itse olen sijaisperheessä 2 vuotiaasta asti kasvanut tyttönen, tällä hetkellä lähes 30 vuotias.:)
hienosti on mennyt muuten mutta olisin ollut onnellinen jos biovanhempani olisivat olleet minuun yhteydessä.olisi ollut hienoa jos olisin saanut kasvaa kummankin (bio ja sijaisvanhempien)äitini ja isäni kanssa.:)
minulle asia kerrottiin niin pienenä etten sellaista edes muista.hyvä niin, sillä se on silloin ollut luonnollista.:)eikä myöskään tullut shokkina missään vaiheessa.:)
kuitenkin jäi puuttumaan se yhteys biologisiin...
sitä olisin niin kovasti kaivannut.
olemme niin eri maata sijaisperheeni kanssa(luonne) etten koskaan saanut sijaisperheeltäni sitä minkä olisin varmasti biologisilta saanut.
toisaalta olen saanut sijaisperheeltäni sellaista jota en koskaan olisi saanut biovanhemmiltani.:)
siksi toivoisinkin että muut lapset saisivat sen mistä minä ja varmasti monet muut ovat jääneet paitsi.molemmat vanhemmat...
koska en tätä koskaan saanut on minulla vaikeuksia sijaisäitini kuin myös bioäitini kanssa.:(
bioäitiini en ole enää yhteydessä koska hän koki että syyllistän häntä.tämä ei koskaan ollut tarkoitukseni. olen pikemminkin kiitollinen hänelle että sain kasvaa turvallisemmassa ympäristössä.:)tätä asiaa en koskaan saanut, ja tuskin tulen saamaan hänelle perille ilman että hän alkaisi minua haukkumaan omissa syyllisyyden tuskissaan...:(siksi olen jättänyt asian kuin myös bioäitini rauhaan.
sijaisäidiltäni en saanut, enkä koskaan tule saamaan sellaista lämpöä jota äidiltä olisin niin kovasti kaivannut. välit ovat, mutta viileät.:(
luulen että monilta tämän päivän ongelmilta olisi säästytty jos kummatkin vanhemmat olisivat olleet aina mukana elämässäni.
bioäitini tuntisi minut paremmin ja tietäisi ja tuntisi minut siinä määrin ettei ajattelisi minun häntä syyllistävän.:)
olisin myös saanut lämpöä bioäidiltäni jota en koskaan ole saanut sijaisäidiltäni.
tässä vain yksi esimerkki siitä miksi sijais/adoptiovanhempien ja biovanhempien tulisi vetää yhtä köyttä lapsen etua ajatellen.
kukaan ei tässä menetä mitään, eikä lapsi koskaan pitäisi toista vanhempaansa toista parempana tai huonompana sillä kummatkin ovat olleet luonnollisesti läsnä syntymästä lähtien.:)
( lukuunottamatta murkkuikää...;)...)
joten lapsen etu edelle ja se palkitaan varmasti viimeistään silloin kun lapsi kasvaa aikuiseksi.:)
hienosti on mennyt muuten mutta olisin ollut onnellinen jos biovanhempani olisivat olleet minuun yhteydessä.olisi ollut hienoa jos olisin saanut kasvaa kummankin (bio ja sijaisvanhempien)äitini ja isäni kanssa.:)
minulle asia kerrottiin niin pienenä etten sellaista edes muista.hyvä niin, sillä se on silloin ollut luonnollista.:)eikä myöskään tullut shokkina missään vaiheessa.:)
kuitenkin jäi puuttumaan se yhteys biologisiin...
sitä olisin niin kovasti kaivannut.
olemme niin eri maata sijaisperheeni kanssa(luonne) etten koskaan saanut sijaisperheeltäni sitä minkä olisin varmasti biologisilta saanut.
toisaalta olen saanut sijaisperheeltäni sellaista jota en koskaan olisi saanut biovanhemmiltani.:)
siksi toivoisinkin että muut lapset saisivat sen mistä minä ja varmasti monet muut ovat jääneet paitsi.molemmat vanhemmat...
koska en tätä koskaan saanut on minulla vaikeuksia sijaisäitini kuin myös bioäitini kanssa.:(
bioäitiini en ole enää yhteydessä koska hän koki että syyllistän häntä.tämä ei koskaan ollut tarkoitukseni. olen pikemminkin kiitollinen hänelle että sain kasvaa turvallisemmassa ympäristössä.:)tätä asiaa en koskaan saanut, ja tuskin tulen saamaan hänelle perille ilman että hän alkaisi minua haukkumaan omissa syyllisyyden tuskissaan...:(siksi olen jättänyt asian kuin myös bioäitini rauhaan.
sijaisäidiltäni en saanut, enkä koskaan tule saamaan sellaista lämpöä jota äidiltä olisin niin kovasti kaivannut. välit ovat, mutta viileät.:(
luulen että monilta tämän päivän ongelmilta olisi säästytty jos kummatkin vanhemmat olisivat olleet aina mukana elämässäni.
bioäitini tuntisi minut paremmin ja tietäisi ja tuntisi minut siinä määrin ettei ajattelisi minun häntä syyllistävän.:)
olisin myös saanut lämpöä bioäidiltäni jota en koskaan ole saanut sijaisäidiltäni.
tässä vain yksi esimerkki siitä miksi sijais/adoptiovanhempien ja biovanhempien tulisi vetää yhtä köyttä lapsen etua ajatellen.
kukaan ei tässä menetä mitään, eikä lapsi koskaan pitäisi toista vanhempaansa toista parempana tai huonompana sillä kummatkin ovat olleet luonnollisesti läsnä syntymästä lähtien.:)
( lukuunottamatta murkkuikää...;)...)
joten lapsen etu edelle ja se palkitaan varmasti viimeistään silloin kun lapsi kasvaa aikuiseksi.:)
Vastaukset 10
Vanhimmat
ihan hyvä pointti , paitsi ei toimi käytännössä. Itse olen koettanut olla lapseeni yhteydessä mutta adoptiovanhemmat eivät sitä salli. Yhteydenpitomme on rajattu pelkästään sähköpostiin ja sitäkin saa tapahtua harvoin, mutta sehän on lapsen etu, onko?
En voi asialle mitään vaikka haluaisin niin kovasti olla lapseeni yhteydessä.
silloin jossain mättää ja pahasti.
adoptiovanhempien tulisi ehkä muuttaa asennettaan.
vaikea sanoa sinun tapauksestasi sillä en tiedä tarkemmin.pääasia että olet edes jossain yhteydessä.:)
lapsi varmasti arvostaa tätä eikä koe että olet hänet kuitenkaan hylännyt.
hienoa että edes yrität!:)
kuitenkin ottaa huomioon adoption ja sijaisperhee ero.
On kyse ihan eri asioista. Jos lapsi annetaan adoptioon, ei biovanhemmilla ole mitään oikeuksia lapseen. Jos lapsi on sijoituksessa, biovanhempien kuuluukin olla lapsen elämässä. Eikö biologisten vanhempien tulisi miettiä ratkaisunsa todella perinpohjaisesti ennen kun tällaisia ratkaisuja tekevät?Soutaminen ja huopaaminen ei taatusti ole lapsen paras!
Miksi ihmeessä kirjoittaja on antanut lapsensa adoptioon alunperinkään???
Tuota noin... Onhan adoptiossa kasvaneilla lapsillakin oikeuksia biovanhempiin. Adoptoiduilla lapsilla on oikeus saada niin paljon tietoa biovanhemmista kuin on mahdollista. Biologisilla vanhemmilla on adoption jälkeen oikeus kysyä ja saada lapsistaan kuulumisia sekä lasten aikuistuessa viimeistään ehdottaa tapaamista. Adoption yhteydessä on voitu sopia myös laajemmasta yhteydenpidosta eli vaikka siitä, että biovanhempi saa vaikka vuosittain lapsesta kuulumisia ja valokuvia. Avoimen adoption yhteydessä voidaan sopia vanhempien ja lasten tapaavan toisiaan vaikka kerran vuodessa. Nämä kaikki perustuvat sopimuksiin ja kohteliaaseen käyttäytymiseen. Adoption yhteydessä adoptiovanhemmat ovat tietysti lapsen ainoat lailliset vanhemmat toisin kuin sijaisperheeseen sijoitetun lapsen kohdalla. Adoptiossa lapsia ja biovanhempia yhdistää verisukulaisuus eikä sitä kukaan poista, vaikka oikeus vahvistaisi adoption. Biologisesta sukulaisuudesta ei voi luopua eikä sitä voi kukaan toiselta ottaa pois.
Lapsen antaminen adoptioon sitten taas... ehkä kirjoittajaa on painostettu antamaan lapsi pois. Ehkä hän on kokenut olevansa tilanteessa ettei voisi tarjota lapselle hyvää vanhemmuutta. Ehkä hän on tahtonut antaa lapselleen huolehtivan kodin jossa on sekä äiti että isä. Ehkä hän on pelännyt opintojen ja talousvaikeuksien takia tai ettei saisi apua lapsen kasvattamisessa. Syitä on varmaan niin monta kun adoptiotakin.
Mielestäni se ei ole soutamista tai huopaamista jos haluaa pitää yhteyttä adoptiossa olevaan lapseensa. Täällä on tullut ilmi että lapset haluaa usein tuntea juurensa ja saada vastauksia kysymyksiin. Lapsi elää adoptiovanhempien kanssa ja on 24h/Vrk heidän lapsi. Mikä on vika siinä ettei saisi esim sähköpostitse pitää yhteyttä?
Miksi oletat, että jos bioäitisi olisi ollut elämässäsi aktiivisesti adoption alusta saakka mukana, olisit saanut häneltä erityistä lämpöä ?
Jos bioäitisi ei pysty tänä päivänä laittamaan sinun tarpeitasi ja etuasi omansa edelle ja ottamaan vastaan sinua ilman että syyllistäisi sinua, miksi uskot että hän olisi kyennyt olemaan hyvä biovanhempi adoptiovanhempiesi rinnalla aikaisemminkaan ?
Kyselen ihan vilpittömin mielin tästä asiasta, itselläni on kaksi adoptiolasta joiden viovanhempia emme tule ikinä löytämään, mutta haluaisin niin oppia ymmärtämään millaisia ajatuksia lapsillani saattaa olla tulevaisuudessa adoptiostaan, biovanhemmistaan jne. KAikki tieto on kullanarvoista. Kiittäen !
voi olla etten olisi lämpöä saanutkaan, mutta ainakin hän tuntisi tänä päivänä minut, ja minä hänet paremmin.:)ja näin olisimme välttäneet monet tämän päivän konfliktit.
se että on edes jossain yhteydessä on jo melkoisen merkittävää.lapsi osaa suhtautua todella hyvin siihen että hänet on adoptoitu.:)
toivoisin ettei tätä asiaa ainakaan häneltä salattaisi, sillä siitä tulee ongelmia varmasti jälkeenpäin.
voi myös olla että omassa tapauksessani bioäitini ei edes halunnut koskaan olla minuun yhteydessä, vaikea sanoa, mutta sekin on ok mielestäni, kunhan vaan rehellisyys säilyisi näissä asioissa.:)
olkoot se rehellisyys sitten kuinka satuttavaa vaan, mutta näin ainakin omalla kohdallani.:)
Valitettavasti tämä yhteiskuntamme on armoton äideille, jotka menettävät lapsensa huostaanottoon tai antavat lapsen vapaaehtoisesti sijaishoitoon tai adoptioon. Pahasti katsotaan jo niitäkin äitejä, jotka ovat antaneet lapset avioeron yhteydessä isän kasvatettavaksi. Tämä on ihan oikeasti todella iso ongelma.
Äideille on todella vaikeaa luopua lapsistaan. En usko, että edes pahimmin psyykkisesti sairailta tai pahimmin päihderiippuvaisilta äideiltä jää ero lapsestaan huomaamatta. Ja täytyy muistaa, että suuri osa bioäideistä on varsin normaaleja naisia. Osa ehkä turruttaa ikäväänsä huonoilla tavoilla, mikä voi johtaa ongelmiin. Yksi pahoista asioista on se, ettei lapsesta eroamisesta oikein voi puhua kenenkään kanssa. Asioita hoitavat sosiaalityöntekijät osaavat välillä olla todella pistäviä, syyllistäviä ja pahan mielen aiheuttavia.
Nämä asiat eivät ole sinun tai kenenkään muun adoptio- tai sijaisperheessä kasvaneen syy. Mielestäni on mukavaa, että kirjoittelette täällä ajatuksianne. Tärkeintä on teidän elämänne. Älä syyllistä itseäsi äitisi tilanteesta. Voi olla, että hän joskus ymmärtää tilanteesi tai sitten ei.
seuraavan kaltainen:
http://www.helsinginsanomat.fi/keskustelu/message.jspa?messageID=452250
Siitä voisi löytyä syy bioäitisi reagointiin.
Tämä vain on yksi tai kaksi esimerkkiä, kukaan ei koskaan tiedä varmasti. Ei kukaan muu kuin äitisi!
vaikea sano. kyllä hänellä jonkinmoinen päihdeongelma on, mutta todellakin vain bioni sen voisi tietää.
sen jälkeen kun lapsi on viety häneltä.
Miehetkin ryyppäävät suruunsa, miksei naiset!
Mutta ei varmasti ole ollut äidillesi helppoa luopua sinusta!