Olen tilanteessa, josta ei tunnu löytyvän ulospääayä. En edes osaa kuvata tilannetta, mutta yritän silti.
Olemme nelihenkinen perhe, lapset 5v ja 2v. Mieheni kanssa olemme tunteneet toisemme pienen ikämme ja naimisissakin ollaan oltu jo vuosia. Aluksi rakkautta oli suhteessaamme paljon sekä toisen kunnioittamista. Vielä ensimmäisen lapsemme syntymän jälkeenkin kaikki oli hyvin. Sitten alkoi elämässämme muutos kausi. Muutimme omakotitaloon, toinen lapsi oli tulossa ja itse lähdin takaisin työelämään hoitovapaalta. Mieheni tekee vuorotöitä, mutta lupasi osallistua lastenhoitoon ollessaan kotona. Paljon puhuimmekin juuri työnjaosta ja olin todella tyytyväinen tekemäämme sopimukseen.
Kuinkas sitten kävikään? Toinen lapsi syntyi ja kaikki kaatui minun harteille, olinhan taas päivät kotona. Kun nuorempi lapseni oli vuoden ikäinen, palasin jälleen töihin ja ajattelin tietenkin, että kyllä mieheni taas alkaa osallistua lasten hoitoon ja päiväkodista hakemisiin, mutta väärä oli luuloni. Minä vien lapset hoitoon joka ikinen aamu ja haen ne sieltä pois joka ikinen iltapäivä. MInä leikin lasten kanssa ja ulkoilen heidän kanssaan ja askartelen ja käytän pesulla jne. Mieheni kuittaa lasten hoidon sillä, että hän aloittelee ruuanlaittoa (minä teen ruuan yleensä loppuun asti) tai imuroi taloa. Muuten hän sitten istuu tietokoneen ääressä tai nukkuu. Lapsille hän huutaa pienestäkin asiasta. Tänäänkin kun olimme menossa kauppaa ja vanhempi lapseni käveli autolle nurmikon kautta, niin huuto oli melkoinen. Minullekaan mieheni ei osaa enää puhua muuta kuin nälvien. Mitään nättiä hän ei ole minulle sanonut pitkiin pitkiin aikoihin. Lasten leikkeihin hän saattaa osallistua kerran viikossa ja yleensä jos hän jää lasten kanssa kotiin, niin lapset ovat katsoneet koko ajan jotain videoita ja herra on ollut tietokoneella tai nukkunut. Niin meillä lapset ovat päivähoidossa, vaikka miehelläni on säännöllisesti viikon vapaita töistä. Mieheni on kuulemma ansainnut vapaansa (minä en ole saanut yhtään vapaa päivää lapsistani viiteen vuoteen).
Aikaisemmin osasimme puhua asioista, mutta nykyään emme enää. Aina se keskustelu päättyy riitaan ja huutoon. Olen yrittänyt aloitella erilaisia harrastuksiakin, jos se vaikuttaisi parantavasti parisuhteeseemme, mutta mieheni evää minulta kaikki minua kiinnostavat jutut nälvimällä. Mieheni ei myöskään harrasta mitään muuta kuin tietokoneella istumista.
Minulla on miestäni kohtaa rakkaus kuollut. Tuntuu siltä, että elän täysin vieraan ihmisen kanssa. Silloin kun mieheni on iltavuorossa töissä, täällä kotona on hyvä olla lasten kanssa, kun tietää ettei kukaan huuda.
Minä pelkään mieheni kosketusta, koska tiedän että hän haluaa vain seksiä. Muussa tarkoituksessa ei hän minua kosketa enää.
Minä haluaisin ulos tästä tilanteesta ja lapseni pois välinpitämättömän isän luota, mutta minusta ei ole eroamaan miehestäni, koska olemme niin kauan yhteistä tietä kulkeneet. Mutta näinkään elämämme ei voi jatkua.
Kiitos sinulle joka jaksoit lukea tämän loppuun.
Ei enää rakkautta
14
2587
Vastaukset
- elämäsi muutettava
Miestä (tai yleensä toista ihmistä) on turhaa yrittää muuttaa. Omia tekemisiäsi yritä muuttaa. Älä ole uhrautuva hurskastelija. Älä tee hommia miehesi puolesta. Älä naputa. Jätä viemättä ne lapset hoitoon silloin kun miehesi on kotona. Älä tee ruokaa loppuun.
Äläkä anna hänen mitätöidä itseäsi tai tekemisiäsi nälvimällä. Älä missään nimessä. Ala heti tehdä itseäsi kiinnostavia asioita. Ja vie vaikka välillä lapset hoitoon mummolle tai jollekin sopivalle henkilölle. Jne.- hyviä
neuvoja.Lisään kuitenkin,että älä uhraa omaa JA LASTESI elämää elämällä miehen kanssa,joka ei anna teille sitä,mitä ansaitsette.Jokainen ansitsee rakkautta.Nyt olet miehesi kanssa säälistä ja/tai muutoksen pelosta.
Eihän teidän ole pakko erota virallisesti.Kokeilkaa ensiksi vaikka asumuseroa ja kuulostelkaa tunteitanne.Kyllä kodin pitää olla sellainen paikka,missä ladata akkuja ja viihtyä.Jos kotona ahdistaa,asialle pitää tehdä jotain.Lapset vaistoavat välinne ja vaikutukset voivat ohjata heidän elämässään tekemiä ratkaisuja.He oppivat käyttäytymismallinne ja pahimmassa tapauksessa toistavat niitä aikuisena.Haluatko lastesi ja lastenlastesi elävän kuten sinä nyt.Kaukainen ajatus,myönnän,mutta yritä miettiä asiaa tältä kannalta.
Tsemppiä sulle!Parasta mitä mulle on lapsena tapahtunut,on vanhempieni ero.Ei ollut riitoja liitossa,eikä pahemmin sen jälkeenkään.Äitini kanssa kasvoin kuitenkin tasapainoiseksi ihmiseksi.Virtahepo asui sitten toisessa olohuoneessa,missä vierailin säännöllisesti.Jo se,että äidillä ei ollut paha olo,tuntui pikkutytöstä tosi hyvältä:) - Mökö
hyviä kirjoitti:
neuvoja.Lisään kuitenkin,että älä uhraa omaa JA LASTESI elämää elämällä miehen kanssa,joka ei anna teille sitä,mitä ansaitsette.Jokainen ansitsee rakkautta.Nyt olet miehesi kanssa säälistä ja/tai muutoksen pelosta.
Eihän teidän ole pakko erota virallisesti.Kokeilkaa ensiksi vaikka asumuseroa ja kuulostelkaa tunteitanne.Kyllä kodin pitää olla sellainen paikka,missä ladata akkuja ja viihtyä.Jos kotona ahdistaa,asialle pitää tehdä jotain.Lapset vaistoavat välinne ja vaikutukset voivat ohjata heidän elämässään tekemiä ratkaisuja.He oppivat käyttäytymismallinne ja pahimmassa tapauksessa toistavat niitä aikuisena.Haluatko lastesi ja lastenlastesi elävän kuten sinä nyt.Kaukainen ajatus,myönnän,mutta yritä miettiä asiaa tältä kannalta.
Tsemppiä sulle!Parasta mitä mulle on lapsena tapahtunut,on vanhempieni ero.Ei ollut riitoja liitossa,eikä pahemmin sen jälkeenkään.Äitini kanssa kasvoin kuitenkin tasapainoiseksi ihmiseksi.Virtahepo asui sitten toisessa olohuoneessa,missä vierailin säännöllisesti.Jo se,että äidillä ei ollut paha olo,tuntui pikkutytöstä tosi hyvältä:)kun neuvot eroamaan. Kysyjän mies on todennäköisesti sairas tai muuten hyvin väsynyt. Ei pidä jättää puolisoaan ensimmäisten vastoinkäymisten tullessa.
Keskustelun aloittajalle sanoisin: Viettäkää yhteinen loma kahdenkesken. Viekää lapset vaikka mummolaan hoitoon siksi aikaa. Avioliitto tarvitsee hoitoa siinä kuin lapsetkin. - Kömö
Mökö kirjoitti:
kun neuvot eroamaan. Kysyjän mies on todennäköisesti sairas tai muuten hyvin väsynyt. Ei pidä jättää puolisoaan ensimmäisten vastoinkäymisten tullessa.
Keskustelun aloittajalle sanoisin: Viettäkää yhteinen loma kahdenkesken. Viekää lapset vaikka mummolaan hoitoon siksi aikaa. Avioliitto tarvitsee hoitoa siinä kuin lapsetkin.Enpä tiedä oliko oma neuvosikaan edellistä parempi.. Jos parisuhteessa on OIKEITA ongelmia, eivät ne kuule yhteisellä lomalla mihinkään häviä! Kyllä on mentävä syvemmälle ja tehtävä töitä liiton eteen!
- piristystä
itsellesi ja itsetuntosi kohotusta ja vasta sitten kannattaa alkaa miettiä, mitä suhteenne kanssa kannattaa tehdä.
Eli: mars kampaajalle ja vaatekauppaan. Mieti, kuka olet nyt, älä sitä, mitä olet ollut, kun tapasitte ja lapset syntyivät jne. Mieti omat saavutuksesi ja päämääräsi elämässä selviksi itsellesi.
Ja sitten: keskustele miehesi kanssa siitä, mitä haluat tulevaisuuden teille tuovan. Ilmoita selvästi, että nykyinen tila ei voi enää jatkua. Vaadi yhtä paljon vapaa-aikaa teille kummallekin. Ottakaa ihan kalenteri avuksi. Kannattaa kuitenkin miettiä, että sinulle tulee kuitenkin ikävä lasten kanssa oloa (äidit vain ovat sellaisia) ja niinpä voit muka kiltteyttäsi ottaa pari hoitovuoroa enemmän viikossa kuin miehelläsi.
Katsokaa, mitä ideoita lähtee tältä pohjalta! Luulen, että miehesi alkaa kunnioittamaan sinua, kun käyttäydyt häntä kohtaan "liikemiesmäisesti" sillä sellaista puhetta he paremmin ymmärtävät. Pysy kovana!!! - .....
jättäisit tämän kirjeesi auki tietokoneelle kun tiedät miehesi hiippailevan koneen ääreen...??
- yhteistä omaa
Ethän voi vaatia tuota kaikkea mieheltäsi, joka ei selvästikkään ole lastesi isä tai jos on, niin muuta puhetapasi ja puhu - meidän lapset.
Ensimmäinen lapsi oli Teidän molempien aluksi mutta...- Äiti
Valitettavasti joskus tuntuu tosi paskamaiselta puhua meidän lapsista, kun yleensä mies osallistuu hoitamiseen ja muuhun vastuuseen vain kun sitä sattuu huvittamaan.
- onkohan
Äiti kirjoitti:
Valitettavasti joskus tuntuu tosi paskamaiselta puhua meidän lapsista, kun yleensä mies osallistuu hoitamiseen ja muuhun vastuuseen vain kun sitä sattuu huvittamaan.
miehesi masentunut???
ainakin ainainen nukkuminen tai tietokoneella olo (=pakeneminen sijaistekemiseen) kuulostaa vahvasti masennusoireilta!! samoin typeristä pikkuasioista huutaminen!
olen itse kaksivuotiaan äiti, enkä pysty hoitamaan lastani kovin pitkiä aikoja, sillä voimat vaan loppuvat kesken. onneksi mieheni jaksaa ja hoitaa lasta ja kodin.
samoi hermoni saattavat mennä ihan pikkuasioista, luen paljon (=pakenen masennusta) ja nukun aina kun voin.
meillä onneksi asioista puhutaan ja saan hoitoa!! mutta on se silti raskasta, minulle, miehelle ja lapselle.
kirjoita miehellesi, koeta saada selvyyttä masennusasiaan, jospa voisitte/hän voisi saada hoitoa!
voi olla mahdottoman vaikeaa tunnustaa, että ahdistaa ja masentaa ja on sairas. kun siitä pääsee yli niin jo vähän helpottaa.
älä suin päin eroa!
voimia sulle!!
- saana!
Nyt vaikuttaa vahvasti siltä ettei tällä suhteella näy olevan tulevaisuutta! Kun tuntuu että yksin on mukava olla ja saa pelätä miehen kosketustakin, on parempi laittaa pillit pussiin ja suunnata vihreämmille niityille. (enkä takoita tällä elämän päättämistä) Jos miehen tukea ja rakkautta kaipaat löydät parempaa varmasti jostain muualta. Suomikin on näet hyviä täynnä. Miehesikin lähdettyäsi ymmärtää mistä on jäänyt paitsi ja varmasti pyytää sinua palaamaan. Tässä vaiheessa hän varmasti suostuu keskustelemaankin asioista, sinuna en kuitenkan antaisi anteeksi ihan heti tuollaisen kohtelun jälkeen. ensin ero tuntuu varmasti pahalta, mutta loppujen lopuksi niin on parasta kaikille. Lähipiirissä oli juuri samanalainen tilanne ja erottuaan asiat eivät ainakaan hullummaksi kääntyneet! voimia ja jaksamista ja jätä se! :)
- vilijonkka
Voiaitko näyttää tämän kirjoituksesi miehellesi? Mielestäni kirjoitat selvästi tunteistasi sekä tilanteestanne. Jotain on täytynyt tapahtua toisen lapsen syntymän jälkeen koska miehesi käytös on niin dramaattisesti muuttunut!
Ja vielä: älä hyvä nainen alistu kaikkeen vaan vaadi oikeutta sinullekin!! - miisa
Tosi vaikea tilanne ja ahdistava.. =0( Meillä on ollut hieman samantapaista.. Olen huomannut, että silloin kun valitan miehelleni siitä, että on vain koneella ym. ettei välitä minusta ym. on se vain pahentanut tilannetta. Olen huomannut että se on auttanut, että olen osoittanut arvostusta ja kiinnostusta mieheni tekemisiä kohtaan. Olen puhunut kauniisti hänelle ja ollut kaikin puolin ystävällinen. Rakkaus on kuitenkin tahdonvalinta, eikä rakastaminen ole vain hyviä tunteita vaik ne liittyy myös siihen. Rakastaminen on usein kyl omastaan luopumista ja voi tuntua tuskaselta, mut ei koskaan turhaa. Sen hedelmä on korvaamaton! Musta tuntu jossain vaihees etten voi sietää enää miestäni, mut kun päätin rakastaa häntä, ja aloin toimia sen mukaan puheessa ja käytöksessä, teoissa alkoi jossain vaihees mullepalaamaan myös lämpimät tunteet ja kiintymys häneen. ja kaiken sen mun miehen "kusipäisyyden" takaa paljastui ihmeellisiä juttuja.. Hän koki itsensä mulle huonoks ja etten arvosta/välitä hänestä, oli kierteessä joka meni suunnilleen näin: oli tehnyt väärin perhettään kohtaan ja ei kyennyt antamaan sitä itselleen anteeksi joka aiheutti sen että alkoi rankaisemaan siitä itseään ja se aiheutti uutta vääryyttä itselleen/muille.( en usko, et sunkaan mies oikeasti sisimmässään on mielumin koneella ku sun kans..pakenee siihen) , kauhea noidankehä! mun mies saatto yhes vaihees myös lähteä ja jättää ilman rahaa ja ruokaa ym., ei jaksanut, sanoi.. tuli kuitenki aina takas.. Uskon, et kaikki on oireilua miehes omasta pahasta olosta ym. Jos päätät rakastaa häntä, uskon, et ennemmin tai myöhemmin murtuu miehesi kova kuori ja sisin alkaa lämmetä taas ja saat vastarakkautta..Anna huomiotasi hänelle. Ei ole helppoa ja kärsivällisyyttä tarvitaa, mut rohkaisen siihen todella!!!
- miehesi masentunut??
ainakin ainainen nukkuminen tai tietokoneella olo (=pakeneminen sijaistekemiseen) kuulostaa vahvasti masennusoireilta!! samoin typeristä pikkuasioista huutaminen!
olen itse kaksivuotiaan äiti, enkä pysty hoitamaan lastani kovin pitkiä aikoja, sillä voimat vaan loppuvat kesken. onneksi mieheni jaksaa ja hoitaa lasta ja kodin.
samoi hermoni saattavat mennä ihan pikkuasioista, luen paljon (=pakenen masennusta) ja nukun aina kun voin.
meillä onneksi asioista puhutaan ja saan hoitoa!! mutta on se silti raskasta, minulle, miehelle ja lapselle.
kirjoita miehellesi, koeta saada selvyyttä masennusasiaan, jospa voisitte/hän voisi saada hoitoa!
voi olla mahdottoman vaikeaa tunnustaa, että ahdistaa ja masentaa ja on sairas. kun siitä pääsee yli niin jo vähän helpottaa.
älä suin päin eroa!
voimia sulle!!- aapeli
Olen kans sitä mieltä että kannattaa vaikka viesteillä puhelimella purkaa aluksi sitä tilannetta, jotenki se vain on helppoa kirjoittaa tunteista ku saa rauhassa miettiä miten on asiat, itellä oli samanlainen kriisi pari kuukautta sitten olin jo kattonut kämpän valmiiksi mulle ja 4- vuotiaalle pojalleni, mut jotenki se vain alkoi siitä viestittelyllä aluksi selvitä sitten puhuttiin monta yötä ja nyt ollaan taas tosi hyvässä suhteessa. miehelläni samoja oireita jotka voivat viitata todella työuupumukseen!! Selvitelkää asiat ei kannata suin päin erota, koska jos on pitkä liitto ei sitä ilman toista tuttua ja turvallista osaa elää!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1762005Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361706Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi81345Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2241164Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu591161Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas151020- 60940
Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv57926