Vieressä nukkuminen

tuossa yks ilta (oli kyllä kipeä) tuli viereen ku isä oli reissussa..
lapsihan se vielä on vaikka 6lk olis.
en ole ikinä ajatellut et oli sairasta tai jotain..

Meillä nukkuu peruskoululaiset lapset vierellä varsinkin kun toinen vanhemmista on poissa. Joskus tulevat viereen muutenkin. Pääasia on se että osaavat myös nukkua omassa sängyssään. Parempi heidänkin saada nauttia lapsuudestaan niin kauan kuin sitä on. Sosiaalitädit ja koulu huolehtivat kyllä siitä että joutuvat aikuistumaan ennen aikojaan.

Vai kysellään että onko normaalia? Mikä tässä maailmassa sitten on normaalia... Antaa lapsen joskus nukkua äitin ja isän välissä vaan, jos kerran haluaa, kunhan nyt ei tule tapa.. eli siis että nukkuu välillä myös omassa huoneessa... veljenpoika on 10 ja nukkuu tosi usein vanhempien vieressä. Normaali jätkän alku on :)

Älä huoli, asia menee luultavasti itsestään ohi. Meillä poika kömpi mielellään vanhempien väliin vielä 10-vuotiaana, ja avioeron jälkeen 2 vuotta nuoremman siskon kanssa nukkuivat vuorotellen äidin vieressä. 12- vuotiaana veli antoi sitten luvan siskolle 'saat nukkua joka yö äidin vieressä jos haluat'ja siirtyi kokoaikaisesti omaan sänkyynsä. Tänään poika on 15 ja tyttö 13, ja äiti joutuu nukkumaan melkein joka yö yksin. Asiaa ei ole ikinä sen kummemmin meillä pohdittu, eikä omituisena pidetty. Molempien lasten kanssa on lämpimät välit. Ehkä vieressä nukkumista ei kannata kauheasti mainostaa, koska lapset saattavat jossain vaiheessa kokea asian 'nolona'; ja tosi on, että jotkut aikuiset pitävät tuon ikäisen vieressä nukkumista kummallisena. Nauti pikkuisen tuhinasta niin kauan kuin saat, kohta se menee ohi :-)

on kun nykyään tuosta vieressä tai jopa samassa huoneessa nukkumisesta lasten kanssa 0n tehty kauhea ongelma. Ennen kun asunnot olivat pieniä niin isotkin perheet nukkuivat samassa huoneessa ja ainakaan jokaisella lapsella ei taatusti ollut omaa huonetta.¨

Meidän viishenkinen perhe nukkui samassa huoneessa kunnes vasta tuossa kun olimme toisella kymmenellä muutimme isompaan asuntoon ja silloinkin meillä kolmella lapsella oli yhteinen huone jossa sitten asuimme siihen asti kunnes kotoa muutimme.

Naapurissa oli seitsenhenkinen perhe joka nukkui samassa huoneessa ja ihan täyspäisiähän nuo näyttää olevan eikä mitään perverssejä tai häriintyneitä lainkaan.

Meilläkin lapsilla on yhteinen huone eikä niillä näy olevan mitään hinkua saada omia huoneita vaikka kyllä anoppia huolestuttaa sekin, minä en ole moksiskaan kun minusta se on ihan luonnollista. Joskus kun mies on matkoilla niin nukutaan muksujen kanssa yhdessä, se on heistä niin hauskaa ja sanovat aina, että silloin nukkuu paljon paremmin.
Kaipaavat ne lapsetkin läheisyyttä ja turvallisuuden tunnetta.

välillä vieressä nukkuminen. Turvaahan lapsi sillä hakee.
Epänormaalia sen sijaan tuttavaperheeni tapaus, jossa lasta oli kielletty tulemasta vanhempien huoneeseenkaan yöllä. Painajaisia nähtyään tyttö sitten itkee eteisen lattialla, kun ei uskalla olla omassa sängyssä, mutta ei uskalla mennä vanhempienkaan luokse. Eli yhtä suuri pelko painajaista ja isää kohtaan. Vanhempienhan pitäisi ensijaisesti olla turvana pienelle.

On lapsia, jotka pienestä asti pitävät reviirinsä. He eivät tule syliin kuin 10 sekunniksi, kiemurtelevat ja haluavat itte, itte, kaiken.
Sitten on ne, jotka nukkuvat syliin, kiipeävät vartta pitkin, halivat ja rutistavat.
Molemmat rakastavat vanhempiaan, kärsivät koti-ikävää poissaollessaan, saattavat itkeä lohduttomasti tarhan ovella jne.

Kumpi tyyppi on normaali?

Toiset lapset nukkuvat parivuotiaasta yksin, toiset vielä teini-ikäisinäkin ovat mielissään, kun vanhemmista toinen on poissa ja sänky vapaa.

Luonteensa mukaan. - Näkyyhän luonteissa eroja muutenkin. Esim. temperamentissa. Eihän sitä kukaan pidä epänormaaleina.

Kun exän 7-vuotias (tokaluokkalainen) tyttö tulee yökylään, hän nukkuu aina vieressäni, vaikka hänellä on omakin sänky toisessa makuuhuoneessa.

Sinä itse kyllä tiedät mikä on normaalia lastesi kanssa. Tuollaisia yleistyksiä tyyliin: "Eihän tuon ikäisen enään pitäsi" ei saisi kukaan laukoa. Lapset ovat yksilöitä, jotkut vaan vaativat enemmän turvaa kuin toiset.

Meidän tuttavaperheen 14-vuotias poika nukkuu vielä joskus äitinsä kanssa, se voi jo kuulostaakin kummallisemmalta....

kuin vanhempien viereen lapsen tulisi hakeutua?
Päivällä sattuu ja tapahtuu niin paljon pienen ihmisen elämässä. Yöllä kun herää ja päivän suuret asiat nousevat mieleen on luonnollista hakeutua vanhempien siipien suojaan. Ainakin minun mielestäni.

Oma 9v poika sanoo jo illalla haluavansa tulla viereen nukkumaan jos päivällä on sattunut jotain suurta tai erikoista. Turvallisuuden tunnettahan hän hakee.

Samaa tunnetta uskon jo kotoa muuttaneiden lasten hakevan, kun kysyvät voivatko tulla sohvalle nukkumaan. Minusta se tuntuu hienolta, että lapset niin isot kuin pienetkin kokevat kodin ja äidin olevan heidän turvapaikkansa suuressa maailmassa.

Olen huomioinut lapsiperheissä sellaisen piirteen, että niissä perheissä joissa asutaan tiiviimmin ollaan myös läheisempiä.

Älä huolehdi. Samoin meillä lapset kömpivät viereen yöllä, jos sattuvat heräämään. Meillä onkin kyllä aina ollut perhepeti ja vasta viime aikoina ovat lapset ruvenneen nukkumaan omissa pedeissään. Lapseni tosin ovat vasta 2 (-03) & 4 (-01) & 8 (-97) vuotiaita.

No mä nukuin äidin vieressä vielä 11 vuotiaana, sitten kyllä lopetin. haha mut pakko sanoo et toi lause ''Itseäni se ei häiritse ja tuntuu jopa mukavalta saada pallerot kainaloon.'' oli niiiiin söpö!!

oon kaks kuukautta vajaa 18v ja nukun edellee sillon tällön äidin vieressä. Ihan vaan siks et mun mielestä on mukavaa nukkuu sen lähellä koska se on turvallisin ihminen mulle ja nähdään nykyään enää niin harvoin.

mun mielestä siinä ei oo mitään väärää eikä kummastelemista, äiskän läheisyys on paras tunne koska siinä on ihminen ketä sua eniten koko maailmassa rakastaa.

Olen 13-vuotias anorektinen tyttö, ja nukun usein äitini vieressä sillä pelkään kaikkea ;___;

Mun 9v tyttö nukkuu aina mun vieressäni ollessaan luonani. Se on jotenkin niin itsestäänselvää.

Täysin normaalia. Jos poika vielä aikuisena änkeää teidän sänkyyn, silloin on jo syytä vieroittaa =)

Poika on vielä pikkupoika, vasta 8-vuotias ja tarvitsee läheisyyttä ja turvallisuutta pikkulapsen tavoin. Nauttikaa vielä kun voitte. Lapsuusaika menee turhan nopeasti ohitse ja tekemättömät asiat ovat niitä, jotka jäävät kummittelemaan. Älä välitä tuttavien sanomisista, teidän perheen elämä on teidän perheen elämää!

Muistan itse 6-7 -vuotiaana menneeni isän ja äidin viereen nukkumaan koska sain unen kun haistoin heidän hien ja kuulin kuorsauksen :D

Mitäpä se muille kuuluu miten jokainen nukkuu. Mulla nukkuu murrosikäinen vieressä. Olen eronnut henkilö siis. Enkä kaipaa puolisoa.

Antaa lasten tulla, lopettavat sen ikännyttyään. Tuntevat olonsa turvalliseksi

Antaa tuttavien kummastella. Mitä hittoo muille kuuluu? (Huomasin, vanha aloitus mutta samassa tilanteessa oleville rohkaisuksi. Mikä toiselle sopii, ei välttämättä toiselle käy.)