Kesä,sinä kuolit,
kylmä kangisti kätes,katsees.
Alas,pudonnu on ,kesäpuku.
Huulesi kylmettyneet,
vasten maata makaa.
Värittyneet lehdet,
muistoja eletyn kesän.
Sinussa elin.
Kätes lämpimät,
katsees kutsuva.
Rakkutemme,
avautui,uhkeaan kukkaan.
kylmä kangisti kätes,katsees.
Alas,pudonnu on ,kesäpuku.
Huulesi kylmettyneet,
vasten maata makaa.
Värittyneet lehdet,
muistoja eletyn kesän.
Sinussa elin.
Kätes lämpimät,
katsees kutsuva.
Rakkutemme,
avautui,uhkeaan kukkaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Surullinen on runosi,mutta vielä se tulee
uusi kesä,aurinkoa lähetän sinulle:)
Tais värit olla aika tummii,mut näinhän on.Elämän freskoo maalataan,millon raskaalla kädella ,tummilla väreillä? Oneks joskus pienllä pensselillä hipaistaan ja kultaaki ,hipusia freskon pinnalle. Olin taas tuola metsässä ja sielä imin sitä kauneutta.Löysin jopa suppilovahveroitaki ,kädet täynnä taas kotiin palasin.Sinulle kiitos ,kun kurkistelit Tölliin,tavataan vaikka maitolaiturilla.
jonka syksy alleen jätti, rakkauskin muuttolintujen tavoin lensi pois, sitten taas takaisin tullakseen, lämpöänsä meille tuomaan
Haikean kaunis runo!
Niin ,vain heten saamme nauttia,kesänki kauneudesta. Rakkaimmastaki pitää irroittaa,vaika kuinka koskee? Nyt taas valmistaudutaan odottaa uutta kevättä.Ensin pieni horroskausi ,se pian hiidellen ohitellaan.
Sinulle rattoisaa hämärtynyttä iltaa,laitetaas kynttilä palaan.