En voi unohtaa erästä poikaa, joka lähti meidän yläasteelta. Ei ollu mitään juttua kunhan välillä vaan hymyiltiin toisillemme. En kysyny sitä leffaa... Enkä saa koskaan uusia tilaisuuksia. Se on ja pysyy mun mielessä. Ei enää koskaan hymyä koulussa, ei enää ihania ulkovälkkiä, jolloin näin pojan kavereineen seisoskelemassa pihalla ja kävelin hymyilen pojan ohitse, ei enää samoja ruokailuvuoroja, ei niitä ihania katseita eikä sitä tunnetta kun poika käveli ohitse aivan vierestä ja tunsin leijuvani ilmassa. Kaikki tämä on nyt vain surua ja kaipausta, pelkkiä muistoja... Ikuisesti jään sua kaipaamaan, ikinä en unohda! :') Pärjäile!
Ei koskaan enää
särkynyt sydän jäljellä
3428
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mulla oli sama juttu.paitsi muutin ite toiselle paikkakunnalle..mut sitten otin siihen jätkään yhteyttä ja sitte nähtiin..siitä se sit alko :).vaikka välillä onki nii ikävä, ku nään sitä nii harvoin..
Joop kuulostaa tutulta vaikka poika oonki...
Oon varmaan vaan tyhmä tai jotain mut mä vaihoin naapuri kouluun mut en silti uskalla kysyy sitä... siit on jo kaks vuotta ku siirryin et en ees tiiä onks se jonkun kaa tai mitää... eikä se varmaan enää musta tykkäis... jos tykkäs sillonkaan... :(
Oon 7. luokalla ja toivottoman ihastunut 9. luokkalaiseen poikaan ja entäs sitten kun se lähtee pois yläasteelta? Miten jäänkään häntä kaipaamaan