Onko kukaan ehtinyt vielä lukea Ellisin vasta julkaistua romaania Lunar Park? Hommasin sen heti ilmestyttyään englannin kielisenä painoksena, mutten ole vieläkään päässyt kuin puoleen väliin, koska kirja tuntuu jotenkin sietämättömän tylsältä.
Puolifiktiivinen omaelämäkerrallinen ote sekoitettuna b-luokan Stephen King maneereihin tuntuu suoraan sanoen lapselliselta. Tietysti on sekin mahdollisuus, että romaani paranee loppua kohden, mutta kyllä ne aiemmat Ellisin romaanit huomattavasti pikaisemmin sai luettua silloin aikoinaan. Ne aiemmat (Below Zero, American Psycho jne) koin itse hassua kyllä jonkin näköisinä yhteiskuntakriittisinä valkoisen kultapossuluokan degeneroitumisen kuvauksina, mutta tästä ei osaa sanoa oikein mitään. Ei ole kolahtanut vaan, toisaalta Ellisiltä odottaa jotain hätkähdyttävää edellisten teoksien pohjalta.
Onko tässä tosiaan tarkoitus tilittää jotain tuskallista isä-suhdetta vai? Kuinkas muilla? Paraneeko loppua kohden vai jättääkö vaan väliin suosiolla?
Puolifiktiivinen omaelämäkerrallinen ote sekoitettuna b-luokan Stephen King maneereihin tuntuu suoraan sanoen lapselliselta. Tietysti on sekin mahdollisuus, että romaani paranee loppua kohden, mutta kyllä ne aiemmat Ellisin romaanit huomattavasti pikaisemmin sai luettua silloin aikoinaan. Ne aiemmat (Below Zero, American Psycho jne) koin itse hassua kyllä jonkin näköisinä yhteiskuntakriittisinä valkoisen kultapossuluokan degeneroitumisen kuvauksina, mutta tästä ei osaa sanoa oikein mitään. Ei ole kolahtanut vaan, toisaalta Ellisiltä odottaa jotain hätkähdyttävää edellisten teoksien pohjalta.
Onko tässä tosiaan tarkoitus tilittää jotain tuskallista isä-suhdetta vai? Kuinkas muilla? Paraneeko loppua kohden vai jättääkö vaan väliin suosiolla?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Se kirja on less than zero eikä mikään below zero
Niinhän se olikin, on jo niin pitkä aika sen lukemisesta, että muisti jo pätkii. Oletkos lukenut jo Lunar Parkin?
...sopisi hyvin tuon kirjan nimeksi - se on järkyttävän huono. Puoleen väliin asti se on jotenkin lupauksia herättävä ("omaelämäkerrallisuus" on hyvin ideoitu), mutta sen jälkeen onnetonta, muka hienoa kauhu-psykologia-höttöä ja kadottaa täysin pointtinsa, jos sitä alunperin on Ellisillä mielessä ollutkaan. Eli tylsyys vain pahenee loppua kohti vaikka tapahtumia riittääkin.
Amerikan Psyko oli järkyttävä ja kuvottava ja masentavakin, mutta se oli sentään hyvä kirja, jossa oli oma huima logiikkansa ja ajatuksensa. Lunar Parkista ei jää mieleen mitään...paitsi lasten lääkereseptien määrä.
Kirja on epätasainen, mutta jokin kumma logiikka siinä piilee. Minusta se oli ihan viihdyttävä, luin sen alle viikossa. Jonkinlainen synninpäästö, katartis, pseudoelämänkerrallinen tilitys? En tiedä, mutta suosittelen, lukemin on aina terveellistä.
joo aika vaisu kirja kyllä glamoraman jälkeen.
luin glamoraman kerran sen ilmestyttyä ja toisen kerran vuosi sitten. ja olin aika tohkeissani lunarin ilmestymisestä... mutta ei varmastikaan tule luettua toiseen kertaan tai suositeltua muille...