Moi Mario

Niin surullista, että jotkut ottavat Mafiankin pelkkänä räiskintänä.
Mitä hyötyä pelistä on jos siitä ei saa minkäänlaista fiilistä. Hyvä on, saahan siitä silloinkin hetkellistä ajanvietettä, kunnes se on pelattu läpi. Jos pelistä taas saa jonkinlaisen täyteläisemmän kokemuksen, ei malta odottaa taas sen pariin pääsyä, on peli minusta täyttänyt tarkoituksensa. Tarkoituksen ei pitäisi olla pelkkä ajantappaminen, aikaa voi tappaa miljoonin muin keinoin. Hyvää peliä voisi jopa verrata elämänkokemukseen. Joskus meille tapahtuu esim. asioita joista otetaan valokuvia ja niitä on mukava muistella jälkeenpäin. Samoin voi käydä pelin kanssa ja surkean pelin haluaa vain unohtaa.

Sen kyllä huomaa kun pelintekijät ovat yrittäneet panostaa myös tähän puoleen eli tarinaa on mietitty ja juonta hiottu pidempäänkin. Olen nyt pelannut Max Paynea ja tämän tarina on napannut minut mukaansa ihan täysin. Viime yön pimeinä tunteina Maxin painajaiskohtausta läpikäydessä vaimonsa ja lapsensa äänet taustalla kylmät väreet todellakin kulkivat selkäpiissäni. Tämä tarina on jopa julma, mutta mikäpä ei olisi mahdollista tosielämässäkään. Joten peli on synnyttänyt tuntemuksia, ajattelua ja ehdottomasti mietiskelyä ja siksi olen erittäin tyytyväinen peliin.