Kotimaa-lehden

Olipa hyvä juttu, jossa onneksi onnellinen loppu. Noin hyvin ei käy kaikille.
Ei tantat käy sellaisten kimppuun jotka puolustautuvat, ovat isoja kihoja jne, muistan tapauksen kun erään nhl-kiekkoilijan lapset olivat "seurannassa", mutta kun kyse oli SIITÄ kuuluisuudesta, ei ryhdytty toimiin. Tantat ei uskaltanut puuttua asiaan.
Heikkojen kimppuun tantat käyvät. Onneksi joku puolustaa heikkoja.

Alla oleva juttu on lainattu Kotimaa-lehden nettisivuilta. Kirjoitus on julkaistu ilmeisesti lokakuussa 2005, tarkkaa päivämäärää en löytänyt.

_________________________________________________


”Emme saaneet apua, koska en ole päihdeäiti”


Ilman diakonin tukea yksinhuoltajaäidin portaissa kaatuminen olisi voinut johtaa lasten huostaanottoon.

Yksinhuoltajaäiti Mervin (nimi muutettu) elämä muuttui kaksi vuotta sitten kertaheitolla, kun hän kaatui kotinsa portaissa. Alaselkään sattui pahasti, ja Mervi joutui pitkäaikaisesti pois työelämästä, ensin sairausvakuutuksen ja myöhemmin kuntoutus- ja toimeentulotuen varaan. Mervin pojat olivat tuolloin 10- ja 12-vuotiaita.

Pitkään Mervi ei pystynyt edes peseytymään tai pukeutumaan omin avuin. Kunta ei kuitenkaan järjestänyt kodinhoitoapua. Hämmentävää päätöstä perusteltiin sillä, että kodinhoitoapu painottuu moniongelmaisiin perheisiin.

– Sain kuulla etten tarvitse apua, koska minulla on niin näppärät lapset. Emme kuulu mihinkään kastiin, kun en ole päihdeäiti.

Kunnan mielestä lasten kuului selviytyä ruoanlaitosta, kaupassa käymisestä, kodin siivouksesta, äidin pukemisesta, pesulle ja sänkyyn auttamisesta ilman apua tai vapaavuoroja.



Kotityöt lasten harteille
Viime joulukuussa pojat lopulta väsyivät runsaisiin kotitöihin ja jatkuvaan huoleen siitä, miten äiti selviytyy kotona. Mervi huomasi, etteivät pojat uskaltaneet jättää häntä yksin kotiin, vaan sopivat salaa siitä, kumpi jää vuorollaan pois koulusta.

Lopulta toinen pojista alkoi kärsiä vatsakivuista, toinen masentui ja alkoi puhua itsensä tappamisesta. Kodinhoitoapua tai muuta tukea ei vieläkään järjestynyt.

Avun sijasta lastensuojelun sosiaalityöntekijä alkoi puuhata lasten pikaista huostaanottoa liial-listen kotitöiden vuoksi. Merville sanottiin, että hänen vanhemmuutensa ei ole riittävää ja pojat ovat vaarassa ”muuttua homoiksi ja transuiksi”, kun auttavat äitiä pukeutumisessa. Lääkärin määräämien kipulääkkeiden vuoksi äitiä moitittiin lääkkeiden väärinkäytöstä.



Diakoni löytyi tukihenkilöksi
Mervin sisar otti yhteyttä sosiaalityöntekijän esimieheen. Avuksi löytyi myös oman seurakunnan diakoni, joka kävi säännöllisesti perheen kotona ja osallistui Mervin tukihenkilönä so-siaalityöntekijän tapaamisiin. Tämä johti siihen, että huostaanottoaikeista luovuttiin ja tapaamiset muuttuivat asiallisiksi.

Diakoni kävi Mervin tukena myös apteekissa ja sosiaalitoimistossa, kun hän oli liian väsynyt selviytyäkseen itse. Lisäksi diakoni on tarkistanut Mervin saamat toimeentulotukilaskelmat ja löytänyt niistä jopa 200 euron virheitä.

– Hän on pitänyt huolen siitä, ettei lakia tulkita miten tahansa.

– Kun diakoni käy kotonamme, pojat tietävät että äidistä pidetään huolta, Mervi sanoo.

Diakonin aloitteesta seurakunta järjesti perheelle siivousapua sekä tukirahan, jota äiti voi käyttää esimerkiksi lasten harrastuksiin.

Kahden leikkauksen jälkeen Mervin kuntoutuminen on lopulta päässyt alkamaan. Jopa vähittäinen paluu työelämään näyttää pitkästä aikaa mahdolliselta.

– Tilanne on nyt uskomattoman hyvä. Pystyn jo tekemään kotitöitä ja saattaa olla, että en joudukaan eläkkeelle.

Lapsetkin voivat paremmin. Itsetuhoisista ajatuksista puhunut poika on saanut säännöllistä keskusteluapua. Muutakin tukea on löytynyt: hyvä ystävä käy Mervin kanssa ruokaostoksilla kerran viikossa ja sisaren perhe on järjestänyt pojille kaivattua lomaohjelmaa.

Perhe on muuttanut liikuntaesteettömään asuntoon helpottaakseen Mervin liikkumista. Mervin toivomuksesta huolimatta lastensuojelun sosiaalityöntekijä ei suostunut siirtämään heitä uuden alueen työntekijälle, ennen kuin hänen oma työsuhteensa lähestyi loppuaan.

– Pyrin lastensuojelutyön lopettamiseen, koska sille ei ole tarvetta, Mervi sanoo.

Taneli Kylätasku