käytös alkanut mietityttää tässä viime vuosien aikana.:(
olen kasvanut sijaisperheessä 2 vuotiaasta asti.
ihan kivasti perheessä pärjäilin vaikka kaikki niin eriluontoisia olimmekin.:)
perheessäni ei ole muita sijaislapsia vaan ainoastaan vanhempieni omia lapsia 2.
suhde isääni on lämmin ja rakastava, mutta äitiini...hmmm
todella hankala.:(tuntuu ettei mikään kelpaa hänelle.hän on tälläinen myös omia lapsiaan kohtaan.
meidän perheessä ei myöskään koskaan näytetty tunteita, eikä asioista koskaan puhuttu.
ei hyvistä kuin ei myöskään pahoista.
hiljainen on tämä minun perheeni ollut.
hetken aikaa suhteeni äitiin oli kunnossa.:)
silloin kun työskentelin samalla alalla kuin hän...
mutta sen jälkeen kun jouduin vaihtamaan alaa fysiikkani petettyä, ovat välimme olleet viiltävän kylmät.:(
en ymmärrä mitä on tapahtunut.:(
olen hänelle kirjoittanut myös sähköpostia ja kertonut tunteistani ja siitä miten näen suhteemme. kirje ei ollut syytöskirje vaan ihan koskettava ja mielestäni asiassa pysyvä.:)
äitini jopa vastasi siihen...
kirjoitin monen sivun tilityksen ja häneltä tuli vastaus, että hän on toiminut tyhmästi ja pyytää anteeksi ja koitetaan nyt vaan olla??!!
mielestäni se oli iha hyvä, lyhyt, äitini näköinen kirjelmä.
mielestäni meillä ei kuitenkaan ole enää mitään puhuttavaa keskenämme.:(
kun tapaamme emme puhu mitään , kaikki on vaan niin kylmää.:(
keskustelumme taso pysyy äitini puolelta pelkältä utelemiselta tuntuvana keskusteluna.
en osaa enää olla ollenkaan hänen lähellään vaan tunnen hänen läheisyydestään suurta ahdistusta.
mitä ihmettä voin tehdä ihmisen kanssa joka ei osaa näyttää/puhua tunteistaan????
olen aika hukassa asian kanssa.
kiitos vastanneille!
olen kasvanut sijaisperheessä 2 vuotiaasta asti.
ihan kivasti perheessä pärjäilin vaikka kaikki niin eriluontoisia olimmekin.:)
perheessäni ei ole muita sijaislapsia vaan ainoastaan vanhempieni omia lapsia 2.
suhde isääni on lämmin ja rakastava, mutta äitiini...hmmm
todella hankala.:(tuntuu ettei mikään kelpaa hänelle.hän on tälläinen myös omia lapsiaan kohtaan.
meidän perheessä ei myöskään koskaan näytetty tunteita, eikä asioista koskaan puhuttu.
ei hyvistä kuin ei myöskään pahoista.
hiljainen on tämä minun perheeni ollut.
hetken aikaa suhteeni äitiin oli kunnossa.:)
silloin kun työskentelin samalla alalla kuin hän...
mutta sen jälkeen kun jouduin vaihtamaan alaa fysiikkani petettyä, ovat välimme olleet viiltävän kylmät.:(
en ymmärrä mitä on tapahtunut.:(
olen hänelle kirjoittanut myös sähköpostia ja kertonut tunteistani ja siitä miten näen suhteemme. kirje ei ollut syytöskirje vaan ihan koskettava ja mielestäni asiassa pysyvä.:)
äitini jopa vastasi siihen...
kirjoitin monen sivun tilityksen ja häneltä tuli vastaus, että hän on toiminut tyhmästi ja pyytää anteeksi ja koitetaan nyt vaan olla??!!
mielestäni se oli iha hyvä, lyhyt, äitini näköinen kirjelmä.
mielestäni meillä ei kuitenkaan ole enää mitään puhuttavaa keskenämme.:(
kun tapaamme emme puhu mitään , kaikki on vaan niin kylmää.:(
keskustelumme taso pysyy äitini puolelta pelkältä utelemiselta tuntuvana keskusteluna.
en osaa enää olla ollenkaan hänen lähellään vaan tunnen hänen läheisyydestään suurta ahdistusta.
mitä ihmettä voin tehdä ihmisen kanssa joka ei osaa näyttää/puhua tunteistaan????
olen aika hukassa asian kanssa.
kiitos vastanneille!
Vastaukset 12
Vanhimmat
hänen rauhassa..jatka omaa eläämääsi..
voisitko kertoa kuinka se tapahtuu?
hän kun sattuu olemaan ainoa äitini jonka tunnen?
Älä jätä äitiäsi yksin koska luulen että hän ei voi hyvin tilanteesta joka hänellä on. Ei kaikki ihmiset osaa puhua tunteistaan ja sinulla hyvä että omaat sen taidon. Ehkä siihen on äitisi myös vaikuttanut ja olet näin kehittänyt itsellesi asioiden summista hyvän ymmärtäväisen taidon ja empatian kohdata ihmisiä. Käy ja pidä yhteyttä mene kuin kotiisi konsanaan ja nauti hetkestä anna myönteisiä palautteita kun olet äitisi kanssa se ehkä auttaa tilanteen lukkiutumisessa. Jos yksi kielteinen palaute niin viisi myönteistä. Äitisi tarvitsee ja kaipaa sinua usko pois sinähän tunnet hänet paremmin kuin esim, joku muu. Joulu tulee mieleen ja lämpimät ajatukset sinulle.
yritän kovasti, vaikeaahan tämä on.
ehkä se tästä suttaantuu kun saan työtä, ehkä silloin on puheenaihettakin.
Hänhän on työnsä tehnyt. Ei hänen enää tarvi välittää sinusta. Eihän hän enää palkkaa saa!
jotkut ihmiset, niin naiset kuin miehetkin ovat kankeita tunteissaan.
se, että aloittaja sanoo sijaissäitinsä käyttäytyvän yhtä kylmästi omia biolapsiaan kohtaan, kertoo vain ja ainoastaan sen äidin tavasta tuntea.
asialla ei ole mitään tekemistä palkkioiden kanssa.
en ole koskaan edes kuullut moisista palkkioista?
asialla nyt ei kovin suurta merkitystä ole mutta minulle ei ole kovinkaan paljoa kerrottu mitään sillä minun perheessänihän ei puhuta mistään..
et ole tunteinesi yksin.
eikä tunteesi johdu siitä, että olet perheen sijoitettu lapsi.
ongelma on ilmeisesti enempi äitisi taustassa ja hänen saamassaan kasvatuksessa. tunnetko hänen äitiään lainkaan? millainen oli sijaismummosi?
toden näköisesti äitisi toistaa oman äitinsä kaavaa, eikä osaa näyttää tunteitaan ulos, vaikka silti osasi tunnistaa tilanteen kirjeesi luettuaan. hänhän tavallaan tunnusti (?) sinun olevan oikeassa, mutta ei osaa muuttaa käytöstään (koetaan nyt vai olla).
sinä kaipaisit enemmän ja siitä johtuu jäykkyys ja vierauden tunne.
siihen ei vain taida olla parannuskeinoja.
viihdy sijaisisäsi seurassa. ja muista ajatella, että äitisi utelut ovat kontaktiyritystä sinuun päin. halaa häntä satunnaisesti ja kerro asioistasi sen verran kuin tarpeelliseksi katsot. omalla kylmällä tavallaan hän on sinusta kiinnostunut, samoin kuin omistaankin. mutta ulosanti on heikkoa.
miten muuten sisaruksesi kokevat äitinsä? oletko kysynyt heidän tunteistaan ja kokemuksistaan?
Biolapset eivät halua nähdä kokonaistilannetta. Ole varovainen etteivät he vie voimiasi selvitellessäsi tilannetta. Kyllä sinulla on oikeus kysyä suoraan sijaisäidiltä niitä asioita mitkä sinua painavat ja sinulla on oikeus saada myös vastaukset. Oletko katsonut asiaa siltä kantilta, että sijaisäiti olisi mielisairas. Se onko hän sairastunut mummostaan tai äidistään johtuen ei ole merkitystä. Tunneköyhyyskin lie voi kulkea suvussa perintönä. Sillä ei ole kuitenkaan mitään merkitystä sinuun nähden, sijaisäiti on velvollinen olemaan vastuussa sinuun nähden, miksi on niin kylmä.
olen koittanut myös ottaa huomioon äitini oman äitisuhteen.en tiedä sijaismummostani mitään, sillä äitini ei puhu mistään tälläisistä aiheista koskaan mitään.emme ole olleet tekemisissä sijaismummon kanssa sillä hän asui aika kaukana.:)mitä nyt ehkä pari kertaa tavannut.
en voisi koskaan kysyäkään mitään sijaismummoon liittyvää sillä äitini on niin sulkeutunut enkä halua loukata häntä.sijaispapasta ei ainakaan saa koskaan puhua, sen tiedän.
nämä kaksi sisarustani eivät myöskään ole paljoa yhteydessä kotiin.
olen heidän kanssaan koittanut puhua tästä mutta kuten arvata saattaa he eivät osaa asiasta puhua, juuri kasvatuksen ym takia.
siksi koenkin olevani ainoa poikkeava tässä perheessä. olen ainoa joka avaa suunsa, ainoa joka näyttää tunteensa ym.
on se kummaa miten erilainen ihminen voi olla vaikka olisikin kasvatettu toisella tavalla.:)
kyllä sitä sitten kuitenkin jotain jää biologisistakin jäljelle.:)
kiitos kun vastailit äitie!:)
olisi nii ihanaa saada välit edes jonkinlaiseksi:)
tunteeton vs tunteva.
sinun biovanhempasi?
Ja miten koet, jos et heitä tunne?
olisin halunnut tuntea, ainakin hieman paremmin.:)ovathan nämä tärkeitä asioita ja vaikuttavat paljolti siihen miten itseni näen aikuisena.
on helpompi ymmärtää itseään kun tietää juuristaan. on myös helpompaa hyväksyä itsensä, eikä pidä itseään niin kovin kummallisena verrattuna sijaisperheeseen.
saa luvan olla se kuka on.:)
en usko että uutta tilaisuutta tulee jotta saisin tutustua biovanhempiini, sillä toinen on jo haudassa ja toisen kanssa välit aika pahasti tulehtuneet.
koen menettäväni osan itseäni siinä etten saa/saanut kunnolla tutustua.