Olen eronnut 2 ½-vuotta sitten. Eroon liittyi toinen nainen, jonka kanssa ex-mieheni jatkoi suhdetta eromme jälkeen. Kaksi poikaamme ovat yhteishuoltajuudessa, mutta asuvat kanssani. Isällään he ovat joka toinen viikonloppu ja viikonloppujen välilläkin halutessaan. Vaikka ero oli tuskallinen, olemme molemmat pyrkineet siihen, että lapsia ei erooon sotketa, eikä heidän suhteitaan molempiin vanhempiin estetä. Tämä on toiminut kiitettävästi.
Vanhin poikani kirjoittaa ylioppilaaksi tänä syksynä. Jo etukästeen koin hankalaksi lakkiaiset. Haluan pojalleni ikimuistoisen hyvän päivän. Tuntuu, että olen sen eteen valmis tekemään paljon. Mietin jopa, että tämä pettäjä kumppani voisi tulla kotiini. Nyt ex-mieheni on päättänyt avioitua muutama viikko lakkiasten jälkeen. Yhteiset tuttumme tulevat minun kotiini
takataskussaan kutsu ex-mieheni häihin. Koen ajankohdan valisemisen vievän pohjaa yhteisen lapsemme juhlilta ja vaativan minulta liian paljon. Lisäksi avioituminen on nostanut pintaan kaikki vanhat kurjat asiat: valehtelun, pettämisen. loukkaamisen. Tuntuu, etten jaksa laittaa juhlia saati sitten nauttia niistä. Pitääkö minun lapseni takia suostua mihin vaan ja panna omat tunteeni ja tarpeeni täysin syrjään?
Vanhin poikani kirjoittaa ylioppilaaksi tänä syksynä. Jo etukästeen koin hankalaksi lakkiaiset. Haluan pojalleni ikimuistoisen hyvän päivän. Tuntuu, että olen sen eteen valmis tekemään paljon. Mietin jopa, että tämä pettäjä kumppani voisi tulla kotiini. Nyt ex-mieheni on päättänyt avioitua muutama viikko lakkiasten jälkeen. Yhteiset tuttumme tulevat minun kotiini
takataskussaan kutsu ex-mieheni häihin. Koen ajankohdan valisemisen vievän pohjaa yhteisen lapsemme juhlilta ja vaativan minulta liian paljon. Lisäksi avioituminen on nostanut pintaan kaikki vanhat kurjat asiat: valehtelun, pettämisen. loukkaamisen. Tuntuu, etten jaksa laittaa juhlia saati sitten nauttia niistä. Pitääkö minun lapseni takia suostua mihin vaan ja panna omat tunteeni ja tarpeeni täysin syrjään?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mitä tuleva ylioppilas tuumaa juhlien vieraslistasta?
Voisitko keskustella juhlan kulusta ja tunnoistasi exän kanssa?
Ehkä hän ymmärtää ja käy vain piipahtamassa nuorikkonsa kanssa ..... ? Niin ainakin toivon.
Vinkiksi: tee kaikkesi, että olet juhlakalun jälkeen näkyvin ja tyylikkäin ilmestys. Ole nauravainen ja tee lapsesi juhlasta ikimuistoinen, unohda mennyt hetkeksi, jos alakulo aikoo ottaa vallan, mieti, mihinkäs koira karvoistaan pääsisi ja jonain päivänä nuorikko on sinun asemessasi. Kuka kieltää ajattelemasta hiukan ilkeitä, juhlan kunniaksi :)
Tsemppiä! Toivottavasti ent. miehesi on järkimies ja vie naikkosen (jos hän välttämättä haluaa tulla juhliin) pikavisiitin jälkeen Veijo Essolle kahville :)
Kyllä sinä pärjäät, vaikka tuvassa olisi tusina uusia naisia. Sinä olet juhlan järjestäjä, sinun poikasi juhlii saavutustaan, teidän kodissanne, uusi nainen on kuokkavieras. Ole kohteliaan ystävällinen, pieni ylimielisyys sallittakoon, vedä pisteet kotiin ja palkaksi saat kiitoksen pojaltasi, aikojen päästä - aikuisena :)
ylioppilaalle!
toiseksi,ei se nyt välttämättä lapselta ole pois et häät on lähiaikoina,itse en ainakaan asiaa niin näkisi,ymmärrän kyllä tunteesi ja halit jaksamisen puolesta = )
älä vaan näytä lapselle sitä pahaa oloasi,koska muistan esikoiseni ristiäisistä kuinka stressaavaa oli olla kun isäni ja äitini kyräilivät toisiaan,se on (ninkuin sanoitkin) LAPSEN juhla,ja varmaankin isä ja ehkä isän uusikin ovat lapselle tärkeitä ihmisiä,ei se sinulta ole pois vaikka lapsi isästään välittää,rakkautta ei nääs jaeta,vaan se kerrotaan = )
jaksamista,ja hyviä juhlia..
Meillä juttu oli samoin. Eronneita oltiin ja tytär pääsi ripille. Mietin myös kauan, uskallanko edes ehdottaa kutsua juhliin, mutta sitten päätin, että juhlat ovat lapsen ja vieraat myös.
Häät ovat ihan toinen asia. Jos vieras ei pysty tätä erottamaan, se olkoon heidän häpeänsä. Lapsesi kyllä erottaa tämän, onko se sinusta johtuvaa vaiko muista.
Joten älä ota syytä niskaasi tekemällä typeryyksiä ja näyttämällä kateuttasi ja kaunaasi.
Joku tuossa kehoitti sinua ajattelemaan ilkeästi; en kehota siihenkään. Menneet ovat menneitä, eivätkä suremalla muutu mihinkään - eivät ainakaan häviä.
Itse muistelin lapseni syntymän hetkiä ja koulun aloitusta yms. ja selvisin hienosti rippipäivästä. Jopa niin hienosti, että minulle tulivat jotkut sanomaan, että olet hienosti selvinnyt erosta...
Tarkennan. Joskus itsensä psyykkaaminen alakulon aallokosta vaatii pikkuilkeän sarkasmin muuttuakseen tyyneydeksi. En kehoita ketään systemaattiseen kettuiluun ja mustaamaan omia ajatuksiaan, sillä pilaa vain lapsen ja oman juhlansa.
Kerron ensin ommaa tarinaani..
Mieheni lapsi asuu luonamme, kaksi hänen muuta lastaan asuvat äidillään. Toinen näistä äidillä asuvista pääsi ripille keväällä, ja äiti kieltäytyi juhlien järjestämisestä ja lapsi kääntyi isänsä puoleen. -Päätimme pitää juhlat, koska katsoimme, että lapsi ansaitsee ne.
Lopputulos oli, etä minä joka en ole edes äiti tälle lapselle järjestin pääasiassa koko kemut, ruokineen ja kakkuineen. Ei siinä mitään, lapsi tykkäsi, ja oli itsekin muikana järjestelyissä. Emme kuitenkaan halunneet kutsua lasten äitiä mukaan,-ja lapsi ymmärsi asian,- sillä olisi ollut aika kornia, kun molemmat suvut tiesivät, että ero oli edelleen tosi riitainen ja äiti oli jo toisen kerran haastanut isän oikeuteen (kiusaamista äidin taholta, mutta toki kallista myös isälle)- ja oikeusistunto oli viikon päästä rippijuhlista.
No juhlat meni hyvin, ja melki kaikki sukulaiset tulivatkin molemmilta puolilta.
Sanoisin sinulle, että keskustele poikasi kanssa, ja kerro jonkin verran omista tunteistasi asiassa, ja ole rehellinen.
Ja jos kutsut, voisitko kutsua vain isän? Ei sinultakaan nyt liikoja voi odottaa!
Ilmeisesti uusi avioliitto rassaa sinua tosi paljon, miksi kiduttaisit suotta itseäsi, ei sinun tarvitse kenellekään esittää kovista tai sitä, että olet selvinnyt hienosti erosta!!!! Ole se, mikä oikeasti olet, sitem olet myös esimerkkinä pojallesikin.
Itse järjestin lakkiaiset ja kutsuin myös exän perheineen ja myös vaimon vanhemmmat koska poikani pitää heistä paljon.Ketään sellaista en kutsunut joka ei ollut pitänyt yhteyttä vuosiin.Poikani kanssa neuvottelimme ketä kutsutaan ja ketä ei.Juhlat olivat ihanat ja lämminhenkiset.Ikimuistoiset.