haikein mielin sulle
hyvästit sanon
halaan mut en tohdi
irroittaa kysymyksen
kysyn miks miks luotani
lähdet pois näemmekö enää
hiljaisuuden varjo lankeaa yllemme
vain suudelman painat
huulillein
korvaani kuiskaat
ikävöin rakastan sua
kyynel vierähtää poskelleni
kävelet pois
pysähdyt ja luot katseen minuun
nään kyyneleesi jotka vuolaana virtaa
jatkat matkaa
sisimmässäin tunnen
tiemme kohtaavat jälleen
hyvästit sanon
halaan mut en tohdi
irroittaa kysymyksen
kysyn miks miks luotani
lähdet pois näemmekö enää
hiljaisuuden varjo lankeaa yllemme
vain suudelman painat
huulillein
korvaani kuiskaat
ikävöin rakastan sua
kyynel vierähtää poskelleni
kävelet pois
pysähdyt ja luot katseen minuun
nään kyyneleesi jotka vuolaana virtaa
jatkat matkaa
sisimmässäin tunnen
tiemme kohtaavat jälleen
Vastaukset 7
Vanhimmat
Haikea runo... joskus vaitiolo voi olla syvin yhteys kahden ihmisen välillä ja sanat vain sotkee... jää paljon arvailujen varaan, jotka toki voi selittää sitten itselleen parhain päin. :)
elämän tarinoita
Luota sitten vain vaistoosi, joka yleensä tietää oikein.
joskus luotan
joskus epäilen
joskus vaan en tiedä
pettymyksiä vain paljon on
muttta luotan päivään huomiseen
uskon siihen viisauteen
ett ihminen on kuin maanviljelijä
ajatukset on siemeniä
mitä kylvää sitä niittää
ja siks paras ois
luottaa vaan
ainakin johonkin
ainakin itseensä
ja siihen, ett elämäs
aina käy lopulta hyvin
ett kaikki asiat
on tarkotettu niin
kuin ne on ja siis
-hyväksi meille vaan.
olet kaikki kääntyy vielä parhain päin
Elämän tarinoita... Taas hu tuon saman tilanteenko kohtaan...? Toivon parasta, pelkään pahinta.. Kiitos koskettavasta runostasi.. :)