Meillä oli pieni vauva sijoituksessa muutamia kuukausia, taisi olla ensimmäinen ja viimeinen jonka otamme. Lapsi oli/on ihana, äiti ja muu suku ei. Äiti kävi biologisen lapsemme päälle, haukkui meidät alatyylisillä nimillä, emme osanneet lasta hoitaa. silti saimme lapselle aikaiseksi hankittua asianmukaisen lääkityksen, lapsi kiintyi meihin selvästi ja tunsi varmasti olonsa turvalliseksi ja rakastetuksi. Äiti oli kuitenkin sitä mieltä että lapsi on meidän työmme ja tunteita työhön ei saa sekoittaa.
Lopulta äiti päätti että lapsi pitääkin sijoittaa sukulaiselle, jonka luo lasta ei halunnut aluksi antaa.Nyt lapsi siirtyy sukulaisiin eikä tämä siirto olekaan vasta kuin neljäs lapsen ensimmäisen ikäbvuoden aikana. Sossu sanoi että josko tämä rauhoittaisi äidin. Minä kysyn, pitääkö lapsi hajoittaa kokonaan vain sen vuoksi ettei äitiä saada rauhoittumaan?
Lopulta äiti päätti että lapsi pitääkin sijoittaa sukulaiselle, jonka luo lasta ei halunnut aluksi antaa.Nyt lapsi siirtyy sukulaisiin eikä tämä siirto olekaan vasta kuin neljäs lapsen ensimmäisen ikäbvuoden aikana. Sossu sanoi että josko tämä rauhoittaisi äidin. Minä kysyn, pitääkö lapsi hajoittaa kokonaan vain sen vuoksi ettei äitiä saada rauhoittumaan?
Vastaukset 34
Vanhimmat
Tässäkin ilmeisesti noudatetaan kaavaa "lapsen paras"...
..aivan vastaava edessä, pikkuisen ihmettelen tätä hommaa, en ymmärrä yhtään.
on se niin ihmeellinen tämä suomen lainsäädäntö.biol.vanhemmat voivat halutessaan pilata lastensa elämän epävarmuudellaan ja huonolla elämällään.meillä on myös alkoholistien pieni lapsi sijaishoidossa.paljon ovat ehtineet pienelle pahaa jo tehdä.ja silti me jotka teemme KAIKKEMME pienen hyvän elämän eteen olemme koko ajan epävarmuudessa.niin paljon on kiinni just sen sijoittavan kunnan sosiaalitädeistä.liian usein antavat liikaa biovanhemmille,jotka todellisuudessa ovat toivottomia tapauksia.mut älkää antako periksi!!te sijaisvanhemmat,taistelkaa lapsenne puolesta että saisi teille jäädä!!
Nuorimmaiseni oli kolmen, kun annoin lapseni sijoitukseen. Ei olisi tullut mieleenikään heitellä paikasta toiseen, tuntui minusta sitten, miltä hyvänsä. Lapsen etu on pysyä yhdessä paikassa, eikä lennellä muutaman kuukauden tai vuoden välein jonnekin muualle. Poikkeus on tietysti mahdollinen kotiinpaluu, mutta ei ilman syytä voi muuttaa lapsen paikkaa sijoituksesta toiseen.
Jos tämä on ihan tosi juttu, niin p..stä on joidenkin sosiaali ym. henkilöiden asiat. Vai lakiko muka määrää, en usko. Kyllä se on sosiaalilautakunnan päätös oltava näihin juttuihin ja sinne sitten vielä sossujen suositukset. Ei biot yksin voi päättää näistä asioista.
Tuossa nyt kyllä näkyy sosiaalityöntekijöiden ammattitaidottomuus.
Ei voi olla lapsen etu muuttaa sijoituspaikkaa noin usein. Ja vielä tärkeä ikä lapsella meneillään kiintymyssuhteen rakentumiseen.
Muttaa tätähän tämä on: sossut yrittävät tehdä biojen mieliksi, että ne rauhoittuisivat!!!
Itse kun olin vastaavassa tilanteessa, hain psykiatrilta ja psykologilta lausuntoja siitä miten haitallista lapselle on tälläiset sijaispaikkojen muutokset tässä iässä. Sanoin sossuille, että vien asian niin pitkälle kun on tarvis ja lapsi sai jäädä meille.
Ymmärrän toki jos lapsi palautuu biokotiinsa, silloin on eri asia, mutta että sijaisperheestä toiseen! Taistele lapsen puolesta!!!!
Voimia sinulle!
Itse ajattelin kun sossu ilmoitti että lapsi siirtyy uuteen sijaiskotiin, että olemmeko toimineet jotenkin väärin, mutta emme kuulemma ole. Itsekin kyllä tunsin että ainoa virheemme oli se, että halusimme turvata lapselle mahdollisuuden kotiin, vaikkakaan hän ei ollut bionsa luona. Hetken ajattelimme, että ei enää ikinä yhtäkään sijaislasta meidän taloomme, mutta kirjoituksesi sai tajuamaan että meillä on edelleen mahdollisuus tarjota koti lapselle joka kodin tarvitsee, mutta toivon että löydämme lapsen jonka vanhemmat ymmärtävät ettemme heiltä lasta ole viemässä vaan tukemassa siinä tilanteessa jossa lapsi kotia tarvitsee.
Ei kyllä kuulosta asille, että lapsen etua olisi ajateltu, jos hänet siiretään jotta bioäiti rauhoittuisi. Käsittääkseni lapsi voidaan siirtää silloin kun hän voi päästä takaisin biovanhempien luokse tai silloin kun lapsi ei syystä tai toisesta pysty sopeutumaan sijaisperheeseen ts. hänellä ei ole siellä asiat hyvin. Lapsi voi joutua aikamoiseen paikanvaihto kierteeseen, jos häntä siirretään ihmisten rauhoittamiseksi / mieliksi. Ja toisekseen eikö kaikilla sijaisvanhemmilla pitäisi olla kurssit ja koulutukset käytyinä? Oliko näin siellä sukulaisperheessä?
Niin, tänään haki sos.työntekijä lapsen pois, kysyi vielä kiinnittäessäni turvaistuinta voiko hän ottaa yhteyttä mikäli uusi sijaispaikka ei toimikaan toivotulla tavalla. Kuka tahansa selvinpäin oleva ihminen tajuaa, että jos välimatkaa on sata metriä, ettei tapaamisista ole pienintäkään haisua sossussa. Mutta, toivomme pienelle enkelillemme hyvää matkaa kultakengillä kohti tulevaisuutta. ehkä jonain päivänä kaveri seisoo ovemme takana ja kertoo kuulumisiaan. Toivottavasti maailma ei vain pilaa poikaa niin ettei pysy tolpillaan ovemme takana.
Mikäli lapsen vieminen äidiltä oli kova paikka äidille, joka hymyssä suin jätti pojan aikoinaan meille, hänestä luopuminen ei meille ole helppoa. Omat lapsemme hajosivat pieniksi atomeiksi, sillä jopa alle kouluikäinen tajusi sen, että rakkautta lapsi ei tulne saamaan jatkossa. Kiva koriste nurkassa, lapsilla ei vain ole tapana pysyä siellä minne heidät laitetaan istumaan.
Toisaalta, äiti ilmoitti niin meille kuin sossullekin että on kätevää että lapsi asuu lähellä, niin hän voi ottaa lapsen luokseen aina kun jaksaa. Minneköhän minä voisin nyt laittaa biologiset lapseni kun tuntuu ettei jaksa edes itse, saati että jaksaisi heidän suruaan=(
sanoisin, että vanhemmille neuvotaan olemaan hymyileviä ja "iloisia", kun lasta luovutetaan. Niin, että vaikka sydän repeäisi, siinä tilanteessa yritetään olla kasassa ja itkut itketään, kun ei ole lapsi näkemässä. Tällä tavoin rohkaistiin lasta kuulemma..
Oletkohan sinä nyt ihan oikealla alalla? Sijoitettuihin lapsiin saa rakastua ja tuhlata sekä kiintymystä että mahdollisimman hyvää hoitoa.
Silti sinä ET VOI TIETÄÄ etukäteen, millaista hoitoa ja rakkautta lapsi tulee tulevaisuudessa saamaan. Kuitenkin kirjoitit näin:
"Omat lapsemme hajosivat pieniksi atomeiksi, sillä jopa alle kouluikäinen tajusi sen, että rakkautta lapsi ei tulne saamaan jatkossa."
Ymmärrän, että olet kovin herkässä tilassa juuri nyt. Ja täällä palstalla on lupa purkaa tunteitaan. Älä nyt kuitenkaan ihan ennustajaeukoksi ryhdy...
Kirjoitin ettei tulne, se on ehkä muoto, tarkoitin sen sellaiseksi. Sanoin/kirjoitin myös että toivon kaiken sujuvan hyvin, niin että tämä kaikki kääntyy lapsen parhaaksi, voimavaraksi. Ei, ennustaja en ole, epävarmuus tulevasta on ainoa mitä tiedän. En voi sanoa että lapsen olisi ollut meillä parempi, en voi myöskään sanoa että huonompi. Ja, tämä mahdollinen rakkaudettomuus, epäily mikä siihen minut johtaa on vain näkemääni sekä kokemaani. Mutu juttuja, musta tuntuu.
Ja kyllä, mielestäni meillä oli oikeus kiintyä tähän lapseen, lapsen bion mielestä ei.
Olen pahoillani jos kirjoitukseni on ollut vaikeaselkoista, joskus kyyneleet hukuttavat kirjaimet ja ikävä pyyhkii ajatukset, tämä on vain tajunnanvirtaa.
Uskomatonta miten tuollaista voi tapahtua..ja pienen lapsen kustannuksella joka ei taatusti ole syypää tilanteeseensa.
Ja varmaan tuo lapsen poismuutto on muutenkin rankinta sijaisvanhemmille, saati sitten noin kun lapsi saa taas uuden perheen eikä palaa bioperheeseen.
Minä en kyllä tiedä kuinka jaksaisin jos meidän lainavauva lähtisi toiseen sj.aikkaan tai palais bioperheeseen, niin rakas ja tärkeä hänestä on meille tullut.
En tiedä miten vauva selviää, en tiedä miten itse selviän, en tiedä miten mieheni selviää, en tiedä miten lapseni selviää. Kaikkein eniten olen huolissani siitä pienestä ihmisestä joka kulkee reppu selässä paikasta toiseen jatkossakin. Minä en asialle voi ilmeisesti enää mitään, kuulemistilaisuutta pelkään. En tiedä laittaisinko rastin kohtaan palautus äidille, sillä mielestäni epävakaa tilanne yhdessä perheessä on parempi kuin se että lapsella ei ole minkäänlaista perhettä ja pysyvyyttä missään.
Toivon silti että pienen ihmisen elämä kääntyy vahvuudeksi hänelle, että kultakengät tanssittavat hänet kohti tulevaisuutta, että hän saa sen kaiken mitä on ansainnut ja ylikin.
Rakas pieni mies, varamutsi rakastaa sua aina!!!
Tiedäthän että Suomessa on lainsäädäntö sijashuollosta? Tiedäthän että on olemassa sijaisvanhempien yhdistyksiä? Tiedäthän että sijaisvanhemmilla on oma liitto? Oma lakipalvelu?
En tunne tarkemmin tapausta, mutta toimin itse sijaisvanhempien asiantuntijana. Monen näköisiin tapauksiin törmää.
Periaatteessa sosiaalitoimi vastaa huostaanotetun lapsen olipaikasta. Se ei kuitenkaan tarkoita että bioäiti määrää. EI TODELLA!!!!!!Olsi mielenkiintoista tietää mikä kunta on sijoittaja kunta.
Jos haluat keskustella ja saada lisätietoja, laita sähköpostiosoitteesi.
Faktatietoa saat nettisivuilta; www. perhehoitoliitto.fi
Jaksamista
lapsen omia, nimimerkillä varastinko turhaan. Lapseton huseeraa toisten lapsilla. Eiköhän juttu ole bioäidin ja sossun välinen, putsaile munatorviasi sekin aika.
sinäkin olet?? Lukisit tekstit ennenkuin alat aukoa päätäsi. Sijaisäidillä oli nimenomaan omiakin lapsia.
on itse. Luepa siten ääliö itse teksti uudestaan. Siinä kommentoi joku sijaisvanhempien asiantuntijaksi itseään tituleeraava, ei sijaisvanhempi. Heh heh!
myös sijaisvanhempi!!!!!!!!!!
Puhu mitä puhut mutta ajattele ensin.
Kyllä lapset on pelinappuloita monesti vielä tässäkin yhteiskunnassa. Sitten niitä traumoja (kiintymys ym korjaillaan vuosikaudet ja mahtavilla euromäärillä)
Hei!
Olemme ilmeisesti aikuisia ihmisiä jokainen, eiköhän ole täysin typerää alkaa näillä palstoilla haukkumaan ketään, jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä, minä kerroin oman tarinamme helpottaakseni omaa oloani, kertoakseni että MINUSTA on väärin leikkiä lapsilla. Kyllä, minulla on biologisiakin lapsia, olen vain ilmeisesti mieheni kanssa saaneet extra-annoksen rakkautta äidinmaidossamme kumpainenkin, jonka vuoksi perheeseemme mahtuu myös ei biologisia jäseniä. emme silti ole mitään erityisiä, jokainen on oikeutettu saamaan apua hädän hetkellä, joltakulta. Minä sain sitä täältä. En usko että yksikään sijaisvanhempi ottaa sijaislasta vain lapsettomuuden vuoksi, siinä paketissa kun ei todellakaan tule pelkkä lapsi, vaan koko lapsen perhe sekä suku. Toivoisin, että ymmärtäisitte ihmiset, sijaisvanhemmat haluavat auttaa tarvittaessa myös sinua pääsemään vaikeiden aikojen ylitse. Joskus avun tarve on lyhyempi, joskus ei. Biovanhempien rakastaminen ei vähene heidän lapsiltaan vaikka lapsi asuisikin muualla. Suhde voi jopa helpottua, mikäli lapsi on joutunut hoitamaan kodissaan aikuisen tehtävät. Jokainen tapaus on yksilökohtainen, kaikki ei voi toimia hyvin kaikkien kanssa. En voi sanoa että vaikka rakastin ja rakastan edelleen pientä sijaispoikaamme, että olisin rakastanut hänen vanhempiaan, mutta en voisi vihatakaan, sillä lapsi on heidän lihaansa ja vertansa, ei minun tai meidän. En hyväksynyt kaikkia biojen juttuja, monissa asioissa olin eri mieltä, mutta mielestäni biovanhempien mielipiteitä emme voi suoraan tyrmätäkään. Minä olisin tässä tilanteessa toiminut toisin, mutta tietystikin tulee muistaa että biovanhempien ikävä lastaan kohtaan on raastava ja toivon että tämä siirto auttaa biovanhempia paranemaan jolloin lapsi saa kaiken sen mihin jokaisella lapsella on oikeus. Mielestäni olisi kuitenkin ollut parempi puhua tässä tapauksessa muista keinoista turvata lapsen ja biojen yhteydenpito kuin repiä lasta uuteen paikkaan. Tarjosimme mm mahdollisuutta yöpyä lapsen kanssa meillä, tosin ymmärrän että silloin ollaan minun nurkissani mikä voi olla vaikeaa.
Syyt ovat monia, seuraukset myös, toivon kuitenkin koko sydämestäni että seuraukset olisivat hyviä.
Minä en halua muiden lapsia viedä, vain lainata ja osaltani kantaa pahojen aikojen yli.
tuon cat70 profiili. Saat hyvät naurut. Hän siellä pyrkii auttamaan toisia omien sekoilujensa kamalan kauheista lähtökohdistaan. Seko koko ihminen, ei toivottavsti ainakaan sijaisvanhempi. Mikäli "olen" olet itse tuo mirri, niin tosissasi ota.
että voisitte alkaa miehesi kanssa vaikkapa Plan-kummiksi. Se on antoisaa, antoisampaa kuin kiintyä lapseen josta luopuminen on noinkin vaikeaa. Miksi kiusaat itseäsi sellaisella. Biologinen äiti on lapsen äiti, sitä ei voi muuttaa. Kummina oleminen on automaattisesti etäisempää, eikä anna mahdollisuutta kiintyä tuhoisasti. Voisit rakastaa omia lapsiasi ja tuskin rakastat heitä liikaa. Mikäli niin teet olisiko aihetta pohtia läheisriippuvuuden olemassaoloa, se on sitten jo sairaus. Vinkkinä ihan vaan, että miehesi olisi varmasti tyytyväinen keskinäiseen olemiseenne. Jos tarvitaan ulkopuolista rakastettua, miten on keskinäisen kommunikaationne laita. Hyvä näin sivullisena pohtia, älä ota nokkiisi en tarkoita pahalla enkä ole ketään kummempi.
profiilissa oli?
Olet joko tyhmä tai tosikko tai et muuten vaan ymmärrä lukemaasi, paitsi kirjaimellisesti ja omiin tarkoitusperiisi väännelleen.
ei ole sama asia kuin auttaa lasta joka on hädässä ja tarvitsee rakastavaiset ihmiset lähelleen. Miksi kieltää lapselta myös rakkaus koska huostaanotto on jo sinänsä raateleva toimenpide ja vaan melkein yksinomaan vanhempien laimintyöntien vuoksi.
Ei lasta oteta huostaan vanhemmilta jotka kykenevät antamaan lapselleen sen tarvitsevan huolenpidon, ja oikeasti rakastavat vanhemmat että ei ole riippuvuus joka on ensisijassa ja rakkauttakin hallitsevampi, myös sairaus voi olla ylipääsemätön este huolehtia lapsen tarpeista jne. jne. Näitä sijaisvanhempia tarvitaan ja heillä on kaikki oikeudet välittää ja rakastaa sekä kiinty lapseen. Muutä väität niin se on sinun ongelmasi.
Sivullisena on hyvä pohtia ja vielä antaa hyviä neuvojakin joita saamme pohtia jokainen kykymme mukaan.
meinaan kanttia kirjoittaa rekatulla nikillä. Ymmärrän nyt hyvin, miksi et tajunnut kirjoittajan tekstiä, koska et tajunnut myöskään profiilini sisältämää huumoria. En voi sille mitään, ettei kaikkia ole varustettu huumorintajulla ja näin ollen asioita ei tajuta oikein.
Hei!
Ei, enole tai emme olemiettineet kummilapsen hankintaaulkomailta,enkäedes harkitse sitä vaihtoehtona sijaislapselle. Jos mielestäsi vaikutan läheisriippuvaiselta tai suhteeni mieheeni ongelmalliselta, niin sille en voi mitään. Haluaisin vain kysyä, pystyykö kukaan normaalilla tunne-elämällä varustettu ihminen olemaan kiintymättä ympärillään oleviin ihmisiin? pystytkö itse hoitamaan koiraasi tms lemmikkiä niin etten siihen kiintyisi? Jätätkö lemmikin hankkimatta siinä pelossa että sen joskus joudut esim lopettamaan? Olisiko minun pitänyt olla hankkimatta omia biologisia lapsiani, sillä enhän tiedä mitä heille voi tapahtua? Eikö minulla ollut täysi oikeus kiintyä, ja lapsen lähdettyä mielestäni minulla tai meillä on oikeus surra. Ajattelepa sitä, että jos sinut tai sinun lapsesi otettaisiin luotasi pois, olisiko miellyttävää kun siirtyisit pois sijaisvanhempiesi luota että he tanssisivat ja joisivat shampanjaa koska on niin pirun siistiä päästä toisesta eroon.
Toisina päivinä on helpompaa, eikä ikävä ole niin kova, ja aikaa myöten tiedän että pystymme lapsesta puhumaan ilman riipivää ikävää, nyt vielä kaikki on liian lähellä.
Haluan vain sanoa, että mielestäni kummilapsi ulkomailta ei ole rinnastettavissa sijaislapseen, laitanhan minä nälkäpäiväkeräykseenkin rahaa=)En aliarvioi kummilapsitoimintaa, se varmasti sopii ihmisille joilla on tarve auttaa lähinnä rahallisesti, meillä vain on valittu toisin. Me haluamme antaa myös osan itsestämme ja sijaislapsitoiminnasta myös saa paljon. Mutta, tiedän että kaikille ei se sovi. Tiedän, että monet pitävät sijareita lähes lapsenkaappaajina, mutta yksikään sijari ei lasta valitse itse leikkikentän reunalta, eikä varmastikaan huostaanottopäätökset ainakaan kaikki ole vain sossujen perjantaibingoa. Eikö lapsella kuitenkin ole oikeus turvalliseen kasvuun ja kehitykseen, oikeus rakastaa ja olla rakastettu?
sinulle. tottakai lapseen kiintyy. joihinkin enemmän ja joihinkin vähemmän. varsinkin kun lapsi on pieni ja antaa sinulle kaiken luottamuksen (rakkauden, ja jättää "elämänsä" sinun käsiin) niin on vaikeaa olla kiintymättä, rakastamatta. ymmärrän täysin tuskasi ja huolesi tästä pikku ihmisestä. mielestäni juuri sinunlaisesi pitäisi sijaisäidin/isän olla. sitähän lapsi juuri tarvitsee, AITOA välittämistä, kiintymystä. myöskin minun mielestäni on väärin lasta kohtaan repiä hänet irti taas toiseen paikkaan. sosiaalin olisi pitänyt panostaa parantamaan lasten vanhempien ja sijaisperheen (teidän) välejä. keskustella mikä parhaiten sopisi teille kaikille ja ennenkaikkea kuinka lapsi voi. ja että sosiaali vaan haki lapsen ????? siis onko tämä edes totta??
Ei sijaislasta voi hoitaa vuosikausia kiintymättä häneen. Kun saat vastasyntyneen lapsen syliisi sairaalasta, hoidat häntä vuosia niin on ihme, jos lapseen ei kiinny. Ja sehän olisi lapsen kannalta pahin mahdollinen tilanne, ettei saisi sijaisvanhemmiltaan rakkautta. Myös lapsi kiintyy häntä hoitaviin vanhempiin. Vuosien kuluttua tulee "pommi" ja lapsesta joutuu luopumaan. Se on todella vaikeaa. Minua lohdutti suuresti sos.työntekijämme sanat kun hän sanoi, että on oikein että suremme ja itkemme lapsesta luopumista. Näin pitää ollakin. Nyt sitten itketään ja valmistaudutaan henkisesti päivään, kun sijaislapsemme lähtee meiltä biovanhempien luokse. Olemme onnistuneet tehtävässämme täydellisesti, mutta nyt ei todellakaan tunnu siltä.
Ota huomioon, että tiedät ainoastaan sijaisvanhemman kertomuksen. Jotainhan tilanteessa on ollut, että sosiaalityöntekijä on vaihdon tehnyt. Uusi sijaisäiti on sosiaalityöntekijän hyväksymä. Olet "sosiaalikasvattaja" oudohko mielestäni. Ongelmasi??
biovanhemmista! Ja vielä kamalammalta, jos lapsi vieroitetaan kokonan bioperheestä!
...niin viimeinen lauseeni oli että "onko tämä totta".
että lapselle oli jo neljäs sijoitus. eihän lasta voi sijoitella kun "rahaa".kyllä sos. tekee suuren virheen.jos olet lukenut lapsen psygologista kehitystä niin tiedät että lapsella pitäisi olla yksi ihminen jonka kanssa tämä ensimmäinen kontakti syntyy. sitten kun niitä alkaa olemaan neljä... silloin lapsen kehitys todella häiriintyy. ap. mielestä olisi parempi vaihtoehto ollut se että lapsi palautettaisiin äidin hoiviin mielummin kun taas eri ihmiselle. siitä olen todella samaa mieltä!
Ymmärrän biovanhempia joilta otetaan lapsi huostaan. Tunne on varmaan sama, olipa tilanne kotona mikä hyvänsä. Tuota vanhemmista vieroittamista en ymmärrä, koska sijaisvanhemmat eivät voi estää lasta tapaamasta vanhempiaan. Meillä on useita sijoitettuja ja jokainen heistä tapaa biovanhempiaan säännöllisesti kerran kuukaudessa. Osalla yötapaamisia, osa tapaa vanhempia muutaman tunnin. Missään vaiheessa ei ole edes keskusteltu siitä, etteivät lapset vanhempiaan tapaisi. Ja jos vanhemmat haluavat lastaan/lapsiaan tavata, niin tapaamiset järjestetään. Sijaisvanhemmat eivät voi sitä estää.
Kyllä, tarina on tosi. Ja kyllä, uusi sijaisperhe on sossun hyväksymä. Ongelma ei ole siinä, vaan siinä kuinka käy lapsen mikäli bioäiti päättää ettei tämäkään paikka ole hyvä? Tällä tahdolla lapsella voi olla viisi paikkaa kotina ensimmäisen elinvuoden aikana. Ja, alun alkaen kun sossu otti pojan pois bioilta ei tämä nykyinen perhe tullut kuuloonkaan. Mutta, turha tätä on vatkata, minun pahaoloni helpottaa joka päivä hivenen, ja toivon että lapsi saa nyt sen oikean kodin, jossa elää ja olla.
Kultakenkien anna kantaa matkaasi, rakas!
nytpä tiedät varamutsi ja muutkin miltä tuntuu kun lapsi viedään viranomaisten toimesta, eikä se edes ollut omasi, ajattele miltä tuntuu kun oma viedään!