Yleensä kun olen työmatkalla tai lomamatkalla ostan joka kerta pokkarin. Kirja tulee valittua lähes sattumalta, intuition avulla.
Viimeksi luin Carlos Ruiz Zafónin kirjan "Tuulen varjo". Löysin kirjan Hki-Vantaan lentoasemalta ja se sopi loistavasti matkaani. Hyvä kirja.
Edellinen kirja oli työmatkalla Pasilan asemalta (josta useimmat kirjani ovat kotoisin) löytynyt Juan Manuel de Pradan "Myrsky" -kirja, joka oli myös tavallaan hieno kirja. Tosin työmatkalaiselle vähän ehkä liian eroottinen ja sopisi ehkä iltalukemiseksi paremmin.
Molemmista löytyy netistä paljon kuvauksia.
Viimeksi luin Carlos Ruiz Zafónin kirjan "Tuulen varjo". Löysin kirjan Hki-Vantaan lentoasemalta ja se sopi loistavasti matkaani. Hyvä kirja.
Edellinen kirja oli työmatkalla Pasilan asemalta (josta useimmat kirjani ovat kotoisin) löytynyt Juan Manuel de Pradan "Myrsky" -kirja, joka oli myös tavallaan hieno kirja. Tosin työmatkalaiselle vähän ehkä liian eroottinen ja sopisi ehkä iltalukemiseksi paremmin.
Molemmista löytyy netistä paljon kuvauksia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mainitsemasi Carlos Ruiz Zafónin Tuulen varjo oli sellainen kirja, jonka luettuani oli pakko ostaa lentoliput Barcelonaan! Yleensä käy toisin päin, että ostaa kirjoja siihen matkakohteeseen liittyen, mihin on menossa. Minusta on erityisen hauskaa valita mukaan sellaisia kirjoja, siis pokkareita - kovakantisia en jaksa enää ollenkaan ottaa matkaan, kun pokkareita saa niin hyvin - jotka sijoittuvat tai liittyvät jollain tavalla matkakohteeseen.
* Madridin matkalla luin Manuel Vicentin ihanan Matissen morsiamen, jossa varsinkin El Rastron valtava kirpputorialue oli mieleenpainuvasti kuvattu.
* Kuuban reissulla minulla oli mukana Pedro Juan Gutiérrezin räävittömän hauska Etelän peto, joka piti kutinsa kyllä aika monessa suhteessa... Työkaverini, jolle suosittelin ko. kirjaa, sanoi juuri lukeneensa sitä paikallisjunassa ja punastelleensa... Joten ei herkkähipiäisille ;-)
* Pariisissa sain ihan mielettömät kicksit Fred Vargasin Ei takkaa, ei tupaa -dekkarista. Myös Vargasin Painu tiehesi ja pysy poissa on muuten mahtava! Huh melkein innostun saarnaamaan Vargasista, joka on aivan liian vähälle huomiolle jäänyt loistava ranskalaisdekkaristi. Nainen, vaikka nimi kuulostaa mieheltä. Suomen Kuvalehdessä oli iso juttukin joskus puoli vuotta sitten. Olen lukenut kaikki suomennetut, ja enemmänkin tahtoisin niitä lukea, mutta kun ei oikein tuo ranska ole niin hyvin hallussa...
* vielä yksi matkasuosikkini: aina, kun menen Lontooseen otan mukaan jonkun P.D. Jamesin.