhua kun on jo yksi lapsi...Olen pohtinut eroa ja sanonutkin hänelle siittä. Vastaus on että itse päätät mutta hänen mielipide ei muutu. Tuntuu tosi pahalta, kun muuten menee todella hyvin...en tiedä mitä tekisin...ikää minulla 25vuotta. miehellä 26. Muksut haluisin ennen 30wee. Lapsettomuushoitojen kautta juotuisimme kuitenkin menemään. vika minussa...aikaahan ne voivat viedä vuosi tai sitten ei...

sama juttu kuin mulla..eka sanottiin et kattotaan kesän jälkeen...utelin kesän jälkeen..niin sit taas..ei vielä..ja taas ei vielä...ku on aika paljo kyselly..niin mä oon päättänyt et antaa olla!!!!mä en jaksa enään, ku se tuo itsellensä ERITTÄIN PAHAA MIELTÄ!!!