Cacciatore teki joskus nuoren seksuaalisen kehityksen portaat. Ainoa porras, jolle minä siinä astuin nuorena oli se, että minä fanitin rockmuusikkoa. Nyt, suuri osa ikäisistäni tytöistä fanitti mies(muusikkoa), minä fanitin naista.
En ikinä ajatellut sen liittyvän seksuaalisuuteen, enemmän Kate Bush kuului minulle Olympoksen jumalatarten joukkoon.
Kysymys ei ole ketä fanitit vaan:
1) Fanititko miestä vaiko naista?
2) Jos naista, liittyikö siihen mielestäsi mitään eroottista?
En ikinä ajatellut sen liittyvän seksuaalisuuteen, enemmän Kate Bush kuului minulle Olympoksen jumalatarten joukkoon.
Kysymys ei ole ketä fanitit vaan:
1) Fanititko miestä vaiko naista?
2) Jos naista, liittyikö siihen mielestäsi mitään eroottista?
Vastaukset 15
Vanhimmat
miestä..Tai poikia kun oli NKOTB ym. :)
molempia, mutta naisia kyllä paljon intensiivisemmin... :) Minun lapsuudessani (josta ei ole hirveän pitkä aika) oli tapana leikata lehdistä idolien kuvia ja keräillä niitä, ja minulla on ihan uskomaton määrä kuvia (ovat kuulemma yhä tallella jossain kotonani) esimerkiksi joistain suomalaisista naismalleista, siis satoja kuvia joita on kerätty monien vuosien ajan.
Muistan kuinka eräs kaverini ala-asteella vihjaili minulle siitä, että keräsin yleensä nimenomaan naisten kuvia. Huoneeni oli tapetoitu missien alusvaatejulisteilla... Onneksi siskon poikabändikuvat tasapainottivat tilannetta! :)
Seksuaalisuuteni heräsi joskus silloin ala-asteen lopulla, alemmilla luokilla en hirveästi ajatellut sitä mitä teen, vaikka toisaalta tiedostin asian alitajuisesti ja ajattelin naisten välisen rakkauden olevan luonnollista. Nyt jälkeenpäin ajateltuna, olihan se aika huomiota herättävää, mitähän tapahtuisi jos nyt pistäisin seinän täyteen bikiniasuisia naisia? :)
Vanhempani eivät erityisesti kiinnittäneet asiaan huomiota, kai he ajattelivat että luonnollisesti haen esikuvia ja samaistun naisiin.
Olen ollut aika huono varsinaisesti fanittamaan yleensä ketään. Silloin joskus muinaisuudessa nuorna tyttönä, kun piti vähän rajoja etsiskellä ja kapinaa muovata, valitsin jutut ihan sukupuolesta riippumatta, enemmänkin hurjuuden ja vanhemmissa ihmisissä aiheutetun kauhistuksen määrän perusteella, luulisin. Tietynlainen pelottavuus, tutkimattomuus, visuaalisuus ja lahjakkuus vetosi näissä asioissa.
Tärkeämpää on ollut musiikissa, leffoissa, missä tahansa sisältö. Se miten se on koskettanut siinä elämänvaiheessa. Olen tykännyt aina myös draaman, mystiikan, sarjakuvan, fantasian sekoittamisesta rock/popmaailmaan. Se on vetoaa yhä edelleen. Esimerkiksi vaikkapa Marilyn Manson on käsittämättömän hieno hahmo kaikessa rajat rikkovassa niljakkuudessaan ja androgyynisyydessään.
Ihan pienenä tyttönä kyllä fanitin tulisesti Ingrid Bergmania! Pidin oikein leikekirjaakin ja katsoin hänen kaikki leffansa silmä tarkkana. Tykkäsin muutenkin vanhoista leffoista silloin ja se oli outoa käytöstä muiden mielestä.
Fanitin miestä, mutta en todellakaan seksuaalisessa mielessä.
Ensin fanitin miesetä, mutten seksuaalisesti, pikemminkin yritin omaksua samanlaisia vaatteita ja ilmeitä jne. Sitten jysähti tietoisuuteeni se nainen jota fanitin kauan, ja se olikin jo jotain ihan toista...
Miten sen nyt sanoisi. David Bowie 70-luvulla (siis murkkuna) oli idolini. Sitä on vaikea sanoa, oliko Bowie silloin 1) mies 2) nainen 3) joku muu. Diggasin monenlaista musiikkia, mutta idolina Bowie oli ykkönen (muusta glam-rockista en juuri pitänyt, T.Rexistä ja Marc Bolanista jonkin verran). Alle 11-vuotiaana Paul McGartney ja jossain vaiheessa suosikkini oli myös Mick Jagger!!!
Muut, joista pidin olivatkin sitten Genesis, Jethro Tull, Pink Floyd, Santana jne. Muistaako kukaan? En siis digannut niitä tyypillisiä mieslaulajia tai poikabändejä ollenkaan (esim. Tom Jones oli jossain vaiheessa kova nimi, ja muistan, että se oli mielestäni oksettava).
Näyttelijöistä Greta Garbo eikä oikeastaan kukaan muu. Garbo kiinnosti nimenomaan tyyppinä vielä enemmän kuin elokuvarooliensa kautta. Ehkä Edith Piaf vähän myöhäisemmässä vaiheessa.
Vaikea muistaa, liittyikö fanittamiseen jotain seksuaalista vai ei. Todennäköisesti ainakin Mick Jaggerin kohdalla (joka oli silloin 35 v nuorempi kuin nyt). Ja ehkä Bowien, mitäköhän se mahtoi olla?
cacciatore ole joku pasta? Miten pastasta voi tehdä porraksia?
Erja Korteniemi-Poikela, Raisa Cacciatore: Seksuaalisuuden Portaat / Sexualiteten steg för steg. Opetuspaketti peruskoulun 1.-9. luokille. Opetushallitus 2000.
hendrix oli nro 1 mun nuoruudessani, vaikka olikin jo kuopattu - eikä keikalle päässy heiluun.
Madonna oli myös suosikki, enkä hänenkään keikalla oo ollut
Eli ankeeta fanielämää:)
Olin varmaan poikkeava nuori,kun en koskaan fanittanut mitään muusikoita tai näyttelijöitä - ainakaan lapsuusvuosien jälkeen. Pienenä olin rakastunut sisuksiani myöten Clark Cableen Tuuleen viemän perusteella :)
Olin aina ihastunut oikeisiin eläviin ihmisiin lähiympäristössäni.
Tunnustan kuitenkin jollakin tapaa fanittaneeni Madonnaa aikuisena. Rohkeutta ja kunnianhimoa erityisesti.
Olen aina ollut lähipiirin kävelevä legenda siksi, että en "fanita" yhtään mitään. Taisin olla 21, kun ensimmäisen kerran menin jonkin bändin perässä keikalle. Ja sekin erikoisen musiikin takia - se on mulle henki ja elämä, ollut aina, tuhansissa eri muodoissaan. En vain ole kiinnostunut esittäjistä, vaan sisällöstä :)
Kauan sitten esimurrosikäisenä elämä kävi vähän vaikeaksi, kun toiset tilittivät kuukausikaupalla niitä NKOTB kaukorakkauksiaan ja minä olin että ööö... mutta siitä kaikesta selvittiin ja omia polkuja tallaillaan yhä, ainahan maailmaan yksi outo mahtuu :)
miulla oli sillon ylä-asteella semmonen vihko johon leikkelin kuvia lehdistä. duran duranin nick taisi olla ensimmäinen jota fanitin. ja muita kasari-poppareita.
naisista samantha fox tais olla ensimmäinen joka kolahti. ja näin jälkeenpäin katsottuna, tuskin se oli laulutaidoista johtuvaa ihailua... :)
madonnaa fanitan vieläkin!
Mutta mulla ei hirveästi nuo laulajat kolahtaneet, ei miehet eikä naiset. Enemmän olin urheilijoiden perään ja urheilijanaisia kohtaan ihailu oli kyllä myös jollakin tapaa seksuaalista. Toisaalta oli ihan turvallista ensin ihastua sellaiseen tuttuun urheilijanaiseen ja sitä kautta myös oma identiteetti sai vahvistusta.
mm. NKOTB:n Joe:ta. Kaikki kaverit oli suuria New Kids-faneja ja minäkin valitsin heistä oman suosikkini ja Joe oli tietenkin heistä söpöin ja tyttömäisin. Yleensäkin jos miehiä fanitin tai heihin ihastuin olivat he todella naisellisia.
Jossain vaiheessa sitten aloin huomata kiinnostuvani hullun lailla naisnäyttelijöistä ja esim. Kaunareiden Joanna Johnsonista muodostui suuri ihastus :) Keräilin hänestä kuvia ja haaveilin yöt päivät... Kaveritkin huomauttelivat asiasta. Mutta silloin aloin tajuamaan mitä olen. Vaikka ensin yritin selittää itselleni sen olevan vain ihailua, mutta lopulta oli myönnettävä sen olevan paljon enemmän. Tämä oli siis 13-14-vuotiaana.
fanittanut yhtään ketään/mitään. En miehiä/naisia/hevosia/koiria/tai mitään muutakaan. Taidan olla melkoisen tylsä...Myöhemmin ajateltuna, ehkä osasyynä oli se, että muutimme tosi usein ja aina eri paikassa oli nuorilla eri kiinnostuksen kohteet.
Cacciatore ei muuten ole pastaa, vaan tarkoittaa metsästäjää suomeksi.