Hki oikis vai kasvatustiede?

Ei oikiksen pääsykoetta ja "pientä" sisäänottomäärää kannata pelätä. Ohjeet sisäänpääsyyn ovat oikeastaan aika simppelit: lue, lue, lue... Ja osaa vastaustekniikka.

Neljää eri oikeudenalaa koskevien suppeiden pääsykoeopusten (yht. ~650 sivua) ulkoaopetteleminen on sitä paitsi ihan perusteltua tulevaa opiskelua silmälläpitäen. Jos oikikseen päädyt niin tulet joka tapauksessa ensimmäisiin isompiin tentteihin lukiessasi tuntemaan että olet hiukan "harhassa" tai "eksyksissä", sillä tenttikirjat tuntuvat alussa tolkuttoman abstrakteilta, kirjoittajat eivät selittele oikeustieteessä yleensä notorisina pidettyjä asioita, osa tenttimateriaalista on epäopiskelijaystävällisessä muodossa kuten kommentaarimuodossa tai jopa luettavana on hallituksen esitys joksikin laiksi ym. Tämä kaikki hämmentää uutta oikeustieteen ylioppilasta. Hyvinluetut pääsykoekirjat tarjoavat kiintopisteitä joihin kaikkea uutta voi yrittää suhteuttaa. Puheena oleva ilmiö ("harhailu") varmasti tulee tutuksi millä tahansa tieteenalalla, mutta oikeustieteessä sei kyllä korostuu poikkeuksellisen selvästi. Tutkintoahan on periaatteessa mahdollista lähteä suorittamaan mistä tahansa nurkasta lähtien. Ja aloittipa sitten yksityis- tai julkisoikeudesta, niin olo on useilla hiukan kuin heikoilla jäillä kävisi.

Itsellänikin muistan vielä abi-vuonna olleen monelaisia opiskeluun liittyviä suunnitelmia. Kaikki tuntui tasaisen tylsältä ja niimpä päätin tosissani pyrkiä siihen tiedekuntaan joka näytti naiivin abi-pojan pääkopassa tarjoilevan suotuisimmat tulo- ja urakehitysmahdollisuudet (mielessäni olleista vaihtoehdoista). Pääsykoekirjat olivat melko tylsiä ja tylsiä kirjoja on tullut tankattua kyllä sen jälkeenkin aikamoinen pino. Kuitenkin olen huomannut että nälkä kasvaa syödessä, vaikka alkuun ruokahalusta ei ole tietoakaan. Pääsykokeisiin valmistautumisesta on jo aikamoinen tovi aikaa, ja näin jälkeenpäin olen erittäin tyytyväinen valintaani.

Tuossa yllä joku mainitsi tenttien olevan helppoja. Tästä voisi kyllä lausua jotain muutakin. Jo kirjoittajan maininta "~kunhan lukee kirjat kahteen kertaan läpi" herättää ainakin minussa kauhistusta. Ei kai kukaan lue aineopintotenttien kirjapinoja useampaan kertaan läpi? Itselläni on periaatteena että kerta riittää, paitsi jos mukana on joku hyvin perustavaa laatua oleva yleisesitys jonka hallitseminen nousee keskeiseen osaan kokonaisuuden hallitsemisessa.

Et kerro taustojasi. Jos olet abi tai muuten vaan itsesi nuoreksi kokeva, niin oletko poissulkenut ajatuksen molempien tutkintojen suorittamisesta? Oikis yhdistettynä kasvatustieteeseen ei mielestäni kuulosta lainkaan typerältä idealta. Taitaapa opetusministeriössä olla joku korkea virkamieskin jolla on oikis okl tausta. En kuitenkaan siis lähde suosittelemaan tuplatutkintoa kun en taustojasi ja kykyjäsi tiedä. Täysin yhtäaikainen opiskelu ainakin käy varmasti kovin raskaaksi. Oikis ennen kasvista lienee rationaalisempi suoritusjärjestys, sillä vastavalmistuneen juristin työnsaanti taitaa olla parempi kuin kasvatustieteilijän. Tästä en kuitenkaan tiedä tarkasti sanoa. Jokatapauksessa tällaista tutkintoyhdistelmää suunnittelevan on syytä suunnitella urakehitystään tarkasti jottei toinen tutkinto "menisi hukkaan". Tsemppiä valintoihin, niin henkilökohtaisiin kuin opiskelijavalintoihinkin.

oikislainenh kirjoitti:

Ei oikiksen pääsykoetta ja "pientä" sisäänottomäärää kannata pelätä. Ohjeet sisäänpääsyyn ovat oikeastaan aika simppelit: lue, lue, lue... Ja osaa vastaustekniikka.

Neljää eri oikeudenalaa koskevien suppeiden pääsykoeopusten (yht. ~650 sivua) ulkoaopetteleminen on sitä paitsi ihan perusteltua tulevaa opiskelua silmälläpitäen. Jos oikikseen päädyt niin tulet joka tapauksessa ensimmäisiin isompiin tentteihin lukiessasi tuntemaan että olet hiukan "harhassa" tai "eksyksissä", sillä tenttikirjat tuntuvat alussa tolkuttoman abstrakteilta, kirjoittajat eivät selittele oikeustieteessä yleensä notorisina pidettyjä asioita, osa tenttimateriaalista on epäopiskelijaystävällisessä muodossa kuten kommentaarimuodossa tai jopa luettavana on hallituksen esitys joksikin laiksi ym. Tämä kaikki hämmentää uutta oikeustieteen ylioppilasta. Hyvinluetut pääsykoekirjat tarjoavat kiintopisteitä joihin kaikkea uutta voi yrittää suhteuttaa. Puheena oleva ilmiö ("harhailu") varmasti tulee tutuksi millä tahansa tieteenalalla, mutta oikeustieteessä sei kyllä korostuu poikkeuksellisen selvästi. Tutkintoahan on periaatteessa mahdollista lähteä suorittamaan mistä tahansa nurkasta lähtien. Ja aloittipa sitten yksityis- tai julkisoikeudesta, niin olo on useilla hiukan kuin heikoilla jäillä kävisi.

Itsellänikin muistan vielä abi-vuonna olleen monelaisia opiskeluun liittyviä suunnitelmia. Kaikki tuntui tasaisen tylsältä ja niimpä päätin tosissani pyrkiä siihen tiedekuntaan joka näytti naiivin abi-pojan pääkopassa tarjoilevan suotuisimmat tulo- ja urakehitysmahdollisuudet (mielessäni olleista vaihtoehdoista). Pääsykoekirjat olivat melko tylsiä ja tylsiä kirjoja on tullut tankattua kyllä sen jälkeenkin aikamoinen pino. Kuitenkin olen huomannut että nälkä kasvaa syödessä, vaikka alkuun ruokahalusta ei ole tietoakaan. Pääsykokeisiin valmistautumisesta on jo aikamoinen tovi aikaa, ja näin jälkeenpäin olen erittäin tyytyväinen valintaani.

Tuossa yllä joku mainitsi tenttien olevan helppoja. Tästä voisi kyllä lausua jotain muutakin. Jo kirjoittajan maininta "~kunhan lukee kirjat kahteen kertaan läpi" herättää ainakin minussa kauhistusta. Ei kai kukaan lue aineopintotenttien kirjapinoja useampaan kertaan läpi? Itselläni on periaatteena että kerta riittää, paitsi jos mukana on joku hyvin perustavaa laatua oleva yleisesitys jonka hallitseminen nousee keskeiseen osaan kokonaisuuden hallitsemisessa.

Et kerro taustojasi. Jos olet abi tai muuten vaan itsesi nuoreksi kokeva, niin oletko poissulkenut ajatuksen molempien tutkintojen suorittamisesta? Oikis yhdistettynä kasvatustieteeseen ei mielestäni kuulosta lainkaan typerältä idealta. Taitaapa opetusministeriössä olla joku korkea virkamieskin jolla on oikis okl tausta. En kuitenkaan siis lähde suosittelemaan tuplatutkintoa kun en taustojasi ja kykyjäsi tiedä. Täysin yhtäaikainen opiskelu ainakin käy varmasti kovin raskaaksi. Oikis ennen kasvista lienee rationaalisempi suoritusjärjestys, sillä vastavalmistuneen juristin työnsaanti taitaa olla parempi kuin kasvatustieteilijän. Tästä en kuitenkaan tiedä tarkasti sanoa. Jokatapauksessa tällaista tutkintoyhdistelmää suunnittelevan on syytä suunnitella urakehitystään tarkasti jottei toinen tutkinto "menisi hukkaan". Tsemppiä valintoihin, niin henkilökohtaisiin kuin opiskelijavalintoihinkin.

Lue lisää

Vaikea näistä kahdesta on varmasti valita. Itsellänikin oli oikiksen pääsykoekirjat lainassa, mutta päädyin kuitenkin yleiseen kasvatustieteeseen. Opiskelin Tampereella ja tykkäsin erittäin paljon opiskelustani. Olen jo päälle kolmekymppinen, joten opiskelu oli antoisaa ja meitä opiskelijoita joka ikäisiä. Sivuaineiksi otin psykologian, sosiaalipsykologian ja erilaisia henkilöstöhallinnon opintoja mm.hallintotieteestä. Nyt työskentelen aikuiskouluttajana vetäen erilaisia ohjaavan koulutuksen työnhaku- ja urasuunnittelukursseja. Lomat ovat ihanan pitkät ja työ haastavaa ja tykkään siitä. Minusta palkkakin on ihan ok. Suoritin opettajaopinnot ja olen siis kasvatustieteen ja psykologian aineenopettaja. Päivääkään ei ole tarvinnut olla työttömänä. Eli suosittelen lämpimästi kasvatustiedettä.