voi teitä onnekkaita jotka asutte paikassa jossa on muita ihmisiä ja koiria ja koirapuistoja ja joissa toimii erilaiset koirakoulutus ja tottis kerhot.koiranne ei saa varmaan hepulia kaikista tapaamistaan ihmisistä ja muista koirista koska ne on tottunut.itse asun korvessa missä ei ole muuta ko vaan hyvät metsälenkkipolut.ei koira kavereita,ei ihmisiä.joskus harvoin joku voi tulla vastaan ja silloin se on menoa kun koira pääsee vauhtiin.huhhuijaa vaan.paikkaan jossa on ihmisiä on monta kymmentä kilometriä. ja se on liia pitkä matka koiralle päästä tottumaan ihmisiin... olaa kuulkaa onnellisia ja kiitollisia siitä jo asutte koiranne kanssa paikoissa joissa on muutakin elämää kuin vain eläimet...
voi te
onnekkaat
5387
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
päin vastoin. Onnekkaat ne jotka asuvat keskellä ei mitään, ja ei muita ihmisiä lähimaillakaan. Vain se hiljaisuus.
olen sitten varmasti kaikkein onnekkain kun on vähän fifty fifty noi asumisolot :)maaseutu jossa kuitenkin teillä koira-ihmisiä tapaa..
ihan äkkiä takasin kaupunkiin lähtis,siitäkin ihanuudesta on useamman vuoden kokemus.
Mieluusti muuttaisin vieläkin enemmän korpeen,vaikka ihan maalla asutaankin.
Kyllä meillä ainakin koirat mukaan otetaan,kun kauppareissulle tai muuten asioille lähdetään,siinähän se samalla tulee se sosiaalistumis lenkki hoidettua.
Ja onnellinen olen! Olen asunut reilut 18 vuotta ihmisten ilmoilla ja kun vihdoin ja viimein pääsin maalle, ihanaa! En voisi olla onnellisempi ja koirillakin on mukava olla kun on juuri siellä metsässä tilaa liikkua ja saavat vapaana temmeltää. Muutaman kerran pentuna käytiin ihmisten ilmoilla harjoittelemassa ja ihan hyvin on mennyt.
Mutta en enää ikinä haluaisi täältä korvesta ihmisten ilmoille!
muuttaisin jos siihen olisi mahdollisuus. Mökillä onneksi saa edes hiukan rauhoiteltua välillä, niin nyt viikonvaihdekkin, mutta tänne kun taas oli tultava niin tuli persuuksissa saa mennä ja tulla ja noiden naapureiden vasaran pauketta on kuunneltava päivät pitkät ja iskuporakoneen järkyttävää meteliä siedettävä kuukaudesta toiseen.
Ei, minä en valittaisi jos voisin olla maaseudun hiljaisuudessa.