Metsäkansaa seuranut härmäl...

http://www.lusto.fi/nayttelyt/tiedot42.htm

Yleistyövälineenä puukolla on ollut ja on edelleen lukemattomia käyttötapoja. Toisaalta yleispuukosta on kehittynyt lukuisia erikoistyövälineitä. Työkalujen, astioiden ja muiden tarvekalujen veistelyn lisäksi puukko on ollut ruokailu- ja ruuanvalmistusväline, se on kuulunut eränkävijän samoin kuin suomalaisen sotilaan perusvarustukseen, sitä on käytetty kansanlääkinnässä ja taikojen teossa, sillä on koristeltu kansanomaisia rukinlapoja ja luotu korkeakulttuurisia taideteoksia. Lukemattomat tarinat, loitsut ja sananparret kuvastavat puukon keskeistä asemaa kansanperinteessä.




Puukkoon suomalaiset ovat tarttuneet myös vihan vimmassa. Ryhmien ja yksilöiden verityöt viime vuosisadan puukkojunkkari-ilmiöstä viime viikkojen tapahtumiin kertovat myös jotain puukkosuhteestamme. Suomessa tehtävistä henkirikoksissa noin kolmannes tehdään edelleen puukolla tai veitsellä. Puukon kantaminen yleisillä paikoilla kiellettiin lailla vuonna 1972.

Puukolla on vallan ja väkivallan lisäksi paljon muitakin vahvoja symbolisia merkityksiä. Tietynlaisen puukon kantamisella on haluttu vahvistaa omaa identiteettiä ja kuulumista joukkoon, esimerkiksi partiolaisiin. Puukon symboliikka tulee vahvasti esille myös taiteessa ja populäärikulttuurissa. Esimerkkejä näistä ovat mm. Kullervon kirous, monet kauhuelokuvat ja jännityskirjallisuus sekä -elokuvat.

Oman tematiikkansa muodostavat miehen puukko, naisen puukko ja lapsen puukko. Lapsen puukolla oli ennen sijansa sekä leikeissä että töissä ja myöhemminkin käden taitojen opettelu on nähty tärkeänä sekä lapsen motoriikan että henkisen hyvinvoinnin osana. Naisen vyössä kulkenut, monissa arkiaskareissa käytetty puukko oli usein pieni ja siro, muinais- ja kansallispuvuissa puukko oli tärkeä koristus.

Puukko on Suomessa toisin kuin monessa muussa maassa myös yleinen ja arvostettu lahja. Lahjapuukossa korostuu esteettisyys. Puukko onkin myös muotoilutuote ja taide-esine eikä nykyisin aina edes käytettäväksi tarkoitettu.