Tuleeko sitä ajatelleeksi kovinkaan usein,että elämä on kuitenkin aika hyvin,minulle ei edes ole annettu ihan pienenä elin aikaa,oikeastaan ollenkaan.Olen ollut niin heikko lapsi,mutta tässä sitä näpytellään ,ja kohta on mittarissa kuusi ja kuusi. Kolme ihanaa tytärtä ja kymmenen lastenlasta.Ihania!Ja vaikka itse olen koko elämäni kuitenkin sairastellut,leikelty sieltä ja täältä,mutta yleiskunto on hyvä,yritän syödä terveellisesti,mutta syön liian paljon,kiloja on liikaa,joku ihmeen stoppari tuohon suun eteen pitäisi keksiä,siitä saisi varmaan jo Nobelin palkinnon,ken sen keksisi.Siitä vaan keksimään,joka iikka!
Kaikki hyvin...
Kaikesta huolimatta.
3321
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä olen tullut siihen johtopäätökseen, että vasta sitten, kun on kokenut tarpeeksi monia ja syviä vastoinkäymisiä, alkaa nähdä ne elämän hyvätkin puolet ja iloita arjen pienistä asioista. On paljon mukavampi olla, kun suhtautuu elämään optimistisesti ja yrittää löytää auringon pilkahduksen pilvisenäkin päivänä. Kun lyö varpaansa kiveen, saattaa samalla löytää kolikon!
Pitäähän vääryydet tuoda esille ja toimia niiden poistamiseksi - maailma on täynnä vääryyksiä. Joskus vain vaikuttaa, ettei kukaan näe muuta kuin ne! Kauheaa on sekin, että on koko ajan suupielet alaspäin ja vali...vali...valittamassa jostakin.
Tuntui hyvältä lukea tekstisi. Olen itse seitswnkymppinen ja lapsena ja nuorena oppinut iloitsemaan pienistä asioista. Uskon että me vanhat emme pidä kaikkea hyvää elämässämme itsestään selvänä. Se on rikkaus. Uskon, että nykynuoret,joille kaikki,vaikkapa opiskelu on ilmaista, eivät lainkaan osaa antaa sille arvoa.
Suurta iloa on tuottanut jo se,että omat lapset on saaneet opiskella haluamiinse ammatteihin.
Kaiken kaikkiaan, hyvä kumppani läheiset suhteet lasten perheisiin ja kohtuullinen terveys. siinä aihetta kiitokseen
Kiitän, että sain herätä uuteen aamuun, kykenin nousemaan vuoteestani, laittamaan aamiaiseni ja nauttimaan normaalistikin aamuihin kuuluvista toimista.
Kiitän eilisestä päivästä, vaikka siinä ei mitään erikoista ollut, sainhan elää.
Sain kävellä ulkona syksyisen harmaassa, kosteassa säässä, sain kuunnella lintujen ääntelyä oksalla kun ne riemuitsivat saamistaan siemenistä. Miksi aina valittaisin, miksi vain miettisin mikä minulla on huonosti, ja samaan aikaan jättäisin huomiotta sen mikä on hyvin, sillä lopultakin, olen onnellinen omista vajavaisuuksistani huolimatta, nautin elämästä ja tästä iän tuomasta viisaudesta joka auttaa näkemään kuinka hyvin kaikki lopultakin on omalla kohdallani.
Pienistä iloista kasvaa iso puro joka roiskuttaa ilon pisaroita huomiseenkin, jos ehdit vähän hiljentää vauhtia huomataksesi ne.