on aika kamalaa tekstiä. Lukekaapas "Eläinystävä vai sadisti"!
myöskin yleistä lemmikeistä...
majorica
10556
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
siellä todella käy. Äkkiseltään tuntui jonkun 11-vuotiaan sällin uhoamiselta.
tuon luin.en tiedä mitä pitäisi ajatella?
pisti miettimään asioita. Tietysti kun mä olen kiintynyt eläimiin, musta lemmikkirotatkin on ihania, niin se kauhistutti. Asioilla on niin monta puolta. Mutta kyllä mä ajattelisin, että esim. kani voi olla onnellinen lemmikkinä. Mun ystävän kani on sisällä vapaana ja menee vapaaehtoisesti häkkiinsä nukkumaan ja nauttii silittelystä.
Oliko se nyt Maria G vai mikä, sen teksti oli karmea. Juuri tuollaisille ihmisille lemmikit ei sovi. Ne ei ole mitään sohvankoristuksia tai leluja, jotka hylätään ja vielä luontoon, jossa ne ei mitenkään pärjää. Tai otetaan siksi, kun se on niin söpö.
Eikä kaikki koiratkaan sovi kaikille. Esim. dobermanni tai schäfer olisi mulle tosi huono valinta, sillä koulutustaitoni ja -haluni eivät riitä kyseisiin rotuihin. Ne kun vaatii aikalailla enemmän koulutusta kun mäykyt, jotka ainakin meillä on onnellisia, kun saavat "peruskoulutusta", johdonmukaisia kieltoja eli mikä on kiellettyä on aina sitä, pääsevät sylkkyyn ja metsään ja lapset leikkii (olen opettanut laspsille, jo vähän vanhempia) niiden kanssa piiloleikkejä ja namipalan etsimistä niin saavat käyttää älyään ja vainuaan, kun mä olen laiska jäljestäjäkin.
en voi uskoa että mun kani olisi aikanaan ollut "onneton"sillä oli toinen purkki mihin tehdä tarpeet,yksi häkki missä syödä ja koirat joiden kanssa nukkua.ne olivat mainioita,kani "riehutti" koiria,eli koirat nukkui ja kani alkoi tekemään leikkiä ihan niinkuin koirat....
ei kania, mutta minullapa onkin ollut maakilpikonna Kalle, joka sitten olikin Olga. Kalle oli viehättävä persoonallisuus ja tuli toimeen lapsuuskodissani olleen ensimmäisen Griffonin kanssa. Kalle kyllä ilmestyi meille paljon ennen koiraa ja eli vanhaksi.Olin alle kymppivuotinen kun Kalle meille 1960- luvun alku puolella ja kuoli vasta 1988. Sitä en tiedä kuinka vanha Kalle oli meille tullessaan.
maakilpparit,sekä kallet että olgat voi elää yli satakinvuotta,mahtuu monta koiran elämää siihen...
yhdessä tanskandoggi kennelissä tälläinen kilppari oli....söi salaattia ja pissi varmaan puoli litraa.söi aina pöydällä ja se lainehti :)
joulun ajan. Kalle ei enää nukkunut silloin talvi unta, nukkui vain muutaman ensimmäisen vuoden eli vaipui horrokseen, mutta palataan siihen joulu aaton aattoon. Äitini oli siisteyden perikuva. Joulusiivokin tehtiin sitten niin perusteellisesti kuin vain tehdä voidaan. Meillä oli siihen aikaan korkkimatto, joka oikein vanhanaikaisen suurtöisesti vahattiin juuri jouluksi. Kaikki oli valmista, kuusi koristeltu, lattiat kiilsivät puhtauttaan, ja sitten tuli Kalle. Pissasi lattialle ja vaha suli siitä paikasta tyystiin pois. Yleensä Kalle tyhjensi suolensa kylvyssä.
Omituisen voimakasta näin jälkikäteen ajatellen kilpparin pissa oli.
en tiedä,mutta samaa tahtia kun söi niin tuli ulos.luulisin että oikeasti sellainen määrä kuin kääpiö koiralta kerrallaan :)
onhan tällä palstalla ainakin vähän siveämpää kielenkäyttöä :-)