ihminen

Yksi mies, aivan kuka tahansa meistä sytytti lyhdyn kesken kirkasta päivää ja kulki pitkin mustia katuja etsivästi, ympärilleen kurkistellen.
- Mitä sinä etsit?.
- Ihmistä, sanoi se mies, etsin ihmistä.
-Sinäkin etsit. Kaikki me etsimme.

On aikoja ja hetkiä elämässä, jolloin tahtoisimme vaipua maan alle masennukseen.
On aikoja, jolloin haluaisimme huutaa onnemme koko maailman kuultavaksi.
On aikoja ja hetkiä elämässä milloin tahtoisimme ja
tarvitsisimme lähellemme elävän olennon, ihmisen
(koirakin käy).
Sellaisen, joka auttaisi vaikeassa tilanteessa, tukisi
epäilyksissä, iloitsisi ilossamme ja surisi surussamme.

mikä siinä on, että me kaikki etsimme ihmistä emmekä löydä? Toisiamme tieltä pois tyrkkien, satuttaen etsimme emmekä löydä.
Vai onko se niin, että etsimme niin innokkaasti ettemme ehdi olla ihmisiä toisillemme?
Tänä päivänä, huomenna kukaties vastaamme tulee joku, joka etsii ihmistä suuri hätä sydämmessään,
uppoamaisillaan.

Suurinta tietysti, mitä maailmassa voi tehdä, on ojentaa kätensä uppoavalle, jos se ei auta upottava toisen mukana.
Entäpä, jos oman etsimisen sijasta tulisikin ojennetuksi käsi toiselle ihmiselle, jolta on murrettu jotain, mikä on tärkeää elämänjatkumisen kannalta uuteen päivään.
1143
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Juju puuttui, mutta sai tästä jotain irti.

Arvoasteikolla 1-10

Tästä läheinen 5

T. ®Sherlokki © 2005

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


hume kirjoitti:

Yksi mies, aivan kuka tahansa meistä sytytti lyhdyn kesken kirkasta päivää ja kulki pitkin mustia katuja etsivästi, ympärilleen kurkistellen.
- Mitä sinä etsit?.
- Ihmistä, sanoi se mies, etsin ihmistä.
-Sinäkin etsit. Kaikki me etsimme.

On aikoja ja hetkiä elämässä, jolloin tahtoisimme vaipua maan alle masennukseen.
On aikoja, jolloin haluaisimme huutaa onnemme koko maailman kuultavaksi.
On aikoja ja hetkiä elämässä milloin tahtoisimme ja
tarvitsisimme lähellemme elävän olennon, ihmisen
(koirakin käy).
Sellaisen, joka auttaisi vaikeassa tilanteessa, tukisi
epäilyksissä, iloitsisi ilossamme ja surisi surussamme.

mikä siinä on, että me kaikki etsimme ihmistä emmekä löydä? Toisiamme tieltä pois tyrkkien, satuttaen etsimme emmekä löydä.
Vai onko se niin, että etsimme niin innokkaasti ettemme ehdi olla ihmisiä toisillemme?
Tänä päivänä, huomenna kukaties vastaamme tulee joku, joka etsii ihmistä suuri hätä sydämmessään,
uppoamaisillaan.

Suurinta tietysti, mitä maailmassa voi tehdä, on ojentaa kätensä uppoavalle, jos se ei auta upottava toisen mukana.
Entäpä, jos oman etsimisen sijasta tulisikin ojennetuksi käsi toiselle ihmiselle, jolta on murrettu jotain, mikä on tärkeää elämänjatkumisen kannalta uuteen päivään.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu