Sinä vieläkö tahdot jatkaa,
kanssani huomiseen?
Yhteistä elämänmatkaa,
vierelläin kulkien.
Takana maisemat jyrkät,
oudot ja mutkaiset tiet.
Huomisen hämärät päivät,
minne suunta sen vie?
Jos tahdot kanssani jakaa,
tämän tieni kivisen,
ehkä polkumme varrelta joskus,
vielä löydämme kukkasen.
kanssani huomiseen?
Yhteistä elämänmatkaa,
vierelläin kulkien.
Takana maisemat jyrkät,
oudot ja mutkaiset tiet.
Huomisen hämärät päivät,
minne suunta sen vie?
Jos tahdot kanssani jakaa,
tämän tieni kivisen,
ehkä polkumme varrelta joskus,
vielä löydämme kukkasen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
on liikuttava ja varmaan hyvin henkilökohtainen. Toivon sinulle onnea jatkoon..Mietin itsekin samoja asioita.
Kiitos vastauksestasi! Onhan se niin, että usein runot ovat omasta elämästä lohkaistuja muistoja, ajatuksia, unelmia tai kuvausta hetkestä tässä ja nyt.
Elämä on niin moninaista...kivisen korpitien mutkasta voi näkyä kukkaislaakso ja kukkaislaakson jälkeen voi olla risuinen rämeikkö. Onneksi runon aiheita löytyy löytyy jokaisesta maisemasta)).
Ja usein syntyy runoja myös muiden ihmisten elämästä; nähdysta ja kuullusta.