opiskelin lähihoitajaksi kutsumuksen vuoksi.
suuntautumisena vanhukset, lopetin hommat koska fysiikka ei enää kestänyt, kuin ei myöskään henkinen kantti.
halusin alalle jossa voin auttaa ihmistä, olla mukana viimeisillä hetkillä ja olla ihminen ihmiselle.
tämä kuva kuitenki romuttui aika pian.kiire suurimpana ongelmana. melko pian tajusin etten tällä alalla saa tehdä sitä mitä haluan.
kutsumus muuttuu painajaiseksi:(
sen sijaan että olisin saanut olla ihminen ihmiselle, jouduin kiireen ym alalla vallitsevien ongelmien vuoksi olemaan/muuttumaan sellaiseksi ihmiseksi jota en enää itsekään tunnistanut.
katkeroitunut....väsynyt...kipeä...
monet lähtevät alalle kutsumuksesta mutta saavatkin jotain aivan muuta palkaksi.
en voi toimia hoitajana jollen saa olla oikea hoitaja, eli ihminen ihmiselle. en koe kiireeni keskellä kunnioittavani vanhusta jota hoidan ja jota haluan tukea päivittäisissä toimissaan.
tätä en halunnut, joten tätä en myöskään tee!
hyvät, lähimmäisiä rakastavat ihmiset menevät hukkaan tällä alalla.
miksi hoitajista on pulaa?
minne ovat nämä ihanat hoitajamme piiloutuneet?
he ovat siellä jossain...odottamassa että työoloihin saadaan jotain inhimmillisyyttä, sillä niin kauan kun ala ei tunne sanaa inhimmillisyys, ei kukaan näistä ihanista hoitajaihmisistä myöskään halua tulla piiloistaan.
me haluamme hoitaa ja rakastaa, antakaa meille edes se mahdollisuus!palkalla ei niin väliä!
suuntautumisena vanhukset, lopetin hommat koska fysiikka ei enää kestänyt, kuin ei myöskään henkinen kantti.
halusin alalle jossa voin auttaa ihmistä, olla mukana viimeisillä hetkillä ja olla ihminen ihmiselle.
tämä kuva kuitenki romuttui aika pian.kiire suurimpana ongelmana. melko pian tajusin etten tällä alalla saa tehdä sitä mitä haluan.
kutsumus muuttuu painajaiseksi:(
sen sijaan että olisin saanut olla ihminen ihmiselle, jouduin kiireen ym alalla vallitsevien ongelmien vuoksi olemaan/muuttumaan sellaiseksi ihmiseksi jota en enää itsekään tunnistanut.
katkeroitunut....väsynyt...kipeä...
monet lähtevät alalle kutsumuksesta mutta saavatkin jotain aivan muuta palkaksi.
en voi toimia hoitajana jollen saa olla oikea hoitaja, eli ihminen ihmiselle. en koe kiireeni keskellä kunnioittavani vanhusta jota hoidan ja jota haluan tukea päivittäisissä toimissaan.
tätä en halunnut, joten tätä en myöskään tee!
hyvät, lähimmäisiä rakastavat ihmiset menevät hukkaan tällä alalla.
miksi hoitajista on pulaa?
minne ovat nämä ihanat hoitajamme piiloutuneet?
he ovat siellä jossain...odottamassa että työoloihin saadaan jotain inhimmillisyyttä, sillä niin kauan kun ala ei tunne sanaa inhimmillisyys, ei kukaan näistä ihanista hoitajaihmisistä myöskään halua tulla piiloistaan.
me haluamme hoitaa ja rakastaa, antakaa meille edes se mahdollisuus!palkalla ei niin väliä!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Teit mielstäni ihan oikein. Älytöntä että haluaa vilpittömästi auttaa ihmistä ja olla ihmisen tukena mutta kiire ei anna siihen mahdollisuutta jolloin lähihoitajan perinteiset eettiset arvot jäävät kiireen jalkoihin. En ole itse lähihoitaja vaan lastenohjaaja mutta ymmärrän täysin päätöksesi.
samat sanat . piilossa olen ja pysyn. en suostu nykymenoon.
olen piilossa. Valitettavaa, mutta totta. Pitkään opiskelin ja sokeasti uskottelin itselleni alan inhimillisyyttä.
Onko inhimillisyyttä pienet palkat, ikuinen hierarkia, kiire, työpaikkakiusaaminen, toisten arvosteleminen/väheksyminen, sisäänpäinkääntyneisyys, kyvyttömyys ajaa potilaiden asiaa ( ajetaan vain työyhteisö nokkimaan toisiaan työuupumukseen asti ), ennakkoluuloisuus sekä joustamattomuus.
Tässä muutama mieleen tulevista. Ei sairaanhoitajien, lähihoitajien, perushoitajien yms. palkkaan tule koskaan parannusta, jos vain voivotellaan ja kadehditaan.
Eiköhän tärkein ole potilas ja hän voi olla sitä vain, jos hoitajat jaksavat.
Muilla aloilla löytyy tahtoa ajaa yhteisiä asioita, yhteiseksi parhaaksi.
Miksi terveydenhuoltoalan ammattilaiset eivät puhalla yhteen hiileen ja tee jotain asioiden hyväksi?
Kaikki energia menee kateuteen, palkkojen vertailuun, katkeruuteen yms. Harmi sillä tästä kärsivät niin potilaat, kuin myös itse ogelman aiheuttajat ( alan ammattilaiset ).
Kiireestä huolimatta en ole muuttunut miksikään vaan olen aina ystävällinen,iloinen ja tykkään vanhuksista tosi paljon.Oli sitten kiire tai ei :) Kai se vaan on että tietyntyyppiset ihmiset on luotu tiettyyn työhön. Olen aina pitänyt tätä työtä itselläni kutsumuksena. :)
tunsin muutamia samanlaisia kuin sinä.
hyviä ihania hoitajia...etkö kuitenkin toivoisi että saisit olla enemmän asiakkaidesi kanssa?saisit panostaa yhteen asiaan/ihmiseen kerralla?
kiire ei myöskään ollut ainoa ongelmani vaan myös fysiikka ei enää kestänyt ym monet asiat.
näin myös hoitajia joiden ei enää alalla tulisi olla asenteensa ym takia.
sellaista käytöstä asiakkaita kohtaan oli vaikeaa katsella.:(
ymmärrän kuitenkin tänä päivänä ettei syy ole pelkästään siinä "pahassa hoitajassa" vaan jossain paljon kauempana..ylempänä..
itse en onneksi muuttunut tälläiseksi nk. pahaksi hoitajaksi vaan hoidin hommani loppuun kunnialla.:)
fysiikkani petti, ja ollessani sairaalassa leikkauspöydällä tajusin etten voisi enää alaa jatkaa, vaikka polte olisikin alalle tälläkin hetkellä kova.
ennakoin sitä mihin se vielä johtaa...?
mihin työolot johtavat...?
kuinka itse pystyn hoitamaan vanhuksia..?
menenkö rikkomaan itseni taas...?
fyysiseti kuin myös henkisesti...?
ihanaa että olet kunnossa niin fyysisesti kuin myös henkisestikin:)
toivon että näin jatkuu kohdallasi vielä pitkään.
toivon sinulle jaksamista työssäsi, ja arvosta sitä mitä teet vaikkei ylemmät tahot niin tekisikään:)
Kyse ei ole siitä ettemmekö tykkäisi työstämme vanhuksista ja ainakin itse jaksan olla ystävällinen vanhuksille.( osa omasta mielestään hyvistä hoitajista on kumminkin vienyt työnilon. Kyse on siitä että ei ole mahdollisuutta tehdä sitä työtä oman ammattietiikan mukaan vaan tehdään ryhmänetiikan mukaan, joka ei aina vastaa omaa ammattietikkaa) Työpaikka kiusaamista, turhaa hierarkiaa..pahaa ololoa ja fyysisen kunnon pettämistä. Kiireen kestää, mutta sitä ei kestä ettei saa tehdä työtä niin ettei synny teennäistä kiirettä. Oman luovuuden tukahduttamista , työstä ei saa nautintoa.
Sinä työssä viihtyvä olet varmaan ihminen joka saat käyttää luovuuttasi . Ryhmässä on aina johtaja/ johtajat ja heistä riippuu miten koko työyhteisö voi, voiko kaikki hyvin vai osa porukasta. Meillä muutama ihminen johti ja saneli hoitokäytännön siksi olen piilossa....
Nostan hattua sulle. Itse olen vanhusten parissa ja niistä tykkään mutta en tykkää siitä että työ on raskasta, koska meitä hoitajia on vähän. En halua purnata. Opiskelen sairaanhoitajaksi ja tavoite on vaihtaa työpaikkaa heti kun valmistun. Haluan kevyempään työhön koska olen vielä nuori. Tämä ei ole järkevää että tapattaa itsensä kiireellä ja epäinhimillisissä työvuoroissa jne. Olen jaksanut olla täällä koska välillä olen opiskelemassa. Ja pian jään mammalomalle.
Hei....Palkka on tarkea. Kutsumus ei maksa laskuja ja maksa asuntolainaa tai kalliita vuokria.Osta lapselle vaatteita tai takaa vapaa-aikaan loitavia mahdollisuuksia toteuttaa omia toiveita,unelmia. Siksi eletaan ja tehdaan tyota.
Millä ihmeellä elän jos en tee työtä ?
Väsyttää ja sapetaa ainainen hoitajien mollaaminen!Kiitosta ei saa vaika korjaa kakkaa ja pissaa päälle räitään ja pitäisi vaan aina jaksaa hymyillä. Välillä saa kuunella kiroamista ja nyrkki heiluu.
On tietysti myös ihania omaisia ja potilaita. Sydämellisiä ja kiitollisia.
Mutta elämä on inhimillistä, kaikenlaisia ihmisiä on myös laitoksessa.
Pienellä palkalla tehdään todella vaativaa työtä ja halutaan auttaa mutta tuntuu että mikään ei tänä päivänä riitä