Vaikeasta parisuhteesta ja erosta on jo aika monta vuotta, lapsetkin jo melkein omillaan. Takana pari seurustelusuhdetta jotka eivät kuitenkaan kovin pitkälle kantaneet, toinen oli sellainen "tavallinen tarina" eroamassa olevan ukkomiehen kanssa ja toinen vaan kuivui kasaan.
On tietenkin työ ja ystävät, harrastuksiakin. Mutta elämästä puuttuu jotakin... Kaikista menemisistä huolimatta tuntuu tyhjältä. Irtonumeroiden hakeminen kapakoista ei kiinnosta. Tarjokkaita näyttää sitä paitsi muutenkin olevan, sillä olen ihan mukava tyyppi. Ja silti uuden suhteen aloittaminen, toiseen tutustuminen ja itsensä altistaminen tuntuu vaivalloiselta. Kaikenlaiset ehdottelijat saavat itse asiassa minut pelkästään harmistumaan. Suurta rakkauttako odotan vielä tässä iässä, en tiedä.
Onkohan muilla vastaavanlaisia fiiliksiä.
On tietenkin työ ja ystävät, harrastuksiakin. Mutta elämästä puuttuu jotakin... Kaikista menemisistä huolimatta tuntuu tyhjältä. Irtonumeroiden hakeminen kapakoista ei kiinnosta. Tarjokkaita näyttää sitä paitsi muutenkin olevan, sillä olen ihan mukava tyyppi. Ja silti uuden suhteen aloittaminen, toiseen tutustuminen ja itsensä altistaminen tuntuu vaivalloiselta. Kaikenlaiset ehdottelijat saavat itse asiassa minut pelkästään harmistumaan. Suurta rakkauttako odotan vielä tässä iässä, en tiedä.
Onkohan muilla vastaavanlaisia fiiliksiä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jotenkin tuntuu kuin sinun kirjoituksen olisin itse kirjoittanut.Samallainen tarina se kuule mullakin suunnilleen on eli pitkän suhteen lopettanut ja pari uutta suhdetta josta ei sit tullut oikein mitään nyt ei tiedä sit olisiko paras olla yksin vaikka sitä kaipaa jotain ihmistä seuraksi jonka kanssa voisi jutella kaikenlaisista asioista.Muuten asiat ovat hyvin on työ ystävät mutta sitä oikeeta sitä on jäännyt odottamaan.Eli tälläistä minulla;)
Olen jo 6 vuotta sitten eronnut ja tein silloin sen virheen, että ajauduin heti uuteen suhteeseen jota on jo kestänyt melkein 6v, mutta oli virhe lähteä heti tähän, sillä olisi pitänyt todella katsella ns. irtosuhteita sillä nyt huomaan että tämä suhde ei enää toimi sillä olen koko ajan ollut aivan kuin en edes olisi eronnutkaan,nyt kaipaan sitä silloin käyttämättä jätettyä omaa aikaa, että älkää lähtekö liian nopeasti vakavaan suhteeseen kannattaa odottaa ja katsella.
Joo huomasin saman olen 3vuotta sit eronnut ja aloin uuteen suhteeseen eikä siitä tullut oikein mitään ja nyt olen ollut puolivuotta yksin ja en tiedä nyt mikä olisi paras vaihtoehto olla yksi vai mitä sitä pitäisi tehdä,joskus sitä vaan ajattelee että olisi kiva jos olisi joku jonka kanssa vaihtaisi ajatuksia,mut voi olla et on parempi viellä katsella mitä mailma tua tullessaan :)
muihinkin vastauksiin... nää on niitä juttuja jotka jokaisen on pakko ratkoa omassa päässään eikä parasta neuvoa ole eikä edes loistavia vastauksia. Kysymykset ovat siis vähän kuin retorisia, mutta silti hyviä tavallaan. Jos haluaa olla yksin, silloin on ehken oltava, jos taas ei, then do something...!!!!!!!!!
..ajatuksillani ja kokemusperäisellä tunteellani.
Olen >8v sitten eronnut mies. Kolme - neljä vuotta vietin täydellistä munkkielämää. Työskentelin monia kertoja sinä aikan ja nyt myöhemminkin Eestissä. Jo työni vuoksi ja muutoinkin tutustuin siellä hyvinkin moniin aivan aitoihin ja kunnollisiin, sekä muidenkin mittapuiden mukaan jopa houkutteleviin (koulutettuja, ja sivistyneitä) naisiin. Jotkin tuttavuudet etenivä läheisimmiksikin, mutta vakavaan pysyvään suhteeseen en kykene, vaikka juuri sitä kaipaan. Olen tutustunut myöskin joihinkin kotimaisiin naisiin, ja tuottanut heille suuri pettymyksiä. Kärsin itsekin tavattomasti siitä, etten kykene pysyvää suhdetta luomaan. En myöskään haluaisi toisen osapuolen kärsivän.
Sen havainnon olen kuitenkin tehnyt, että tästä aiheesta on yllättävän helppoa naisen ja miehen välillä keskustella, varsinkin jos kumpaisellakin on samansukuinen kokemusmaailma.
Ainoa neuvo, jonka kykenen antamaan on se, että antakaa aikaa itsellenne, mutta älkää kuitenkaan kokonaan pysähtykö. Eläkää aktiivista ja harrastavaa elämää.
Toiveeni ja uskoni on, että kyllä minäkin vielä oman mammani tapaan.
Haluaisin teille kaikille laittaa viestiä. Itsekin olen eronnut ja toistanut samat virheet kahteen kertaan, joten viimeksi piti ottaa tosiaan itseä niskasta kiinni ja tehdä jotain asialle.
Ilmottauduin Busherin-eroseminaariin Jyväskylässä ja kävin 10:n kerran kurssin. -94 vuoden lopussa taisi kurssi olla ja sen jälkeen en ole samoja virheitä tehnyt uudelleen. Olen tällä hetkellä tasapainoinen ja onnellinenkin sekä se tärkein "itsetunto" on kohdallaan, joka meni eron myötä aivan maahan. Suosittelen kaikille lämpimästi ja terveisiä kurssin käyneille.