Ihmetyttää, että miksi monet ovat niin vastaan nuorten kihlautumista...? Itse olen 16, en juo, polta, tai muutenkaan rällästele...Olen niinsnotusti "kunnollinen nuori" (huonosti silti sanottu) Olen seurustellut puoli vuotta itseäni kolme ja puoli vuotta vanhemman miekkosen kanssa ja olemme tunteneet pian kolme vuotta... tunnemme toisemme hyvin ja luotamme toisiimme 100%. Tunnemme olevamme valmiita menemään kihloihin, eikä se olisi vain "sormusten vaihtoa", kuten useissa aiemmissa keskusteluissa vanhemmat ihmiset mainitsivat. Mitä ovat muut ihmiset mieltä??? Vaikkakaan eivät mielipiteenne kovinkaan tule vaikuttamaan sitoutumiseemme.
sitoutumisesta
TyTTö89
111560
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
äijäs on pedofiili!!!
Miksi mies olisi pedofiili? Mikä viestissä viittaa siihen, että hän kärsii sukupuolisesta kohdehäiriöstä, joka saa hänet kiinnostumaan alle 13-vuotiaasta niin, että se johtaa seksuaaliseen käyttäytymiseen tai aiheuttaa henkilölle kärsimystä?
miksi ihmeessä sanot tuota miestä pedofiiliksi??? eihän viestissä viitata mitenkään pedofiilisuuteen...? ainakaan minun mielestäni. onko sulla sitten jotain perusteluita asiaan??? jos tarkoitat ikäeroa, niin se riippuu hyvin paljon ihmisestä/ihmisistä, millaisia he ovat... ei fyysisellä iällä paljoakaan mielestäni ole vaikutusta, vaan sillä, miten henkisesti on "kypsä"...
miksi kysyt täällä mielipiteitä kun jo tiedät mitä vastauksia tulet saamaan ja kun nämä mielipiteet eivät mitenkään vaikuta päätökseesi?
Mutta toistetaan nyt: Tuntematta yksityiskohtaisesti taustaasi olet mielestäni kyllä liian nuori menemään kihloihin ja olette myös mielestäni seurustelleet aika vähän aikaa.
Sanot että "olet 16, et juo, polta, tai muutenkaan rällästele". Kysympä sitten että mitä tuolla on kihlautumisen kannalta tekemistä? Ja miksi sinulla on niin kiire mennä kihloihin kun et voi vielä naimisiinkaan mennä pariin vuoteen?
No siinä mielipiteeni kun kerran kysyit. Olet varmasti jo tehnyt päätöksesi joten enpä jaksa enää jaaritella. Tästä asiasta on keskusteltu jo niin paljon että jos lisää mielipiteitä tai kommentteja kaipaat niin selaile vaikka vanhoja viestejä.
Minä menin myös kihloihin 16-vuotiaana yhdeksän kuukauden seurustelun jälkeen, itseäni viisi vuotta vanhemman miehen kanssa. Nyt kihlautumisesta puolentoistavuoden kuluttua suunnittelemme jo kovasti häitä ja yhteistä kotia. Ei tämä minun mielestäni ole ollut mitenkään huono juttu. Ymmärrän toki olevani nuori, mutta miksei nuori ihminen voisi välittää toisesta ihmisestä aidosti? Jos löytää itselleen oikein hyvän ystävän, jonka kanssa tahtoo elämänsä jakaa, miksei voisi sitoutua? Onhan olokin paljon "turvallisempi" silloin. Ihminen voi muuttua, juu, mutta ystävyys ja rakkaus ei koskaan katoa.
Eri juttu on sitten se, onko nyt puoli vuotta tai 9kk tarpeeksi pitkä aika tietää ja tuntea toinen niin hyvin että voi kihlautua tai luvata koko elämäänsä toiselle. Minun kohdallani näin ainakin oli, mutta onhan noita tapauksia...
Ja onhan sillä paljonkin väliä, ettei ole "rellestävä" nuori, sillä se osoittaa kypsyyttä ja järkevyyttä. Että osaa harkita tekemisensä eikä touhua mitä sattuu hetken mielenjohteesta.
Onnea vaan teille!
Olen itse 16, juuri täyttänyt, poikaystäväni täytti juuri 18.
Olemme kihloissa. Juuri itseasiassa kihlauduimme. En voi ymmärtää, miksi ihmiset eivät voi käsittää että asia ei kuulu heille, miksi heidän pitää lannistaa nuoria?
Itse en voi kertoa kihlauksesta kenellekään kuulematta samaa litaniaa; "Tehän olette seurustelleet vasta niin vähän aikaa... Sähän olet vielä niin nuori... En voi uskoa että te oisitte tosissanne..." Muiden ongelma. Olkoot uskomatta, koska minä ja kihlattuni olemme kumpikin täysin tietoisia mitä teemme, tietoisia siitä että kihlaus on lupaus avioliitosta ja sitä mukaa loppuelämästä.
Minä rakastan häntä, ja ihmisten on turhaa todellakin rinnastaa tämä nuoruuden hullaantumisiin ja sensellaisiin, koska itse tiedämme, ettei tämä ole ohimenevää nuoruuden huumaa. Olemme täysin varmoja toisistamme, siitä että pysymme yhdessä, luotamme itseemme, toisiimme ja rakkauteemme täysin.
Parempaa en voisi toivoa.
Asumme vielä pienellä paikkakunnalla, ja jos kerromme ihmisille, kaikki juoruavat pahantahtoisesti. Olemme tulleet siihen tulokseen että ihmiset saavat itse huomata sormuksemme ja kuunnella puheitamme, emme me mitään tiedotustilaisuutta aio pitää. Asiaa vain pahentaa se, että vanhempani ovat jokseenkin suojelevia, varsinkin isäni koska kolme vanhempaa sisarustani ovat jo aikuisia, jokaisella on perhe tahollaan ja olen se viimeinen lapsi josta ei haluta päästää irti.
Noh, tämä oli vain kannanotto. Ainoa mitä yritän kertoa, on se, että älkää lannistako muiden onnea. Rakkaus kestää jos on kestääkseen, ja onhan niitä pareja jotka ovat alkaneet seurustelemaan 13-vuotiaina ja ovat naimisissa tänäpäivänä.
Älkää yleistäkö. Hyvää joulua kaikille, ja onnea rakkaudessa. Se on liian ihana asia tullakseen särjetyksi.
Toivotaan niin. Mutta luuletko ettei ne monet muut sinun ikäisesi ole "tienneet", että tämä ei ole ohimenevää huumaa ja pelkkää nuoruuden hullaantumista? Ja "varmoja" siitä, että pysyvät yhdessä?
En yleistä, mutta ehkä yleisemmin käy niin, ettei se nuoruuden rakkaus kestä kun että kestää.
tämähän piristikin kovasti=)
olen itse siis myös kuusitoista vuotias, tosin täytän kahden kuukauden päästä seitsemäntoista...
emmekä siis menneet tuon puolenvuoden seurustelun jälkeen vielä kihloihin, vaan nyt juuri tänään kävimme hakemassa sormukset
(ja sunnuntaina jo soveimme asian)...
hieman itseäni kanssa pelottaa, mitä saan vanhemmilta ihmisiltä kuulla, vaikka mieluummin kuulen sen heiltä, kun joltakin muulta, että nyt se ja se sano täällee ja tollee ja t on sitä ja tätä mieltä... mutta eniten kyllä mietityttää myös se että mitä porukat kotona sanoo...ovat kyllä loistavissa väleissä mun kultani kanssa, mutta voivat silti olla sitä mieltä, että olen vielä liian nuori, mutta en siitä ota turhaa stressiä, kyllä kaikki aina on saatu sovittua, enkä usko että tästä mitään katastrofia syntyy...kunhan nyt ensiksi huomaavat sormukset, ni voin vaikka kertoa sitten.
ajattelimme kans kultani kanssa, että saavat kaikki huomata sormuksemme, eikä kerrota kenellekään... (paitsi parille kaverille oli jo ihan pakko kertoo ja yks sattu kävelee just samaan kauppaan samaan aikaan, ku oltii hakees näit sormuksii)...
Onnea siis teille!!! Kaikille nuorille kihlautuneille!!!
siis sama henkilö, kuin tämän keskustelun on aloittanutkin, eli TyTTö89=)
Jees. Kyllä minäkin loppujenlopuksi aion vanhemmilleni kertoa, ettei ole niin suuri shokki.
Ja tuosta "tietämisestä", minkäs minä olen kertomaan että tämä kestää. Elämä muuttuu ja muuttaa, mutta jos toivoa, tahtoa ja yritystä riittää, tämä kestää. Elämä on vain peloittavan voimakas voima, varsinkin jos se on vastaan.
Mutta onnea myös kaikille nuorille kihlautuville, ja kihlautuneille, että onnenne kestää ja rakkautenne myös.
Hyvää joulua.
Tiiätkö että kihlaus on lupaus avioliitosta?
Moni nykyään ei edes mene naimisiin jota mie en ymmärrä.. miks tyytyä vain kihloihin ja epävarmaan oloon että miks eihäitä kuulu!?!?