Mulla on pienoinen onkkelma :/ Mulla on kaveri, joka on poika. Joskus keväällä kun oli vielä liukasta satuin kaatumaan yhellä tiellä. Se oli tämän pojan kotitie. No tää poika sit sattu olemaan pihalla ja huomaamaan tilanteen. Se juos mun luo ja nosti mut pystyyn, kysy että sattuko ja sitten tämä suurin ongelmanaiheuttajani: en sattunut pitämään pipoa päässäni ja siksi hiukseni olivat vähän mun silmillä. Poika nosti ne hellästi korvan taakse ja katso ettei päässä näkyny mitään kolhuja tms.
Se kosketus oli niin hellä, niin kaunis, että en vieläkään tiiä oonko rakastunu poikaan vai tähän sen tekoon. Voiko käydä niin että ei oikeesti rakastakkaan poikaa vaan ainoostaan sen jotain tekoa? Tää poika on nimittäin eka, josta tykkään. Tai siis oon ihastunu tai jotain. Enkä oo ihan mikään pentukaan enää, viikko sitten tuli 17 vuotta täyteen ja poika on nykyään armeijassa.
Mutta siis olemme vain ystäviä tämän pojan kanssa, vaikka hän ois ehkä enemmänkin halunnut. Itteeni pelottaa vaan niin kovasti, että jos oonki ajatellu sen ihan erilaiseks, kun se kenties oikeesti on ja sitten jos tuo yksi hellä kosketus jäis ainoaksi tai emminä tiiä :( Ei pitäs tehdä ongelmia pienistä asioista mutta kaipaisin apua tähän.. Oon jo puol vuotta paininu asian kanssa, enkä vieläkään tiiä mitä ajatella, mitä tehdä, mikä on totuus :/
Se kosketus oli niin hellä, niin kaunis, että en vieläkään tiiä oonko rakastunu poikaan vai tähän sen tekoon. Voiko käydä niin että ei oikeesti rakastakkaan poikaa vaan ainoostaan sen jotain tekoa? Tää poika on nimittäin eka, josta tykkään. Tai siis oon ihastunu tai jotain. Enkä oo ihan mikään pentukaan enää, viikko sitten tuli 17 vuotta täyteen ja poika on nykyään armeijassa.
Mutta siis olemme vain ystäviä tämän pojan kanssa, vaikka hän ois ehkä enemmänkin halunnut. Itteeni pelottaa vaan niin kovasti, että jos oonki ajatellu sen ihan erilaiseks, kun se kenties oikeesti on ja sitten jos tuo yksi hellä kosketus jäis ainoaksi tai emminä tiiä :( Ei pitäs tehdä ongelmia pienistä asioista mutta kaipaisin apua tähän.. Oon jo puol vuotta paininu asian kanssa, enkä vieläkään tiiä mitä ajatella, mitä tehdä, mikä on totuus :/
Vastaukset 3
Vanhimmat
Suosittelisin lämpimästi, että joskus vaikka soittaisit sille ja kyselisit mitä kuuluu. Pyydä häntä ulos! Leffaan, ostoksille, kävelylle tai vaikka kahville! Älä murehdi niin paljon tulevaa, vaan yritä tutustua siihen poikaan vaikka aluksi ihan kaverimielessä.
Se on vähä hankala pyytää mihinkää ku se on sielä armeijassa :( Ja sitten kyllä me aina sillon tällön käydään kävelyllä ja katotaan leffoja yhessä. Meillä on ihan samallainen leffamaku niin siks katsotaan usein leffoja.
En osaa oikein olla murehtimatta tulevaa. Jotenkin oon semmonen pelkuri tai pessimisti tms. En niinkään ujo, ennemminkin aika avoin ihminen ja näin, mutta en mahda mitään sille etten uskalla tehdä tälle asialle mitään. Jos TIETÄISIN ett olen ihastunut/rakastunut kyseiseen poikaan, varmasti alkaisin pitää siihen säännöllisemmin yhteyttä. Mutta kun en vain tiedä.
Ehkä mun tosiaan pitäis tutustua siihen paljon paremmin kaverimielessä, vaikka tunnenhan sitä jo vähän enempi. Joku pari vuotta on siitä ku tutustuttiin..
Sinuna katsoisin ensin kaveripohjalla. Ja seuraavalla kerralla kun sen näet, niin koita katsoa ihan objektiivisesti: ärsyttääkö tai ihastuttaako jokin? Jos vielä tuntuu, että ehkä, ja tosiaan tunnet tämän tyypin, niin yritä vain! Muuten jäät katumaan.
Tässä neuvot ihmiseltä, joka on ollut kerran elämässään ihastunut ja ekaa kertaa elämässään yhdessä jonkun kanssa. Melkein ekspertti! Nooh, saat itse valita, noudatatko vai et. :)