Chennai

Kiitos jo alustavasti näistä tiedoista. jos jotain vielä sattuu tulemaan mieleen esim mitä täytyy ottaa huomioon ym niin odotan tietoja innolla.lähtö päivä lähestyy ja pelottaa niin vietävästi jo nyt.

Mulle käy ihan kaikki tieto....onko jumalattoman likaista,kallista,minkälainen sää yleensä,vaatetus,minkälaisia ihmisiä?ja kaikista tärkein tieto....minkälaista länsimaalaisen ihmisen on yleensäkään asua intiassa?tuleeko itku heti kun pääsee paikan päälle ja haluaa kotiin?

Tusa kirjoitti:

Mulle käy ihan kaikki tieto....onko jumalattoman likaista,kallista,minkälainen sää yleensä,vaatetus,minkälaisia ihmisiä?ja kaikista tärkein tieto....minkälaista länsimaalaisen ihmisen on yleensäkään asua intiassa?tuleeko itku heti kun pääsee paikan päälle ja haluaa kotiin?

Lue lisää

on, ei, kuuma, peittava, mukavia...ja kylla taalla parjaa, mutta tuijottamiseen on vahan vaikea tottua...et ikina voi sulautua massaan.

... kirjoitti:

on, ei, kuuma, peittava, mukavia...ja kylla taalla parjaa, mutta tuijottamiseen on vahan vaikea tottua...et ikina voi sulautua massaan.

Hei nim ... satutko itse olemaan siellä nyt just tälläkin hetkellä?Tai sain sellaisen kuvan....?

Tusa kirjoitti:

Hei nim ... satutko itse olemaan siellä nyt just tälläkin hetkellä?Tai sain sellaisen kuvan....?

joo en siis ole chennaissa talla hetkella, mutta asun intiassa kuitenkin. Olen myos kirjoittanut taalla nimimerkilla essi. Chennaissa tulee kaytya silloin talloin.

Kyllä pääsemme tutustumaan paikaan,lähtö on ensi sunnuntaina.Mieheni ei ole menossa nokialle töihin.Lähdön saa tutustumisen jälkeen myös perua jos haluaa mutta nämä on niin ainutlaatusia tilaisuuksia nähdä muutakin maailmaa että uskon ettei matkaa peruta enää.

Tusa kirjoitti:

Kyllä pääsemme tutustumaan paikaan,lähtö on ensi sunnuntaina.Mieheni ei ole menossa nokialle töihin.Lähdön saa tutustumisen jälkeen myös perua jos haluaa mutta nämä on niin ainutlaatusia tilaisuuksia nähdä muutakin maailmaa että uskon ettei matkaa peruta enää.

Lue lisää

Tuosta vaatetuksesta, niin mennessämme Intiaan vaimollani oli normaaleja hihattomia toppeja ym. tavallisia kesävaatteita. Kuitenkin hänestä alkoi pian tuntua siltä, että kulkee liian vähissä vaatteissa ja niin sieltä ostetut vaatteet olivatkin paljon peittävämpiä. Välttämättä vaatteet eivät olleet sen kuumempia, koska kankaat olivat ohuita ja täten hengittäviä, lisäksi ohuiden vaatteiden läpi myös ruskettui sopivasti.

Tuosta Chennaista on vähän vaikea antaa mitään kattavaa tietoa, kun asukkaita on viitisen miljoonaa ja kaupunkiin mahtuu kaikenlaista. Itse viihteellä oleminen jäi meiltä väliin ja tosiaan olimme siellä yleensä hoitamassa jotakin asiaa ja aika meni monesti jonkin paikan etsimiseen.

Uteliaisuuteni heräsi tuosta työstä, että minkä alan töihin olette menossa?

Lisää tietoa ym. muita vinkkejä voisin laittaa mahdollisesti vaikka maililla.

SuomiPoika kirjoitti:

Tuosta vaatetuksesta, niin mennessämme Intiaan vaimollani oli normaaleja hihattomia toppeja ym. tavallisia kesävaatteita. Kuitenkin hänestä alkoi pian tuntua siltä, että kulkee liian vähissä vaatteissa ja niin sieltä ostetut vaatteet olivatkin paljon peittävämpiä. Välttämättä vaatteet eivät olleet sen kuumempia, koska kankaat olivat ohuita ja täten hengittäviä, lisäksi ohuiden vaatteiden läpi myös ruskettui sopivasti.

Tuosta Chennaista on vähän vaikea antaa mitään kattavaa tietoa, kun asukkaita on viitisen miljoonaa ja kaupunkiin mahtuu kaikenlaista. Itse viihteellä oleminen jäi meiltä väliin ja tosiaan olimme siellä yleensä hoitamassa jotakin asiaa ja aika meni monesti jonkin paikan etsimiseen.

Uteliaisuuteni heräsi tuosta työstä, että minkä alan töihin olette menossa?

Lisää tietoa ym. muita vinkkejä voisin laittaa mahdollisesti vaikka maililla.

Lue lisää

Eli taidanpa itsekin jättää topit kotiin ja suosia vaikka t-paitaa enemmin.Nokialle kyllä töitä menee mieheni tekemään mutta Nokia ei ole firma vaan ovat alihankkijoita.Meillä ihan vähän tutustumis aikaa (5pvä) ja sitten tammikuussa olisi muutto edessä.olisi hienoa tietää muutenkin intiasta ja eniten huolestuttaa ruoka puoli että löytääkö sieltä mitään "syötävää" vaikkakin suomessa intilaiset ravintolat aivan mahtavia.

Tusa kirjoitti:

Eli taidanpa itsekin jättää topit kotiin ja suosia vaikka t-paitaa enemmin.Nokialle kyllä töitä menee mieheni tekemään mutta Nokia ei ole firma vaan ovat alihankkijoita.Meillä ihan vähän tutustumis aikaa (5pvä) ja sitten tammikuussa olisi muutto edessä.olisi hienoa tietää muutenkin intiasta ja eniten huolestuttaa ruoka puoli että löytääkö sieltä mitään "syötävää" vaikkakin suomessa intilaiset ravintolat aivan mahtavia.

Lue lisää

Pidemmällä tähtäimellä tuo ruoka ei varmaankaan ole ongelma, jos itse pääsee kokkaamaan, koska silloin voi tehdä vaikka palapaistia ja keittää perunoita. Perunoita oli mielestäni aika hyvin saatavilla ja kyssäkaaliakin ostin kerran. Naudanliha oli ainakin pari vuotta sitten aika edullista n.40senttiä kilolta, kananliha on sitten jo enemmän ja lammas/vuohi vieläkin enemmän. Rantakaupunkina Chennaista saa varmasti kohtuu tuoretta kalaakin, joka omasta mielestäni oli sellaista, jota sai syötyä silloinkin, kun kaikki muu ruoka alkoi tökkimään.

Itse suosimme ihan tavallisia ruokapaikkoja, joissa söimme lounaan (n.100rupiaa eli 2euroa 2-3henkilöltä), riisiä banaaninlehdellä, muutama eri pikkelssi vieressä, riisin päälle sambhar-kastiketta, jotain kasviscyrrya tai chiliwateria. Ihan kokeeksi kannattaa joskus kokeilla idlyä (lausutaan igli), joka on veden kanssa riisistä jauhettua velliä, sitten hapatettu ja lopuksi höyryssä kypsytetty pyöreiksi kakkaroiksi. Ei maistu itsessään oikeastaan miltään, mutta curry antaa tarvittavan maun. Tämä ruoka ei ole oikein länkkäreiden suosiossa, jonka vuoksi paikalliset vanhukset kunnioittivat meitä kovasti idlyä pukertaessamme.

Parothaa kannattaa myös suosia, chapatin näköinen pyöreä ja ohut leipänen, mutta on tehty suuresta ohueksi venutetusta taikinalevystä taittelemalla ja kiertämällä. Parothasta revitään sellaista sulppua, jolla sitten kaapataan chapatin tapaan currya mukaan. Nuo leivät siis ovat riisin tapaan lisukkeita, eikä niillä oteta lautaselta riisiä (saa paikalliset suuren ihmetyksen valtaan), vaikka sitä vieressä olisi.

Söimme yleensä vege-paikoissa vaimoni lihattoman linjan vuoksi, mutta toisinaan kävimme Chennaissa muslimien pitämissä paikoissa, joissa tilasin liharuokaa. Kerran menua ihmetellessämme meille tuotiin näytille koko menu suurella vadilla, josta näki kunkin ruoan ja mitä se oli. Silloin tilasin pienen paistetun linnun, ehkä viiriäistä ja joka oli ihan tajuttoman maukasta.

Intialaiset syövät yleensä jo heti aamulla kovin tukevasti, joka sai toisinaan aikaan heikotusta, kun saimme aamupalaksi jonkinlaisia lättyjä ja päälle tarkoitettua "perunakeittoa". Itse suosimme aamuisin enemmän itse pannulla paahdettuja paahtoleipiä ja päälle yltiömakeaa Kissan-merkkistä hedelmäjamia... että tekee vieläkin mieli.

Intialaiset ovat siitä tunnettuja, että he osoittavat vieraanvaraisuutta ylettömällä ruoan määrällä, jonka vuoksi vaimonikin joutui pakon edessä syömään käsittämättömiä määriä ruokaa, kunnes oli pakko lopettaa peläten seuraavan suupalan aiheuttavan oksennusrefleksin. Siellä nimittäin oli tapana tarjota vieraille ruoka niin, ettei talon väki syönyt lainkaan vieraiden läsnäollessa, vaan he keskittyivät lappamaan ruokaa jyrkistä kielloista huolimatta vieraiden lautasille niin, ettei ruokaa saanut lautaselta vähenemään syömällä! Ja tämä on ihan tosi, eikä mikään intialainen legenda! Lisäksi koko paikallinen suku tuntui seuraavan jokaista suupalaamme.

Itse teimme todella vähän ruokaa, mutta onneksi saimme kotona ollessamme yleensä syödä rauhassa, niin ylimääräisellä ruoalla tutustuimme paikallisiin koiriin myös siinä määrin, että tätä nykyä yksi niistä veijareista nukkuu yönsä vieressämme.

Tuosta vaateasiasta, niin kannattaa välttää ottamasta mukaan valkoisia vaatteita, esim. T-paitoja, koska jo parin päivän päästä ne eivät ole enää kovin valkoisia, huomasin tämän ihan omasta kokemuksesta. Lisäksi saimme kullanarvoisen vinkin eräältä reissaajalta, että pakkaa mukaan pyykkipulveria muovipulloihin, josta sitä on helppo annostella. Paikalliset palana myytävät pyykkisaippuat kun ovat toisinaan vähän toisaikaisia. Toisaalta pyykkipalvelu on niin halpaa, että se kannattaa käyttää hyödyksi, vaikka onkin pyykkiä aika tavalla kuluttavaa. Chennaissa, kuten muissakin Intian suurissa kaupungeissa pöly, lika ja savusaasteet ovat aika melkoisia ja saavat vaatteet jo päivässä ihan näljäisiksi, kun vielä hikoilee tajuttoman määrän päälle.

Kun tulette tutustumisreissulta, niin olisi kiva kuulla tuntemuksista ja kokemuksistanne. Kannattaa muuten yöllä Intiaan saapuessanne varmistaa heti kentällä, että teillä on yöksi pullovettä, koska ensimmäisenä yönä todennäköisesti jano yllättää useaan otteeseen ennen unen saamista. Lisäksi kannattaa paikallisten sähellyksestä huolimatta vaihtaa heti kentällä euroja rupioiksi, koska muualla vaihtaminen on aina yhtä sähläämistä ja byrokraattista elvistelyä. Sitä se on kyllä jo kentän valuutan vaihtopisteessä, jonka voi välttää nostamalla rupioita pikapankista lentokentän seinustalta. Eli ulos saapuessanne ja vasemmalle kääntyvää kaiteilla suojattua käytävää pitkin poistuessa kun jatkaa vähän matkaa seinustaa, niin kulman takaa pitäisi löytyä pikapankki, johon on työllistetty myös vartija. Pikapankkille ei muuten päästetä aina edes pariskuntaa yhdessä, vaan vain yksi ihminen kerrallaan, joten kannattaa miettiä etukäteen, kuinka monta kymmentä tuhatta rupiaa nostaa. Niin ja valuuttaa vaihtaessa kannattaa pyytää vain 100 ja 50 seteleitä, joita saa sitten 10cm nipun, joka on niitattu tiukkaan nippuun. Varmista siis "työkalu" mukaan, jolla saat avattua niitin. Tuon setelinipun näyttäminen taksikuskille kun saa herkästi taksan nousemaan ja tipin ruinaaminen on taattua. Kerran yhdelle miehelle tippiä antaessani hän ihan pokkana alkoi vaatia kolme kertaa isompaa summaa..

Hyvää matkaa ja onnea teille! Vähän olen kateellinen mahdollisuudestanne..

SuomiPoika kirjoitti:

Pidemmällä tähtäimellä tuo ruoka ei varmaankaan ole ongelma, jos itse pääsee kokkaamaan, koska silloin voi tehdä vaikka palapaistia ja keittää perunoita. Perunoita oli mielestäni aika hyvin saatavilla ja kyssäkaaliakin ostin kerran. Naudanliha oli ainakin pari vuotta sitten aika edullista n.40senttiä kilolta, kananliha on sitten jo enemmän ja lammas/vuohi vieläkin enemmän. Rantakaupunkina Chennaista saa varmasti kohtuu tuoretta kalaakin, joka omasta mielestäni oli sellaista, jota sai syötyä silloinkin, kun kaikki muu ruoka alkoi tökkimään.

Itse suosimme ihan tavallisia ruokapaikkoja, joissa söimme lounaan (n.100rupiaa eli 2euroa 2-3henkilöltä), riisiä banaaninlehdellä, muutama eri pikkelssi vieressä, riisin päälle sambhar-kastiketta, jotain kasviscyrrya tai chiliwateria. Ihan kokeeksi kannattaa joskus kokeilla idlyä (lausutaan igli), joka on veden kanssa riisistä jauhettua velliä, sitten hapatettu ja lopuksi höyryssä kypsytetty pyöreiksi kakkaroiksi. Ei maistu itsessään oikeastaan miltään, mutta curry antaa tarvittavan maun. Tämä ruoka ei ole oikein länkkäreiden suosiossa, jonka vuoksi paikalliset vanhukset kunnioittivat meitä kovasti idlyä pukertaessamme.

Parothaa kannattaa myös suosia, chapatin näköinen pyöreä ja ohut leipänen, mutta on tehty suuresta ohueksi venutetusta taikinalevystä taittelemalla ja kiertämällä. Parothasta revitään sellaista sulppua, jolla sitten kaapataan chapatin tapaan currya mukaan. Nuo leivät siis ovat riisin tapaan lisukkeita, eikä niillä oteta lautaselta riisiä (saa paikalliset suuren ihmetyksen valtaan), vaikka sitä vieressä olisi.

Söimme yleensä vege-paikoissa vaimoni lihattoman linjan vuoksi, mutta toisinaan kävimme Chennaissa muslimien pitämissä paikoissa, joissa tilasin liharuokaa. Kerran menua ihmetellessämme meille tuotiin näytille koko menu suurella vadilla, josta näki kunkin ruoan ja mitä se oli. Silloin tilasin pienen paistetun linnun, ehkä viiriäistä ja joka oli ihan tajuttoman maukasta.

Intialaiset syövät yleensä jo heti aamulla kovin tukevasti, joka sai toisinaan aikaan heikotusta, kun saimme aamupalaksi jonkinlaisia lättyjä ja päälle tarkoitettua "perunakeittoa". Itse suosimme aamuisin enemmän itse pannulla paahdettuja paahtoleipiä ja päälle yltiömakeaa Kissan-merkkistä hedelmäjamia... että tekee vieläkin mieli.

Intialaiset ovat siitä tunnettuja, että he osoittavat vieraanvaraisuutta ylettömällä ruoan määrällä, jonka vuoksi vaimonikin joutui pakon edessä syömään käsittämättömiä määriä ruokaa, kunnes oli pakko lopettaa peläten seuraavan suupalan aiheuttavan oksennusrefleksin. Siellä nimittäin oli tapana tarjota vieraille ruoka niin, ettei talon väki syönyt lainkaan vieraiden läsnäollessa, vaan he keskittyivät lappamaan ruokaa jyrkistä kielloista huolimatta vieraiden lautasille niin, ettei ruokaa saanut lautaselta vähenemään syömällä! Ja tämä on ihan tosi, eikä mikään intialainen legenda! Lisäksi koko paikallinen suku tuntui seuraavan jokaista suupalaamme.

Itse teimme todella vähän ruokaa, mutta onneksi saimme kotona ollessamme yleensä syödä rauhassa, niin ylimääräisellä ruoalla tutustuimme paikallisiin koiriin myös siinä määrin, että tätä nykyä yksi niistä veijareista nukkuu yönsä vieressämme.

Tuosta vaateasiasta, niin kannattaa välttää ottamasta mukaan valkoisia vaatteita, esim. T-paitoja, koska jo parin päivän päästä ne eivät ole enää kovin valkoisia, huomasin tämän ihan omasta kokemuksesta. Lisäksi saimme kullanarvoisen vinkin eräältä reissaajalta, että pakkaa mukaan pyykkipulveria muovipulloihin, josta sitä on helppo annostella. Paikalliset palana myytävät pyykkisaippuat kun ovat toisinaan vähän toisaikaisia. Toisaalta pyykkipalvelu on niin halpaa, että se kannattaa käyttää hyödyksi, vaikka onkin pyykkiä aika tavalla kuluttavaa. Chennaissa, kuten muissakin Intian suurissa kaupungeissa pöly, lika ja savusaasteet ovat aika melkoisia ja saavat vaatteet jo päivässä ihan näljäisiksi, kun vielä hikoilee tajuttoman määrän päälle.

Kun tulette tutustumisreissulta, niin olisi kiva kuulla tuntemuksista ja kokemuksistanne. Kannattaa muuten yöllä Intiaan saapuessanne varmistaa heti kentällä, että teillä on yöksi pullovettä, koska ensimmäisenä yönä todennäköisesti jano yllättää useaan otteeseen ennen unen saamista. Lisäksi kannattaa paikallisten sähellyksestä huolimatta vaihtaa heti kentällä euroja rupioiksi, koska muualla vaihtaminen on aina yhtä sähläämistä ja byrokraattista elvistelyä. Sitä se on kyllä jo kentän valuutan vaihtopisteessä, jonka voi välttää nostamalla rupioita pikapankista lentokentän seinustalta. Eli ulos saapuessanne ja vasemmalle kääntyvää kaiteilla suojattua käytävää pitkin poistuessa kun jatkaa vähän matkaa seinustaa, niin kulman takaa pitäisi löytyä pikapankki, johon on työllistetty myös vartija. Pikapankkille ei muuten päästetä aina edes pariskuntaa yhdessä, vaan vain yksi ihminen kerrallaan, joten kannattaa miettiä etukäteen, kuinka monta kymmentä tuhatta rupiaa nostaa. Niin ja valuuttaa vaihtaessa kannattaa pyytää vain 100 ja 50 seteleitä, joita saa sitten 10cm nipun, joka on niitattu tiukkaan nippuun. Varmista siis "työkalu" mukaan, jolla saat avattua niitin. Tuon setelinipun näyttäminen taksikuskille kun saa herkästi taksan nousemaan ja tipin ruinaaminen on taattua. Kerran yhdelle miehelle tippiä antaessani hän ihan pokkana alkoi vaatia kolme kertaa isompaa summaa..

Hyvää matkaa ja onnea teille! Vähän olen kateellinen mahdollisuudestanne..

Lue lisää

Kylla taalta nykyaan saa ihan tavallista pyykkipulveria ja viela montaa eri merkkia eli sita ei tarvi Suomesta asti roudata :)

Tosiaan vierasilla ollessa sita ruokaa lapetaan jatkuvalla syotolla, mutta kuulemma olisi epakohteliasta jos talon emanta ei nain tekisi. Kun alkaa kupu olla taynna niin voi ihan kohteliaasti kieltaytya lisaannoksesta oli emanta kuinka peraanantamaton tahansa tarjotessaan ruokaa.

Jos teidan tutustumisreissu on siis jo nyt niin ette valitettavasti saa todellista kuvaa kuumuudesta silla joulukuussa Chennaissa on aika miellyttava ilmasto.

Ja idli on idli. En ole koskaan kuullut sita kutsuttavan igliksi, mutta ihan miten vaan :)Itse en idleista kauheasti valita, mutta sehan onkin makuasia. Jossain vaiheessa saattaa intialainen ruoka alkaa tokkia, vaikka se hyvaa onkin. Kiinalaisia ravintoloita loytyy jonkin verran, mutta lansimaalaiset ravintolat ovat harvassa. Mutta jos kotona kokkailee niin ei pitaisi tulla ongelmia. Juustoja taalla ei ole muita kuin cheddaria ja mozzarellaa ja niitakaan ei joka paikasta loyda. Leikkeleita ei ole juuri missaan ja ns lansimaalaisia leipia ei ole muuta kuin paahtoleipaa ja sekin usein sokerilla maustettua. Tassa siis muutamia juttuja jotka saattavat tuntua itsestaanselvilta Suomessa, mutta puuttuvat taalta. Kyllahan ilmankin parjaa.

Topit kannattaa tosiaan jattaa kotiin tai jos niita ottaa mukaan niin ei ainakaan julkisesti niita pida paalla. T-paitojenkin olisi hyva olla loysia.

Julkiset halaukset puhumattakaan muusta herattavat kummastusta ja niita onkin syyta valttaa. Edes avioparit eivat taalla kavele kasi kadessa. Joku aika sitten eras hotelli Chennaissa suljettiin kun kavi ilmi, etta joku oli ottanut siella yksityisbileissa valokuvia suutelevasta pariskunnasta. :D

essi kirjoitti:

Kylla taalta nykyaan saa ihan tavallista pyykkipulveria ja viela montaa eri merkkia eli sita ei tarvi Suomesta asti roudata :)

Tosiaan vierasilla ollessa sita ruokaa lapetaan jatkuvalla syotolla, mutta kuulemma olisi epakohteliasta jos talon emanta ei nain tekisi. Kun alkaa kupu olla taynna niin voi ihan kohteliaasti kieltaytya lisaannoksesta oli emanta kuinka peraanantamaton tahansa tarjotessaan ruokaa.

Jos teidan tutustumisreissu on siis jo nyt niin ette valitettavasti saa todellista kuvaa kuumuudesta silla joulukuussa Chennaissa on aika miellyttava ilmasto.

Ja idli on idli. En ole koskaan kuullut sita kutsuttavan igliksi, mutta ihan miten vaan :)Itse en idleista kauheasti valita, mutta sehan onkin makuasia. Jossain vaiheessa saattaa intialainen ruoka alkaa tokkia, vaikka se hyvaa onkin. Kiinalaisia ravintoloita loytyy jonkin verran, mutta lansimaalaiset ravintolat ovat harvassa. Mutta jos kotona kokkailee niin ei pitaisi tulla ongelmia. Juustoja taalla ei ole muita kuin cheddaria ja mozzarellaa ja niitakaan ei joka paikasta loyda. Leikkeleita ei ole juuri missaan ja ns lansimaalaisia leipia ei ole muuta kuin paahtoleipaa ja sekin usein sokerilla maustettua. Tassa siis muutamia juttuja jotka saattavat tuntua itsestaanselvilta Suomessa, mutta puuttuvat taalta. Kyllahan ilmankin parjaa.

Topit kannattaa tosiaan jattaa kotiin tai jos niita ottaa mukaan niin ei ainakaan julkisesti niita pida paalla. T-paitojenkin olisi hyva olla loysia.

Julkiset halaukset puhumattakaan muusta herattavat kummastusta ja niita onkin syyta valttaa. Edes avioparit eivat taalla kavele kasi kadessa. Joku aika sitten eras hotelli Chennaissa suljettiin kun kavi ilmi, etta joku oli ottanut siella yksityisbileissa valokuvia suutelevasta pariskunnasta. :D

Lue lisää

Juu tuosta idlistä, niin tuohon minun väärään sana-/kirjainmuotoon vaikuttaa eri paikoissa käytettävät lausuntamuodot ym. murreseikat. Itsekin ihmettelin silloin, että eikö se tosiaan ole idli, mutta kanssaihmiset lausuivat sen aina niin painokkaasti igli ja korjasivat vielä lausuntaamme.

Tuosta pyykkipulverista, niin tosi hyvä että sitäkin löytyy nykyään.. saattoihan pari vuotta sitten sitä jo ollakin, mutta asuimme pääasiassa ihan landella ja kävimme Chennaissa silloin tällöin. Paikallisesta kaupasta ei saanut kuin palasaippuaa ja kuten tiedät, niin jonkin tavaran etsiminen voi joskus olla hermoja raastavaa, vielä kun olet paikallisten konkareiden kanssa liikkeellä, niin välillä alkaa otsasuoni pullistua. Kavereillamme saattoi olla niin kiire, ettemme ehtineet katsoa jotakin tarvitsemaamme tarviketta, mutta omenamehulle kyllä ehdittiin aina pysähtyä.

SuomiPoika kirjoitti:

Pidemmällä tähtäimellä tuo ruoka ei varmaankaan ole ongelma, jos itse pääsee kokkaamaan, koska silloin voi tehdä vaikka palapaistia ja keittää perunoita. Perunoita oli mielestäni aika hyvin saatavilla ja kyssäkaaliakin ostin kerran. Naudanliha oli ainakin pari vuotta sitten aika edullista n.40senttiä kilolta, kananliha on sitten jo enemmän ja lammas/vuohi vieläkin enemmän. Rantakaupunkina Chennaista saa varmasti kohtuu tuoretta kalaakin, joka omasta mielestäni oli sellaista, jota sai syötyä silloinkin, kun kaikki muu ruoka alkoi tökkimään.

Itse suosimme ihan tavallisia ruokapaikkoja, joissa söimme lounaan (n.100rupiaa eli 2euroa 2-3henkilöltä), riisiä banaaninlehdellä, muutama eri pikkelssi vieressä, riisin päälle sambhar-kastiketta, jotain kasviscyrrya tai chiliwateria. Ihan kokeeksi kannattaa joskus kokeilla idlyä (lausutaan igli), joka on veden kanssa riisistä jauhettua velliä, sitten hapatettu ja lopuksi höyryssä kypsytetty pyöreiksi kakkaroiksi. Ei maistu itsessään oikeastaan miltään, mutta curry antaa tarvittavan maun. Tämä ruoka ei ole oikein länkkäreiden suosiossa, jonka vuoksi paikalliset vanhukset kunnioittivat meitä kovasti idlyä pukertaessamme.

Parothaa kannattaa myös suosia, chapatin näköinen pyöreä ja ohut leipänen, mutta on tehty suuresta ohueksi venutetusta taikinalevystä taittelemalla ja kiertämällä. Parothasta revitään sellaista sulppua, jolla sitten kaapataan chapatin tapaan currya mukaan. Nuo leivät siis ovat riisin tapaan lisukkeita, eikä niillä oteta lautaselta riisiä (saa paikalliset suuren ihmetyksen valtaan), vaikka sitä vieressä olisi.

Söimme yleensä vege-paikoissa vaimoni lihattoman linjan vuoksi, mutta toisinaan kävimme Chennaissa muslimien pitämissä paikoissa, joissa tilasin liharuokaa. Kerran menua ihmetellessämme meille tuotiin näytille koko menu suurella vadilla, josta näki kunkin ruoan ja mitä se oli. Silloin tilasin pienen paistetun linnun, ehkä viiriäistä ja joka oli ihan tajuttoman maukasta.

Intialaiset syövät yleensä jo heti aamulla kovin tukevasti, joka sai toisinaan aikaan heikotusta, kun saimme aamupalaksi jonkinlaisia lättyjä ja päälle tarkoitettua "perunakeittoa". Itse suosimme aamuisin enemmän itse pannulla paahdettuja paahtoleipiä ja päälle yltiömakeaa Kissan-merkkistä hedelmäjamia... että tekee vieläkin mieli.

Intialaiset ovat siitä tunnettuja, että he osoittavat vieraanvaraisuutta ylettömällä ruoan määrällä, jonka vuoksi vaimonikin joutui pakon edessä syömään käsittämättömiä määriä ruokaa, kunnes oli pakko lopettaa peläten seuraavan suupalan aiheuttavan oksennusrefleksin. Siellä nimittäin oli tapana tarjota vieraille ruoka niin, ettei talon väki syönyt lainkaan vieraiden läsnäollessa, vaan he keskittyivät lappamaan ruokaa jyrkistä kielloista huolimatta vieraiden lautasille niin, ettei ruokaa saanut lautaselta vähenemään syömällä! Ja tämä on ihan tosi, eikä mikään intialainen legenda! Lisäksi koko paikallinen suku tuntui seuraavan jokaista suupalaamme.

Itse teimme todella vähän ruokaa, mutta onneksi saimme kotona ollessamme yleensä syödä rauhassa, niin ylimääräisellä ruoalla tutustuimme paikallisiin koiriin myös siinä määrin, että tätä nykyä yksi niistä veijareista nukkuu yönsä vieressämme.

Tuosta vaateasiasta, niin kannattaa välttää ottamasta mukaan valkoisia vaatteita, esim. T-paitoja, koska jo parin päivän päästä ne eivät ole enää kovin valkoisia, huomasin tämän ihan omasta kokemuksesta. Lisäksi saimme kullanarvoisen vinkin eräältä reissaajalta, että pakkaa mukaan pyykkipulveria muovipulloihin, josta sitä on helppo annostella. Paikalliset palana myytävät pyykkisaippuat kun ovat toisinaan vähän toisaikaisia. Toisaalta pyykkipalvelu on niin halpaa, että se kannattaa käyttää hyödyksi, vaikka onkin pyykkiä aika tavalla kuluttavaa. Chennaissa, kuten muissakin Intian suurissa kaupungeissa pöly, lika ja savusaasteet ovat aika melkoisia ja saavat vaatteet jo päivässä ihan näljäisiksi, kun vielä hikoilee tajuttoman määrän päälle.

Kun tulette tutustumisreissulta, niin olisi kiva kuulla tuntemuksista ja kokemuksistanne. Kannattaa muuten yöllä Intiaan saapuessanne varmistaa heti kentällä, että teillä on yöksi pullovettä, koska ensimmäisenä yönä todennäköisesti jano yllättää useaan otteeseen ennen unen saamista. Lisäksi kannattaa paikallisten sähellyksestä huolimatta vaihtaa heti kentällä euroja rupioiksi, koska muualla vaihtaminen on aina yhtä sähläämistä ja byrokraattista elvistelyä. Sitä se on kyllä jo kentän valuutan vaihtopisteessä, jonka voi välttää nostamalla rupioita pikapankista lentokentän seinustalta. Eli ulos saapuessanne ja vasemmalle kääntyvää kaiteilla suojattua käytävää pitkin poistuessa kun jatkaa vähän matkaa seinustaa, niin kulman takaa pitäisi löytyä pikapankki, johon on työllistetty myös vartija. Pikapankkille ei muuten päästetä aina edes pariskuntaa yhdessä, vaan vain yksi ihminen kerrallaan, joten kannattaa miettiä etukäteen, kuinka monta kymmentä tuhatta rupiaa nostaa. Niin ja valuuttaa vaihtaessa kannattaa pyytää vain 100 ja 50 seteleitä, joita saa sitten 10cm nipun, joka on niitattu tiukkaan nippuun. Varmista siis "työkalu" mukaan, jolla saat avattua niitin. Tuon setelinipun näyttäminen taksikuskille kun saa herkästi taksan nousemaan ja tipin ruinaaminen on taattua. Kerran yhdelle miehelle tippiä antaessani hän ihan pokkana alkoi vaatia kolme kertaa isompaa summaa..

Hyvää matkaa ja onnea teille! Vähän olen kateellinen mahdollisuudestanne..

Lue lisää

matka tuli tehtyä, kokemus oli aika outo.shokki oli hirveä minulle enemmän kylläkin kuin miehelleni.shokki on kait liian lievä sana kuvaamaan olo tilaani.paikalliset oppaat meille näytti paikkoja ja asunoja.asunnot oli viimeisen päälle luksusta,aivan upeita.mutta siihen ehkä jääkin kaikki positiiviset jutut.en tiedä oliko asenteessa vikaa vai miksi en viihtynyt.pelotti,jännitti ja muutos oli hirveä.olin ajatellut ettei tilanne paha voi olla kun turkissa olen asunut 3 vuotta eikä tehnyt tiukkaakaan.melu,hässäkkä,ilman saasteet ja ihmiset oli niin erilaista.intialaiset on ainakin minun mielestä todella julman näköisiä että jo ulkona liikkuminen pelotti tosi paljon.liikkuiko vaimosi siellä yksin missään?koko ajan olin liimautunut miehenii kylkeen hyvin tiukasti.nyt pitäisi saada rohkeutta läteä sinne sitten pidemmäksi aikaa mutten vielä tiedä mistä.jos keinon keksit,kerro minullekin :)

Tusa kirjoitti:

matka tuli tehtyä, kokemus oli aika outo.shokki oli hirveä minulle enemmän kylläkin kuin miehelleni.shokki on kait liian lievä sana kuvaamaan olo tilaani.paikalliset oppaat meille näytti paikkoja ja asunoja.asunnot oli viimeisen päälle luksusta,aivan upeita.mutta siihen ehkä jääkin kaikki positiiviset jutut.en tiedä oliko asenteessa vikaa vai miksi en viihtynyt.pelotti,jännitti ja muutos oli hirveä.olin ajatellut ettei tilanne paha voi olla kun turkissa olen asunut 3 vuotta eikä tehnyt tiukkaakaan.melu,hässäkkä,ilman saasteet ja ihmiset oli niin erilaista.intialaiset on ainakin minun mielestä todella julman näköisiä että jo ulkona liikkuminen pelotti tosi paljon.liikkuiko vaimosi siellä yksin missään?koko ajan olin liimautunut miehenii kylkeen hyvin tiukasti.nyt pitäisi saada rohkeutta läteä sinne sitten pidemmäksi aikaa mutten vielä tiedä mistä.jos keinon keksit,kerro minullekin :)

Lue lisää

Tavallaan kuullostaa tutulta tuo kertomasi ja tunteesi. Meidän saapuessamme Chennaihin ja seuraavana päivänä vaimoni tivasi minulta asioista, että miksi en ollut kaikesta kertonut hänelle aiemman matkani perusteella.. en ollut kaikkea uskaltanut kertoa, koska pelkäsin vaimoni peruvan reissun kertomani perusteella.

Suomalaisilla on usein mielikuva ulkomaalaisista leppoisina ja varauksettomina ihmisinä, mutta intialaiset ovat toisaalta vähän kuin suomalaisetkin.. vastaan tullessa ilme saattaa olla kovin tuima ja asenne mieluummiin hieman varauksellinen. Sitten vielä asioiden toimivuus ja avuliaisuus saattaa olla haavetta vain. Ehkä asiaan vaikuttaa osaltaan sekin, että Intiassa monet asiat nivoutuvat käsittämättömän byrokratian ympärille, mikä määrää ketä kukin saa puhutella ja kuka mitäkin asioita voi hoitaa ja mitä kelläkin on oikeus asioista tietää.

Itse liikuimme lähes aina yhdessä, vaikka joskus olimme yksinämme liikenteessä, tosin silloinkin jonkin paikallisen kanssa. Intiassa on kyllä paikallisten tiukoista ilmeistä huolimatta kohtalaisen turvallista liikkua.

Alkushokista selvittyä Intia alkaa avautua aivan eri tavalla ja josta jokainen löytää jotain sellaista, mitä on vaikea toiselle sanoin edes selittää. Itse olisin ja olisimme heti valmiita lähtemään Intiaan.. jatkuvasti tarkastelemme ihan varmuuden vuoksi lentojen hintoja, vaikka nyt ei pääsekään lähtemään.

Oman pärjäämisen ja viihtyvyyden kannalta kannattaa tamilin opiskelu aloittaa heti, koska silloin voi vähän paremmin ymmärtää intialaisten ajatuksenjuoksua, kun ymmärtää heidän keskinäistä puhetta. Kerrankin veti suun hymyyn, kun yksi poika tulkkasi minulle kahden vanhemman miehen keskustelua bussissa.. he pohtivat minun lastenkotiin ostamieni tarvikepakettien sisältöä.. he olivat sitä mieltä, että minun paketit ovat varmasti aivan täynnä karkkeja, koska olen varakas länsimaalainen. Varmaan olisikin säkillinen karkkeja, vaikka joskus kyllä olikin, kun ostimme lastenkodin 250 sadalle lapselle joulukarkit ja keksit ym. joulupussiin kuuluvat namit.

Ja vielä se, että jos Intiaan päästyäsi et olisi ollut shokissa, niin jokin olisi ollut kyllä huonosti.

Tusa kirjoitti:

matka tuli tehtyä, kokemus oli aika outo.shokki oli hirveä minulle enemmän kylläkin kuin miehelleni.shokki on kait liian lievä sana kuvaamaan olo tilaani.paikalliset oppaat meille näytti paikkoja ja asunoja.asunnot oli viimeisen päälle luksusta,aivan upeita.mutta siihen ehkä jääkin kaikki positiiviset jutut.en tiedä oliko asenteessa vikaa vai miksi en viihtynyt.pelotti,jännitti ja muutos oli hirveä.olin ajatellut ettei tilanne paha voi olla kun turkissa olen asunut 3 vuotta eikä tehnyt tiukkaakaan.melu,hässäkkä,ilman saasteet ja ihmiset oli niin erilaista.intialaiset on ainakin minun mielestä todella julman näköisiä että jo ulkona liikkuminen pelotti tosi paljon.liikkuiko vaimosi siellä yksin missään?koko ajan olin liimautunut miehenii kylkeen hyvin tiukasti.nyt pitäisi saada rohkeutta läteä sinne sitten pidemmäksi aikaa mutten vielä tiedä mistä.jos keinon keksit,kerro minullekin :)

Lue lisää

5 päivää on tosi lyhyt aika tutustua Intiaan. Uskon, että aikaa myöten totut kyllä siihen. Itsellä ensimmäiset päivät Intiassa olivat ihan kamalia, koko ajan haluasin vain kotiin. Liikenne ja melu olivat kamalimmat. Viikossa siihen jo tottui ja parin viikon kuluttua, kun olimme yöllä liikkeellä, tuntui tosi oudolta kun ihmisiä ja hälyä ja kiirettä ei ollutkaan missään.

Ihmiset voivat näyttää julmilta, sillä intialaisessa kulttuurissa ei juurikaan hymyillä. Länsimaalainen nainen on outo ilmestys, jota varsinkin miehet ihmettelevät ja katsovat pitkään. Ja he eivät ymmärrä, että joku voi kokea tuijotuksen ahdistavana.

Kannattaa lukea mahdollisimman paljon intialaisesta kulttuurista etukäteen, kun tietää vähän on helpompi ymmärtää heitä ja heidän tapojaan, myös niitä julmia ilmeitä. Paljon onnea sinulle!

saranda kirjoitti:

5 päivää on tosi lyhyt aika tutustua Intiaan. Uskon, että aikaa myöten totut kyllä siihen. Itsellä ensimmäiset päivät Intiassa olivat ihan kamalia, koko ajan haluasin vain kotiin. Liikenne ja melu olivat kamalimmat. Viikossa siihen jo tottui ja parin viikon kuluttua, kun olimme yöllä liikkeellä, tuntui tosi oudolta kun ihmisiä ja hälyä ja kiirettä ei ollutkaan missään.

Ihmiset voivat näyttää julmilta, sillä intialaisessa kulttuurissa ei juurikaan hymyillä. Länsimaalainen nainen on outo ilmestys, jota varsinkin miehet ihmettelevät ja katsovat pitkään. Ja he eivät ymmärrä, että joku voi kokea tuijotuksen ahdistavana.

Kannattaa lukea mahdollisimman paljon intialaisesta kulttuurista etukäteen, kun tietää vähän on helpompi ymmärtää heitä ja heidän tapojaan, myös niitä julmia ilmeitä. Paljon onnea sinulle!

Lue lisää

en voi kuin yhtya edellisten kirjoittajien kommentteihin. Tutustumisaikanne oli todellakin lyhyt ja tosiaan olisi ollut kummallista jos shokkia ei olisi tullut. Intiassa on turvallista liikkua yksin naisenakin, lue vaikka kommentteja toisesta threadista talla palstalla. Koska olette menossa expat-sopimuksella niin olettaisin etta diiliin kuuluu mm autonkuljettaja? Helppo se on kuljettajan kanssa liikkua :) Mutta toinen asia onkin sitten etta minne oikein menisit yksin? En halua masentaa, mutta voi olla vaikeaa loytaa jarkevaa tekemista ajan kuluksi.

Olen ollut taalla nyt n. 5 kk ja edelleenkin ihmismaara toisinaan ahdistaa, mutta paasehan sita aina omaan kotiin pakoon ;) Myoskin asia mihin en ole vielakaan tottunut on tuijottaminen. Vaikka en olekaan tyypillinen skandinaavi vaaleine hiuksineen enka pukeudu huomiota herattavasti niin silti minua AINA ja JOKA PAIKASSA tuijotetaan. Eivat ihmiset silla tietenkaan pahaa tarkoita, mutta on se joskus ikavaa kun aina kodin ulkopuolella on joku tarkkailemassa jokaista elettani. Reissunne Chennaihin sattui kylla ikavaan aikaan saan puolesta, tulvineen kaikkineen. Kuulemma vetta on tullut kolminkertaisesti mita normaalisti ja siksi liikenne oli varmasti entistakin kaoottisempaa. Jos haluat kysella tarkemmin esim sahkopostin valityksella niin laita osoitetta kehiin. Kylla se siita! :)

Tusa kirjoitti:

matka tuli tehtyä, kokemus oli aika outo.shokki oli hirveä minulle enemmän kylläkin kuin miehelleni.shokki on kait liian lievä sana kuvaamaan olo tilaani.paikalliset oppaat meille näytti paikkoja ja asunoja.asunnot oli viimeisen päälle luksusta,aivan upeita.mutta siihen ehkä jääkin kaikki positiiviset jutut.en tiedä oliko asenteessa vikaa vai miksi en viihtynyt.pelotti,jännitti ja muutos oli hirveä.olin ajatellut ettei tilanne paha voi olla kun turkissa olen asunut 3 vuotta eikä tehnyt tiukkaakaan.melu,hässäkkä,ilman saasteet ja ihmiset oli niin erilaista.intialaiset on ainakin minun mielestä todella julman näköisiä että jo ulkona liikkuminen pelotti tosi paljon.liikkuiko vaimosi siellä yksin missään?koko ajan olin liimautunut miehenii kylkeen hyvin tiukasti.nyt pitäisi saada rohkeutta läteä sinne sitten pidemmäksi aikaa mutten vielä tiedä mistä.jos keinon keksit,kerro minullekin :)

Lue lisää

chennai ei ole helppo kaupunki... mutta kun rauhassa tutustut paikkoihin ja ihmisiin, niin etköhän sopeudu sinne. vaikka alussa voi tuntua että oma asunto on ainoa hyvä ja siisti paikka, uskaltaudu ulos vaan: huonosti käy jos mökkiydyt.

chennaissa on hyviä kauppakeskuksia, ravintoloita, kuntosaleja, ja rantakin on ainakin ennen ollut viehättävä. chennaissa voi harrastaa vaikka mitä: kieliä, liikuntaa, taiteita...

jos olet pelkkänä kotirouvana, älä pelkkää liikkua yksin. kunhan näytät itsevarmalta, ei mitään isoja ongelmia ole. ehkä pahinta on kerjäävät lapset, joista on vaikea päästä eroon. mutta pian opit alueet missä kannattaa ja ei kannata liikkua.

matkusta aina kun voit - yksin, miehen kanssa, ystävien kanssa!! chennaista etelään on muutama mielenkiintoinen paikka: mahabalipuram (rantaa ja historiaa), pondicherry (ashram, ranskalaisuutta, eurooppalaisia, suosittelen määräajoin intian liika-annostusta hoitamaan), auroville ("eurooppalainen" ekokylä, hieno paikka - tutustu hitaasti). muitakin hyviä paikkoja lähistöllä on.

jotta ei intian todellisuus unohtuisi, ja jotta kokisit itsesi hyödylliseksi, ja sitä oikeasti olisit, osallistu vapaaehtoistyöhön. chennaissa on kodittomille ym vähäosaisille auttamiskeskuksia, sekä esim. orpokoteja. jos olet "työtön", ota itsellesi työvuoro vaikkapa orpokodista. intiassa oikeita avuntarvitsijoita todella on, toisin kuin suomessa.

onnea uuteen elämävaiheeseen: elä hetkissä. intian aikaa et myöhemmin saa takaisin, joten opettele nauttimaan siitä silloin siellä olet.

anna pauliina kirjoitti:

chennai ei ole helppo kaupunki... mutta kun rauhassa tutustut paikkoihin ja ihmisiin, niin etköhän sopeudu sinne. vaikka alussa voi tuntua että oma asunto on ainoa hyvä ja siisti paikka, uskaltaudu ulos vaan: huonosti käy jos mökkiydyt.

chennaissa on hyviä kauppakeskuksia, ravintoloita, kuntosaleja, ja rantakin on ainakin ennen ollut viehättävä. chennaissa voi harrastaa vaikka mitä: kieliä, liikuntaa, taiteita...

jos olet pelkkänä kotirouvana, älä pelkkää liikkua yksin. kunhan näytät itsevarmalta, ei mitään isoja ongelmia ole. ehkä pahinta on kerjäävät lapset, joista on vaikea päästä eroon. mutta pian opit alueet missä kannattaa ja ei kannata liikkua.

matkusta aina kun voit - yksin, miehen kanssa, ystävien kanssa!! chennaista etelään on muutama mielenkiintoinen paikka: mahabalipuram (rantaa ja historiaa), pondicherry (ashram, ranskalaisuutta, eurooppalaisia, suosittelen määräajoin intian liika-annostusta hoitamaan), auroville ("eurooppalainen" ekokylä, hieno paikka - tutustu hitaasti). muitakin hyviä paikkoja lähistöllä on.

jotta ei intian todellisuus unohtuisi, ja jotta kokisit itsesi hyödylliseksi, ja sitä oikeasti olisit, osallistu vapaaehtoistyöhön. chennaissa on kodittomille ym vähäosaisille auttamiskeskuksia, sekä esim. orpokoteja. jos olet "työtön", ota itsellesi työvuoro vaikkapa orpokodista. intiassa oikeita avuntarvitsijoita todella on, toisin kuin suomessa.

onnea uuteen elämävaiheeseen: elä hetkissä. intian aikaa et myöhemmin saa takaisin, joten opettele nauttimaan siitä silloin siellä olet.

Lue lisää

kiitos teille kaikille kannustuksesta ja tiedoista.matkaan lähdetään tammikuun lopussa.paikan päällä pitää olla 1.2.2006.eli olen siis vielä lähdössä.ajatella voi vaikka että vuosihan menee vaikka seipään päässä istuessa:)tuosta tuijotuksesta tuli mieleen että minä juuri nimenomaan olen tyypillinen skandinaavi,ihan vaaleat hiukset ja siniset silmät,mutta kyllä nuo tuntu tuijottavan kaikkia muitakin vaikka olivat tumma hiuksisia.siihen varmaan on todella hankala tottua.,mutta kokeileen täytyy lähteä.jotenkin sieltä pois tuliessa tuntui että miten siellä yksin uskalla missään käydä/kulkea (autokuski on),kun tuntuu ne ihmiset niin häijyiltä.kun turkissa asui niin uskalsin ihan huoletta kulkea missä vaan milloin vaan eikä pelottanut vaikka uskon ettei se ole niiin turvallinen maa kuin intia.kovasti sitä on kehuttu niin täytyyhän niiden paikkaansakin pitää.tässä olisi minun sähköposti osoite niin olisi todella kiva saada postia.tuntuu ettei mikään informaatio riitä :)ja muutenkin kiva vaihtaa kuulumisia. [email protected]

Tusa kirjoitti:

kiitos teille kaikille kannustuksesta ja tiedoista.matkaan lähdetään tammikuun lopussa.paikan päällä pitää olla 1.2.2006.eli olen siis vielä lähdössä.ajatella voi vaikka että vuosihan menee vaikka seipään päässä istuessa:)tuosta tuijotuksesta tuli mieleen että minä juuri nimenomaan olen tyypillinen skandinaavi,ihan vaaleat hiukset ja siniset silmät,mutta kyllä nuo tuntu tuijottavan kaikkia muitakin vaikka olivat tumma hiuksisia.siihen varmaan on todella hankala tottua.,mutta kokeileen täytyy lähteä.jotenkin sieltä pois tuliessa tuntui että miten siellä yksin uskalla missään käydä/kulkea (autokuski on),kun tuntuu ne ihmiset niin häijyiltä.kun turkissa asui niin uskalsin ihan huoletta kulkea missä vaan milloin vaan eikä pelottanut vaikka uskon ettei se ole niiin turvallinen maa kuin intia.kovasti sitä on kehuttu niin täytyyhän niiden paikkaansakin pitää.tässä olisi minun sähköposti osoite niin olisi todella kiva saada postia.tuntuu ettei mikään informaatio riitä :)ja muutenkin kiva vaihtaa kuulumisia. [email protected]

Lue lisää

siinapa se jo tulikin, eli posti@ on laitettu.

Kaivoit sitten 9 vuotta vanhan viestiketjun esille. Kysyjä lienee jo palannutkin Chennaista.
Paljon sitten poika tiesikin Chennaista, vaikka oli ihan työmatkalla siellä... Että sää voi olla "tuulinen" ja sateinen. Ohhoh!