Havahduin hereille. Joku ryskytti oveani armottomasti, taulut helisivät seinillä ja naapurin koira alkoi haukkumaan kuin mielipuoli. "Agentti Mayers!! Avatkaa ovi välittömästi! Liitovaltion poliisi, FBI! Avatkaa ovi tai joudumme murtamaan sen".
Ryske jatkui. Mitä helvetti oli oikein tapahtunut ? Meni vähän aikaa ennenkuin edes tajusin olevani kotonani, omassa sängyssäni. Mutta vaatteet päällä ? Ja kengätkin jalassa. Olin hiestä märkänä. En oikein tajunut edes mitä oli tapahtunut. Olin aivan sekaisin. Miksi olin täällä näin ? Ja mitä he..
Sitten ovi murrettiin sisään. Tai siltä se ainakin kuulosti. Ehdin ponkaista sängyltä ylös ja löysin puolipimeässä pistoolini yöpöydältä. Mitä helvettiä he halusivat ?
Kipu iski armotta; olin hädin tuskin päässyt liikkeelle hoiperrellen kohti ovea, kun maailma alkoi pyöriä hurjasti. Tunne oli niin voimakas, tuntui kuin joku olisi löynyt halolla takaraivoon, eikä vain sitä yhtä kertaa.
Seuraava asia minkä tajusin oli kun joukko iskuryhmän jäseniä oli ympärilläni, sohien konepistooleihinsa kiinnitetyillä taskulampuilla minua. Tunsin kuinka minut pakotettiin otteisiin, enkä voinut sille mitään. Olin täysin turta. He taisivat laittaa käsiraudat ja jalkoihinkin jotain.
Hetkeä myöhemmin makuuhuoneeni verhot vedetiin sivuun ja viimeisetkin FBI:n iskuryhmän jäsenet olivat paikalla. Miehet olivat hiljaa, osa tähdäten minua aseillaan. Mitä helvettiä olin tehnyt ? Mieleeni ei tullut mitään, ajatukseni olivat aivan seis. Vapisin ja tärisin.
Lopulta huoneeseen paukkasi kookas tummaihoinen mies, joka komensi rahealla äänellään miehet pois huoneesta. Ponnistelin jotta saisin paremman näkymän mieheen, ja pääsinkin selälleni. "Mitä helvettiä tämä merkitsee ? Mitä minä olen tehnyt, kuka te olette ?!", tivasin kovaan ääneen, joskin puheeni taisi sammaltaa pahasti.
Mies asteli ylitseni ja istuitui työpöydän päälle. Katselimme hetken toisiamme. Hän otti savukeaskin povitaskustaan, ja hyvin rauhallisesti sytytti tupakansa. Punaista Marlboroa. Poltin sitä ennen mutta lopetin vuosi sitten. Parempi niin.
"Kuulkaas Mr. Mayers. Luovuttakaa suosiolla näyttelemisenne. Me kaikki tiedämme teidän olevan syypää, joten ei ole mitään.."
"MITÄ! Enhän minä edes tiedä mitä on tapahtunut. Olen töissä CIA:ssa ja pystyn järjestämään teidän sellaiseen kuseen että moisesta ei ole paluuta!", keskeytin miehen puheet.
"Jacob Donovan. New Yorkin FBI:n osaston komentaja. Ja teidän on turha yrittää pelotella minua. Ette ole siinä asemassa".
Hiljaisuus. En tiennyt mitä sanoa, Donovan katseli naama peruslukemilla minua ja poltteli savukettaan pitkin imuin.
"Kevin Mayers, pidätän teidän Senaattori MacArthurin murhasta epäiltynä", Donovan totesi tylysti. En tiennyt mitä vastata. En muistanut mitään viime vuorokaudesta. Vain pelkkää pimeyttä...
Ryske jatkui. Mitä helvetti oli oikein tapahtunut ? Meni vähän aikaa ennenkuin edes tajusin olevani kotonani, omassa sängyssäni. Mutta vaatteet päällä ? Ja kengätkin jalassa. Olin hiestä märkänä. En oikein tajunut edes mitä oli tapahtunut. Olin aivan sekaisin. Miksi olin täällä näin ? Ja mitä he..
Sitten ovi murrettiin sisään. Tai siltä se ainakin kuulosti. Ehdin ponkaista sängyltä ylös ja löysin puolipimeässä pistoolini yöpöydältä. Mitä helvettiä he halusivat ?
Kipu iski armotta; olin hädin tuskin päässyt liikkeelle hoiperrellen kohti ovea, kun maailma alkoi pyöriä hurjasti. Tunne oli niin voimakas, tuntui kuin joku olisi löynyt halolla takaraivoon, eikä vain sitä yhtä kertaa.
Seuraava asia minkä tajusin oli kun joukko iskuryhmän jäseniä oli ympärilläni, sohien konepistooleihinsa kiinnitetyillä taskulampuilla minua. Tunsin kuinka minut pakotettiin otteisiin, enkä voinut sille mitään. Olin täysin turta. He taisivat laittaa käsiraudat ja jalkoihinkin jotain.
Hetkeä myöhemmin makuuhuoneeni verhot vedetiin sivuun ja viimeisetkin FBI:n iskuryhmän jäsenet olivat paikalla. Miehet olivat hiljaa, osa tähdäten minua aseillaan. Mitä helvettiä olin tehnyt ? Mieleeni ei tullut mitään, ajatukseni olivat aivan seis. Vapisin ja tärisin.
Lopulta huoneeseen paukkasi kookas tummaihoinen mies, joka komensi rahealla äänellään miehet pois huoneesta. Ponnistelin jotta saisin paremman näkymän mieheen, ja pääsinkin selälleni. "Mitä helvettiä tämä merkitsee ? Mitä minä olen tehnyt, kuka te olette ?!", tivasin kovaan ääneen, joskin puheeni taisi sammaltaa pahasti.
Mies asteli ylitseni ja istuitui työpöydän päälle. Katselimme hetken toisiamme. Hän otti savukeaskin povitaskustaan, ja hyvin rauhallisesti sytytti tupakansa. Punaista Marlboroa. Poltin sitä ennen mutta lopetin vuosi sitten. Parempi niin.
"Kuulkaas Mr. Mayers. Luovuttakaa suosiolla näyttelemisenne. Me kaikki tiedämme teidän olevan syypää, joten ei ole mitään.."
"MITÄ! Enhän minä edes tiedä mitä on tapahtunut. Olen töissä CIA:ssa ja pystyn järjestämään teidän sellaiseen kuseen että moisesta ei ole paluuta!", keskeytin miehen puheet.
"Jacob Donovan. New Yorkin FBI:n osaston komentaja. Ja teidän on turha yrittää pelotella minua. Ette ole siinä asemassa".
Hiljaisuus. En tiennyt mitä sanoa, Donovan katseli naama peruslukemilla minua ja poltteli savukettaan pitkin imuin.
"Kevin Mayers, pidätän teidän Senaattori MacArthurin murhasta epäiltynä", Donovan totesi tylysti. En tiennyt mitä vastata. En muistanut mitään viime vuorokaudesta. Vain pelkkää pimeyttä...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kirjoita kirja.
Ei näitä jaksa kukaan lukea.
Hei, im working on it :) Itse asiassa tässä oli vain pieni näyte. Olen kirjoittanut noin 250 sivua A4:sia kyseistä tarinaa, joskin varsinainen juoni on jo lopputekijöissään joten tuskin pääsen 300 sivua pidemmälle :p btw kirjan työnimi on Koodinimi Feenix, joten jos joskus näet moisen tekeleen myynnissä niin osta pois :)