Rakkaus on hiljainen
vaatimattomuuden kaltainen.
Tämä minä joka rakkautta halajaa
ei sitä koskaan voi tavoittaa.
Harhan verkko kun katoaa
aamu alkaa sarastaa.
Ja vihdoin ihminen
voi olla tyytyväinen.
Niin, lopulta
mahdotonta olla yksinäinen.
vaatimattomuuden kaltainen.
Tämä minä joka rakkautta halajaa
ei sitä koskaan voi tavoittaa.
Harhan verkko kun katoaa
aamu alkaa sarastaa.
Ja vihdoin ihminen
voi olla tyytyväinen.
Niin, lopulta
mahdotonta olla yksinäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
:) runo.
-Tämä minä joka valaistumista halajaa
ei sitä koskaan voi saavuttaa... :)