Appenzellin paimenkoira???

tietoja kasvattajista,kysele sieltä.

Tutulla on ja sanoi ettei suosittelisi ekaksi koiraksi..tarvitsee kokeneen omistajan...joten harkitse vielä.

minulla on appenzellinpaimenkoira. se oli ensimmäinen koirani ja on mitä ihanin olento maan päällä! minulla on myös kissa ja ei ole minkäänläisiä vaikeuksia niillä kahdella.

appenzelli vaatii määrätietoisen koulutuksen ja paljon sosiaalisia kontakteja. appenzelli ei sovi kokemattomalle. mutta ensimmäiseksi kyllä. appenzelli vaatii paljon aivojumppaa, eikä sovi sohvakoiraksi.

ei hyväksy vieraita, ja on varautunut niitä kohtaan. myös lenkeillä voi haukkua muita ihmisiä mutta omille appenzelli on todella ystävällinen. kotioloissa koitrani on rauhallinen ja lenkilläkin on kiva käydä. ainoastaan iltaisin murisee joillekkin ihmisille.

moni on kyllä sanonut että ei ottaisi appenzellia juuri sen takia kun haukkuu niin paljon, mutta kaikki jotka tuntevat koirani, on ollut erimieltä. kannattaa käydä näyttelyissä ja keskustella siellä appenzelli-ihmisten kanssa koirasta ja myös mahdollisista ongelmista.

itse maksoin appenzellistani 850 euroa, ja semmoinen se hinta yleensä on muillakin kasvattajilla. on tietenkin niitä havannanruskeita, jotka saattavat harvinaisuutensa takia maksaa enemmän.

jos haluat vielä jotain tietää niin kysy vaan, vastaan mielelläni! :)

Omistan parivuotiaan appenzellinpaimenkoirauroksen.
Itselläni ei ole ensimmäinen koira muutoin kuin papereiden mukaan, siis lapsuudenkodissa on aina ollut koiria. Omat kokemukset rodusta perustuvat nyt siis vain omaan koiraan ja niihin yksilöihin, joita esim. näyttelyissä olen tavannut. Ainakin niissä koirakirjoissa, joita olen lukenut, ei suositella appenzellia ensimmäiseksi koiraksi, mutta kannattaa kysellä kasvattajilta, he osaavat kertoa paremmin sopisiko appenzelli sinulle.

Oma rullahäntäni on melko vilkas, mutta sitä ei voi yleistää, sillä olen kuullut että jotkin rodun edustajat on rauhallisia, vilkkaus on siis hyvin yksilökohtaista. Urokset ei välttämättä tule toimeen muiden urosten kanssa, sietämistä voi opettaa, mutta omani ei ainakaan halua kaveerata muiden urosten kanssa. Narttuja kohtaan ollaan sitten niiiin herrasmiestä :). Dominointitaipumuksista on vaikea sanoa kun sekin riippuu yksilöstä. Meillä ei ainakaan mitään avointa pomotusyritystä ole ollut, itsepäinen koira tosin osaa olla, mutta homma luistaa kun omistaja muistaa olla vielä itsepäisempi, eli koiralle ei saa antaa periksi. Fyysistä kuritusta ei kannata/tarvitse käyttää, silloin koira tavallaan kääntyy omistajaa vastaan.

Kissojen kanssa tulee toimeen jos saa pennusta asti asua niitten kanssa (oman kokemukseni mukaan pätee useimpiin koiriin rodusta riippumatta). Kouluttaminen on suht helppoa, tosin oman koirani kohdalla höseltäminen haittaa joskus, etenkin jos muita koiria on lähistöllä (siitäkin tosin pääsee opettamalla). Lenkkeilyä kaipaa sen verran kuin keskikokoiset koirat yleensä, mutta omani ainakin pystyy myös joustamaan, eli jos en jonain päivänä pysty käymään kuin lyhyen lenkin, koira ei hypi seinille sen takia (lenkillä kanattaa olla varovainen jos alueella liikkuu villieläimiä, rodulla ei ole kovaa riistaviettiä, mutta oma koira kyllä lähtee jänisten perään jos voi). Turkki on ihanan lyhyt ja helppohoitoinen. Perinnölisistä sairauksista ja muusta saat tietoa sennenkoirien eli sveitsinpaimenkoirien kotisivuilta ja kasvattajilta.

Hinnasta en tiedä onko siihen jokin suositus, minun koirani hinnasta sanon, että oli lähempänä tonnia kuin viittäsataa. Eli ei halvimpia rotuja (luultavasti suht havinaisuuden takia), mutta ei myöskään kaikkein kalleimpia.

Tuossa nyt oli jotain, mutta koska en ole asiantuntija ja omakin koira on vielä nuori, kannattaa sinun ehdottomasti hankkia tietoa sieltä nettisivuilta ja siellä on myös kasvattajien yhteystiedot. Onnea jos päätät hankkia appenzellin, se on tosi ihana ja huumorintajuinen rotu!

P.S. "Varoitus": monet appenzellit tykkää olla sylissä ja omanikin köllähtää joskus syliin kun esim. istun lattialla ja koira ei siis ole mikään keijukainen (yli 25 kiloa!). :)