kolehdin keruu

kolehti-man

Kumpiko menetelmä on rahantulon kannalta tehokkaampi:

a) Kolehdin keräyksestä vastaavat laittavat korit kiertämään penkkirivien läpi?

b) Kori(t) jätetään rukoushuoneen etuosaan ja kirkkoväki kiertää penkkirivi kerrallaan edessä luovuttamassa kymmenyksensä?

Äkkiseltään vaihtoehto b tuntuu tehokkaammalta, koska siinä on hieman vaikeampi olla kenenkään huomaamatta jättämättä rahaa koriin.

11

540

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • sun-glasses

      Luulisin että kymmenyksensä monet maksavat pankin kautta. Tietysti joku saattaa pistää kolehtiinkin ne kymmenysrahat. Mahtaako tuota olla mahdollista tietää kumpi tapa olisi rahan saannin kannalta tehokkaampi? Jokuhan voi laittaa salaa vaikka nappeja sinne kolehtiin, että hämää lähimmäistään.

      Kuulin joskus jutun, että oli kolehtihaavi hajonnut pennirahan painavuuden johdosta. Kerran eräälle tuttavalle, kun hän oli laittanut kolikkonsa kolehtiastiaan, oli selän takana istuva koputtanut selkään ja kuiskannut, että eihän sitä noin vähää kehtaa laittaa kolehtiinkaan.

      Kolehti-sanaa ehkä enemmän kirkossa käytetään? Onko se sitten uhrilahja vai rakkauden lahja nimeltään vapaissa suunnissa?

    • Työmies

      Kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa.

      • mamabeard

        niin kohta vilahtaa pöhnä päähän.

        Tunnen monia joilta ennen meni kaikki rahat tämän maailman jumalille ja Perkeleelle, viinaan, huumeisiin ja naisten kanssa hummaamiseen, ja nytkö eivät saisi antaa vähän Jumalalle, seurakunnan kautta Hänen valtakunnan työhön?
        Mikä sinä olet moralisoimaan niitä jotka vapaasta sydämestään antavat ja vieläpä iloitsevat että saavat antaa. Väität että he yrittävät vaan ostaa rahoillaan itselleen jotakin pelastusta jne.?

        Huomaatko ollenkaan kuinka katkera asenne itselläsi on kaikkien noiden "järkevien" kommenttiesi takana?
        Uskovat ovat mielestäsi ahdasmielisiä jne. jne. jne.
        Etkö lainkaan huomaa omaa ahdasmielisyyttäsi, yksipuolista asioiden arviointiasi, kovasydämisyyttäsi ja pilkallisuuttasi? Onko se mielestäsi asiallista kritiikkiä vaan?

        "Kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa" kuvaa katolisen kirkon anekauppaa. En tiedä onko kyseinen lause syntyisin katolisen kirkon sisältä vai onko se nimenomaan niiden uskovien keksimä, jotka vastustivat katolisen kirkon käytäntöä.
        Kyseisessä käytännössä kun ei ollut uskosta tietoakaan vaan liittyi kirkon vallanpitoon aikana jolloin kansankielinen Raamattu oli kielletty ja ainoastaan (katolisilla) papeilla oli lupa selittää sanaa.
        Kun jotkut uskovat sitten käänsivät Raamattua kansankielelle että ihmiset itse lukisivat mikä on oikeaa oppia ja mikä ei, kirkko väärine opetuksineen ja anekauppoineen alkoi vainota niitä uskovia, esimerkiksi valdolaisliikkeen seuraajia poltettiin Ranskassa kyläkunnittain, ja kun joku kanteli Paaville "siellähän palaa kunnollisia katolilaisia mukana" niin Paavi vastasi: "Mitäpä siitä jos mukana muutama menee meikäläinenkin, pääsevätpä suoraan taivaaseen, toisin kuin nuo vääräuskoiset valdolaiset".

        "Kun raha kirstuun kilahtaa..." ei siis ole raamatullinen oppi vaan kuvaa nimenomaan väärää uskonnollista vallankäyttöä.
        Raamatullista on, kun olemme uskoon tulleet ja pelastuneet, että tahdomme koko elämällämme Herraa kunnioittaa.
        Joku onkin sanonut, että viimeiseksi ihmisessä tulee uskoon lompakko. Se on länsimaiselle kristitylle se itsekkyyden pesäke, jota tahdotaan varjella ja vaalia viimeiseen saakka.
        Jos joku vaikka saarnaa kymmenysten antamisesta, niin varmaan vähintään puolet uskovista on sanomassa että se oli epähengellinen ja lakihenkinen saarna.
        Ei aihe tee puheesta epähengellistä vaan se asenne ja tyyli. On ihan raamatullista sinänsä puhua antamisesta. Epähengellistä on jos ei pystytä sitä saarnaa ottamaan vastaan ja sulattamaan.

        En minä sano että sinun täytyisi antaa varoistasi kirkolle. Anna mihin tykkäät. Minulle on ilo että saan antaa kolehtiin.


      • Työmies
        mamabeard kirjoitti:

        niin kohta vilahtaa pöhnä päähän.

        Tunnen monia joilta ennen meni kaikki rahat tämän maailman jumalille ja Perkeleelle, viinaan, huumeisiin ja naisten kanssa hummaamiseen, ja nytkö eivät saisi antaa vähän Jumalalle, seurakunnan kautta Hänen valtakunnan työhön?
        Mikä sinä olet moralisoimaan niitä jotka vapaasta sydämestään antavat ja vieläpä iloitsevat että saavat antaa. Väität että he yrittävät vaan ostaa rahoillaan itselleen jotakin pelastusta jne.?

        Huomaatko ollenkaan kuinka katkera asenne itselläsi on kaikkien noiden "järkevien" kommenttiesi takana?
        Uskovat ovat mielestäsi ahdasmielisiä jne. jne. jne.
        Etkö lainkaan huomaa omaa ahdasmielisyyttäsi, yksipuolista asioiden arviointiasi, kovasydämisyyttäsi ja pilkallisuuttasi? Onko se mielestäsi asiallista kritiikkiä vaan?

        "Kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa" kuvaa katolisen kirkon anekauppaa. En tiedä onko kyseinen lause syntyisin katolisen kirkon sisältä vai onko se nimenomaan niiden uskovien keksimä, jotka vastustivat katolisen kirkon käytäntöä.
        Kyseisessä käytännössä kun ei ollut uskosta tietoakaan vaan liittyi kirkon vallanpitoon aikana jolloin kansankielinen Raamattu oli kielletty ja ainoastaan (katolisilla) papeilla oli lupa selittää sanaa.
        Kun jotkut uskovat sitten käänsivät Raamattua kansankielelle että ihmiset itse lukisivat mikä on oikeaa oppia ja mikä ei, kirkko väärine opetuksineen ja anekauppoineen alkoi vainota niitä uskovia, esimerkiksi valdolaisliikkeen seuraajia poltettiin Ranskassa kyläkunnittain, ja kun joku kanteli Paaville "siellähän palaa kunnollisia katolilaisia mukana" niin Paavi vastasi: "Mitäpä siitä jos mukana muutama menee meikäläinenkin, pääsevätpä suoraan taivaaseen, toisin kuin nuo vääräuskoiset valdolaiset".

        "Kun raha kirstuun kilahtaa..." ei siis ole raamatullinen oppi vaan kuvaa nimenomaan väärää uskonnollista vallankäyttöä.
        Raamatullista on, kun olemme uskoon tulleet ja pelastuneet, että tahdomme koko elämällämme Herraa kunnioittaa.
        Joku onkin sanonut, että viimeiseksi ihmisessä tulee uskoon lompakko. Se on länsimaiselle kristitylle se itsekkyyden pesäke, jota tahdotaan varjella ja vaalia viimeiseen saakka.
        Jos joku vaikka saarnaa kymmenysten antamisesta, niin varmaan vähintään puolet uskovista on sanomassa että se oli epähengellinen ja lakihenkinen saarna.
        Ei aihe tee puheesta epähengellistä vaan se asenne ja tyyli. On ihan raamatullista sinänsä puhua antamisesta. Epähengellistä on jos ei pystytä sitä saarnaa ottamaan vastaan ja sulattamaan.

        En minä sano että sinun täytyisi antaa varoistasi kirkolle. Anna mihin tykkäät. Minulle on ilo että saan antaa kolehtiin.

        Minulle ei tietysti sinun maksamisesi kuulu. Oletko kuitenkaan täysin varma, ettei lahkossanne höynäytetä ketään maksamaan niitä kymmenyksiä, ehkä suurempiakin osuuksia? Joku voi tarrautua uskonlahkoon viimeisenä oljenkortenaan ja olla altis hyväksikäytölle. Te hihhulit kun pistätte Raamatun sanaa peliin, arvelin perinnettä vähän ylläpitää minäkin vanhojen sanontojen muodossa, joiden todenperäisyyteen uskon enemmän kuin Raamattuun. Kerta kiellon päälle: "Pohjaton kuin papin säkki."


      • mamabeard
        Työmies kirjoitti:

        Minulle ei tietysti sinun maksamisesi kuulu. Oletko kuitenkaan täysin varma, ettei lahkossanne höynäytetä ketään maksamaan niitä kymmenyksiä, ehkä suurempiakin osuuksia? Joku voi tarrautua uskonlahkoon viimeisenä oljenkortenaan ja olla altis hyväksikäytölle. Te hihhulit kun pistätte Raamatun sanaa peliin, arvelin perinnettä vähän ylläpitää minäkin vanhojen sanontojen muodossa, joiden todenperäisyyteen uskon enemmän kuin Raamattuun. Kerta kiellon päälle: "Pohjaton kuin papin säkki."

        alttiita on maailma väärällään.

        Seksipuhelimet sun muut rahastaa yksinäisten tai miksei perheellistenkin ikävällä ja perversioilla ja fantasioilla. Uhkapelien ylläpitäjät käyttää hyväkseen niitä jotka on jääneet pelikoukkuun. Viinakauppa käyttää hyväkseen ihmisten halua juopumalla paeta arkitodellisuutta. Muutaman esimerkin mainitakseni. Mutta nämähän kuuluvat normaalin ihmisen elämään ja valinnanvapauteen, ei siinä mitään hyväksikäyttöä ole? Sen sijaan kun joku, joka - ehkä viimeisenä oljenkortenaan, kuten kirjoitat - on uskoon tullessa löytänyt sisäisesti tyydyttävän elämän Jumalan yhteydessä ja päässyt tuollaisista riippuvuksista, niin hän on lahkojen hyväksikäyttämä?

        Minun ei tarvitse maksaa itseäni kipeäksi. Eikä kenenkään muunkaan. Jos seurakunnassamme joku pistäisi kolehtiin sellaisia summia ettei olisi rahaa ruokaan tai muuten elämiseen, niin siihen kyllä puututtaisiin jos asia havaittaisiin ja keskusteltaisiin seurakunnan taholta tuon ihmisen kanssa, että onko hän ehkä ymmärtänyt joitain asioita väärin.

        * *

        Arvostelusi on täysin yksipuolista ja perustuu pinttyneisiin ennakkoluuloihin joista et edes tahdo päästä koska on itsellesi turvallisempaa nähdä uskovat ja heidän seurakuntansa hyväksikäyttäjinä, ihmisten manipuloijina jne. Jos niin ei ehkä olisikaan joutuisit tarkistamaan monia uskomuksiasi uudelleen?

        Rehellisyys ja nöyrtyminen tekee aina kipeää. Suosittelen. En kivun itsensä tähden vaan että voisit päästä tuosta katkerasta käännytysmentaliteetista jolla yrität saada ihmisiä puolellesi "hihhuleita" ja heidän "propagandaansa" vastaan.
        Ei uskovat aina ole niitä yksioikoisia fanaatikkoja.
        Usein pahimmat käännytysfanaatikot, jotka ottavat asiakokonaisuuksista vaan pieniä osa-alueita joita sitten vaahdotaan ilman pienintäkään käsitystä kokonaisuudesta, löytyvät niiden joukosta jotka vastustaa uskonasioita.

        Muistan eräänkin kerran kun oltiin pitämässä ihan rauhallista torikokousta, niin keski-ikäinen mieshenkilö tuli siihen raivoamaan kokouksen jälkeen, että te uskovaiset olette hulluja ja fanaatikkoja. Selitti kaikenlaista kuinka uskonnot saa aikaan väkivaltaa ja uskonkiihkoilijat tappavat toisiaan ja tekevät itsemurhaiskuja ja terroritekoja jumaliensa nimeen. Silmät seisoivat päässä ja sylki roiskui suusta. Yrittäessäni saada aikaan maltillista keskustelua hän heilutti nyrkkiään silmieni edessä ja oli mielestäni itse esimerkki todellisesta uskonnollisesta kiihkoilijasta.

        * *

        Kuten olen monta kertaa sanonut, seurakunnissa on mahdollisuus väärään vallankäyttöön. Varsinkin jos jäseniä tahdotaan Kristuksen sijasta kiinnittää seurakuntaan, jolloin painopiste on väärä. Osa väärästä vallankäytöstä on varmaan tahallistakin ja perustuu ihmisen tarpeeseen saada toisia puolelleen, oman ja oikeana pitämänsä idean ympärille, jolloin muodostuu pieniä kuppikuntia ja lahkohenkistä kyräilyä. Nähdäkseni väärä vallankäyttö useimmiten on kuitenkin tahatonta. Väärään vallankäyttöön yleensä myös puututaan seurakunnissa ja virheitä oikaistaan, paitsi jos koko seurakunta on väärien toimintaperiaatteiden sairastuttama, joka onneksi lienee vähäistä nykyään. Epäkohtia kyllä on ja niistä täytyy puhua. Tiedän että niistä puhutaan ja vastuulliseen kristillisyyteen nimenomaan kuuluu virheiden tunnustaminen ja parannuksen tekeminen.

        En siis ole missään vaiheessa kieltänyt ettei seurakunnissa olisi epäkohtia, päinvastoin, niitä on kaikkialla missä ihmisiä yhdessä toimii. Olen myöntänyt että virheitä on ja olen niistä puhunut myös seurakunnassa, mielelläni en lähde sellaisia asioita puimaan netin foorumeilla vaan nimenomaan seurakunnissa, siellä on ongelmat nostettava pöydälle ja puhuttava niistä oikeilla nimillä ja tehtävä parannusta, takanapäin puhuminen ja parjaaminen ei mitään auta.
        Mielestäni juuri Jeesus Kristus ja terve Raamatun sana on paras perusta epäkohtien huomioimiseen ja niiden korjaamiseen.

        Pääsääntöisesti kristilliset seurakunnat tekevät hyvää työtä, julistaen Kristuksessa tarjolla olevaa armoa, että ihmiset julistuksen kuultuaan saavat sitten itse henkilökohtaisesti pohtia kuinka kuulemaansa suhtautuvat. Jos julistus - syystä tai toisesta - ei sinua miellytä, on kuitenkin monia joita se miellyttää. Monta kertaa sanotaan: pitäisivät uskonsa omana tietonaan. Mutta olen kuullut ihmisten jotka on pelastuneet monenlaisten riippuvuuksien ja typeryyksien keskeltä ja päässeet eheytymiseen Jumalasuhteen kautta, sanoneen: Miksi te ette enemmän julista näitä asioita avoimesti ihmisten keskellä, miksi kukaan ei tullut aiemmin puhumaan minulle näistä että olisin ymmärtänyt että on olemassa tällainen hyvä vaihtoehto, joka todella toimii?

        * *

        Sananlaskuja on monenlaisia. Voivat perustua ennakkoluuloihin tai totuuksiin. Ja ihminen sitten helposti tempaa kuin hattuhyllyltä ne sananlaskut jotka omiin näkemyksiin parhaiten sopii. Mikäs siinä. Hyvä kyllä olisi pohtia asioita ja omaa asennettaankin joskus.
        Tässä yksi raamatullinen sananlasku, joka on elävää elämää ja toteutuu varmaan monien kohdalla:
        "Ihmisen oma hulluus hänen tiensä turmelee, mutta sydämessään hän Herralle vihoittelee."


      • Työmies
        mamabeard kirjoitti:

        alttiita on maailma väärällään.

        Seksipuhelimet sun muut rahastaa yksinäisten tai miksei perheellistenkin ikävällä ja perversioilla ja fantasioilla. Uhkapelien ylläpitäjät käyttää hyväkseen niitä jotka on jääneet pelikoukkuun. Viinakauppa käyttää hyväkseen ihmisten halua juopumalla paeta arkitodellisuutta. Muutaman esimerkin mainitakseni. Mutta nämähän kuuluvat normaalin ihmisen elämään ja valinnanvapauteen, ei siinä mitään hyväksikäyttöä ole? Sen sijaan kun joku, joka - ehkä viimeisenä oljenkortenaan, kuten kirjoitat - on uskoon tullessa löytänyt sisäisesti tyydyttävän elämän Jumalan yhteydessä ja päässyt tuollaisista riippuvuksista, niin hän on lahkojen hyväksikäyttämä?

        Minun ei tarvitse maksaa itseäni kipeäksi. Eikä kenenkään muunkaan. Jos seurakunnassamme joku pistäisi kolehtiin sellaisia summia ettei olisi rahaa ruokaan tai muuten elämiseen, niin siihen kyllä puututtaisiin jos asia havaittaisiin ja keskusteltaisiin seurakunnan taholta tuon ihmisen kanssa, että onko hän ehkä ymmärtänyt joitain asioita väärin.

        * *

        Arvostelusi on täysin yksipuolista ja perustuu pinttyneisiin ennakkoluuloihin joista et edes tahdo päästä koska on itsellesi turvallisempaa nähdä uskovat ja heidän seurakuntansa hyväksikäyttäjinä, ihmisten manipuloijina jne. Jos niin ei ehkä olisikaan joutuisit tarkistamaan monia uskomuksiasi uudelleen?

        Rehellisyys ja nöyrtyminen tekee aina kipeää. Suosittelen. En kivun itsensä tähden vaan että voisit päästä tuosta katkerasta käännytysmentaliteetista jolla yrität saada ihmisiä puolellesi "hihhuleita" ja heidän "propagandaansa" vastaan.
        Ei uskovat aina ole niitä yksioikoisia fanaatikkoja.
        Usein pahimmat käännytysfanaatikot, jotka ottavat asiakokonaisuuksista vaan pieniä osa-alueita joita sitten vaahdotaan ilman pienintäkään käsitystä kokonaisuudesta, löytyvät niiden joukosta jotka vastustaa uskonasioita.

        Muistan eräänkin kerran kun oltiin pitämässä ihan rauhallista torikokousta, niin keski-ikäinen mieshenkilö tuli siihen raivoamaan kokouksen jälkeen, että te uskovaiset olette hulluja ja fanaatikkoja. Selitti kaikenlaista kuinka uskonnot saa aikaan väkivaltaa ja uskonkiihkoilijat tappavat toisiaan ja tekevät itsemurhaiskuja ja terroritekoja jumaliensa nimeen. Silmät seisoivat päässä ja sylki roiskui suusta. Yrittäessäni saada aikaan maltillista keskustelua hän heilutti nyrkkiään silmieni edessä ja oli mielestäni itse esimerkki todellisesta uskonnollisesta kiihkoilijasta.

        * *

        Kuten olen monta kertaa sanonut, seurakunnissa on mahdollisuus väärään vallankäyttöön. Varsinkin jos jäseniä tahdotaan Kristuksen sijasta kiinnittää seurakuntaan, jolloin painopiste on väärä. Osa väärästä vallankäytöstä on varmaan tahallistakin ja perustuu ihmisen tarpeeseen saada toisia puolelleen, oman ja oikeana pitämänsä idean ympärille, jolloin muodostuu pieniä kuppikuntia ja lahkohenkistä kyräilyä. Nähdäkseni väärä vallankäyttö useimmiten on kuitenkin tahatonta. Väärään vallankäyttöön yleensä myös puututaan seurakunnissa ja virheitä oikaistaan, paitsi jos koko seurakunta on väärien toimintaperiaatteiden sairastuttama, joka onneksi lienee vähäistä nykyään. Epäkohtia kyllä on ja niistä täytyy puhua. Tiedän että niistä puhutaan ja vastuulliseen kristillisyyteen nimenomaan kuuluu virheiden tunnustaminen ja parannuksen tekeminen.

        En siis ole missään vaiheessa kieltänyt ettei seurakunnissa olisi epäkohtia, päinvastoin, niitä on kaikkialla missä ihmisiä yhdessä toimii. Olen myöntänyt että virheitä on ja olen niistä puhunut myös seurakunnassa, mielelläni en lähde sellaisia asioita puimaan netin foorumeilla vaan nimenomaan seurakunnissa, siellä on ongelmat nostettava pöydälle ja puhuttava niistä oikeilla nimillä ja tehtävä parannusta, takanapäin puhuminen ja parjaaminen ei mitään auta.
        Mielestäni juuri Jeesus Kristus ja terve Raamatun sana on paras perusta epäkohtien huomioimiseen ja niiden korjaamiseen.

        Pääsääntöisesti kristilliset seurakunnat tekevät hyvää työtä, julistaen Kristuksessa tarjolla olevaa armoa, että ihmiset julistuksen kuultuaan saavat sitten itse henkilökohtaisesti pohtia kuinka kuulemaansa suhtautuvat. Jos julistus - syystä tai toisesta - ei sinua miellytä, on kuitenkin monia joita se miellyttää. Monta kertaa sanotaan: pitäisivät uskonsa omana tietonaan. Mutta olen kuullut ihmisten jotka on pelastuneet monenlaisten riippuvuuksien ja typeryyksien keskeltä ja päässeet eheytymiseen Jumalasuhteen kautta, sanoneen: Miksi te ette enemmän julista näitä asioita avoimesti ihmisten keskellä, miksi kukaan ei tullut aiemmin puhumaan minulle näistä että olisin ymmärtänyt että on olemassa tällainen hyvä vaihtoehto, joka todella toimii?

        * *

        Sananlaskuja on monenlaisia. Voivat perustua ennakkoluuloihin tai totuuksiin. Ja ihminen sitten helposti tempaa kuin hattuhyllyltä ne sananlaskut jotka omiin näkemyksiin parhaiten sopii. Mikäs siinä. Hyvä kyllä olisi pohtia asioita ja omaa asennettaankin joskus.
        Tässä yksi raamatullinen sananlasku, joka on elävää elämää ja toteutuu varmaan monien kohdalla:
        "Ihmisen oma hulluus hänen tiensä turmelee, mutta sydämessään hän Herralle vihoittelee."

        Uskon näin, että luultavimmin ihminen elää tyytyväisempää elämää helluntailaisena kuin alkoholistina. Kuitenkin kyseessä on myöskin riippuvuuden korvaaminen toisella riippuvuudella, joka tietenkään ei ole fyysisesti yhtä tuhoisa. Tähän tietysti on helppo uskovaisen vastata, että Jeesuksesta riippuvaisuus on pelkästään ihanaa. Olkoon. Pitäisin tilannetta periaatteessa samana, kuin tupakoinnin lopettamista nikotiinikorvaushoidon avulla. Tarkoitus on viime kädessä päästä eroon myöskin nikotiinilaastareista eikä jäädä niihin koukkuun.


      • mamabeard
        Työmies kirjoitti:

        Uskon näin, että luultavimmin ihminen elää tyytyväisempää elämää helluntailaisena kuin alkoholistina. Kuitenkin kyseessä on myöskin riippuvuuden korvaaminen toisella riippuvuudella, joka tietenkään ei ole fyysisesti yhtä tuhoisa. Tähän tietysti on helppo uskovaisen vastata, että Jeesuksesta riippuvaisuus on pelkästään ihanaa. Olkoon. Pitäisin tilannetta periaatteessa samana, kuin tupakoinnin lopettamista nikotiinikorvaushoidon avulla. Tarkoitus on viime kädessä päästä eroon myöskin nikotiinilaastareista eikä jäädä niihin koukkuun.

        Työmies:
        > Joku voi tarrautua uskonlahkoon viimeisenä oljenkortenaan ja olla altis hyväksikäytölle. <
        Mamabeard:
        > Kyllä niitä hyväksikäytölle alttiita on maailma väärällään.
        Seksipuhelimet sun muut rahastaa yksinäisten ja miksei perheellistenkin ikävällä ja perversioilla ja fantasioilla. Uhkapelien ylläpitäjät käyttää hyväkseen niitä jotka on jääneet pelikoukkuun. Viinakauppa käyttää hyväkseen ihmisten halua juopumalla paeta arkitodellisuutta. Muutaman esimerkin mainitakseni.
        Mutta nämähän kuuluvat normaaliin ihmisen elämään ja valinnanvapauteen, ei siinä mitään hyväksikäyttöä ole? Sen sijaan kun joku, joka - ehkä viimeisenä oljenkortenaan, kuten kirjoitat - on uskoon tullessa löytänyt sisäisesti tyydyttävän elämän Jumalan yhteydessä ja päässyt tuollaisista riippuvuuksista, niin hän on lahkojen hyväksikäyttämä? <
        Työmies:
        > Uskon näin, että luultavimmin ihminen elää tyytyväisempää elämää helluntailaisena kuin alkoholistina. Kuitenkin kyseessä on myöskin riippuvuuden korvaaminen toisella riippuvuudella...
        Pitäisin tilannetta periaatteessa samana, kuin tupakoinnin lopettamista nikotiinikorvaushoidon avulla. Tarkoitus on viime kädessä päästä eroon myöskin nikotiinilaastareista eikä jäädä niihin koukkuun. <

        1. KORVAUSHOITO -

        Jos Jeesus on korvaushoito ja apukeino, joka perustuu johonkin mielen tekniikkaan vähän samalla tapaa kuin hypnoosi, silloin se on toki väline, jota voidaan käyttää esimerkiksi silloin kun muut hoitokeinot eivät ole auttaneet. Sitten kun hoidon avulla on päästy tuhoisista riippuvuuksista eroon, pitäisi päästä eroon myös siitä itsestään, koska se on täyttänyt tehtävänsä.

        2. VAI PÄÄMÄÄRÄ ITSESSÄÄN?

        Eri asia sitten on, jos Jeesus ei olekaan vain väline, vaan samalla korkein mahdollinen päämäärä, joka itsessään edustaa ihmisen luonnollisinta olotilaa, olotilaa yhteydessä Jumalaan. Vain synnillinen, omaa väärää autonomiaansa palvova, itseltään kadoksissa oleva ihminen jolle kaikki - myös Jeesus - on pelkkää välinettä joidenkin asioiden saavuttamiseksi, näkee tuollaisen olotilan vastenmielisenä, koska se merkitsee riippuvaisuutta, vieläpä suurinta mahdollista riippuvuutta toisesta.

        3. KASTE UUDEN ELÄMÄN KUVANA.

        Jeesushan sanoo, ettei kukaan voi olla hänen seuraajansa jos ei ole valmis luopumaan kaikesta hänen tähtensä. Mistä kaikesta on kyse? Äärimmillään: täytyy olla valmis vihaamaan jopa omaa elämäänsä hänen tähtensä. Niin on Jeesus sanonut UT:n mukaan ja niin hän edelleenkin sanoo.
        Mistä "vihasta" silloin on kyse?
        Jeesuksen sanoma on kauttaaltaan rakkauden sanoma. Viha ei mitenkään sovi siihen sanomaan. Kuitenkin puhe "oman elämänsä vihaamisesta" pitäisi olla tuttua kristitylle, ainakin sisällöllisesti, koska kyse on evankeliumin ydinsanomasta käytännöllisesti, siitä vapautuneen elämän edellytyksestä, jossa ristin ottaminen ja "kuoleminen yhdessä hänen kanssaan" johtaa yltäkylläiseen elämään.

        Kristillinen kaste, joka alussa oli upotuskaste ja jollaista mm. helluntaikirkko edelleen käyttää, kuvaa kuolemaa yhdessä Jeesuksen kanssa ja nousemista uuteen elämään hänessä.
        "Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi? Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä? Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman." Room.6:1-4.

        Vanha elämä jota hallitsin minä ja siis syntitottumukset jotka pitivät minua riippuvuudessaan, on jätetty kasteen hautaan.
        Kuten Jeesus nousi kuolleista, niin olen minäkin elämäni Hänelle antaneena saanut nousta Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta, uuteen elämään jota hallitsee Kristus.
        "Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi..." Room.6:5,6.
        Helluntailaisen(kin) kasteteologian mukaan kaste on siis sanoutumista irti elämänmuodosta jota hallitsi oma, itsekäs, pinnallisiin tarpeisiin kiinnittynyt minä, ja sitoutumista uuteen jota hallitsee Kristus, ainoa todellinen synnin voittaja. Kaste on heittäytymistä siihen elämän todellisuuteen josta tulimme osallisiksi uskoon tullessamme ja tunnustamista, että otamme tämän uskon tosissamme ja lähdemme julkisesti elämään Jeesuksen todistajina.
        Kaste ilman uskoa menettää merkityksensä.

        Vanhan elämän keskipisteenä, ikäänkuin sydämen valtaistuimella istui riippumattomuuden illuusiota ylläpitävä oma minä, jota Uuden Testamentin teologiassa nimitetään "vanhaksi ihmiseksi" ja lihalliseksi luonnoksi. Uudestisyntymän eli uskoontulon kautta, todellisessa yhteydessä todelliseen Jumalaan, tapahtuu sydämen vallankumous: en enää olekaan itseni oma, kuulun toiselle. Kuten hän hallitsee taivaassa, niin hänen tulee hallita nyt sydämeni valtaistuimella ja sieltä käsin kaikessa elämisessäni, jotta hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi myös maan päällä, niiltä osin kuin se minun päätettävissäni on.
        Korostus ei ole tekemisessäni, vaan avoimuudessa, antautumisessa Hänen teolleen.

        "Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne." 1.Kor.6:19,20.

        4. VAPAHTAJA JA HERRA.

        Jeesuksesta ei ole tullut ainoastaan Vapahtaja. Jeesus Kristus on Herra ja luonnollinen seuraus tästä on että hänestä tulee Herra myös yksilöihmiselle. Eräässä mielessä Herra on Vapahtajan vastakohta. Vapahtaja vapauttaa meidät itsellemme mutta Herra sitoo häneen itseensä. Jeesus voi olla todellinen Vapahtaja vain jos hän on samanaikaisesti Herra ja todellinen Herra vain jos hän on samanaikaisesti Vapahtaja. Kummallakin sanalla kuvataan jotakin mitä Jeesus on suhteessa ihmiseen ja mitä Hän saa aikaan. Ydin ei ole yksittäinen sana ja sen kielellinen merkityssisältö vaan Jeesuksen tosi olemus, johon sanat viittaavat, jotta Raamatun ilmoitus saisi meitä yhä syvemmin etsimään ja löytämään sitä mikä oikeasti on.

        5. KRISTILLINEN KÄSITYS USKONNON JA ELÄVÄN USKON EROSTA.

        Uskoontulossa vanha on siis kadonnut ja uusi tullut sijaan. Tarkoitus on että sydämemme valtaistuimella olisi nyt Jeesus Kristus - josta käsin vapauttava elämä pääsee läpäisemään uskovan ihmisen koko olemuksen ja motiivit.
        Tietyssä mielessä se vaatii alituista kilvoitusta, koska ihmisessä aina ja loppuun asti on tämä olemuksen puoli, jota Raamattu nimittää lihaksi, halu palvoa omaa erillistä itseään ja tehdä asiat oman mielihalunsa mukaan, synnillisessä riippumattomuudessa.
        Mitä syvemmin ja ehdottomammin olemme riippuvaisia Jeesuksesta, sen vapaampia olemme oman minän orjuudesta.
        Tästä on kyse kun Jeesus asettaa elävän, toimivan kristillisyyden ehdoksi suostumisen uudenlaiseen elämänasenteeseen.

        Jeesuksen tarkoittama "viha omaa elämää kohtaan tässä maailmassa" on tietoista, aktiivista kääntymistä pois kaikesta sellaisesta mikä on lihallisen luonnon kyllästämää, itsekästä ja vastakkaista Jumalan meihin antamalle uudelle, hengelliselle luonnolle.
        Vain tällaisessä elämäntavassa saadaan voitto yltiöhumanistisesta, länsimaisen kulttuurin iskostamasta elämänkäsityksestä, jolle tosi kristillinen ajattelutapa on täysin vieras.

        Huomaa: uskonnollinen ihminen voi harrastaa kristillisyyttä uskonnollisessa mielessä, jolloin kristillinen terminologia ja hartaudenharjoitus, joulukirkon fiilistelyt ja iltarukoukset ovat nimenomaan välikappaleita, niillä pyritään saavuttamaan ja kokemaan jotakin ilman että luovutaan minäkeskeisyydestä. Siksi niistä puuttuu kristillisen päämäärän kokeminen. Tahdotaan vielä pitää palikat minun käsissäni ja uskoa minun tavallani, antautumatta Kristukselle.
        Sellaiselle ihmiselle armo on käsite jonka sisällistä merkitystä hän ei tunne.

        Uskonto on siis Jumalasuhteen korvike. Se on jotakin mitä vanha ihminen minäkeskeisine mieltymyksineen harjoittaa. Tuollainen uskonto ei tuo ihmisen elämään sitä hengellisesti uutta jonka Jumala lahjoittaa vain ja ainoastaan Kristuksessa.
        Vain uudestisyntynyt ja ristin kautta kilvoitteleva ihminen - raamatullista sanastoa käyttäen: kristitty - voi elää evankeliumin sisältöä todeksi yhteydessä Jumalaan, sitä kautta yhteydessä itseensä ja myös lähimmäisiin, ilman oman minän riippuvaisuuksia.

        6. USKONNOLLINEN VALLANKÄYTTÖ SEURAKUNNISSA.

        Helluntailaisen vallankäytön perusongelma on tuttu kaikista kirkkokunnista ja herätysliikkeistä. Sen ideana on vanhan ihmisen tarpeiden muuntuminen toisiksi.
        Tällöin kuoleminen pois vanhasta ja uusi elämä yhdessä Kristuksen kanssa samastetaan joko tietoisesti tai tiedottomasti herätysliikkeen tapakulttuuriin.

        Kun lakkaat käymästä elokuvateatterissa ja futismatseissa olet kuollut yhdessä Jeesuksen kanssa. Noudattaessasi meidän käyttäytymiskoodejamme elät vapautettua elämää yhdessä Hänen kanssaan.
        Seurauksena on että asioihin, jotka kuuluvat ainoastaan inhimilliseen elämään ja tapakulttuuriin ja joilla sinänsä ei ole hengellisessä mielessä syntimerkitystä, aletaan suhtautua todellisina synteinä, kun taas joitain todellisia syntejä saatetaan pitää vain kulttuuriin liittyvinä seikkoina.
        Uskonnollisessa pelimaailmassa ihmisen suhteellisuudentaju ja reagointi yksinkertaisiin asioihin saattaa vääristyä.

        Tästä on eräs hauska kertomus muutaman vuosikymmenen takaa. Kuoroon hyväksyttiin ainoastaan nutturapäisiä naisia. Niinpä eräs lyhyttukkainen nuori, hiljattain uskoontullut nainen joka halusi kuoron mukaan suurille telttajuhlille laulamaan, hankki itselleen peruukin ja väänsi sen nutturalle. Oltiin maaseudulla ja kuoro istui kuorma-auton lavalla matkalla kokouspaikkaan kun tuulenpuuska tempasi peruukin naisen päästä. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän puuskahti:
        - Sinne meni tekopyhyys.

        Meidän seurakunnassa eräs vanhempi naishenkilö protestoi penkkijärjestyksen muuttamista vastaan, koska uusi järjestys toi mieleen teatterin ja tuntui hänestä sen tähden maailmalliselta. Okei, tällaiset asiat voivat olla jollekin tärkeitä ja ihmisten mielipiteet on huomioitava seurakunnassa, mutta silloin pitää ymmärtää että tuollaisissa ei ole kyse hengellisistä asioista vaan perinnäissäännöistä ja tapakulttuurista.

        Sen sijaan kun joku puhuu aktiivisesti pahaa toisista, juoruilee ja vehkeilee, ehkä rakentaa itsensä ja näkemyksensä ympärille kuppikuntaa seurakunnan keskellä, ajaakseen omia opillisia korostuksiaan läpi tätä kautta ja vielä maalailee toimintaansa hurskailla fraaseilla, vedoten siihen että näin meillä on aina toimittu ja tämä on meidän tapakulttuuria, on nostettava kissa pöydälle ja sanottava että seis.
        Tai jos pastorin saarnat alkavat olla sillä tavalla värittyneitä että niistä näkyy omien intressien ja henkilökohtaisten etujen ajaminen. Tai kun seurakuntalaisia painostetaan toimimaan jollain tavalla johon ei löydy perusteita evankeliumin mukaisesta raamatuntulkinnasta. Silloin Raamattu osoittaa että kyse on synnistä, väärästä vallankäytöstä ja asenteellisuudesta, joista tulee tehdä rehellisesti parannusta.

        On siis opittava erottamaan asiat toisistaan.
        Hengellinen näkökyky on mahdollista vain antautuneen elämän seurauksena, rakkaussuhteessa, jossa seurustelemme Herran kanssa.

        7. LEGALISMISTA KRISTUSKESKEISEEN ELÄMÄÄN.

        Pelkkien käyttäytymiskoodien samaistaminen hengellisyydestä kumpuavaan muuttumiseen on siis vanhan elämän riippuvuuksien vaihtamista toisiin. Tällöin juuri tapahtuu se, mistä Työmies mainitsi, että jäädään kiinni korvaushoitoon. Oikeastaan korvaushoidon "reunailmiöihin".

        Vapauttaja ei nimittäin ole seurakunta vaan Jeesus, mutta jos Jeesus on löydetty seurakunnan tekemän julistustyön kautta vaarana on että yksilö Jeesuksen sijasta kiinnittyykin seurakuntaan, uskaltamatta punnita sen tapakulttuuria ja toimintamalleja Raamatun sanoman valossa.

        Kristillisen evankeliumin koko julistus keskittyy Jeesukseen. Hänessä on voitto - ei ainoastaan synneistä, monikossa, vaan syntien perusolemuksesta eli synnistä yksikössä. Siitä synnin luonnosta joka on ihmisen riippumattomuus, irrallisuus elämän lähtökohdasta ja tarkoituksesta eli Jumalasta.
        Monet seurakunnan opettamat elämäntavat voivat olla sinänsä oikeita ja evankeliumin mukaisia mutta jos niitä siirretään uskovan elämään jonkinlaisina suorituksina, ilman henkilökohtaista oivallusta ja kasvua Jeesuksen tuntemisessa, seurauksena on hengellistä kasvamattomuutta ja legalismia.

        En ymmärrä kuinka kristitty voi hyvällä omallatunnolla katsella jotakin väkivaltaelokuvaa tai pehmopornoa, puhumattakaan kauhuelokuvista ja suorasta pornosta. Totta kai ne on asioita joista pitää puhua. Se ei ole ainoastaan käyttäytymiskoodia vaan perustuu ihan selkeään raamatullisuuteen. Mutta jos tässä ei osoiteta henkilölle Jeesusta Kristusta avaimena vapautuneeseen muuttumiseen, silloin itse asian ydin saattaa jäädä hämäräksi.
        Tie yltäkylläiseen elämään ei siis ole tämän tai tuon asian hylkääminen sinänsä.
        Ainoa mitä tarvitaan evankeliumin mukaiseen elämään on niin ehdoton ja sydämellinen antautuminen Jeesukselle, että siinä rakkaussuhteessa sitten luonnostaan jäävät syrjään ne tuhoavat elämäntavat ja tottumukset, jotka rikkovat Hänen hallintavaltaansa vastaan ja päästävät sielunvihollisen demonivoimineen sitomaan yksilön hengellistä elämää.

        Seurakunnan tehtävä on kaikessa osoittaa ja julistaa sitä Jeesusta, joka on sekä synnin että syntien voittaja, todellinen Herra. Seurakunta toimintamalleineen on tässä vain vajavainen välikappale, ja seurakunnan johtohenkilöiden olisi syytä todella tiedostaa ja sisäistää asia käytännössä, jotta Jeesus saisi olla ainoa todellinen tarkoitus. Päämääränä on Jeesuksen hallitsema elämä.

        8. SYNTI JA SYNNIT.

        Synnit saadaan anteeksi Jeesuksen sovintoveren kautta kun Hän anteeksiantamuksena tulee ihmisen elämään, se on kertakaikkinen pelastusteko jossa meidät Pyhän Hengen yhdyssiteellä liitetään sekä Jumalaan että kaikkiin niihin jotka (kirkkokuntaan katsomatta) ovat Hänen lapsiaan uudestisyntymän perusteella. Voitto synnin olemuksesta saadaan vain ristillä, tietysti Jeesuksen veren alaisuudessa, jossa armo antaa voiman elää ristin kautta.

        Kertakaikkinen anteeksiantamus synneistä on lähtökohta. Voitto synnin olemuksesta - henkilökohtainen oivallus ja oppiminen mitä on elämä ristin kautta - sen sijaan prosessi. Emme pelastu sen kautta että muutumme ja alamme elää oikein, vaan muutumme ja alamme elää oikein koska olemme pelastuneet. Siinä muuttumisessa opimme sitten erottamaan seurakunnan tapakulttuurin mukaisen "oikean elämän" ja sisällisen Kristuselämän.

        Korostan että vanha on voitettu vain Jeesuksessa. Pelkkä elämäntapojen vaihtaminen uusiin ei vielä ole Jeesuksen tuntemista, ei ainakaan sitä syvällistä elämänyhteyttä, jossa opimme erottamaan vähemmän tärkeät tärkeämmistä, tapakulttuurin Kristuskeskeisestä elämästä ja uskonnolliset vaatimukset todellisesta hengellisyydestä.

        9. VAPAUTUNUT HENGELLINEN ELÄMÄ - HIHHULOINTIA JA LAHKOLAISUUTTA PAHIMMILLAAN?

        Tien kummallakin puolella on oja.
        Seurakunnallista osallistumista voidaan korostaa ja painottaa niin että siitä tulee hengellisyyden mittari. Vapautunut kristillisyys muuttuu suorittamiseksi ja puurtamiseksi. Toisena äärimmäisyytenä on asenne jossa seurakuntaa ja sen merkitystä vähätellään.
        Vanhemmistoon voidaan suhtaudutaan täysin kritiikittömästi, sen laiminlyönnit ja virheet jätetään huomioimatta, koska niihin puuttuminen saattaisi merkitä oman aseman kyseenalaistumista seurakunnassa, epäsuosioon joutumista ja väärinymmärretyksi tulemista. Toisaalta vanhemmistoon voidaan suhtautua epäkunnioittavasti, jolloin unohdetaan Uuden Testamentin ohjeet ja estetään Jumalan tahtoa toteutumasta. Nimittäin. Jos vanhemmiston keskellä on salaista vääryyttä, kyllä Jumala nostaa sen pintaan niiden uskovien rehellisyyden tähden, jotka oikeassa hengessä rukoilee seurakunnan ja vanhemmiston puolesta.
        Epäkunnioittava ja halveksuva asenne vanhemmistoa kohtaan ei korjaa eikä paranna mitään.

        Voidaan kritiikittömästi samaistaa raamatullinen seurakuntakuri ja seurakunnan omat korostukset. Tällöin loukkaukset tapakulttuuria kohtaan nähdään synteinä ja uhataan erottamisella seurakunnasta jos parannusta ei tapahdu. Toinen äärimmäisyys on että seurakuntakuria ei selkärangattoman ja ihmismielipiteitä myötäilevän vanhemmiston taholta uskalleta lainkaan harjoittaa.
        Yhtäällä armo on aivan kadoksissa lakihenkisen puurtamisen keskellä. Toisaalla kaikki hyväksytään armon varjolla, vaikka todellisesta armosta ei välttämättä ole minkäänlaista tietoa, on vain kristillinen käsite jota sovelletaan omien mielihalujen mukaan.

        Manipulointia tuskin voidaan kokonaan välttää seurakunnissa. Sitä tapahtuu kaikkialla missä on organisoitua toimintaa ja ryhmiä.
        Vain siellä missä Pyhä Henki saa täydelleen vallita osoittaen syntisyytemme ja johtaen Kristuskeskeiseen pyhityselämään kaikessa, niin että lihamme todella on ristillä ja elämme nöyrästi Jumalan valkeudessa ja kunnioitamme toisiamme keskinäisessä alamaisuudessa, voidaan päästä inhimillisestä vaikuttamisesta ja puolumielisistä korostuksista.
        Pyhän Hengen hallintavalta on ulkopuolisten mielestä pelottavaa ja vastenmielistä hihhulointia sekä outoa lahkolaisuutta?

        Sellaiseksi maailma ja uskonnolliset, korkeakirkolliset fariseukset ovat elävän kristillisyyden aina tuominneet, alusta asti. Jeesusta sanottiin mm. kansanvillitsijäksi. Apostoli Paavalia nimitettiin ruttotaudiksi, metelin nostattajaksi ja nasaretilaisen lahkon päämieheksi. Uskonpuhdistaja Lutheria vainottiin harhaoppisena vuosikaudet ja vallitseva kirkko eli katolilaiset julistivat hänet kirkonkiroukseen. Luterilaisen kirkon laitostuessa ja omaksuessa luterilaisuuden tiettyinä uskonnollisina tapoina niin että elävä kristillisyys jäi toiselle sijalle, se itse alkoi vainota niitä jotka julistivat lapsenmielistä uskoa Jeesukseen ja raamatullista elämää. Esimerkkejä löytyy suomesta yltäkyllin, ihan luterilaisuuden omasta piiristä mm. Henrik Renqvist ja Paavo Ruotsalainen. Renqvist taisi olla luterilaisen kirkon virassa kappalaisena kun hänet tuomittiin Svartholman linnaan voimallisen herätysjulistuksen tähden. Paavo Ruotsalaista sakotettiin hengellisten kokousten pitämisestä. Kun hänen poikansa murhattiin, asiaa ei tahdottu tutkia, sillä Ruotsalainen katsottiin "lahkolaiseksi" joka ansaitsikin, ainakin kelpo luterilaisten mielestä, tulla kaltoin kohdelluksi.

        Elävän kristillisyyden ilmapiirissä, intohimoisessa, vallankumouksellisessa ihanalle Jeesukselle antautumisessa, siinä rakkauden ja kuuliaisuuden ilmapiirissä, jossa pelkäämme loukata toisiamme, ilmapiirissä jossa teemme kaikkemme osoittaaksemme evankeliumin mukaista rakkautta totuudessa, ilmenevät sitten myös Hengen yliluonnolliset vaikutukset. Kun hallintavalta ei ole uskonnollisella ihmisellä vaan Jumalan suvereenilla Hengellä.
        Täysin se ei toteudu tässä ajassa koskaan, ei ainakaan pitkällisesti, hetkittäin kyllä. Siihen pitää silti pyrkiä. Evankeliumin armossa.

        10. KOUKUSSA ELÄMÄÄN.

        Vertauskuvia elävästä yhteydestä:
        "Jeesus on viinipuu ja kristityt oksia."
        "Seurakunta on ruumis, jossa ihmiset ovat toistensa jäseniä, riippuvaisia toisistaan."
        "Jeesus on ruumiin pää ja me olemme Hänen jäseniään."
        "Jeesus Kristus on sulhanen. Universaali, maailmanlaajuinen seurakunta, joka koostuu hengellisesti kaikista Häneen uskovista, on morsian."

        Mitä tapahtuisi jos oksa ajattelisi: en tahdo olla koukussa puuhun, tahdon olla vapaa ja riippumaton?
        Onko sellainen elämäntila oksalle luonnollinen vai luonnoton? Voiko se paremmin toteuttaa omaa itseään, persoonallista eheyttään ja luontoaan ehdottomassa yhteydessä puuhun vai riippumattomuudessa puun yhteydestä?

        Toteutuuko ihmisen elämä ja persoonallisuus parhaalla mahdollisella tavalla Jeesuksen yhteydessä vai irrallaan Hänestä?

        Olisiko luonnollista jos jokainen ruumiinjäsen vetäisi omaan suuntaansa? Pitäisikö sellainen sallia seurakunnassa yksilönvapauden nimissä?
        Vai pitääkö mieluummin pyrkiä keskinäiseen kunnioitukseen, jossa voimme arvostaa toisiamme saman perheen jäseninä silloinkin kun olemme joistain asioista eri mieltä, ja tästä keskinäisestä kunnioituksesta käsin harrastaa yhteyttä, niin että olemme valmiit tinkimään epäolennaisista ja vähemmän tärkeistä asioista jos sillä tavalla paremmin edesautamme tärkeimmän eli Kristuksen ja evankeliumin toteutumista?

        Jos Jeesus on vain ruumiin pää, ei koko ruumis, eikö Hän olekin rajoittanut omaa toimintaansa, jättäen paljon ihmisen vastuulle? Pää ei ole koko ruumis: se tarvitsee jäsenensä, joiden kautta ilmentää tarkoituksiaan maailmassa. Eikö tämän tulisi johtaa meitä yhä nöyremmin, yhä syvemmin etsimään Hänen alkuperäisiä tarkoituksiaan? Vai johtaako se meitä elämään päätöntä elämää: oma elämäni on annettu minun vastuulleni, voin käyttää vapauttani kuinka itse tahdon? Jumala ei ole automaattisesti alistanut minua hallintavaltaansa, joten Hän sallii minun elävän kuten itseäni huvittaa - voin siis toteuttaa pään tarkoituksia yhtä hyvin elämällä itsekkäästi, kuin elämällä epäitsekkäästi?

        Onko luonnollinen ja ihailtava olotila, jos morsian vapaaehtoisessa rakkaudessaan jakaa itseään jokaiselle ohikulkijalle, päättäen että sitoutumattomuus on korkein ihanne?
        Eikö avioliitto perustu juuri sitoutumiseen, päätökseen kuulua vain yhdelle? Kumpi syvemmin palvelee keskinäistä luottamusta, turvallisen ja läheisen yhteyden kokemista, että morsian rakkaudessa sulhaseen omistautuu terveellä tavalla hänelle, vai että hän omistautuu vain itselleen, toteuttaen omia päähänpistojaan ja hetkellisiä oikkujaan? Edustaako sellainen vapaata elämää ja sisäistä hyvinvointia?

        Eikö olekin niin, että puolisot voivat olla vapaita vain toisiinsa sitoutuneina, keskinäisessä liitossa, koska muussa tapauksessa he eivät ole puolisoita? Vapaa aviomies ja vapaa aviovaimo elävät omaa yksilöllistä elämäänsä perheen keskellä hedelmällisesti, hyvinvoiden ja kokien olonsa turvaliseksi, kun omallakin on varmuus toisen sitoutumisesta.

        11. KRISTILLISYYS ON AINA YHTEYTTÄ.

        "Rakkaani on minun ja minä olen hänen - hänen, joka paimentaa liljojen keskellä."
        Muunlaista kristillisyyttä ei ole olemassa.

        Kristillisyys josta puuttuu yhteys ei ole kristillisyyttä ensinkään.
        Kun ihminen tulee uskoon hän syntyy yhteyteen.
        Irrallaan Jumalasta kaikki yhteys on enemmän tai vähemmän pinnallista perustuen puoluemielisyyteen: koemme yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ajatellessamme asioista samoin ja harrastaessamme samoja asioita. Kristuksessa yhteys on syvempää, ei niinkään organisatorista vaan orgaanista, elävää. Sen perusta on Jumalan elämässä.
        "Minä olen viinipuu, te olette oksat."
        Puun elämä virtaa oksissa. Se on jumalallista elämää. En ole ainoastaan vaihtanut tapojani ja tottumuksiani, elämäntyyliäni johonkin toisenlaiseen elämäntapaan. Olen tullut osalliseksi kokonaan uudesta ja koen että tässä minun on persoonallisesti hyvä olla, juuri tämä on aito ihmisen olotila.
        Virtaava vesi, jos siltä katkeaa yhteys alkuperäänsä ja päämääräänsä, kuivuu lätäköksi. Se alkaa haista omassa minäelämässään ja lopulta kuivuu kokonaan pois.

        Ihminen tarvitsee yhteyttä elämän alkuperään ja Luojaan eli Jumalaan. Elämä ilman konkreettista elämänyhteyttä tähän alkuperään ja tarkoituksellisuuden löytymistä Hänessä, on elämää kuoleman tilassa. Siksi apostoli Paavali kirjoittaa kristityille:
        "Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne - ". Ef.2:1.
        Siis olitte!
        "joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa, joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme..." 2:2,3.

        "Mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut - ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - , ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi." 2:4-9.

        "Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä." 2:19-22.

        Tähän keskittyen voimme kristittyinä kokea yhteyttä ja antaa toisillemme tilaa silloinkin kun ajattelemme joistain asioista eri tavalla, sillä meitä ei yhdistä toisiimme luterilaisuus, helluntailaisuus tai vapaakirkollisuus, meitä yhdistää yhteinen usko, jonka synnyttäjä ja ylläpitäjä on Jeesus Kristus. Kuulumme toisillemme yhdessä ja samassa Hengessä.

        12. SUMMA SUMMARUM.

        Pääasia että ihminen sisällisesti tuntee Jeesuksen.
        Silloin voi Jumalan Henki auttaa ja ohjata vääränlaisista ääri-ilmiöistä oikeaan fanaattisuuteen: ehdottomaan antautumiseen Kristukselle. Sellainen fanaattisuus tarvitaan jos haluamme pysyä kristillisessä mielessä vapaina, avoimina Pyhän Hengen työlle, joka yhä syvemmin katkaisee riippuvuuksiamme ja minäkeskeisiä sidoksia, myös niitä riippuvuuksia ja sidoksia, joissa seurakunnasta ja sen periaatteista on tullut elämän keskipiste.

        Keskipiste ja päämäärä on Kristus. Seurakunnan kuuluu olla sen päämäärän palvelija, välikappale, silloin se täyttää tehtävänsä. En rakasta Jeesusta seurakunnan kautta, ikäänkuin seurakunta olisi se jonka läpi katselen ja elän, rakastan seurakuntaa Jeesuksen kautta, sen kautta mitä Hänessä koen ja kuinka Hänestä käsin näen. Tässä on kristillisen elämän kilvoitus.

        Uskovaisuus ei ole jokin staattinen, pysähtynyt olotila, jossa yrittäisin noudattaa kaavamaista sääntökokoelmaa ja muottia. Evankeliumin mukainen uskovaisuus merkitsee minulle todellista prosessia, joka läpäisee kaiken elämiseni, muuttumisen seikkailua, tutkimusmatkaa Jumalan mahdollisuuksiin. Jotta niin voisi olla - edellytys on sitoutuminen Kristukseen, yhteyteen.

        Varas eli sielunvihollinen ei ole tullut muuta kuin varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan, sitä se tekee ihmisten itsekkyyden ja puoluemielisyyden kautta, jopa seurakunnissa, mutta Jeesus Kristus on tullut että heillä, seurakuntalaisilla, olisi sisällinen elämä Hänen yhteydessään ja että se olisi yltäkylläistä, hedelmällistä elämää, kaiken vajavaisuuden keskellä.

        13. KOL.2:6-8,11-13.

        Niinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä, juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niinkuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen. Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen.

        ...hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella: ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista. Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset.

        14. HÄNEN KANSSAAN! Roomalaiskirje 6:1-4 ja 6:12-22. (Elävän uutisen mukaan.)

        Onko meidän sitten jatkuvasti tehtävä syntiä, että Jumala osoittaisi meille yhä enemmän hyvyyttään ja anteeksiantamustaan?
        Ei tietenkään! Miksi tekisimme tahallamme jatkuvasti syntiä, kun kerran olemme päässeet osallisiksi uudesta elämästä? Muistattehan toki, että synnin valta meihin murtui, kun meidät liitettiin kasteessa Jeesukseen Kristukseen: hänen kuolemassaan meidän turmeltunut minämme menetti ylivaltansa. Kasteessa meidän vanha syntiä rakastava minämme haudattiin Kristuksen kanssa. Ja koska Isä Jumala herätti ihmeellisellä voimallaan Kristuksen kuolleista, mekin saamme elää uutta elämää hänessä ja hänen kanssaan.

        Synti ei saa enää hallita kuolevaista ruumistanne. Älkää antautuko pahojen halujen valtaan. Älkää antako mitään osaa ruumiistanne pahan työvälineeksi synnintekoon, vaan antakaa itsenne kokonaan Jumalalle. Kun te nyt olette vapautuneet kuolemasta, niin antakaa itsenne kokonaan Jumalan käyttöön, toteuttamaan hänen hyviä tarkoituksiaan.

        Synti ei enää koskaan ole teidän hallitsijanne. Tehän ette elä enää lain orjuudessa, vaan vapaina Jumalan suosiossa ja armossa.
        Tarkoittaako tämä sitä, että voimme huoletta tehdä syntiä? Pelastuksemmehan ei riipu lain noudattamisesta, vaan Jumalan armon vastaanottamisesta. Emme tietenkään!

        Ettekö ymmärrä, että voitte nyt itse valita isäntänne: joko synnin, mistä seuraa kuolema, tai Jumalan tottelemisen, mistä seuraa Jumalan tuomiosta vapautuminen. Jos annatte itsenne jollekulle, hänestä tulee teidän valtiaanne ja teistä hänen orjiaan. Jumalalle kiitos siitä, että vaikka aikaisemmin valitsitte synnin orjuuden, noudatatte nyt koko sydämestänne Jumalan tahtoa. Nyt olette vapaat vanhasta hallitsijastanne, synnistä, ja teistä on tullut uuden isäntänne, Jumalan, palvelijoita.

        Puhun käyttäen vertausta orjista ja heidän valtiaistaan, koska se on teidän helppo ymmärtää. Aivan niin kuin olitte ennen kaikenlaisen synnin orjia, samalla tavoin teidän on nyt annettava itsenne kaiken oikean ja pyhän palvelukseen.
        Ollessanne synnin orjia ette piitanneet Jumalasta. Ja mitä siitä oli seurauksena? Ilmeisestikään ei mitään hyvää, koska nyt teitä hävettää muistellakin sitä, mitä silloin teitte: sellainen elämä päättyy ikuiseen kuolemaan. Mutta nyt olette vapaat synnin vallasta, olette Jumalan palvelijoita. Te elätte Jumalan tahdon mukaan ja saatte ikuisen elämän. Synnin palkkahan on kuolema, mutta Jumala antaa lahjaksi ikuisen elämän Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden.

        15. TOTALITARISMI?

        "Mutta lukijani nostaa karvansa pystyyn ja väittää vastaan: - Me yritämme päästä eroon totalitarismista, ja te johdatte meitä toiseen.
        Niin johdan, ja vielä täydellisempään. Ihmisen totalitarismi tyytyy ulkonaiseen mukautumiseen - sopeutukaa, ja jäätte henkiin. Mutta Jumalan valtakunta vaatii sydämen salatut ajatuksetkin. Ette voi ajatella ajatustakaan, jota Jumalan valtakunta ei joko hyväksyisi tai hylkäisi...
        Te sanotte:
        - Tuo olisi täydellistä orjuutta.
        Kumma kyllä, se ei ole sitä. Tämä totalitarismi antaa täydellisen vapauden... En väittele; todistan ainoastaan: Mitä enemmän kuulun Kristukselle ja Jumalan valtakunnalle, sitä enemmän kuulun itselleni... Sidottuna häneen kuljen vapaana maan päällä.
        Vain Jumala voisi suunnitella mitään sellaista - totalitarismin, joka tekee tottelijansa täydellisen vapaaksi.
        Tämä siis on ero ihmisen totalitarismin - natsismin, fasismin, kommunismin - ja Jumalan totalitarismin välillä: Jos täydellisesti alistuu ihmisen totalitarismiin, löytää täydellisen orjuuden; mutta jos täydellisesti antautuu Jumalan totalitarismiin, löytää täydellisen vapauden."
        E. Stanley Jones.

        Tämä kirjoitukseni pyhästä riippuvaisuudesta, muutama nopea piirto asiaan, kuten raamatullinen kristillisyys sen esittää, valaisee ehkä osaltaan uskonnollisen vallankäytön ja riippuvaisuuden problematiikkaa.

        Siitä onko Jumalaa olemassa vai ei, perustuuko kristillinen elämä todelliseen yhteyteen todellisen Jumalan kanssa vai johonkin aivan muuhun, voidaan olla montaa mieltä. Joka tapauksessa seurakuntaelämä ja siihen sisältyvä vallankäyttö ei ole niin yksioikoista kuin jotkut ovat tahtoneet esittää.

        Seurakuntaelämä on hyvin moninaista, se sisältää monia erilaisia korostuksia ja painotuksia - oikeastaan, jos ei olisi Kristusta joka pitää kaiken tämän koossa yhdistäen omansa sen kautta mikä keskeisintä on, moninaisuus hajoaisi kaaokseksi ja loputtomiksi ristiriidoiksi. Niinpä onkin ristiriitoja ja tolkutonta väittelyä nähtävissä aina siellä, missä alistuminen Kristukselle väistyy omien kristillistä elämää koskevien mielipiteiden tieltä ja oma minä nousee kukkoilemaan kristillisillä fraaseilla, kuten se ennen korosti itseään joillain muilla totuuksilla. Jeesuksen Kristuksen totuus ei kuitenkaan alistu tähän. Se vaatii huomiota itselleen, Persoonalle, alistumista elämän lähteelle, jossa oppi muuttuu elämäksi. Sinänsä oikeatkin näkemykset kuivettuvat lätäkköelämäksi jos ne ovat vain tosiasioita, joita ei käytännössä läpäise Kristuksen totuus, ylhäältä tuleva elämä.

        Jeesus Kristus on joko väline, mielen hallintatekniikka, jonkinlainen terapauttinen tapahtuma ja uskonnollinen kikka, jota voidaan sopivassa määrin käyttää, kunhan siihen ei vain jäädä koukkuun, tai sitten Hän on itse tarkoitus ja päämäärä.

        Tässä on ydin. Jumala joko oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa, kuten Raamattu sanoo, tai ei ollut. Väite on joko valhe tai tosi.
        Minun kokemukseni mukaan se on tosi.
        Jumalan tunteminen on avannut tien todelliseen, mielenkiintoiseen elämään. Elämä kristittynä ei kyllä ole aina inhimillisesti helppoa, toisinaan tuntuu kipeältä kohdata oma raadollisuutensa, mutta kaikessa tässä on elämisen tuntu.

        * * *

        Nyt mun pitää mennä. En ehdi käymään kaikkia kirjoitusvirheitä läpi...
        Kommentteja otetaan vastaan. Moi.


    • &quot;Korkeakirkollinen&quot;

      Kolehdin suuruus ainakin minun osaltani määräytyy saarnan sisällön mukaan.

      • kristitty.ihminen

        Kaikkensa menettänyt rappioalkoholisti tuli uskoon. Synnin kahleet katkesivat Jeesuksen veriuhrin armossa. Jumalan rakkaus uudisti elämän. Koko elämä korjaantui. Jonkun ajan kuluttua hänelle opetettiin kymmenysasiaa. ”Vähälläpä nyt pääsee”, totesi entinen alkoholisti. ”Entinen isäntä kun vei kaiken”.
        Tämä opettava tarina koskee meitä jokaista. Entinen isäntä vei elämämme kokonaan. Emmekö nyt tahdo antaa kaikkemme uudelle Isännällemme?


      • savonarola
        kristitty.ihminen kirjoitti:

        Kaikkensa menettänyt rappioalkoholisti tuli uskoon. Synnin kahleet katkesivat Jeesuksen veriuhrin armossa. Jumalan rakkaus uudisti elämän. Koko elämä korjaantui. Jonkun ajan kuluttua hänelle opetettiin kymmenysasiaa. ”Vähälläpä nyt pääsee”, totesi entinen alkoholisti. ”Entinen isäntä kun vei kaiken”.
        Tämä opettava tarina koskee meitä jokaista. Entinen isäntä vei elämämme kokonaan. Emmekö nyt tahdo antaa kaikkemme uudelle Isännällemme?

        Ei voi sanoa muuta kun Amen !!! Rakas kristitty.ihminen Jonka siunaan,,, hänen perheensä ja ystävien !!!! : )


    • mamabeard

      Yrjö Müllerin harrastama. Mutta se vaatii uskoa.
      Müller teki Jumalan edessä päätöksen että ei koskaan elämänsä aikana kerjää mitään vaan luottaa Herran että Hän pitää kyllä omasta työstään huolen. Müller uskoi että se näky jonka hän oli Jumalalta saanut oli todella Jumalasta ja että kun hän kokosydämisesti seuraisi Herraa niin tämä huolehtisi varoista.
      Sellaisella "kolehdinkeruulla" hän piti huolta suuresta orpokodista, sen koko toiminnasta, ruokavarannosta ym.
      Niin vaan kävi että monet ihmiset sai sydämelleen antaa Müllerin työhön. Ja se oli Jumalan vaikuttamaa.

      Toisaalta meidän kuuluu uskovina opettaa mitä Raamattu puhuu asioista. Siellä puhutaan mm. kymmenysten antamisesta. Ja toinen toisestaan huolehtimisesta monin tavoin.
      Esimerkiksi:

      "Voiko ihmisessä olla Jumalan rakkautta, jos hän näkee veljensä olevan taloudellisissa vaikeuksissa mutta ei auta, vaikka itse elää leveästi - ja tällaista pidetään vielä kristittynä! Lapseni, älkää ainoastaan sanoko rakastavanne ihmisiä, vaan rakastakaa heitä todella ja osoittakaa se teoillanne."
      (1.Joh.3:17,18 Elävän uutisen mukaan).
      "Teillä saattaa olla ystävä, joka tarvitsee ruokaa ja vaatteita, ja te sanotte hänelle: 'Näkemiin nyt ja Jumalan siunausta. Varo, ettet vilustu ja muista syödä hyvin' - antamatta kuitenkaan hänelle vaatteita ja ruokaa. Mitä hyötyä hänelle siitä on?"
      (Jaak.2:15,16 Elävän uutisen mukaan).

      * *

      En ole helluntailainen mutta tietääkseni helluntaiseurakunta rahoittaa toimintaansa pääasiassa samalla tavalla kuin yleensä muutkin vapaat kirkkokunnat ja kristilliset herätysliikkeet? Seurakunnalla voi tietysti olla tuloja esimerkiksi jostakin seurakunnan omistuksessa olevasta kiinteistöstä jota vuokrataan eteenpäin. Suurin osa varoista kuitenkin tulee vapaaehtoisista lahjoituksista eli pääsääntöisesti ihan kolehdin kautta. Se perustuu vapaaehtoiseen antamiseen. Papin ja muiden työntekijöiden palkan lisäksi näistä varoista hoidetaan kirkon diakoniatyötä ja muuta sosiaalista avustustyötä, lapsi- ja nuorisotyötä, mahdollisesti partiotyö, vankilatyötä jne.

      Jos kolehti kerättäisiin edessä kaikkien nähden, luulen että vaikutus olisi päinvastainen, koska antaminen on yksilön ja Herran välinen asia. Moni kokisi sen painostuksena tai muuten kiusallisena ja kieltäytyisi antamasta. Siinä on sitä paitsi sellainen vaara että jos on isot tulot ja antaa seurakuntaan suuria summia, voisi ylpistyä jos toiset näkisivät kuinka paljon antaa. On parempi antaa salassa niin ei tule kiusausta leuhkia ihmisten edessä.

      * *

      Olet varmaan muuten huomannut niiden asenteen, jotka ikäänkuin tikulla törkkien aina etsii uskovista tai ainakin tietyistä uskovista, esimerkiksi helluntailaisista kaikenlaisia vikoja ja epäilyttäviä asioita?

      Itsekritiikin puutteessaan he voivat ensinnäkin paasata uskovien kovasydämisyydestä, itsekkyydestä ja ahneudesta, kertoen jotakin kauan sitten kuulemaansa esimerkkiä jostakin hyvätuloisesta uskovasta joka ei auttanut köyhää naapuriaan, ja samaan hengenvetoon uskovien lapsellisesta ja sinisilmäisestä antamisesta, kun juoppoja hyysäämällä ja ruokkimalla mahdollistavat näiden juomisen jne.

      Itse olen sitä mieltä että on tervettäkin kritiikkiä. Mielestäni se on aina tervetullutta, vaikka joskus olisi vähän väärällä asenteella esitettyäkin, kyllä meissä uskovissa vikoja on ja jos joskus jonkun syytökset pistää, silloin on hyvä pysähtyä kyselemään oisko niissä jotain perää. Ikävä vaan että suurin osa kritiikeistä mitä esimerkiksi tällä palstalla syydetään uskovien niskaan on täysin yksipuolista ja osoittaa esittäjiltään itsekritiikin puutetta sekä vahvoja ennakkonäkemyksiä, joita ei ilmeisesti edes tahdota tarkistaa! Sellainen kritiikki on terveen kritiikin irvikuva. Vaikka kyseessä on keskustelupalsta nuo kritiikkiään esittävät ihmiset ovat harvoin valmiita rakentavaan ja tasapuoliseen keskusteluun, yleensä vaan heitellään omia sloganeita ja fraaseja kerta toisensa jälkeen. Toisinaan sortuvat uskovatkin samaan ja piiri pieni pyörii ilman että ihmiset todella kohtaisivat toisiaan tai että mitään muuttuisi kummallakaan puolen.

      Kun pysähdymme Jumalan eteen, otamme vastuuta omasta hengellisestä elämästä ja elämme siinä puhtaalla omallatunnolla, antamatta ihmisten heittojen hätkähdyttää itseämme suuntaan tai toiseen, silloin meillä on ristin luona perusta ja sillä perustalla Pyhä Henki alkaa uudistaa ja muuttaa. Se on sisäistä hyvinvointia Kristuksen yhteydessä. Kiitos Jumalalle.

      "Huomaatte siis, että usko ei voi olla vaikuttamatta elämäntapaanne. Usko, josta ei seuraa oikeita tekoja, on kuollutta ja hyödytöntä."
      (Jaak.2:17 Elävän uutisen mukaan).

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      176
      2040
    2. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      36
      1716
    3. Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!

      Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      9
      1375
    4. Sinä olet tärkeä

      Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu
      Ihastuminen
      59
      1180
    5. Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?

      Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      224
      1173
    6. Varisjärvellä mersu.

      Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas
      Suomussalmi
      16
      1026
    7. Mitähän ajattelet J

      Tästä kaikesta? Mä välitän susta oikeasti.
      Ikävä
      60
      950
    8. Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...

      Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv
      Kotimaiset julkkisjuorut
      58
      942
    Aihe