Kertokaapas nyt tanssivat ihmiset, että mitä järkeä on tanssimisessa? Itse olen tätä vuosia pohtinut ja tullut siihen tulokseen, että se on täysin turhanpäiväistä touhua. Jos ei aikuisilla ihmisillä ole muuta tekemistä, niin olkoot sitten vaikka tekemättä mitään. Kun teitä katselee esim. vaikkapa televisiosta, niin kyllä se koko touhu näyttää myös todella tyhmältä. Katsokaapas vaikka joskus, niin kyllä te sen varmaankin itsekin huomaatte. Muusikin kuuntelun vielä ymmärrän, mutta sen tahdissa kävelemistä ympäri lattiaa en todellakaan ymmärrä.
Miksi tanssia?
pohtija
979872
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 97
Vanhimmat
Miksikö tanssia?
Minulla on moniakin syitä miksi käyn tanssimassa. Kroppa pysyy kohtalaisena, kun harrastaa nopeita tansseja kuten polkka tai nopeat swing tanssit. Tanssi tuo myös hyviä ystäviä ympäri Suomenniemen. Sanoisin, että tansseissakäynti on yksi parhaista yksinäisyyden poistajia.
Trollaat ilmeisesti? Nojoo.. vai että tahdissa kävelyä? Olet tainnut katsella Kesäillan valssia telkkarista? Oletan lähinnä siksi näin, että telkkarissa ei pahemmin näytetä muita lavatanssijuttuja kuin tuota Kesäillan Valssia. Siellä niitä kävelijöitä on pilvin pimein ja todellakin, se on harvinaisen typerän näköistä touhua. Kannattaisi kumminkin joskus mennä lavalle katselemaan mitä tanssiminen oikeasti voi olla... se ei ole sitä mitä telkkarista näkee.
Tanssi ei ole kävelyä tahdissa, se on paljon muuta. Tanssi on parhaimmillaan rytmistä liikuntaa jossa tulkitaan musiikkia. Instrumenttina tanssissa on oma vartalo.
Aloitin tanssimisen vajaa vuosi sitten ja menetin sille sydämeni kokonaan. Olen laihtunut lähes 12 kiloa tanssimalla ja fyysinen kuntoni on noussut kohisten. Psyykkisesti tanssi antaa minulle myös valtavasti hyvää mieltä ja rentouttaa.
Jokaisena viikonloppuna lähden tanssimaan, jos vain suinkin pääsen. Lähden myös viikolla jos tilaisuus aukenee. Odotan tansseja, kuin kuuta nousevaa ja suloinen jännitys nipistelee vatsassani matkalla lavalle. Perille päästyäni en malttaisi millään odottaa, että joku hakee lattialle.
En voi sanoin sitä kuvata, millaista on tanssia tulinen tango osaavan kavaljeerin käsivarsilla.. Sen hetken ajaksi aika ja paikka katoavat ja maailmaan ei jää muuta kuin tangomusiikki, kavaljeerin vartalo ja yhteinen liike. Se on kuin unta, transsi. Kavaljeeri saattaa olla jo varttuneempi herra tai sitten nuori mies.. iällä ei ole väliä, sillä yhteinen sävel on silti sama.
En myöskään voi sanoin kuvata sitä riemua jota tunnen, kun tanssin lennokasta fuskua ja näen tanssiparini iloisesti hymyilevät silmät. Riviin palatessani olen yltä päältä hiessä, mutta hymyni säteilee kilpaa auringon kanssa.
En pysty myöskään oikein kuvaamaan sinulle sitä väsymystä jonka hyvä tanssi-ilta tuo mukanaan. Kotiin palatessa vartalo on loppuun ajettu, mutta sydän leijuu yhä viimeisen valssin sävelin.
Mitä järkeä tanssimisessa siis on? Yhtä vähän järkeä kuin jääkiekossa, sulkapallossa, hiihtämisessä, piirtämisessä, maalaamisessa tai vaikkapa postimerkkien keräilyssä.. ei siis yhtään sen enempää järkeä kuin missään harrastuksessa tai urheilussa.
Minulle tanssi on tapa pitää kunnostani huolta ja samalla tapa ilmaista itseäni. Tanssi on minulle myös sosiaalinen tapahtuma, eli näen lavalla tuttuja, vaihdan kuulumisia ja tapaan uusia ihmisiä. Tanssi on minun rakkain harrastukseni.
Pitääkö siinä järkeä ollakaan. Tanssilava, kesäyö ja .. on vaan lyömätön yhdistelmä.
kun ne vietit pistää hakeutumaan ja himossa toisiaan vasten nytkyttämään,irstaita hekumallisia ajatuksia mielessä syntiä tekevät
Saatko todella hekumallisia ajatuksia tanssista?
Pojathan ne vasta irstaita tanssimaan ovatkin, sillä tiedetään keskietelämmässä euroopassa heidän pari- ja joukkotanssejaan tanssiman saavuttuansa sankoin joukoin valloittavan kokonaisia lomakohteita yökerhoineen ja pääkatuineen ja eräitä pääkaupunkeja "festivaaliensa" merkeissä toisiansa vasten irstaasti salamavalojen loisteissa nytkytellen, koska monet heistä tahtovat kaikki kohtaamansa poikaystävät kanssaan myöskin samaan valokuvaan. Tanssi ei siis tunnusta millään lailla perinteisiä sukupuolirajoja, vaan on siinä suoranaisena perinteenä sukupuoliskoroolien sotkeminen.
Toivon todella, etten koskaan joudu kanssasi tanssilattialle. Nuo "himossa nytkyttäjät" ja muut hinkkaajat ovat iljettäviä. Tanssiminen ei todellakaan ole mitään hinkkaamista ja himokasta nytkyttelyä. Onneksi ei ole tällaista limanuljaskaa vastaan sattunut kuin aivan pari kertaa, ovat sentään lavoilla harvinaisia. Kapakoista niitä kyllä löytyy yltäkyllin.
että ei kai liikunnan takia ravata monta kertaa viikossa tansseihin,jotkut naiset jopa julkeasti tyydyttävät hitaissa itseään hinkkaamalla miestä.yrittäen saattaa miehen kiusaukseen.kai
vähemmistö pieni osa jopa saattaa oikeasti"tanssin" takia olla.
Hyvässä fyysisessä kunnossa pysyäkseen ihminen tarvitsee liikuntaa useamman kerran viikossa. Joitain (esim. minua) ei vaan jaksa kuntosalit, erinnäiset urheilulajit tai edes lenkkipolut kiinnostaa, joten paras vaihtoehto pitää itsensä jonkinmoisessa kunnossa on juosta tansseissa useasti. Siellä kun on kaiken lisäksi kivaa.
Ja noita hinkkaajia en oo kyllä tavannu tanssilavoilla. Sitä en kiellä, etteikö tanssiin liittyisi fyysistä nautintoa. Kyllä siinä yhdistyy liikunnan aiheuttama endorfiiniaalto sekä joissain lajeissa toisen ihmisen läheisyys ja lisäksi (satunnaisesti) nautinto siitä kuinka tuntee oman kehonsa liikkuvan kauniisti. Moisia ilmiöitä en kuitenkaan pitäisi julkeina tai perversseinä, tuskin edes seksuaalisina. Edorfiinia saat vaikka lenkillä, toisen läheisyydestä voit nauttia vaikka lapsi tai koira sylissä olematta pedofiili tai muuten kieroutunut. Tai entäs sitten hierojien ammattikunta? Tuottavathan hekin fyysistä hyvää oloa, eikä heitä silti luokitella seksiammattilaisiksi. Voi hyvä immeinen sentään, opettele ymmärtämään, että kanssaihmisistä ja omasta kehostaan voi ja saa nauttia muutenkin kuin seksissä!
Ja mitä tanssiin tulee noin muuten, niin siinä yhdistyy useampi ihmisen perustarpeista: liikunta, sosiaalinen kanssakäyminen ja itseilmaisu/taide.
Minulle siis maailman sopivin harrastus, mutta kukin valitkoon mielensä mukaan.
Olisko vähemmän kiusauksia?
Otsikko sen jo kertoo.. eli käsityksesi on kieroutunut. Ilmeisesti näet seksiä jokapuolella ympärilläsi riippumatta siitä onko sitä vai eikö ole. Suhtautumisesi fyysiseen läheisyyteen on ilmeisesti jotenkin vammautunut.
Läheisyyttä voi olla täysin ilman seksuaalista virettä, enkä minä ainakaan koe tanssia seksuaalisesti kiihottavana. En myöskään ole koskaan nähnyt kenenkään naisen harrastavan tuota kuvaamasi itsensä tyydyttämistä miestä vasten hinkkaamalla. Luultavasti tulkitset hinkkauksesi jotakin normaaliin tanssiin kuuluvaa.
Ja kyllä, minä ravaan niin monta kertaa viikossa tanssimassa kuin suinkin kykenen.. ihan puhtaasta tanssin riemusta, itseilmaisun ja liikunnan riemusta, sosiaalisen kanssakäymisen riemusta. Jos seksiä tanssilattialta hakisin, niin olisin jo ajat sitten lopettanut koko tanssin ja siirtynyt kapakoihin.
Samaa mieltä: me oltiin kerrankin kapakassa joraamassa tai ei me justiinsa silloin jorattu, kun oltiin siinä parketin laidalla semmoisessa norttikongissa poikien kanssa nortilla ja hikiä kuivattelemassa. Se bändi alkoi soittamaan lattareita ja siihen parketille tuli sen kongin eteen lattaroimaan semmoinen ihana kottaraisparvi ihan keskinänsä. Me kattottiin poikain kanssa, kun ne siinä todellakin viekoittelevan irstaasti kaikkia mahdollisia paikkojaan keinutteli ja pitkiä ripsiänsä meidän suuntiimme ihan selvästi vaivihkaa räpsytteli. Sen haun ne kottaraiset siinä meidän edessä keikisteli ja me kahtottiin huulet pyöreinä ja melko sanattominakin niitä -varsinkin sir hörhö, joka joka meni semmoiseen ihmeelliseen katatoniseen tilaan sitä kattellessansa ja vaipui niin syviin ajatuksiinsa, että meidän piti ravistella ja korvaankarjua sir hereille ja herättyäänkin sir vaan tuijotti typertyneen oloisena meitä ja tilasi porukalle vielä yhdet."
Kaipa se sitten sulla on vasta-alkajan innostusta lajiin.Ei kai siinä mitään pahaa,mut vuosien mittaan
voi ympärilleenkin ruveta näkemään.
Varmaankin olisi kannaltasi parempi että me kaikki istuttaisiin mustissa körttivaatteissa metsätorpissamme päreen valossa raamattua lukemassa, likaisine lapsikatrainemme ja peltoa kaskeamalla elää kituuttaen.
Jos tanssin tapaisia yksinkertaisia elämän iloja ei tässä maailmassa olisi, niin ei taitaisi olla elämisen arvoinen paikka meikäläiselle.
No joo.
Minä olen tanssahdellut muutamia vuosia varsin hyvällä menestyksellä. Sukupuolista tyydytystä on tullut ovista ja ikkuinoista sen jälkeen kun vaan jotenkin osasin mennä vaihtoaskeleilla. On sitten ihan pommin varma juttu että tansseissa niin lavalla kuin ravintelissakin yli 95% ihmisistä käy seuraa etsimässä ja siihen 5% mahtuu nekin jotka vaan kuuntelevat siellä musiikkia. Homma voidaan piilottaa liikunnan taakse mutta ei muuten ole selitettävissä esim. se valtaisa määrä avioeroja mitä olen vuosien varrella joutunut näkemään.
Hommahan alkaa yleensä niin että liitossa oleva nainen saa lapset senverran isoksi ettei niitä tarvitse vahdata koko ajan. Parisuhde on ajautunut uomilleen mutta hivenen väljähtänyt ja elämään pitää saada sykettä. Ukko kotona ei oikein ole innostunut ja ehkä parempi niin sillä mikäs sen jännittävämpää kuin vieraan miehen luja ote, hauskat jutut ja lopputaivutus. Homma toimii ihan hyvin ja rentouttavasti aina siihen saakka kunnes vastaan tulee ELÄMÄN PRINSSI nro
Tässä vaiheessa antaa lipsautetaan aviovuoteen ulkopuolella ensimmäisen kerran mutta yleensä seurauksena ei vielä ole ero vaan syyllisyys tapahtuneesta. homma salataan kotona ja tuo alkanut suhde kuivahtaa jossain vaiheessa. Sitten tavataan PRINSSI nro 2 ja otetaan ero ja jaetaan ukon kanssa omaisuus. Jossain PRINSSI nro 10 kohdalla alkaa havukoituminen mutta yhä vaan sitä oikeaa kytätään rivissä.
Homma toimii just näin. Olen seurannut ja ollut se vierasmies mikä rooli onkin paras kun vaan pitää huolta ettei tule haulikosta.
Siinäpä se ytimekkäästi koko homma kun suoraan sanotaan! Lisäisin vielä muut eri syistä sinkkuina olevat jotka luonnollisesti seuraa hakevat. Pikkujoulukausi on alkamassa.Hirvittää ajatellakkin
kuinka eläimelliseksi meno yltyykään...kun vähän juhlatunnelmassa "tanssitaan" .Pelkäämpä että vuodenvaihteessa on monen ihmisen paha olla.
Enpä oo tiennytkään,eikö se ole ihan hinttaamista!!
Noin 40 vuotta elämää seuranneena ja erilaisissa harrastuksissa käyneenä voinen sanoa, että joka puolella petetään ja se ei kuitenkaan ole tanssin syy. Otetaan vaikka esimerkki erään piispan erosta. Kyllä tänäpäivänä suurin osa pettämisistä mielestäni tapahtuu työpaikoilla sekä myös erilaisissa harrastuspiireissä.
Se on jokaisesta itsestään kiinni, minkälaiset elämänarvot on itselleen asettanut.
mussiikkia ja sen tulkintoja seuranneena ja kokeneena voi myös ajatella siitä "totuudesta" lisääkin. Tanssiin ja musiikkin työnnetään keinolla millä hyvänsä se seksuaalinen pettäminen. Niin se kyllä tehdään muuhunkin vaikka on rautanaulojen ostosta kyse kun se ei muuten mene kaupaksi. Mutta tansi menee "kaupaksi" ja nuo edelläkin luetellut laajat ominaisuudet mitkä siitä voi löytää on motiivini. Pettäminen tosiaan tapahtuu ihan missä vain ja työ ym yhteisötapahtumat ovat ihan yhtä lailla alulle "panijoita" asiassa.
Tuo on kyllä totta että tanssipaikoilla on aina useitakin ja ravintoloissa vielä enemmän tai ainakin illan aikana tulee heitä jotka etsivät prinsi ykköstä tai jo vitosta olipa suhteessa tai ei. Samoin miehet. Tanssi on vain siinä aemassa että se saa hyvin arvostelevaa kohtelua koska sitä käytetään tähän vaivaan ja täten hyväksi.
Uskon oikeasti siihen että tanssiminen on aivan muuta kuin seksi ja pettäminen. Ystäviä on tullut ja toivon mukaa lisää kumppanillekkin joka tanssii myös.
Kyllä siinä enänpi kysymys siitä on, että monet pojat pukeutuvat sekä siskojensa että äitiensä parhainpiin ja toiset todellakin kireisiin nahkoihin ja kähtevät poikakavereitten kanssa kartsalle bailaamaan.
Joitakin piuhoja täytyy ola jollakin kohtaa reseptorien ja rauhasten välillä poikki tai kytkennät pielessä, jollei edes joskus sopivissa olosuhteissa oikeanlaisen partnerin kanssa tanssiessa mikään värähdä.
On ihan saletti että jokaisella on kokemuksia seksuaalisesti virittyneestä tilanteesta,kun on vastakkaisen sukupuolen kanssa tiiviisti tekemisissä
(heteroilla) ,vaan kaksinaismoralismin ja tekosiveyden valtaamat tanssijat eivät sitä myönnä.Uskomatonta olisi jos niin paljon frigidejä ja eunukkeja kokoontuisi monta kertaa viikossa tapaamaan toisiaan. Näkeehän oikean tilanteen tanssi-innostukseen siitäkin että kun pari rupeaa seurustelemaan niin poikkeuksetta tanssi jää jopa kokonaan pois!
Kirjoitin täälla aiemmin aloitteen "tyttöjen tähden". Saattaa löytyä vielä.
Kerran luin hyvän kommentin kun eräs nimimerkki kertoi että hänen ystävänsä kuulemma käyvät tanssimassa "kun se vain on niin hauskaa". Että jos tanssiminen itsessään olisi niin valtavan hauskaa niin miehethän tanssisivat keskenään työpaikan lounastunnilla.
Tanssin motivaationi ovat:
- tytöt/naiset. Millä muulla tavalla tarjoutuisi niin runsaasti mahdollisuuksia olla tekemisissä ja ystävystyä kuvankauniiden ja muutenkin minun mieleen ajattelutavoiltaan olevien naisten kanssa? Tästä tuleekin heti seuraava:
- sosiaaliset kontaktit/ystävät. En osannut arvata kuinka monta, näin "jälkeenpäin" ajatellen.
- liikunta: kun vetää jotkut polkat ja boogiewoogiet niin pulssi käy aikas korkealla. Ja kun näitä "intervalleja" vetää 4 tunnin ajan illassa, voisi kuvitella että kunto kohenee.
- edellisten seikkojen johdosta: mielen virkistyminen&yleinen reipastuminen
Lisättäköön vielä että tanssi ei ole mulle mitään "hinkkaamista" vaikkakin voi saada sen "alkusytytyksen" aikaiseksi. Muut koskettelut voi hoitaa muualla kuin tanssilattialla.
Poikkeuksena pienet pusuttelut ja halailut tanssin lomassa, kapakassa pienessä sievässä. Naisen kanssa jonka kanssa kemiat on todettu muutenkin synkkaavan.
"Kun teitä katselee esim. vaikkapa televisiosta, niin kyllä se koko touhu näyttää myös todella tyhmältä. Katsokaapas vaikka joskus, niin kyllä te sen varmaankin itsekin huomaatte. Muusikin kuuntelun vielä ymmärrän, mutta sen tahdissa kävelemistä ympäri lattiaa en todellakaan ymmärrä."
Niinpä televisiosta tulee niin paljon roskaohjelmaa. Ainoat kunnon tanssiohjelmat mitä olen suomalaisesta televisiosta nähnyt ovat vakio- ja latinalaiskilpatanssit ja boogie-woogien MM-kisat.
Jotkut näyttävät nauttivan tanssilattian ympärikävelystä mutta se on minustakin todella tylsää.
Tanssista saa huomattavasti paremman nautinnon kun käyttää koko kroppaansa dynaamisesti vaihdellen musiikkin tyylipiirteitä seuraten.
Ihminen on tehty liikkumaan ja musiikin rytmiin se on luonnollista.
Niin sitten kysymykseen miksi tanssia. Luokkakaverit sanoi muutama viikko sitten että aina kun puhun tanssimisesta, niin hymyilen ja naamani alkaa loistaa. Eikö se ole jo riittävä syy?
Ihminen on tehty liikkumaan, siinä olet aivan oikeassa. Mutta asia vain on niin, että ihminen on liikkunut jo tuhansia vuosia ilman musiikkia.
Joten musiikin rytmin mukaan liikkuminen on keinotekoista. Ja mikäli rytmi olisi ihmisillä luonnostaan veressä, niin rytmitaju olisi silloin luonnostaan myös kaikilla. Siksi tämä sinun väitteesi ei pidä paikkaansa. Itselläni, kuten varmasti monella muullakin, ei ole minkäänlaista rytmitajua. Eli tanssimisen voi unohtaa jo heti kättelyssä.
Nykyisin kouluissa opetetaan jo jonkinlaisia tanssin alkeita, josta olenkin hyvin huolestunut. Sillä valitettavasti, koululaitoksen tuntien, myös ilman rytmitajua olevat joutuvat osallistumaan näille tunneille. Kouluissa kun ei taatusti ymmärretä sitä, että kaikille rytmin mukaan liikkuminen ei vain yksinkertaisesti onnistu. Onneksi olen käynyt kouluni aikaan jolloin kouluissa ei tanssia opetettu, sillä muutenkin epämukavasta kouluajasta olisi näin ollen tullut todellinen painajainen.
Kaiken kaikkiaan olen vähän samoilla linjoilla alkuperäisen kirjoittajan kanssa. Ilman tanssiakin tulee toimeen ja itse asiassa paremminkin. Ainoa miinus mikä tulee mieleeni on se, että omien suosikkiesiintyjien kuuntelu ei ole mahdollista muualla kuin levyltä tai konsertissa. Ei sitä oikein viitsi tanssipaikoillekaan mennä seisoskelemaan.
Onko musiikin mukaan liikkuminen keinotekoista? Tästä on minulla empiiristä havaintoaineistoa. Lapsethan ovat sellaisia että niillä on spontaani kiinnostus luovaan toimintaan.
Muistan sukulaispojan vauvaiässä, juuri seisomaan oppineena, nojailevan tuolia vasten ja hytkyttäneen kroppaansa radiosta kuuluvan musiikin tahdissa.
Samoin kun tyttäreni oli alaluokilla koulussa, ostin hälle matkatuliaisena CD-levyn jossa oli tämä "Mambo nr. 5" kappale. Hän ilahtui niin että innostui tanssimaan mukana ja hän otti ilmiselviä samban askelia, vaikka ei taatusti ole opetellut niitä missään.
Lapsista on lukemattomia esimerkkejä ja luulen että vaikka joku Fröbelin Palikat-yhtye saa/sai lapset mukaan leikitykseen musiikin tahdissa riippumatta siitä olivatko nämä rytmitajuisia vai eivät.
En tiedä mikä lapsen kasvaessa aikuiseksi, tappaa tämän musiikista innostuksen tanssin askelin. Olisiko syynä enemminkin kasvanut itsekontrolli kuin epämusikaalisuus tai rytmitajuttomuus.
On täysin harhakäsitys, etteikö rytmitajuton voisi oppia tanssimaan. Tanssissa on lukemattomia elementtejä, miten sitä voi oppia tanssimaan. Laskemalla askelia, seuraamalla naapuria, antamalla parin jelpata vientiä, sitkeällä harjoittelulla. Ja meillä jokaisella on jonkinlainen rytmitaju.
Väittäisimpä melkein, että haluttomuus tai joku muu syy halutaan verhota rytmitajuttomuuden kaavun suojaan.
Olen myöskin sitä mieltä, että musiikkiin liikkuminen on yksi luonnollisemmista asioista, lähes juoksemisen luokkaan. Juuri seuraamalla lapsia huomaat luonnolliset tavat liikkua. Jos lähdettäisiin kovin kauas taakse historiaan tähyämään, niin olisi aika vähän toimintoja, mitä tänä päivänä tehtäisiin.
Liikunnassa on paljon luonnottomia tapoja liikkua. Onko joku sitä mieltä, että esim. kaksi joukkuetta laitetaan pieneen kaukaloon luistimet jalkaan ja sohimaan mailoilla pienen mustan lätkän perään ja välillä heittämällä hanskat jäälle ja antamalla vastustajaa turpiin??
Kyllä minun mielestäni jo alkeellinen ihminen rummutti kiviä ja puukapuloita yhteen ja sai siitä suurta nautintoa sillä se oli sen ajan hitti musiikkia jonka mukaan liikkua.
Televisiossahan on monta kertaa näytetty, kuinka ilta- ja aamu- sekä toisinansa myöskinsä juhlapäivänuotiolla istuvat luolamiehet lentoliskonnahkaisia runpujaan pärisyttelevät ja ne luolanaiset -voi luoja- semmoisen riuskassa puristuksessa olisi varmasti ihmeen ihana nykyajan hittimusiikin mukaan liikkua.
Mietippäs nyt vähän itsekin, että mitä kirjoitat.
Eli jos jollakin EI OLE rytmitajua, niin sitä ei silloin todellakaan ole. Kun en itsekään erota humppaa valssista, niin eipä sitä paljoa kannata haikailla tanssitaidon perään. Eikä se siitä harjoittelemalla parane.
Täytyy kyllä myös todeta se, että esim. kuulovammaiset voivat vammastaan huolimatta oppia tanssimaan. Tätäkään en muuten uskoisi, ellei työpaikallani sattuisi olemaan yhtä kuulovammaista, joka on kova tanssimaan. Mutta kyllä siinä pitää olla rytmi ns. veressä.
onkin tuo "laatikossa sohiminen" eli maailman historian on tapeltu ja hakattu toisiaan milloin missäkin mielessä (voitaminen) fyysisellä pakolla. Se laatikko leikki on tosiaan "luonnolista"ihmisen käyttäytymistä ja sen voiton saamuttamisen takia on ne reunukset niinkuin aikoinaan koloseumit ja härkä areenat ym: Missä se tapiolle jäänyt saadaan mestata tavalla tai toisella. Ja näitä on paljon. Mutta tasissi onkin se sosiaalisesti mielyttävä tapa liikkua ja pyrkiä tulemaan toimeen ja ymärtämään toistensa sanomaa ja vielä musiikin ja olsouteiden tukemana. Siinä taitaakin olla se kateuden tai ym arvostelun aihe kun siinä ollankin vapaehtoisesti ja haluttaisiin liikkua ja ilmaista itseään elämän osana. Se tosiaan on luonnollisin liikkuma muoto ja aivan mahtava sellainen. Lapsi tanssii ennen kuin kävelee, kävely ym opetettu tapa liikkua tuotannollistehokailla tavoilla "tappaa" vain sen tanssillisen liikkumisen jota tas monet lajitkin edustaa sitten.
Sisäisesti jokaisella on se "tansiva" minä mutta varmaankin siihen ei kasveta kun eettismoraaliset ym rajoitteet estävät sen ja radittiot ovat kovin jäykkiä. Myös ihmisten omistuskäsitys toisiinsa nähden vie "metsään" parketilta.
Musiikki on ihmisen luomaa ja siis yhtä vanhaa perua kuin ihmissuku. Kaivauksissa on löydetty huiluja, pillejä ja muita musiikki-instrumentteja todella kaukaisilta ajoilta. Musiikkia on käytetty uskonnollisissa seremonioissa, transsitilan saavuttamiseksi (tanssimalla itsensä transsiin), silkkaan hauskanpitoon juhlatilanteissa, näyttämötaiteen rekvisiittana ja korostamassa näyttelijän suoritusta, tunnetilojen luomiseen (kauhuleffat hyvä esimerkki) jne. Musiikki on todella vanha keksintö ja sitä on ammoisista ajoista saakka käytetty hyödyksi ja sitä on ilmaistu eniten juuri liikkumalla rytmisesti esim. leiritulen ympärillä. Musiikkia on käytetty jopa työn teossa.. afrikassa naiset jauhavat viljaa, kuokkivat ja tekevät muita töitä laulaen. Työ tehdään laulun rytmiä mukaillen. Musiikki rauhoittaa ja rentouttaa.. Miksipä muuten naiset kaikkialla maailmassa keinuttaisivat lastaan kehtolaulua laulaen uneen?
Mitä tulee rytmitajuun, niin valtaosalla ihmisistä on jonkinlainen rytmitaju. Vanhojen tanssit lukiossa ovat loistava esimerkki. N. sadan oppilaan ryhmästä vain kaksi tai kolme ei oppinut liikkumaan tanssiaskelin. Kaikki muut oppivat, kuka paremmin, kuka heikommin. Rytmitajuttomuus siis on poikkeus, ei sääntö. Vähän kuten vasenkätisyys.. suurin osa maailman ihmisistä on jostain syystä oikeakätisiä, mutta pieni osa on vasenkätisiä. Onko siis oikein väittää, että vasenkätisyys on luonnotonta ja keinotekoista? Tuskinpa vaan.
Ihmiset ovat yksilöitä, yksilöllisyys on ihmiskunnan kehityksen ja selviämisen edellytys ja tae.. siksi meillä myös on erilaisia lahjoja. Mutta koska kaikkia ei voi miellyttää, pitää pääosin myötäillä valtavirran suuntaa.. valtaosalla ihmisistä on rytmitajua, joten siksi kouluissa opetetaan tanssin alkeita. Opetetaanhan kouluissa muitakin taideaineita, piirustusta ja musiikkia. Fakta on se, että piirtämisen lahja on harvinaisempi kuin rytmitaju ja musikaalisuus (eli siis kyky soittaa tai laulaa kauniisti) yhtä harvinainen kuin piirtämisen lahja. Silti kumpaakin ainetta opetetaan kouluissa.. huolimatta siitä ettei kaikista tule taiteilijoita tai muusikkoja.. ei siis tanssijoitakaan voi kaikista tulla. Nämä aineet kuuluvat kumminkin yleissivistykseen siitä huolimatta.
Vielä juolahti mieleeni.. Armeijassa marssitaan. Marssiminen tapahtuu tahdissa. Monesti marssin aikana lauletaan ja marssilaulut ovat yksi musiikkilaji. Marssitaan siis musiikin tahtiin. Väittäisin että lähes kaikki varusmiehet oppivat marssimaan.. jos oppii marssimaan tahtiin, oppii myös tanssimaan.
Ns. väännetään rautalangasta :)
aliarvioit itseäsi täysin. Rytmitaju ja musiikki korva on kaikilla. Mutta ongelma voi olla jos ei usko itseen ja haluaa vältää sen käytön. Eikä käytä sitä mihinkään tarkoitukseen.
Sitä myös varmuudella voi harjoittaa sillä se on kuitenkin lihasmuistin harjoitusta tanssiakin. Kuulethan sinä senkin kun junasta ennen kuului ne kiskojen kolahdukset tasajakoisesti.
Saitkin jo hyviä vastauksia mutta tahdon vielä lisätä rytmitajusta.
Perustanssitaito ei vaadi kovinkaan kummoista rytmitajua. Riittää että kuulee musiikista painolliset tahdinosat ja osaa ottaa askeleen näille iskuille. Rumpuja ei tarvitse osata soittaa eikä tarvitse itse osata tuottaa rytmejä. Eli kun kuulet iskun otat askeleen (lasket jalan lattiaan), eikö ole helppoa.
Ongelmana on että musiikkia ei ole totuttu kuuntelemaan tällä tavalla sekä ei hallita oman kehon liikkeitä, jolloin liikkuminen tarkkaan rytmiin on hankalaa.
Mutta nämä asiat on helposti opittavissa. Monipuolisella urheilulla voidaan kehittää kehonhallintaa. Kannattaa harjoitella käyttämään kehon eri lihaksia. Rytmitajua voi kehittää aluksi kuuntelemalla levyltä painotettuja tahdinosia eli iskuja. Kun alkaa erottamaan niitä voi vaikka rummuttaa jalalla lattiaan samaan rytmiin. Kun tämä on hallussa kannattaa kävellä kyseiseen rytmiin.
Sitten kävelystä vähitellen muokataan tanssia. Rytmitetään askelia hitaiksi (kaksi iskua kestäviksi) ja nopeiksi (yhden iskun kestäviksi). Varmistetaan että liike lähtee vartalosta eikä jalat etuile. Tämän jälkeen voidaan ottaa askelisiin tanssillista joustoa.
Jos tietää musiikin tahtilajin voi laskea iskuja tahdin alusta. Musiikin teoriaa pitää osata vähän mutta ei mitää kauhean monimutkaista, sen verran että alkaa hahmottamaan kuinka musiikkikappaleet muodostuu. Tämä auttaa myös erottamaan humpan ja valssin toisistaan. Lopujen lopuksi ne on helppo erottaa toisistaan kunhan asiaan aikansa perehtyy. Joissakin tanssikouluissa järjestetään tanssirytmiikka kursseja. Kannattaa mennä kuuntelemaan. Rytmikorva ja kehonhallinta kehittyy hitaasti joten ei kannata kerrasta luovuttaa.
Rytmin kuunteleminen on lähinnä miestanssijan ongelma. Nainenhan seuraa miestä, joten kärjistetysti nainen voi unohtaa koko rytmin ja keskittyä seuraamistekniikan opiskeluun.
"Väittäisin että lähes kaikki varusmiehet oppivat marssimaan.."
Hih, kyllä, LÄHES kaikki! On nimittäin kuulemma olemassa aivan toivottomiakin (eli siis ihan oikeasti täysin rytmitajuttomia) tapauksia!
Mutta totaalisen rytmitajuttomien ryhmä on hyvin marginaalinen. Sen sijaan niitä ihmisiä, joilla rytmitaju ei ole kovin vahva, on varmaan aika paljon.
Mutta melko surkeaakin rytmitajua pystyy kehittämään aika hyväksi sinnikkyydellä (on henkilökohtaista kokemusta). Voisinpa melkein väittää, että rytmitajutonkin ihminen voi, motivoituneena ja sinnikkään opettajan avulla, kehittää itselleen ainakin välttävän rytmitajun.
Tunnen erään urheilutanssiparin, jonka herralla alussa ei ollut rytmitajua lainkaan, mutta sitkeällä harjoittelulla vuosien saatossa on kohonnut parinsa kanssa todella korkealle sarjassaan. Se on vaatinut jokapäiväistä harjoitusta usean, usean vuoden ajan. Kova työ joskus palkitaan.
Melkein kaikki länsimainen tanssittava musiikki on tehty samalla reseptillä tahtilajista riippumatta kappaleitten introja lukuunottamatta: niissä toistuu kahdeksan tahdin sykli, jonka voi valssissa (kolmijakoinen rytmi) laskea 123 223 323 423 523 623 723 823 ja taas alusta 123 223... ja foxtrotissa (nelijakoinen rytmi) 1234 2234 3234 4234 5234 6234 7234 8234 ja taas alusta 1234 2234... Tällä tavoin voi laskea mielessänsä ihan kaikkia "biisejä" ja huomata hämmästykseksensä, kuina laulaja ykkösen kohdalla aloittaa uuden säkeen ja orkesteri tietenkin myös, mutta mahdollisista laulunsanoista sen huomaa helpoiten. Seuraavan kerran kuunnellessanne mielimusiikkianne, alkakaa mielessänne laskemaan tahtia edellä kuvatulla tavalla ja voitte olla varmoja, että rytmitajunne ei ainakaan huonone ja alatte ymmärtämään sitä musiikkianne muillakin tasoilla kuin niillä, joilla tiedätte sen hyvältä kuulostavan. Tälläinen laskentatapa myöskin auttaa ymmärtämään, miksi niissä himoituissa kuvioissa pitää olla vissi määrä niitä askeleita ja askelettomuuksia ja missä kohdassa se kuvio suhteessa siihen musiikkiinne elää, jolloin voitte kaavamaisen askeluksen sijasta ja ohella alkaa tulkitsemaan jaloillanne sitä mielimusiikkianne.
Noinhan se yleensä pitäisi mennä. Mutta on poikkeuksiakin.
Varsinkin joillakin artisreilla ja bändillä ei aina satu menee yksiin -syitä siihen saattaa olla osaamattomuus tai liiallinen nautintoaineiden nauttiminen -, jolloin vaikka viejä ottaa tahdin laulajasta ja nainen bändin soitannasta, niin onhan menoa. Näin sattuu yllättävän monta keraa vuodessa.
Täytyy olla melkoinen "fakiiri", jotta pystyisi tuohon kaikkeen yhdellä kerralla. Minun mielestäni tanssissa on niin monta muuttujaa, että normaali ihminen ei niitä kaikkia pysty yhdellä kertaa hahmottamaan. Ainakaan minä en pystyisi kuuntelemaan musiikkia ja samaan aikaan katsomaan omia / parin jalkoja, puhumattakaan sitten vielä seuraamaan muita tanssijoita. Onnekseni olen niin rytmitajuton, ettei minun tarvitse asiaa sen kummemmin pohtia. Onnea vaan muiden yrityksille!
Kunhan muutaman vuoden ajan painat kursseilla ja leireillä ynnä sen lisäksi useana iltana viikossa kuin pieni eläin lavoilla ja tanssiravintoloissa, onnistuu noiden mainitsemiesi toimien lisäksi myös kevyt mutta henkevä keskustelu vaikkapa orkideoiden kasvattamisesta tai turvatakuista suhteessa Natoon.
Matopelin pelaamista kännyllä tanssin aikana en suosittele. Useimmiten häiritsee ainakin muita tanssijoita.
Totta puhut!
Erittäin kiusallista ja suorastaan stressaavaa on se, että kun lähtee tulkitsemaan jotakin kappaletta sen nyanssien (sanoissa tai sävelissä)mukaan, joko laulajaa tai jotakin soitinta seuraten, naputtaakin daami edelleen perusrytmiin kompin mukana.
Äh! Aivan liian usein törmää tähän -eilen viimeksi.
Tietenkin on myönnettävä, että kaikkein täydellisimmälläkin kaavalla on rajoituksensa siten, ettei sitä voi ja joskus voimisesta huolimatta välttämättä kannata ihan joka paikassa sellaisenaan käyttää, vaan pitää sitä kaavaa soveltaa käytännön tilanteen asettamissa rajoissa: hyvänkin kaavan tunnistaa siitä, että ensin sitä kaavaa kehutaan mullistavaksi ja kaikkivoivaksi ja sitten sanotaankin, että eihän se kaava nyt tuollaisessa tilanteessa sellaisenaan toimi ja jos toimiikin, niin siittä syntyy jotain täysin järjenvastaista ja käsittämätöntä sekasotkua. Tätä taustaa vasten kenen tahansa tanssitaitoisimmankin henkilön esittämäni tanssimusiikin kaavan tulkintaa rajoittaa senhetkisen tanssiparin tulkintakyky/-halu tulkintoihin ja perusaskeliin: herran eikä daamin pidä heti ensimmäisestä tahdista lähtien automaattisesti olettaa, että partneri on yhtä hyvä taikka huononpi ja mikä olisi pahinta -parenpi kuin itse, vaan pitää partnerin taidoista ottaa ensin selvää sinänsä toki yltiöpäisiin suoritteisiin viekoittelevalla perusaskelluksella senkummenpia ihmissolmuja hetikättelyyn edes yrittämättä.
Jos nainen yrittää viedä, eikä pysy miehen
viennissä, se on naisen häpeä. Sellainen nainen
menköön tanssikurssille.
Sekin on naisen häpeä, jos hän aina pyrkii hakemaan vain konkaritanssijoita itseään pyörittämään. Hän hekumoi eläkeukkojen käsittelyssä kun taas nuoret miehet saavat nuolla näppejään eivätkä edisty taidoissaan.
Sellaista naista ei kunnon miehen pidä monestikaan
hakeman.
Naisen häpeä on jos hän aina on etummaisena
rivissä tyrkyllä.
On naisen häpeä jos hän näyttää hapanta naamaa,
kun partnerin olemus ei miellytä. Sellaista
naista pitää nirsoksi illanpilaajaksi kutsuttaman eikä häntä pidä herrasmiehen hakea.
Miehen häpeä on aina sivuuttaa nurkkaruusut ja
pyrkiä hakemaan kauniimmasta päästä. Sellaista
miestä pitää kutsuttaman itsekkääksi paskiaiseksi.
Miehen häpeä on naistentansseissa jatkuvasti
hakea vaikka olisi kuinka taituri olevinaan. Sellaista miestä pitää kaikkien janoisten sankariksi kutsuttaman.
Miehen ja naisen yhteinen häpeä on olla
kantamatta omaa vastuutaan ihmisenä myös
tansseissa.
Nuo teesisihän käsittääkseni ovat jonkinlaisen etiketinomaisen tanssipaikkakäyttäytymisjärjestelmän käänteispsykologista piilosyöttämistä mitään pahaa-aavistamattomalle paritanssikansalle. Ei siinä järjestelmässäsi tietenkään mitään pahaa sellaisenaan ole, kunhan siitä ei tuollaisenaan aleta valmistella lakialoitetta, sillä kaikkihan me tiedämme, että seuraava asia taikka muusensemmoinen hauskanpidon muoto, johon tupakoinnin ja viinanjuonnin kieltämisen jälkeen aiotaan tanssiravintoloissamme kovalla kädellä puuttua, on nimenomaan laajaksi sosiaaliongelmavyyhdeksi paisunut paritanssiminen.
Nytkinhän on hyvinkin pitkälti niin, että alustavasti on erilaisissa kansalaisjärjestöissä ja melko virallisissa komiteoissa alettu ehdottelemaan, että tanssiminen tultaisiin melko kireälläkin aikataululla häätämään yleisistä tanssiravintolatiloista joko erityisiin paritanssieriöihin tahi niden puuttuessa tanssiravintoloitten takapihoille, joilla paritanssiin koukkuunjääneet henkilöt voisivat tulipalopakkasillakin harrastaa rietasta meininkiään muuta tanssiravintolaseuruetta häiritsemättä. Mikäli tanssiravintolayrittäjällä on esittää erilliset paritanssieriöt, pitäisi em ehdotteluitten mukaisesti po eriöt varustaa täysin tummennetuin savuklasein sekä paksuin äänieristein ja luonnollisesti katalysaattorein, jottei paritannssisaasta pääsisi paritanssieriöistä leviämään muihin tanssiravintolan osiin ja siten pilaamaan muitten tanssiravintolaseurueitten illanviettelyitten makuja.
Peeäs: mä en viitti crosspostata, kun toi mode tossa varmaankin odottelee, että että mä jotain sellaista tekisin.
Yst:terv: Vaino
Etukäteen kieltämättä ainoastansa toki arvioltani useiden muiden henkilöitten ohella minäkin herkuttelin tuon otsikon nähdessäni siinä vaiheessa toki ainoastansa vasta odotettavissa olevilla herkkupaloilla, mutta nyt aikani tässä ja tuolla toisaallakin odoteltuani, on minun pakko todeta koko Suomen tanssikansan olevan tunnustuksiensa lukumäärät yhteenlaskien täysin eli erittäinkin pitkälti mitään häpeämätöntä poppoota. Häpeäisitte nyt edes vähän. Eihän tuollainen peli vetele.
Tässä kerrottiin että on "rytmitajua " ja ainakin voi kehittää. Mielestäni jokaisella joka osaa kävellä on rytmitaju.
Siis tasajakoinen vorottelu joko käsin tai jaloin tai miten vaan. Joten se selittää sen niinsanotun "harjoittelun" vaikutuksen. On olemassa lihasmuisti ja motorinen hermotus joka "tottuu" käytettyyn uudistuvaan sykliin. Ja musiikin mukaan tehtynä este lienee loppujenlopuksi vain asenteet ja muut tunteet jotka viivyttää asian aloittamista. Tai estää sen kokonaan. Vaikka esimerkiksi ympäristö ,toiset henkilöt, ujous, häpeä, pelko, jännitys, ennakkoluulot, ym.
jätetty tilaa otsikossa myöskin kaikenlaisille ohjeille. Ja vaikka mä olenkin aika hanakka neuvomaan muita, niin ei mulla varsinaista neuvoa ole tähän mennessä mieleeni tullut, vaikka kuinka pinnistelin. Sensijaan ajattelin siunata teitä eräällä niksillä, jolla säästyy rutosti jo sinänsäkin toki helkkarin rajallisia tanssimatkoillevalmistautumisaikoja.
Nythän on niin, että suurta huutoa ovat päällispöksyt, jotka mainoksen mukaan ainoastansa näyttävät myyntihetkellä likaisilta poistaen siten myyntihetkeä seuraavilta hetkiltä täysin niitten pyykkäilytarpaan, koska eivät ne mainoksen lupauksen mukaisesti valmiiksi likaisen näköiset päälispöksyt armottomastakaan jynssäämisestä huolimatta yhtään puhtaamman näköisiksi tule. Tällöin voidaan siis lopullisesti unohtaa tanssimatkailuja valmistelevissa vaiheissa armottomasti sekä itse päälipöksyjen pyykkäykseen että sitä seuraavaan pöksyjen kuivatteluun tuhlaantuvat ajat. Kalsareitten pyykkäyksiinhän meiltä ei ole tähänkään mennessä liikoja aikoja kulunut, koska ensinnäkään kaikki eivät kalsareita käytä ja niilläkään, jotka käyttävät, eivät kalsarit pääsääntöisesti näy, joten niitä ei tarvitse siitäkään syystä turhan takia pyykkäillä.
Tästä huomaamme, että pyykkäämällä taikka nimenomaan tanssipöksyt pyykkäämättä jättämällä säästyy meiltä sievoisesti tanssimatkailuissa tarvittavia siirtymä- ja tanssipaikallaoloaikoja. Tästä ei ole enään pitkälti siihen havaintoon, että pöksythän eivät ole ainoa varuste, jota vannoutunutkin harrastaja on ennen mainoksien lupausten mukaisesti myyntihetkellä valmiiksi likaisennäköisiin päälispöksyihin ryhtymistään on joutunut pyykkäämään: Edelleenkinhän on erittäinkin pitkälti niin, että varsinkin kaikkein tuuheatukkaisimmilta tanssinharrastajilta kuluu tuhottomasti arvokkaita aikoja tuuheitten tukkiensa jynssäilyyn ja kuivatteluun.
Tämä on aina näihin päiviin saakka ollut niin suuri ongelma, että tiedetään useitten tanssiturneitten karahtaneen kivelle nimenomaisesti tuuheitten tukkien pykkäämiseen ja kuivatteluun liittyvien kohtalokkaitten ongelmien vuoksi. Onneksi markkinoille on alkanut ilmestyä tuotteita, joilla voi muotoiluvaahdottaa putipuhtaan tukkansa siten, että se ei ainoastaan näytä aidolta takkutukkajäljitelmältä vaan myöskin on sitä. Tätä ideaa hieman jalostaen saavutamme hirvittäviä ajallisia säästöjä jättämällä tuuheat tukkamme housujen tapaan pyykkäämättä, jolloin tuuheista tukistamme tulee parissa päivässä aidon takkutukkajäljitelmän jäljitelmä siten, että kaikki paikalla olevat takkutukat salaa mielissänsä kateelisina mietiskelevät, millä ihmeen aineella "se" tuon on saanut aikaiseksi.
Rytmitaju ja käveleminen eivät kylläkään liity mitenkään yhteen. Kävely tulee luonnostaan ja rytmitaju tulee joillekkin ja toisille ei.
Eikä sitä harjoittelemalla voi saada. Vai voiko joku todistettavasti jotakin muuta väittää? Ja tuskin myöskään ympäristö tai muutkaan tekijät pystyvät vaikuttamaan asiaan.
rytmittömäksi!
Kävely on rytmillinen liikunta eteenppäin tai paremminkin liikkumisen perusta ja on opittua lihasmotoriikkaa. Taas jos ei ole "rytmitajua" tehdä sitä olisi jokainen askel eripituinen ja ym joten kävely ei onnistuisi. Siis liittyy rytmilliseen liikehdintään.
Harjoittelemalla voi saada rytmillistä lihasmortoriikkaa kehitettyä toistamalla. Ja ympäristötekijöiden mukaan jos olet tilanateessa paljon jossa liikut jonkun säännöllisesti toistuvan impulssin mukaan se kehittää lihasastimusta liikkumiseen.
"Rytmitaju ja käveleminen eivät kylläkään liity mitenkään yhteen."
On totta, että se rytmitaju, jota tarvitaan kävellessä, on paljon alkeellisempaa rytmitajua, kuin se, jota tarvitaan musiikkiin liikkuessaan. Mutta tasatahtiin kävely on kuitenki todiste siitä, että omistaa _jonkilaisen_ rytmitajun. Kehittyneempää rytmitajua on kuulla musiikista (tai jostain muusta äänestä) rytmi, ja vielä kehittyneempää on osata yhdistää liike kuulemaansa.
Suurin osa ihmisistä on jo tuolla viimeksi mainitsemallani tasolla, jollain asteella; vähintään osataan marssia ainakin likimani esim. rummun paukutuksen tahtiin.
Omalta tasoltaan edistymiseen tarvitaan vain uutteraa korvan harjaannuttamista ja lihaskäskyjen kehittämistä.
"Vai voiko joku todistettavasti jotakin muuta väittää?"
No minä olen väittänyt, aiemmin tässä säikeessä:
(Nykyään entinen) poikaystäväni ei ymmärtänyt alkuun rytmin päälle hölkäsen pölähtävää (vaikka oli tanssinut jo jonkin aikaa). Sinnikkäällä harjoittelulla kuitenkin oppi kuulemaan musiikin rytmin ja siirtämään sen tanssiin. Nykyään tanssittaa lavojen parhaita tyttöjä...
"Ja tuskin myöskään ympäristö tai muutkaan tekijät pystyvät vaikuttamaan asiaan."
Uskoisin kyllä, että musikaalisessa tai tanssillisessa ympäristössä ymmärrys rytmiin kehittyy paremmaksi, kuin ympäristössä, jossa tähän aiheeseen ei tule juurikaan kosketusta.
Mutta, kuten aiemmassa kirjoituksessani sanoin, rytmitajun kehittymisen edellytyksenä on motivaatio ja usko kehittymisen mahdollisuuteen! Ilman sitä ei kehittymistä varmaan juurikaan tapahdu! Niinkuin ei muussakaan oppimisessa.
eli juuri noin. Tuossa edellä tarkoitin että luottaa kannattaa mahdolisuuksiinsa. Unohtaa se paatoksellinen fraasi ettei ole "rytmitajua".
Hyvä Päivi.
Maailmassa on aina ollut ja tulee olemaan ihmisiä, joilla ei ole lainkaan rytmitajua. Sillä ihmisten taidot tanssissakin, kuten muussakin liikunnassa ja elämässä yleensäkin, jakaantuvat Gaussin käyrän mukaisesti. Eli jos on yksi erittäin hyvä tanssija, niin silloin on myös yksi täysin tanssitaidoton ja niin edespäin. Näin vaan on, eikä sitä voi yksi ihminen pelkällä tahdonvoimalla muuttaa. Jos näin olisi, niin minäkin sitten varmaan jo lentäisin. Ja sitäpaitsi miksi tanssitaidottoman pitäisi väkisin oppia tanssimaan?
Tästä taas tulee esiin se seikka, että ihmisellä on jokin pakonomainen tarve muokata omaa luonnollista itseään tai toisia henkilöitä haluamaansa suuntaan. Tämä muokkaus alkaa jo koulussa, missä kaikkien pitää tehdä juuri niin kuin opettaja haluaa. Tästä seurauksena on vain se, että oppilaan mahdollinen halu oppia esim. tanssimaan voi kadota täysin. Näin ainakin siinä tapauksessa, kun huonommin oppiva / osaava oppilas joutuu opettajan silmätikuksi. Ja siitä seuraa se, että kyseisen oppilaan halu oppia hiipuu. Eli lopputulos on juuri päinvastainen kuin haluttiin.
Itse olen ollut sen verran onnekas, ettei minun kouluaikanani tanssia opetettu. Ei siitä kyllä mitään olisi tullutkaan, sillä minäkään en omista minkäänlaista rytmitajua. Seurauksena olisi ollut vain turhaa riitaa opettajien kanssa tai sitten lintsaus näiltä tunneilta. Musiikkia kyllä kuuntelen mielelläni, mutta niiden rytmistä en muuta tiedä kuin sen, että joku on nopeampi tempoista ja joku toinen hitaampaa. Muuten ne kuulostavat ihan samalta.
"Maailmassa on aina ollut ja tulee olemaan ihmisiä, joilla ei ole lainkaan rytmitajua." "Näin vaan on, eikä sitä voi yksi ihminen pelkällä tahdonvoimalla muuttaa."
Jos minuun viittasit, niin mielestäni en ole missään vaiheessa väittänyt, että _joka_ikinen_ ihminen olisi rytmitajuinen...
"Ja sitäpaitsi miksi tanssitaidottoman pitäisi väkisin oppia tanssimaan?"
No väkisin ei kyllä opikaan. (mainintani motivaatiosta ja sen vaikutuksesta oppimiseen)
Pointtini on se, että "rytmitajuttomuus" on useimmiten vain tekosyy sille, ettei jostain syystä halua ryhtyä opettelemaan tanssimaan. Se, ettei yksinkertaisesti kiinnosta (tai ei esim. uskalla), olisi näissä tapauksissa mielestäni useimmiten se oikea ja sitä kautta hyväksyttävä perustelu.
Toki heikon rytmitajun omaava tarvitsee kiinnostusta ja sinnikkyyttä paljon enemmän kuin paremman rytmitajun omaava, koska hänellä on pidempi tie "tuloksiin". Mutta varmemmin hyväksi tanssijaksi kuitenkin kehittyy innostunut heikon rytmitajun omaava henkilö kuin motivoitumaton hyvällä rytmitajulla siunattu henkilö.
"Mutta varmemmin hyväksi tanssijaksi kuitenkin kehittyy innostunut heikon rytmitajun omaava henkilö kuin motivoitumaton hyvällä rytmitajulla siunattu henkilö."
Joten jos HALUAISI oppia tanssimaan, ei pidä rakentaa omasta "rytmitajuttomuudestaan" itselleen estettä siihen.
Käsittelin asiaa mielestäni melko yleisellä tasolla sen kummemmin kenenkään tekstiin erikseen viittaamatta.
Kaikista varmimmin hyväksi tanssijaksi kehittyy henkilö, jolla on hyvä rytmitaju ja motoriikka, jolla saa jäsenensä liikkumaan musiikin rytmiin. Pelkällä rytmitajulla ei tee mitään, jos ei osaa liikuttaa jalkojaan ja vartaloaan rytmiin.
Jollain voi olla hyvä rytmitaju, muttei motorisista vajaavuuksista johtuen kykyä liikkua musiikin mukaisesti.
Motoriset perusvalmiudet liikuntaan mm. tanssimiseen hankitaan jo lapsuudessa, joten aikuisena tanssimaan ryhtynyt ei suurella todennäköisyydellä opi koskaan tanssimaan hyvin, jossei ole harrastunut mitään motorisesti vaativaa liikuntaa jo lapsuudessaan ja nuoruudessaan.
Ainahan pientä kehitystä tapahtuu kun tarpeeksi kauan jauhaa. Motoriikan parantaminen aikuisiässä on kuitenkin erittäin hankalaa ja vaatii poikkeuksellisen paljon treeniä, johon normaali-ihmisen kestävyys ei riitä. Lopputulos ei treenistä huolimatta ole sama, kuin olisi aloittanut treenaamisen jo lapsuudessaan.
Pelkällä tahdonvoimalla ei tehdä kunnon tuloksia, vaan siihen vaaditaan hyviä fyysisiä ominaisuuksia. Vasta aikuisiällä tanssimaan ja muutenkin liikkumaan ryhtyneiden kannattaa asettaa tavoitteensa järkeviksi, eikä tavoitella kuuta taivaalta. Vähemmälläkin pärjää ihan hyvin.
Tanssi vaa on nii kivaa!!Eikä se oo vaa kävelyy ympäriinsä,vaa paljo enemmän!Ja kun tanssii siitä saa "energiaaki" (en oikeestaa tarkota ny humppaa ym.en ole pahemmi sellasii tanssinu)
Kovat jätkät ei tanssi. Tanssiminen on naisten ja keikarien hommaa.
Kovat jätkät ei tanssi, ainoastaan Tosi kovat jätkät tanssii!
pelkkää perusaskelta valomerkkiin, kunnes paikalle tuli kas parkettien kuningas. Se sanoi: "Eivät kai tytöt tuollaisesta tykkää? Se on kuvio, joka tehoo ja teidät yhdistää." Toisenkin kerran menin ravintolaan: sieltä naisia saa. Mutta ne katsoivat vain yhtä kunkkutanssijaa. Silloin mäkin päätin kuvioistani näistä tehdä niin isot, että putoilevat pöksyt naisten jaloista. Minusta on tullut tanssihullu: ennen uskoin perusaskeleen voittoon -oli tapanani tanssiskella perusaskelta valomerkkiin. Tanssisalin hämärään toisten lähdettyä joskus jään ja huokaan, kuinka kummia ajatuksia päähäni tuokaan tuo toiveeni ainoa: että olla saan nuorenpi ja laihenpi ja kuviorikkaanpi. Ja vaikken sitä suoranaisesti julkista, katson melkein aina tanssivideota ja hion kuviota.
p....a!
Olexä jonkummoinen trokari vai? Mitä mä olen tanssiravintoloissakin ja tanssilavoillakin seurannut tilanteita baaritiskillä, niin ehän "ne" tilaa tömäkimmillänsä kuin vettä, johon on sekoitettu puoleksi sulanut jääpala: useimmat "niistä" väittää menevänsä esimerkkimme mukaisesti miestenvessaan vaihtamaan kuivenpaa paitaa ylle, mutta tosiasiassa ne menee sinne perimmäiseen boxiin lukittautuen siksi, että ne vosivat kaikessa rauhassa ryystää huoneenlänpöistä ja ilmaista kraanavettä vessanpöntöstä, koska huoneenlänpöinen vesi on kuulema sellaisenaan parasta tanssijuomaa.
ehe,ehe mulla on iso vehe
Ettäkö niin iso? Kummallista, ettemme tätä ennen ole kuulleet pihaustakaan suurista vehkeistäsi, sillä normaalistihan suurista vehkeistäsi mahdollisesti jopa kateelliset henkilöt yleensä toki laskevat vehkeitäsi koskien liikkeille kaikenmaailman huhupuheita, joihin puheisiin ei suinkaan epäolennaisinpana osana kuulu lieväkään vähättely: mikäli sulla on todella suuri ja viä suht kiiltävä musta, niin voit olla varma, että sellaisella tanssisaluunan pihaan kaartaessasi saat pienillä riisikupeilla liikenteessäolevilta pahansuopaisia mulkauksia varsinkin, mikäli hattuhyllystöösi pulttailema ja kurahaaroja sekä järisyttävä että näitten kateelisten huhujen mukaisesti myöskinsä kostuttava hunppasubbari on on melkein niitten riisikuppien kokoinen. Iso on kyllä hyvästä, mutta semmoisen kanssa pelaillessa on syytä olla todella tarkkana, ettei satu "vahinkoja".
esitetty kysymys siittä, miksi tanssia on kaikesta kiistanalaisuudestansa huolimatta tai kenties jopa siittä johtuen erittäinkin runsaista kävijämääristä pääteletynä tuhansien ja taas tuhansien ihmisten mielissä sekä päivän- että yönpolttavana kysymyksenä, koska lienee liiankin yltiöpäistä olisi esittää väite, että kaikki nuo kävijät olisivatkin yksi ja sama henkilö.
Tottahan tanssiin seonneiden joukossa ainakin sama suhteellinen osuus
multipersoonallisuushäiriöisiäkin on kuin väestössä keskimäärin.
Itse kuitenkin (vielä) kuvittelen olevani kohtalaisen kokonainen ja vain yksi persoona.
(Täysikuun aikaan en voi olla ihan varma siitäkään -enkä ihan aina Taikakuunkaan)
Sen verran mäkin tsykolokiasta ymmärrän, että nehän saavat justiinsa alkunsa kaikenmaailman mielenhallintoihin liittyvät henkilön ongelmat siittä, että se henkilö alkaa kuvitella ensin yhtä ja sitten ei kestä kovinkaan kauaa, kun se henkilö jo kuvittelee monenmoistakin ja sen henkilön mielenhallintamopedi ikäänkuin karkaa sen henkilön käsistä. Tästä syystä itse en juurikaan koskaan mitään kuvittele, ellei melko satunnaisia kuvitelmiani sinänsä toki tilastojenkien mukaiseti täysin mahdollisista veikkausluonteisista voitoista oteta lukuun. Eli siis käytännöllisesti katsoen ihan kaikki puheeni perustuvat jopa odotettavissa olevista lottovoitoistani lähtien täysin tilastollisestikin pätevään materiaaliin eli tosiasioihin ja todellisiin tapahtumiin, joita joskus jopa sankatkin väkijoukot ovat kanssani todistaneet. Tietenkin voitaisiin tässä yhteydessä kuvitella, että saattoihan niissä tapauksissa, joihin edellä viittasin, olla kyseessä jonkunmoinen joukkotsykoosi, mutta tästä ei liene kellään mitään alustavaakaan näyttöä, joten jätämme tämänsuuntaiset kuvitelmat sikseen.
että mä olen todella kehno tanssimaan bluesia. Mä menin siittä sitten kurssille, kun mua oli syljettänny jo pidemmän aikaa se blues-touhu, kun noi bändit on alkannu soittaan sitä enänpi ja enänpi: Ne on justiinsa niitä kipaleita, jotka kuulostaa tosi hyviltä ja saa oitis hakuintoa päälle, mutta pokkausten ja niiausten jälkeen ilmenee, että siihenhän ei biisiin perhanavieköön satu yhdetkään sekä daamin että herran yhtensäkään oppimista askeleista, jolloin seurauksena on epämääräistä hortoilua ynpäriinsä ja sen biisin lopun vihdoin koittavan lopun odottelua ja melko salaisia toiveita siitä, ettei seurava olisi "tätä samaa" pliis pliis pliis, mutta turhaan - niin turhaan.
Sehän osasi se tanssiopettaja ihan selvästi kaikki mahdolliset jutut bluesistakin, mutta meille se ei läheskään kaikkia niistä yrittänny opettaa. Mä olin siinä aivan vakuuttunnu siittä, että kaikki menee nytkin päin helvettiä eli syljetti taas se blues-touhu kovasti, mutta siinähän kävikin niin, että se tanssinopettaja esimerkinomaisesti poimi mut sieltä kehältä ja huusi niin, että koko jengi kuuli, ettei täällä rokki soi: "mä olen tässä kattellu, että sähän tanssitkin tot bluesii hiton hyvin, mutta..." Tästäkin siis näemme, etteivät luulot tahi kuvitelmatkaan läheskään aina varsinaisen tiedon väärttejä ole: mä olin siis kokoajan ollut luuloineni täysin väärässä ja niinmuodoin menin ihan turhaan sille kalliille blues-kurssille. Siittä lähtien blueskin on maistunnu yleensä tosi hyvältä.
"Siittä lähtien blueskin on maistunnu yleensä tosi hyvältä."
No eihän se sitten turha reissu ollut! :)
elämään mitäluultavimmin vähintäänkin eräiden teistä keskuuksissa sellainen voitonriemuinen harhakuvitelma, että olisin silloin sillä blues-kurssilla kerrankin saanut tasan tarkkaan sitä, mitä kerjäsinkin, kun se tanssinopettaja mulle koko silloista paikalla ollutta jengiä kieltämättä erittäinkin petakokisesti puhutellen totesi: "mä olen tässä kattellu, että sähän tanssitkin tot bluesii hiton hyvin, mutta...". Mikäli joku nyt tuohon saakka po kommenttia lueskeltuansa riemuissansa kuvitteli, että sen muttan jälkeen olisi seurannut sen opettajani taholta vasten helkkarinkin -kieltämättä itsenikin mielestä komeita kasvojani nippu tahi pari märkiä pyyhkeitä, on minun tuotettava tässä suhteessa hekumoitseville henkilöille karvaahko pettymys: sen muttan jälkeen tanssinopettajani jatkoi: "...mutta sä voisit osata vielä pikkuisen paremminkin...".
Henkilökohtaisesti mä oikeastansa olin jo heti siinä oikealta asiantuntijalta kuullessani, että hiton hyvin osaan bluesiakin, heti salaa mielessäni sitä mieltä, että kiitti vaan, mutta mulle riitti vallankin mainiosti hiton hyvinkin, koska tässä tapauksessanihan ehdoteltu pikkuisen paremmin olisi mielestäni ollut jo lievää liioittelua ellei jo peräti suoranaista yltiöpäistä tanssitaitohurjastelua. Ehkä toi kaiki jotenkin johtui bluesin perusmelankolisesta poljennosta, jossa muinoin rakkailta kotiseuduiltansa täysin vieraille maille täysin vasten tahtojansa sekä ilman omia syitänsä orjuutetut henkilöt laulujensa kautta lievittivät kokemaansa kovaa koti-ikävää ja raastavaa kaipausta, vaikka myöhemmin...paljon myöhemmin he oivalsivat, että hekin kaikesta kokemastansa huolimatta olivat jo kotona.
turha niin. Enkä mä edes kovin paljon justiinsa sillä reissulla edes rähjääntynyt.
Kovat jätkät ei tanssi, koska ne pelkää naisia.
Keikarit, kuten Richard Gere ja allekirjoittanut, ovat huomanneet pelon olevan paras opettaja.
Tämähän on tämä tanssiharrastus vähänniinkuin marjanpoimintaa: vaikka kuinka huhkisi ja yrittäisi lahimetsästäkin kaiken sadon poimia, niin millään ei kerkiä kaikkea pitkänkään kesän aikana poimia, vaan jää satoja tilastojenkin mukaisesti hirveästi poimimatta. Mutta nyt viittaamasi asiaan.
Henkilökohtaisestihan mä en välttämättä sanoisi, että aloin pelosta siitä, johon edellä viittasit, että suorastansa tanssien joku itseäni selvästikin kauniinpi kevytsarjalainen ns poika kynsistäni neitsykäisen veisi, aloin vuosikausia sitten kuvioistani näistä niin suuria kuin ne tätänykyä sinänsä toki yllättävänkin pienille parkettineliömetreille mahduteltuina ovat, hioskelemaan. Kyse oli ennemminkin siitä, että mä pääasiallisesti täysin perättömien huhupuheitten mukaisesti mukamas valitettavankin usein täysin leikilläni kehuskelen olevani paras ihan kaikessa, mihin ikinä ryhdynkin, ollen kuitenkin salaa mielessäni joka kerta erittäinkin tosissani. Omassa tapauksessani on siis mitäilmeisimmin enänpi kysymys yltiöpäisestä kunnioitten ja ihailuitten himoisuudesta kuin varsinaisesta hylätyksi tulemiseni pelosta puhumattakaan siitä erikoisesta tapauksesta, että olisi siinä pääasiallisestikaan kyse kohdallani käytännölliestikin katsoen täyskinkin mahdottomasta suoranaisesta yksinjäämisen pelosta, sillä ajateltuani tätä asiaa äskön tarkemmin, en voinut olla muistamatta, kuinka eräässä mielessä kauhean usein olen salaa mielessäni toivonut saada olla kerrankin rauhassa oman itseni kera ilman minkäänlaisia täydellisiin suoritteisiin liittyviä paineita, vaikka enhän mä toki niistä suoritteista sinänsä mitään paineita ota, koskapa ne luontuvat kohdiltani täysin luonnostansa, mutta kyllä ne silti aina jollaintapaa vaikuttavat eli näinkin komealla tavalla rumaa miestä nakertavat. Tuskin tässä tanssiharrastelu-urani nimenomaisessakaan kehitysvaiheessa kuitenkaan siis mistään loppunpalamisen uhasta kohtaamieni haasteitten mitättömyydestäkään johtuen voidaan sinänsäkään edes alustavasti puhua, vaan ehkä olisi syytä keskustella ennenmiknkin jonkinlaisesta moraalissävytteisestä oirehtimisesta tahi jopa krapulasta, joka ei ainakaan vielä ole mielestäni kehittyt krooniseksi, vaan pääsääntöisesti ilmaantuu sillointällöin sallien nautinnolliset yöneskelut jopa kiivainpienkin tanssitureneitten välisinä aamuöinä.
on kokonaisuutena nähtävissä kiteytyneenä se tosiasia, ettei kenenkään tässä keskustelussa toistaiseksi esiintyneen henkilön mielestä tanssimisessa ole mitään arveluttavaa saati pahaa, mikäli se tanssiin ryhtyvä henkilö on joko nainen tahi muuten vaan akkamainen mies. Tällöin voitaisiin siis alkuperäiseen kysymykseen meistä kenen tahansa taholta sukupuoleen katsomatta esittää vastakysymys: miksipäs ei?
sehän on oikeastansa kummassakin tapauksessa vastaus jopa vielä vaikeanpi kuin itse kysymys: koko viime yön tätäkin kysymystä pohdiskeltuani, en todellakaan pystynyt itselleni aamuun mennessä mitään selvästikin yksiselitteistä vastausta antamaan, vaikka miten tahansa tulkittuna molemmat asetetuista kysymyksistä ovat täysin yksiselitteisiä mikäli unohdamme niihin mahdollisesti kätkeytyvät piilomerkitykset eivätkä siinä vaiheessa ainoastansa toki vasta alustavasti mieleeni hahmottuneet vastausmallit olleet selvimmillänsäkään juurikaan muuta kuin täysin satunnaisten parisuhdongelmavyyhtien ja erilaisten kehonhallintamenetelmien sekamelskoja.
Ankaran aivoriiheni jäljiltä olen tullut siihen ja näin jälkikäteen ajateltuna ilmiselvään tulokseen koskien asetettua kysymystä, miksi tanssia: Nythän on hyvinkin pitkälti niin, että käytännöllisesti katsoen ainoa järjellinen syy tanssimiseen ankaran analyysini mukaisesti on se artisti. Niinjuuri totta se on -artisti: edelleenkinhän on hvinkin pitkälti niin, että kauhean moni tunnetuistakin artisteista -täysin tuntemattomista puhmattakaan- kuolisi suoranaiseen nälkään, mikäli tanssiminen lakkaisi tyystin, sillä useat artisteista perheineen ovat erittäinkin pitkälti riippuvaisia tanssijoitten heille tuomista lipputuloista.
samaan aikaan, miksi tanssia: no tietenkin siksi, että he voivat siten kätevästi näyttää kaikille muille, kuinka taitavavia he ovat jossain, joka heidän mielestä on hyvinkin paljon moderninpaa kuin humppa, joka heidän mielestänsä on suoranaista antiikkia ja pois muodista eikä humpaten siis siitäkään syystä ole mitään syytä imagosyistä tanssia aloittaa.
jotkut, että miksipäs ei voisi samantein tanssia ynpäri maata sijaitsevilla sadoilla lavoilla ja näyttää kaikille, kuinka pienellä samalla eli vakioporukalla tykkää tanssia vaikka eripuolilla maata siis käykin: Nytkinhän on hyvinkin pitkälti niin, että tässähän on aivan yksiyhteen analogia suomalaiseen ulkomaanmatkailuun, jossa uusien kokemusten kartuttamisverukkeella viimeisillä siemenperunarahoilla hankitulle hirveänkin kalliille kaukomatkalle otetaan ihan kaikkia maailmalla noudatettuja tullimääräyksiä (vrt po piireissä vaadittu tanssietiketti) uhmaten mukaan pari palaa kotimaata eli erittäinkin pitkälti pieni laukullinen (vrt vakio tanssiporukka) ruisleipiä ja salmiakkeja, koska väitettyjä uusia kokemuksia kartutellessa ei halutakaan syödä (vrt hakea tanssiin vakioporukan ulkopuolelta) mitään sellaista, mitä ei ennenkään ole syöty -korkeintaan saatetaan maistella (vrt hakea 0-5 tuntematonta tanssiin, js on pakko) mutruissa suin jättiläiskatkarapuja ja musekalarenkaita, jotta voidaan sylkäistä ne enemmän tahi vähemmän vaivihkaa lautasliinoihin todeten samalla suupielestä, kuinka kamalaa se oli (vrt haukutaan pienellä porukalla kaikki ne 0-5 tuntematonta uutta tanssituttavuutta tanssitaitoineen kaikkineen lyttyyn) ihmetellen samalla melko viattomasti, kuinka kummassa paikalliset voivat tälläistä moskaa syödä.
jotkut ihan muut keksivät, miksi tanssia varsinkin sitä vanhanaikaiseksi edellisten toimista noteerattua humppaa: voi pyhä yksinkertaisuus tietenkin siksi, että voi näille keuhkosairaille modernisteille näyttää, kuinka ei kova kunto lopu ihan heti kesken ja kaiken, vaikka sitä vähän enänpikin käyttelisi.
keksittiin tahi esiintuotiin kertakaikkisen monimutkallisesti mielenkiintoinen näkökulma siihen, miksi tanssia: tämän mukaan tanssimalla saisi selville, kuinka hyvinä tahi huonoina ihmisinä muut tansseissa läsnäoleilevat henkilöt itseänsä pitävät ilman, että sitä heiltä suoranaisesti alkaa tivaamaan eli varsinaisestikaan pyytämättä.
kukaan ei vielä toistaiseksi ole maininnyt syyksensä, miksi tanssia: nytkinhän on erittäinkin pitkälti ainoastansa toki kokemusperäisten havaintojen nojalla niin, että kenen tahansa tanssijan mielyttävä olotila on täysin kääntäen verrannollinen sen tanssijan kainaloissa sijaitsevien kosteitten eli niinsanottujen pahojen ilmojen määriin siten, että mitä vähemmän sitä pahaa ilmaa sen tansijan kainaloissa on, sitä mielyttävänpi olotila on. Tätä taustaa vasten ajateltuna ei olekaan enään lainkaan yllättävää havaita, miksi jopa tanssien alkeiskursseilta lähtien yllytetään aloitteleviakin tanssijoita tiettyyn ilmavuuteen kuvioittensa ilmaisutyylissään eli kehoitetaan päästämään hyvää ilmaa kainaloon, jolloin paha ilma tulee pois sieltä kainalosta ja kainalo kuivaa, koska se paha ilmahan on sitä kosteaa ilmaa ja ilmavan tanssin tuoma mielyttävä olotila valtaa tanssijan mielen heti ensimmäiseltä alkeiskurssilta lähtien.
mitäilmeisimmin kaikesta sanotusta huolimatta on se, että varsinkin teoriassa tanssittaessa kukatahansa meistä voi olla kaikkein paras ja tietävin ja joustavin ja rytmitajuisin eli sanalla sanoen ilman pienintäkään epäilysten häivähdystä kaikkein tanssillisin. Jopa siis teoriassa tanssiminen tuo suurta mielihyvää muassaan etenkin, kun teoriassahan henkilö voi ihan helposti kuvitella vetäisevänsä itsensä ja parinsa huikaisevan monimutkallisille ihmissolmuille siten, että myöskin luita rikkomatta ne solmimansa ihmissolmut tahdillensa avaa jopa vasemmanpuoleisten käännösten kesken ollessa samalla elegantisti kilpailevien parien sinänsä toki könpelöitä kontrausyrityksiä väistäen.
olevan avain tulevaisuudessa pidettävien lavatanssienkin kiinnostavuuden kohottelumielessä suoranainen avainsana: siinähän todettin niin, että tulevaisuuden lavatansseissa järjestellään ikäänkuin itse tanssin taustalla, mutta käytännöllisesti niitä jättiskriinejä katsoen tanssin etualalla kiihkeitä äänestelyitä lievimmillänsä toki lähtökohtaisesti tanssiorkesteria velvoittavasti esimerkkimme mukaisesti siittä, mikä biisi seuraavaksi tanssitaan. Tämä tuonee myöskinsä musiikin ammattilaisten eli muusioitten niskoille entistä suurenpaa stressaantumista siittä, pitäisikö nuottivihkopaku vaihtaa isonpaan, koska perinteisellä abouttia ja trallaa hieman alle tai yli sadan biisin nuottivihkolla ei semmoisiin tansseihin uskaltane yksikään itseään kunnioittava muusikko soittelemaankaan lähteä. Luonnollisestikin sekä äänestyksen kuluessa että sen jälkeen näytetään niillä skriineillä kaikkien äänestyksiin osalistuneitten nikit hypnoottisesti loputtomiin kiepsahtelevana kehänä siten, että voittajakipaletta äänestäneitten nikit korostetaan kultaisella fontilla ja niistäkin nikeistä eniten tekstari- kautta wappariääniä antaneitten nikkien perään lisätään platinaisella fontilla titteli VIP ja joka kerta semmoisen nikin tullessa skriinin yläreunaan sopi kaikissa ihan kaiuttimissa sinänsä toki täysin digitaalinen fanfaari ja virtuaaliädet antavat sille nikille digitaalisia aploodeja virtuaalisen ilotulituksen räiskyessä taustalla ja niissä kaikissa kaiuttimissa.
voisivat tulevaisuuden äänestelymahdollisuukin ryyditetyllä tanssilavalla ottaa rajustikin mittaa toisistaan siten, että yrittäisivät he ensinnäkin värvätä paritanssiklaaneihinsa skriinille sponssaamillansa mainosrahoitteisilla piku- tahi isoilmoituksilla lisää uutta verta kuitenkin siten, ettei varsinaisesti tunnontarkalla eli melko rehellisellä akselluksella kannuksiaan hankkineita henkilöitä hyväksytä hyvinkään tekstiviestein perustelluista hakemuksistansa huolimatta automaattisesti jäseniksi, jottei klaanin taso pääsisi laskemaan, elleivät he osaa todellakin rajusti fuskata, koska rehellisellä pelillähän koko klaani jääpi auttamatta jalkoihin, jolloin nimenomaisesti rajusti fuskaamistaitoiset henkilöt ajavat jäsenhakujonossa kaikkien muitten ohi.
Tämän lisäksi voitaisiin myöskin järjestää ns bännit-tolle-äänestyksiä, joissa eniten tekstari- tahi wappariääniä saaneet nikit suljettaisiin niitten skriinien ulkopuolille siten, ettei niiten sallittaisi äänestellä edes seuraavaa kipaletta. Tässä pyrittäisiin pääsääntöisesti bännäämään vihollisklaanien jäseniä ja tilaisuuden tullen koko vihollisklaani, mutta erikoistapauksissa voitaisiin myöskin bännätä oman klaanin sellainen jäsen, joka on toiminut esimerkkimme mukaisesti seuraavasta tanssittavasta kipaleesta suoritetussa valtaisassa klaanien välisessä äänestyksessä oman klaaninsa strategisen johtajiston ohjeistusta vastaan äänestäen esimerkiksi omaa lenpikipalettaan, koska alituinen fuskaaminen on häntä syljettämään siinä vaiheessa saattanut alkaa.
Tästä hieman kehittyneenpi bännit-tolle-äänestys-versio voisi olla sellainen, jossa jossa eniten ääniä saanut nikki (nikit) kannettaisiin valtaisassa voittoparaatissa tanssilavan piikkilanka-aidan toiselle puolelle eikä enään päästettäisi sitä takaisin tulemaan. Tälläisillä äänestyksillä paritanssiklaanit voisivat vallata toisltansa kokonaisia lavoja ja pidellä vihollisklaanin tanssijat sieltä loitolla. Paritanssiklaaninin johtajasta voitaisiin järjestää huikaisevan jännittäviä äänestyksiä klaanien sisällä, jolloin tulisi tanssimatkoista todellakin jännittäviä ja syntyisi klaanien sisäisiä jännitteitä ja kiihkeitä kulissientakaisia valtataisteluita ja suosikki- ja sekä rivi- että kannatusjäsenjärjestelmiä. Tälläisillä järjestelyillä yhdelläkään äänestelyihin mieltyneellä henkilöllä ei kertakaikkiaan olisi varaa jättäytyä tanssilavalta pois omien asemiensa menettämispelossa, jolloin täyttyisivät tanssilavamme ilta toisensa jälkeen valtaisista yleisömassoista.
Viimeaikaiset uutisoinnit: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=98&conference=611&posting=22000000012744588 tanssirintamalta antaisivat ymmärtää, että yllättäen savolaiset paritanssijathan ovatkin kokolailla oleilleet viitoittamani ajan hermolla ja siten edellä aikojansa...
syyksi tanssimiseen on mainittu olevan se, että voisi samalla haistella, miltä se mies tahi nainen haisee, mikä ei suinkansa tanssimisen syynä ole ollenkaan vähäpätöinen, kun sitä tarkemmin ajattelee: tällä tavalla paritanssin ohessa vastapariansa sekä korvalliselta että auennutta tanssikengännauhaansa tekosyynänsä käyttäen myöskinsä tanssiparisuhteissa merkittäväviä osia näytteleviltä genitaalialueilta nuuhkimalla voi kukatahansa etukäteen kätevästi ja ennenkaikkea melko huomaamatta varmistaa, että saapi illan jatkoksi juurikin sen hajuisen kuin oli tarkoituskin, ettei kohtalokkaan paritanssin matkailuauton yms vuodeosastolle päätyttyä tule sinänsä toki ainoastansa ikäviä haju- tahi hajusteyllätyksiä, jotka varsinkin monasti tuskallisesti ja äkkiarvaamatta tukkivat sekä näkö- että hengitystiehyeet jättäen nielun täysin avoimeksi siten, että siinä syntyy valtaisa takapotku.
Samassa yhteydessähän joku muistaakseni ehdotti syyksensä tanssimiseen sen, että sillä tapaa vannoutuneena tanssinharrastajana hän saattaa kätevästi liikuskella tanssifoorumeilla näennäisesti kertoillen sinänsä toki ikävistä tanssivastoinkäymisistään kuitenkin siten, että hän joka kerta tähdentää, ettei lue kenenkään viestejä, koska kukaan (ainakaan hyvän hajuinen tahi näköinen) ei hakenut häntä viime viikonkloppunakaan: eli kyse on tavallaan virtuaalisesta kostomenttaliteetista joka toki tuolla tavoin varsin vaarattomalla tavalla ynpäristöönsä purkautuu.
arvoisa tanssinharrastaja maistella tanssilavoillammekin tulevaisuudessa yleistymään päässeviä äänestelyitä todellakin mittavassa eli koko valtakuntamme kattavassa kaavassa: nythän on hyvinkin pitkälti niin, että sinulla on juuri nyt mitä loistavin tilaisuus päästä paistattelemaan todellisen suurvoittajan varjossa tuntien todellista te-henkeä sinänsä toki yhteistä voittoanne salamavalojenkin loisteessa täysin suorassa televiissiolähetyksessä parhaaseen katseluaikaan juhlistaessanne. Sinun tarvitsee vain käydä äänestämässä suosikkiasi ja kaikki tuo voi olla totta hyvinkin pian.
eli mitäilmeisimminkin jo muutamien paritanssiklaanien ryhdistäytymistä jopa siinä määrin, että näihin klaaneihin on pestattu eli koulutettu ensimmäiset medic-jäsenet, jotka pääasiallisesti auttavat henkisesti paritanssimiina- ynnämuissasensemmoisissa ongelmakentissä vammautuneita paritanssiklaanijäseniään siten, että antavat he kaikille halukkaille vihollisklanninenkin jäsenille hoitosuosituksia (vihollisklaanien jäsenille annetaankin taktisista syistä ihan vääriä hoitosuosituksia ja plaseboa annetaan niille kanssa medicin toimesta) sekä hoitomuodoista että -paikoista ja mikä parasta osaavat jokakodin lääkärikirjan vianetsintätaulukoista katsoa mahdollisesti sopivan lääkityksen he pääasiassa kaikenlaisiin keksimiinsä henkisiin vaivoihin.
Nähtäväksi jää, milloin näihin klaaneihin pestataan ensimmäiset pyrot, jotka mieluiten helkkarin myrskyisten ja synkkien öitten pimeinpinä tunteina jerrykannuineen käyvät lyömässä tulia vihollisklaanien suosikkilauantaiparitanssilavojen sekä nurkan alle että sen katon päälle.
joku uskaltaisi nostella esiin sellaisenkin syyn tanssimiseensa, että, jos tykkää scifi-henkilön kanssa eli käytännöllisestikin katsoen semmoisen komean tahi kauniin extraterestiaalin kanssa jorata, niin kannattaa mennä myöskin etanolipitoisia juomia myyville vanhaintanssilavoille, koska kaikesta päätellen nuo himoitut eeteet käyvät nimenomaisesti sillä etanolilla ja ottavat jäitä ja lantrinkejakin ainoastansa hämäysmielissä klaseihinsa.
mitä tanssissa ? tanssi on syvää ajattelua. Saat olla kuka haluat ja nauttia siitä, ajatuksesi katoaa ja sinä saat liitää musiikin tahtiin, mikä oilisi ihanempaa. Kannattaisi käydä katsomassa ihan livenä tanssia ja koittaa vaikka itse sitä. Mikä ihana tunne siitä tuleekaan !
Ollaan kyllä täysin samalla aaltopituudella tanssin suhteen, jos oikein olen ymmärtänyt?! Itse käyn kovin harvoin tansseissa, mutta silloin kun menen odotan illan kaikilta sekunneilta 100% nautintoa. Voi jopa olla niin että kun tekee näin, että harvoin käy, tuntuu se todella vieläkin enemmän nautinnolliselta, kun että jos kävis usein, en tiedä. Tanssikurssit ovat olleet minulle toistaiseksi melkein tärkeämmät, kun olen halunnut oppia uutta.
Et ilmeisesti itse osaa tanssia jos asiasta tota mieltä olet. Tanssiminen nyt on kaukana kävelystä, en itse
ainakaan ole yhtä mukavaa harrastusta keksinyt, vaik monenlaista olen tähän ikään ehtinyt kokeilla.
Meikäläinen vois sanoo et tanssi on tapa elää!!! Paljon ihania tanssiystäviä on vuosien varrella
tullut jotkut ihan sydänystäviks jäänyt. Musiikin tahtiin liikkuminen antaa tosi suuren nautinnon.
Sitäpaitsi jumalattoman hyvää liikuntaa joka kyl pitää peruskunnon kondikses.
Lähdehän kokeileen voit yllättyä;)
Samaa voin kysyä sinulta, kuinka viitsit istua tietsikalla lukea viisivuotta vanhoja kirjoituksia .
Tanssimisella voi myös hoitaa terveyttään,( kysyppä lääkäriltäsi)
Tasapaino pysyy vanhemmillakin tanssia harrastavilla parempana , selkäreuma muut sekkäsairaudet ,verenkierto etenkin alaraajoissa vilkastuu .
Näin hoidan myös itseäni ilman pillereitä.
juuri niin
Kyllä se todella on noin, ei siihen ole mitään lisättävää. Älä vain koskaan mene paikan päälle katsomaan ja vaihda kanavaa jos telkusta aikoo sellaista näkyä. Tosi skarppia ja kypsää yhteiskuntakritiikkiä.