Kasvattajille

pääsee ihan normaalilla juttelulla ja kuuntelemalla ostajaehdokkaan juttuja. Ihmisen asenteista ihan muissakin asioissa voi jo päätellä paljon.
Paljon kertoo ihmisestä sekin miten suhtautuu aikuisiin koiriin ja käyttäytyy niitten seurassa kun tulee pentua katsomaan.
Meiltä ainakaan ei yhtään pentua lähde mihinkään suuntaan sillä tyylillä,että tullaan katsomaan ja todetaan ,että toi otetaan ja menoksi.
Kyllä minä ainakin haluan kysellä ja jututtaa ja haluan että myös minulta kysellään asioita.
Toisiin ihmisiin se yhteys ja luottamus vaan syntyy ja toisiin ei sitten millään.
Kyllä sitä ihmistuntemusta pitää kasvattajalla olla.
Ihmisen ulkonäöllä nyt ei ole mitään tekemistä sen kanssa minkälainen koiranomistaja hän on. Ellei sitten ole kyse mistään itseaiheutetuista ulkonäköjutuista,kuten viikon ryyppyputkesta ennen vierailua.

kiinnitän huomiota siihen mitä asioita tuleva ostaja ehdokas kyselee..jos kysymykset on ihan asiattomia on juttu siinä.jos kyselee niitä järkeviä juttuja ja sellaisia tavallisia kysymyksiä ja osoittaa kiinnostusta sekä mahdollisesti antaa yhteystietojaan,on jo juttu paremmalla mallilla.ulkomuotoa en katso ja jokainen ostaja ei ole minulle se maailman paras kaveri,mutta se ei myöskään tarkoita etteikö voisi olla hyvä koiranomistaja,joten sikäli en tuijota "ulkokuoreen"pelkästään.toivottavasti ketju ei poistu,romaaneille en myy,sellaisia vaihtokauppa tarjouksia on heiltä tullut että huh huh.en myy omiani(anteeksi vaan kaikki)kerrostaloon ollenkaan,laumanvartijan paikka ei siellä mielestäni ole,rivariin joskus olen harkinnut jos kyseessä on ns maaseutu rivari,että ulkoilumahdollisuudet ovat tosi hyvät ja siinä omassa pikku pihassa voisi myös oleskella.jos ihminen ostohetkellä käyttäytyy jotenkin oudosti,pelkää/arastelee koiria tai tuntuu salailevan jotain asiaa,ei kauppaa luultavasti synny.(salailu liittyy usein siihen että osteleekin toisen puolesta ym)ei ole helppoa pennun myynti jos vähääkään sen kohtalosta välittää :)

vaisto. Sitä ei osaa selittää. Minulla vielä sikäli hyvä tuuri että normaalisti pentuni menevät rotumme pentuvälittäjän kautta, eli hän on jo alustavan karsinan suorittanut ennenkuin antaa yhteystietojamme eteenpäin. Aina kaikesta varotoimenpiteistä huolimatta ei onnistu.
Rotuni ei myöskään ole ns. suosikkien listoilla, joten pentuvälittäjän kautta tulevat ostajat tietävät ja tuntevat rodun omakseen. se helpoittaa jo ihmeesti.

se pennun uusi koti ulkonäöstä ole kiinni. Tietysti en rähjäiselle esim viinalle haisevalle mitään myisi. Tietysti kyselen harrastuksista, perheestä ja sen semmoista. Näyttely-tai muu harrastaja ei ole pakko olla. Toivoisin kuitenkin kaikkien pennunostajien käyvän paikakuntansa koulutuskentällä muutamia kertoja ihan opettelemassa koiran hallintaa, ja tekee se hyvää sille koirallekin. Tämä on tosi vaikea selittää. Sen vaan jotenkin näkee/ kuulee ostajasta myynkö vai en.
Mutta toivoisin ostajalta kuitenkin sitä. Kun itse pitää ulkomuodollisesti lupaavaa pentua kauemminkin niin sen soisi näyttelyissä käyvän. Niin sitten käy niin. Ostaja sanoo että, on kiinnostunut näyttelyistä. Mutta eipä sitten käykkään. Sellainen vähän harmittaa sama juttu käyttöpuolella. Mutta kyllä se paras koiralle on rakastava hyvä koti. Sitä arvostan eniten. Tulipa tarinaa enkä edes tiedä vastasinko mitenkään sinun kysymykseesi.

Kyllä se on aika pitkälle vaisto (tai kokemus ja ihmistuntemus), joka kertoo, minkälainen pennunostaja on. Kuusi pentuetta kasvattaneena kahdelle soittajalle olen kieltäytynyt myymästä pentua jo puhelun aikana ja yhdelle perheelle, joka kävi katsomassa pentua. Soittajat olivat sellaisia, joilla oli ollut monta koiraa, jotka oli mitä ihmeellisimmistä syistä lopetettu. Ja perhe oli sellainen, että lapsi kirkui ja kiusasi koiriamme koko parituntisen vierailun ajan koko ajan, niin, että aikuisten kanssa keskustelusta ei tullut mitään. Emme luottaneet siihen, että heistä ollut koiran kasvattajaksi, kun eivät lastaankaan osanneet kasvattaa/komentaa. Ja siinä perheessä oli myös lopetettu koira, kun lapsi oli syntynyt. Mitäpä olisi tapahtunut meidän kasvatille, jos perheeseen olisi syntynyt uusi lapsi?

Ulkomuodolla ei ole mitään merkitystä. Kunhan ostajaehdokas on avoin ja kertoo itsestään, perheestään, tulevaisuuden suunnitelmistaan rehellisesti ja vakuuttavasti ja on muutenkin normaali niin älyltään kuin tunnetasoltaankin. Ja tietenkin täytyy tulla myös tulee meidän koirien kanssa toimeen. Lisäksi ostajan täytyy olla halukas antamaan koiralle peruskoulutus ja muutenkin toivomme niin harrastavaa kuin rakastavaakin kotia. Yksi virhearviointi on silti tullut tähän mennessä, ja koira joutui kiertoon. Onneksi sille löytyi kuitenkin lopulta maailman paras koti.

Ei ole helppoa olla kasvattaja, sen sanon vaan.