Hei kaikkille!!
En varmaan ole olenkaan oikeassa paikkassa mutta päättellin nyt kuiteskin kirjoitaa tänne...
onko kellään kokemusta että lapsi on jo kuolut kohtuun ja synnyttännyt...minulle kävi näin alku kuukaudessa ja olin viikkolla 40..tosiaan sain suruviestin just laskettuun aikaan..
Nå sitä tässä vaan ihmettellen et jos joku on kokennut saman niin miten kauan teil kesti ennen kun tulitte taas raskaaks?
Hauluan niin pahasti tulla äidiksi,siksi tämä uus raskaus olisi minulle niin tärkeä...ja just sitä et minkälaista toivo olisi...
En tarkoitta kellekää mielipaha ja ylipäätänsä mitään paha kun kirjoittin sen asian tänne..
Halusin sanoa kaikkille odottaville et hyvää onnea ja olkaa onnelisa kun saatte lapsen...!!
Meni pieleen!
pieni enkeli
16
2719
Vastaukset
- on käynyt vastaavia
Molemmilla pariskunnilla on sen jälkeen saatuja lapsia, raskaaksi ovat tulleet vajaa tai reilun vuoden jälkeen ko. tapahtumasta.
Pahoitteluni, ja onnea elämässä eteenpäin. - rv 25+3
olen todella pahoillani tapahtuneesta. en tiedä miten itse pääsisin lapsen kuoleman yli eikä sitä tuskaa voi varmasti ymmärtää, jos ei ole itse kokenut.
en siis ole itse joutunut vastaavaan tilanteeseen. keskenmenon sain vuosi sitten raskauden alussa ja nyt pelkään jatkuvasti, että jotain pahaa tapahtuu. toivon niin paljon, etten olisi ikinä lukenut viestiäsi, koska olen tavallaan jo ajatellut, että pahin vaihe on ohitse. viime yön heräilin ahdistaviin painajaisiin ja äsken kun heräsin, en tuntenut vauvan liikkeitä ollenkaan. makasin sängyllä ja yritin liikkua niin, että vauva heräisi. loputtomalta tuntuvan ajan jälkeen tunsin ihan pienen töytäisyn. en uskaltanut enempää heiluttaa mahaani, koska pelkäsin, että tunne ei ollut todellinen ja etten tuntisi enää mitään. onneksi tässä kirjoittaessa vauva vaihtoi asentoa ja nyt voin rauhoittua vähäksi aikaa.
en halua kuulostaa tunteettomalta sinua kohtaan, mutta raskaus on monelle hyvin herkkää aikaa ja monenlaisia pelkoja hiipii mieleen jatkuvasti. toivoisin siis, PYYTÄISIN, että äidit, jotka joutuvat kokemaan jotain vastaavaa, hakisivat lohtua ja vastauksia muilta palstoilta, sillä luulen, etten ollut ainoa, joka ei saanut viime yönä nukuttua...- samaa mieltä
Keskenmeno-osio voisi olla ehkä sopivanpi tälle aiheelle. Olen siellä käyntejä välttänyt juuri siksi ettei pelot nouse pintaan. On aika julmaa laittaa tälle osiolle viesti aiheesta.
Olen erittain pahoillani tapahtuneesta vaikka se ei mieltäsi helpotakaan. - taasen langalla
samaa mieltä kirjoitti:
Keskenmeno-osio voisi olla ehkä sopivanpi tälle aiheelle. Olen siellä käyntejä välttänyt juuri siksi ettei pelot nouse pintaan. On aika julmaa laittaa tälle osiolle viesti aiheesta.
Olen erittain pahoillani tapahtuneesta vaikka se ei mieltäsi helpotakaan.Ymmärrän toki näitäkin, jotka eivät halua lukea elämän ikävästä puolesta vauvaa odottaessa, mutta toisaalta kai APn tilanteessa ei välttämättä tule mieleen kuin se ennalta tuttu palsta.
Toisten vastaajien logiikalla ei myrskyistä, kolareista jne. saisi maailmassa kirjoittaa mitään.
Surut ja murheet ovat osa elämäämme, ei niitä voi vältellä raskausaikanakaan. - b.b
taasen langalla kirjoitti:
Ymmärrän toki näitäkin, jotka eivät halua lukea elämän ikävästä puolesta vauvaa odottaessa, mutta toisaalta kai APn tilanteessa ei välttämättä tule mieleen kuin se ennalta tuttu palsta.
Toisten vastaajien logiikalla ei myrskyistä, kolareista jne. saisi maailmassa kirjoittaa mitään.
Surut ja murheet ovat osa elämäämme, ei niitä voi vältellä raskausaikanakaan.Elämä ei aina mene niin kuin suunnitellaan, mutta tiedän tapauksen vastaavan heillä on jo neljä alle kouluikäistä lasta!
Tiedän myös tuoreemman tapauksen ja he eivät tunnu pääsevän yli asiasta millään eli olisi hyvä jos saisi puhuttua asian selväksi.
Julmaa on myös se, että vauvan menettänyt äiti "tuomitaan" täältä pois, sillä kaikki tuki on tärkeää tässä vaiheessa.
Ei tietenkään ole kiva lukea ikävistä asioista, mutta niitä ikävä kyllä pitää kestää! - ...
b.b kirjoitti:
Elämä ei aina mene niin kuin suunnitellaan, mutta tiedän tapauksen vastaavan heillä on jo neljä alle kouluikäistä lasta!
Tiedän myös tuoreemman tapauksen ja he eivät tunnu pääsevän yli asiasta millään eli olisi hyvä jos saisi puhuttua asian selväksi.
Julmaa on myös se, että vauvan menettänyt äiti "tuomitaan" täältä pois, sillä kaikki tuki on tärkeää tässä vaiheessa.
Ei tietenkään ole kiva lukea ikävistä asioista, mutta niitä ikävä kyllä pitää kestää!Mutta niille ikäville asioille on oma palstansa ja sieltä jokainen joka tahtoo voi käydä niitä lukemassa. Tämä on odottajien palsta.
- Kokenut
... kirjoitti:
Mutta niille ikäville asioille on oma palstansa ja sieltä jokainen joka tahtoo voi käydä niitä lukemassa. Tämä on odottajien palsta.
No onpas uskomatonta että nainen jolle on tapahtunut se mitä muut pelkäävät ajetaan POIS odotuspalstalta! Kyllä lapsen kuolema loppuraskaudessa kuuluu odotuspalstalle. Esim. naistenklinikalla syntyy kuollut lapsi keskimäärin joka toinen viikko (kätilön haastattelu oli tunnetussa naistenlehdessä äskettäin). Itse olen joutunut synnyttämään kuolleen lapsen raskausviikolla 22 ja sen jälkeen tullut uudelleen raskaaksi ja nyt olen pienen vauvan äiti. Raskaudessa voi tapahtua mitä tahansa milloin tahansa, myös synnytyksessä. Ja tällä en halua pelotella ketään.
- saman kokenut
Mulle kävi kesällä samalla tavalla, viikolla 42. Mutta en synnyttänyt alakautta vaan tehtiin sektio.
En tietääkseni raskaana, vaikka halu oisi kova. toivottavasti tärppää. - täällä kanssa
Voi olla, ettei tämä ole oikea foorumi, mutta olen sitä mieltä, että odotukseen liittyvät kielteiset asiat kuuluvat kyllä tänne. Sinisilmäiset odottajat kun pettyvät varmasti pahasti A) lukiessaan näitä juttuja B)jos omalle kohdalle sattuu jotain, eikä ole varautunut yhtään siihen, että pieleen voi mennä. Meillä lapsi kuoli synnytykseen, toista odotan...päivän ja hetken kerrallaan. Varmana ei voi olla koskaan eikä mistään, arvet ovat syvät ja jäljet sydämessä jatkuvasti: pyhäinpäivä, joulu ja "syntymäpäivä" ne ovat ehdottomasti pahimpia. Joku voi vetää herneen nenäänsä kun tällä palstalla kirjoitellaan ikäviä asioita. Onneksi kirjoitit tänne, voit ehkä saada lohtua näistä viesteistä, edes vähäsen. Tiedän tunteesi tällä hetkellä, elän vahvasti mukana. Voimia sinulle ja lapsen isälle! Joku päivä helpottaa, ehkä edes ihan pikkuisen...
- pliis
Olen todella pahoillani puolestanne, olette kokeneet sen mitä kukaan ei haluaisi kokea. Ja olette oikeassa,että tämä riski on olemassa joka raskaudessa,mutta silti toivoisin todellakin,että nämä keskustelut vietäisiin keskenmeno palstalle. Olen sivusta seurannut tämän tuskan,kun ystäväni menetti pienen poikansa kahta viikkoa ennen laskettua aikaa,että mitä se saa aikaiseksi. Ja nyt omana raskausaikana tuo pelko on koko ajan läsnä,joten se ei ole tunne jonka haluaisi päivittäin olevan läsnä.
- rv 25+3
miksi toivot, että "sinisilmäiset" odottajat pettyisivät? kyllä jokainen odottava tietää raskauteen liittyvistä riskeistä. kuten edellisessä viestissäni kerroin, olen itsekin läpikäynyt keskenmenon. ei se ole sinisilmäisyyttä, että tuntee ahdistuvansa lukiessaan tällaisia kertomuksia. jokainen tietää, että pieleen voi mennä.
olen samaa mieltä siitä, että odotukseen liittyvät kielteisetkin mieltä askarruttavat asiat kuuluvat tälle palstalle. täällähän onkin kyselty paljon esim. pahoinvoinnista ja peräpukamista. lapsen kuolema ei kuulu odotukseen, vaan se on ihan oma lukunsa. ei mielestäni palvele ketään kertoa täällä sellaisista kokemuksista. raskauteen liittyy niin paljon käsiteltävää muutenkin, että on julmaa lisätä lastia vielä tällaisilla kauhuskenaarioilla, etenkin, kun näitä viestejä tiivistyy tänne ja tulee olo, että lapsen syntyminen kuolleena on enemmän sääntö kuin poikkeus. en myöskään usko, että moni odottava äiti luettuaan tarinan pahimman mahdollisen tapahtumisesta kykenee todelliseen empatiaan, neuvoihin ja lohdutukseen mielessä kytevine pelkoineen samalla tavalla kuin saman läpikäyneet kohtalotoverit tällaiselle surulle pyhitetyllä foorumilla.
ei lapsen kuolemaan voi olla ikinä valmis tai varautunut. en usko, vaikka lukisin 20 vastaavaa tarinaa päivässä, että oman lapseni kuolema tuntuisi yhtään helpommalta. et kai sinäkään tolkuta päivittäin miehellesi (tulevasta lapsestasi puhumattakaan), että: "jonakin päivänä minä sitten kuolen", siinä toivossa, että sen päivän tultua hän olisi hyvin valmistautunut eikä menetys tuntuisi pahalta.
kuulostan kovin kylmältä, mutta en vaan haluaisi nyt pyöritellä tällaisia asioita mielessäni, kun siellä pyörii riittävästi muutenkin. jos lapsensa menettäneenä ei keksi tai jaksa miettiä muuta paikkaa keskustella siihen liittyvistä kysymyksistä, on minun puolestani tervetullut tänne. tottakai on parempi puhua edes jossain, kuin olla puhumatta ollenkaan. kuitenkin tuntuu, että parempiakin paikkoja olisi. sellaisia, joissa ei tarvitsisi miettiä onko oikeassa paikassa tai pahoittaako jonkun mielen puhumalla, niinkuin alkuperäinen kirjoittaja pohti. - lissukka05
rv 25+3 kirjoitti:
miksi toivot, että "sinisilmäiset" odottajat pettyisivät? kyllä jokainen odottava tietää raskauteen liittyvistä riskeistä. kuten edellisessä viestissäni kerroin, olen itsekin läpikäynyt keskenmenon. ei se ole sinisilmäisyyttä, että tuntee ahdistuvansa lukiessaan tällaisia kertomuksia. jokainen tietää, että pieleen voi mennä.
olen samaa mieltä siitä, että odotukseen liittyvät kielteisetkin mieltä askarruttavat asiat kuuluvat tälle palstalle. täällähän onkin kyselty paljon esim. pahoinvoinnista ja peräpukamista. lapsen kuolema ei kuulu odotukseen, vaan se on ihan oma lukunsa. ei mielestäni palvele ketään kertoa täällä sellaisista kokemuksista. raskauteen liittyy niin paljon käsiteltävää muutenkin, että on julmaa lisätä lastia vielä tällaisilla kauhuskenaarioilla, etenkin, kun näitä viestejä tiivistyy tänne ja tulee olo, että lapsen syntyminen kuolleena on enemmän sääntö kuin poikkeus. en myöskään usko, että moni odottava äiti luettuaan tarinan pahimman mahdollisen tapahtumisesta kykenee todelliseen empatiaan, neuvoihin ja lohdutukseen mielessä kytevine pelkoineen samalla tavalla kuin saman läpikäyneet kohtalotoverit tällaiselle surulle pyhitetyllä foorumilla.
ei lapsen kuolemaan voi olla ikinä valmis tai varautunut. en usko, vaikka lukisin 20 vastaavaa tarinaa päivässä, että oman lapseni kuolema tuntuisi yhtään helpommalta. et kai sinäkään tolkuta päivittäin miehellesi (tulevasta lapsestasi puhumattakaan), että: "jonakin päivänä minä sitten kuolen", siinä toivossa, että sen päivän tultua hän olisi hyvin valmistautunut eikä menetys tuntuisi pahalta.
kuulostan kovin kylmältä, mutta en vaan haluaisi nyt pyöritellä tällaisia asioita mielessäni, kun siellä pyörii riittävästi muutenkin. jos lapsensa menettäneenä ei keksi tai jaksa miettiä muuta paikkaa keskustella siihen liittyvistä kysymyksistä, on minun puolestani tervetullut tänne. tottakai on parempi puhua edes jossain, kuin olla puhumatta ollenkaan. kuitenkin tuntuu, että parempiakin paikkoja olisi. sellaisia, joissa ei tarvitsisi miettiä onko oikeassa paikassa tai pahoittaako jonkun mielen puhumalla, niinkuin alkuperäinen kirjoittaja pohti.:( ei ole itselle noin käynyt,enkä tiedä kuinka sen kestäisin.
Kovasti voimia teille. - Mariam
pliis kirjoitti:
Olen todella pahoillani puolestanne, olette kokeneet sen mitä kukaan ei haluaisi kokea. Ja olette oikeassa,että tämä riski on olemassa joka raskaudessa,mutta silti toivoisin todellakin,että nämä keskustelut vietäisiin keskenmeno palstalle. Olen sivusta seurannut tämän tuskan,kun ystäväni menetti pienen poikansa kahta viikkoa ennen laskettua aikaa,että mitä se saa aikaiseksi. Ja nyt omana raskausaikana tuo pelko on koko ajan läsnä,joten se ei ole tunne jonka haluaisi päivittäin olevan läsnä.
jos lapsi kuolee viikolla 40 kohtuun, mielestäni se ei liity milläänlailla keskenmenoon.
Itse olen rv:lla 36. - rv 31
lissukka05 kirjoitti:
:( ei ole itselle noin käynyt,enkä tiedä kuinka sen kestäisin.
Kovasti voimia teille.eikä minulla ole sanoja sinulle. Voin vain kuvitella - tai en edes voi - mitä joudutte käymään läpi. Toivon, että saatte uuden mahdollisuuden ja joskus suru kääntyy voimaksi.
Keskenmeno -palsta ei varmaan ole sekään oikea paikka. Vauvan kuolema ei ole keskenmeno. Mutta kuten joku kirjoittikin, aitoa empatiaa voi olla täältäkin vaikea saada. Päällimmäisenä minun, ja uskoisin että monen muun, mielessä on toive, ettei samaa tapahtuisi koskaan meille. Enkä usko, että monikaan lasta odottava on sinisilmäinen. Ainakin minä olen odotusaikanani käynyt läpi kaikki mahdolliset pelot ja huolet; tutkinut netistä, kirjoista ja lehdistä mitä voi mennä vikaan ja milloin. Kohdussa kasvava lapsi ei ole ollut itsestäänselvyys, vaan ihme, jota on vaikea uskoa todeksi. - rv 25+4
rv 31 kirjoitti:
eikä minulla ole sanoja sinulle. Voin vain kuvitella - tai en edes voi - mitä joudutte käymään läpi. Toivon, että saatte uuden mahdollisuuden ja joskus suru kääntyy voimaksi.
Keskenmeno -palsta ei varmaan ole sekään oikea paikka. Vauvan kuolema ei ole keskenmeno. Mutta kuten joku kirjoittikin, aitoa empatiaa voi olla täältäkin vaikea saada. Päällimmäisenä minun, ja uskoisin että monen muun, mielessä on toive, ettei samaa tapahtuisi koskaan meille. Enkä usko, että monikaan lasta odottava on sinisilmäinen. Ainakin minä olen odotusaikanani käynyt läpi kaikki mahdolliset pelot ja huolet; tutkinut netistä, kirjoista ja lehdistä mitä voi mennä vikaan ja milloin. Kohdussa kasvava lapsi ei ole ollut itsestäänselvyys, vaan ihme, jota on vaikea uskoa todeksi.etsin netistä sopivaa palstaa lapsensa menettäneille ja löysin tällaisen:
http://health.groups.yahoo.com/group/tuntematon-enkeli/
se on tarkoitettu nimenomaan kohtukuoleman (vko:n 22 jälkeen) kohdanneille. löysin linkin käpy ry:n sivuilta. siellä oli muitakin linkkejä ja tietoa yhdistyksen tukitoiminnasta. osoite on:
http://www.kapy.fi/index.html
- pieni enkeli
Hei!!
Pyydän kaikkin puolin anteeks jos pahastin jonkun mielen kun kirjoitin tähän palstalle...ei tosiaan ollut tarkoitus...
ja kiitos kaikkille vastaajille..
Ja tosiaan olen pahoillani jos vein jonkun yö unet tän takia... :(
En nyt ole olenkaan ihminen sanomaan mitään mut tosiaan tupakan poltti raskauden aikana ei ole hyvä...kukaan ei ole sanonnu mulle et se ois se syy miks näin kävi mut... Ois senkin asian voinnut tehdä toisin...
Mun neuvo odottajille(en oo lääkäri ja en yrittäkään olla) mut seuratkaa lapsen liikkettä vatsassa...et onko niitä ja miten paljon..
En tiedä jos se ois mitenkään pelastannut mut...nå sitä ei tiedä..
Olen kuulut et näitä tapauksia sattuu jopa aika paljon suomessa mut ei se tarkoitta ET SE OIS JUST SÄ joka ois seurava...
Tsemppiä kaikkille odotaville ja miten sanoisin olkaa onnellisia...Mä oisin niin halunnut lapsen...OLen mustasukkanen...
HEips!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1067492
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h1045274Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv1163526Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p253471Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska352544Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1191866Mikseivät suomalaiset kuluta? istutaan vaan säästötilirahojen päällä..
...Ihan haluamalla halutaan että maa menee konkurssiin? Ihan käsittämätöntä, ennätymäärät säästöjä sekä konkursseja sam3531515Oletko tyytyväinen
Tämän hetkiseen tilanteeseenne? Odotatko, että lähennytte vai yritätkö päästä yli ja eteenpäin?961511Jos oikeasti haluat vielä
Tee mitä miehen täytyy tehdä ja lähesty rohkeasti 📞 laita vaikka viestiä vielä kerran 😚1311356Onko Sanna menossa Ukrainaan viettämään vuosipäivää?
Kun on bongattu Varsovan lentokentältä?571330