mikä on teidän mielestä omassa koirassanne hassua? mille nauroitte nähdessä oman kultanne ensimmäisen kerran ja oliko tapaamisenne "rakkautta ensi silmäyksellä"? mihin ihastuitte? mitä hassuja juttuja koiranne tekee? omasta mielestäni omassa koirassa oli hassua sen pieni koko. aivan lelukoiran kokoinen nalle. kun menimme hakemaan kultaa, meitä odotti ovella pienen pieni koira joka tervehti meitä iloisesti. ja sitten koira tuli istumaan meidän viereen aivan kuin kertoakseen että lähden teidän mukaan. nyt koira on jo kasvanut pikkuisen, mutta lelun kokoinen se vieläkin on. se kantaa isoja pehmoleluja ympäri taloa ja se vasta on hassua. nallet ovat ainakin kaksi kertaa suurempia, mutta ei se sitä haittaa. :) koirani silmät ovat sitten vallattomat. kaksi tummanruskeaa nappia jotka katsovat iloisesti suoraan sinun silmiisi. eihän kukaan voi olla antamatta kaikkea tälle otukselle, koiralle.
hassua juttuja
pelle
8628
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Onkohan sulla mennyt elämänkumppani ja koira vähän sekaisin kun kysyt "mille nauroitte nähdessä oman kultanne ensimmäisen kerran". Siis koira on koira eikä mikään oma kulta.
siis hä? kyyllä kai koiraa saa sanoa kullaksi? en mä niitä oo mitenkään sekottanu.
mäkin luulin että olit tarkoittanut tän parisuhde palstalle "mille nauroitte nähdessänne oman kultanne ensimmäisen kerran"ja "oliko se rakkautta ensi silmäyksellä"näitä voisin kysyä kaverilta jos hän olisi ihastunut uuteen mieheen.ei silti,koirani tuntevat myös nimet kulta ja muru....
joo sori. kyllä mä ihan koiraa tarkotin. :)
Meen kultaa me naurettii ku se juoksi veljensä edellä muivipurkin kansi suussa!!! Sen mä muistan mun höpöliinistäni aina!!!
Käytiin Tampereelta hakemassa sakemannin pentu.
Vaikka farmari auto onkin, otettiin koira pelkääjän puolen jalkatilaan. Ja koiralla ikää 7 vkoa Ikinä en oo joutunut samanlaista kampaillua pennun kanssa pitämään. Hää kun oli ihan varma että kuljettajan puolelle kuuluu. ½:n tuntii tehtiin käden vääntöä missä neito alistu päätökseen
Muistan sen päivän ku eilisen kun hain koirani.
Se oli jo vajaa kaksivuotias silloin.
Minua pelotti koska en tiennyt mitä oli tulossa. Entä jos koira syö mut..tai entä jos se on sairas kun siitä luovutaan..
se ei ollut mitään niistä.
Kaapo hyppäsi autosta ulos häntä vispaten, ja ensimmäisenä tuli nuolemaan mun naaman. Sen jälkeen jäi siihen viereen istumaan.Ihan kuin olisi tiennyt että jää minulle.
Kävin mutkan pyörähtämässä siinä erään liikekeskuksen pihalla niin koirahan kävi luikauttamassa oven pieleen:) En mie voinut muuta ku nauraa ku ihmiset tuijotti happaman näköisinä:)
Kun Kaapo joutui eroamaan entisistä omistajistaan, multahan pääsi itku. Se oli raukka niin surkean näköinen kun laitoin sen omaan autooni.
Piristyi tosin todella nopeasti kun päästiin kotiin. Ruoka maistui heti, ja kohta oltiin parhaat ystävät:)
Kiharakarvaisella noutajallani on koko setti mitä ihmeellisempiä ilmeitä. Jos sille esimerkiksi yritti tarjota herralle sopimatonta ruokaa, se väänsi naamalleen aivan uskomattoman inhon ilmeen. Toisaalta se myös ärsytti, kun koira nyrpisti nokkaansa (siis ihan kirjaimellisesti) ja tuijotti halveksivasti.
Sillä oli myös aivan loistava hämmästystä kuvaava ilme. Silmät selällään ja suu hieman raollaan, se oli aivan ihmisen näköinen. Esimerkiksi kun meille tuli marsuja, se tuijotti niitä silmät pullollaan ja oikein näki, kuinka sen päässä raksutti.
Dobberissa taas oli aivan kaikki niin uskomattoman rakastettavaa. Se oli niin käsittämättömän älykäs, oppi asiat kerrasta (noh, tokopuolella ei ehkä aina=) ) ja matki ihmisiä. Ymmärsi puhetta paremmin kuin yksikään ihmis-mies (no onko tuo nyt ihme) ja oli vain niin inhimillinen.