Keskustelin pari viikkoa sitten parin kaverini kanssa seurustelusta ja pojista.
Kaveripiiri on muuttunut hieman oudompaan suuntaan ja yksi meidän ns. "jengistä" alkoi seurustella erään pojan kanssa. Sen jälkeen tyyppi oli melkein aina välituntisinkin monien poikien kanssa ja keskusteli niiden kanssa kaikesta.
Me kolme sitten vaihdoimme siinä keskenämme pari sanaa ja ajattelimme siinä sitten, että seurustelu kiinnostaa vasta lukiossa ja silloin voisi niin tehdä. Pojat eivät vielä kaksi viikkoa sitten kovin kiinnostaneet..
Tällä viikolla kuitenkin kun olen ollut koulussa, olen huomannut, että olen kauhukseni/hämmennyksekseni ihastunut yhteen tyyppiin. Ajatukset on olleet kaksi vuorokautta muualla ja mihinkään muuhun ei voi keskittyä. Vatsassa velloo koko ajan ja korvia kuumottaa. Kädet värisee välillä ja melkein kaikki menee ohi korvien. Paha juttu on vielä sekin, että tyyppi on samalla luokalla.
Sitten kuitenkin kun häntä koulussa näen, ihastuminen ei tunnu niin voimakkaalta, mutta jonkinlaiselta yleensä.
En ole koskaan seurustellut kenenkään kanssa ja tuntuu siltä, etten olisi vieläkään sellaiseen valmis vaikka olenkin ihastunut. Kukaan kaveripiiristänikään ei ole seurustellut, paitsi se yksi tyyppi. Ja yksi toinen istuskelee ja juttelee joskus muille pojille, mutta siihen se on vähän niin kuin jäänyt.
Vanhemmille en tällaisesta ala puhumaan.
Tunteeni ovat todella ristiriitaisia ja tilanne on minulle outo ja uusi.
En haluaisi tästä niille kavereillenikaan puhua, koska minusta tuntuu, että ihastukseni saisi siinä tietää, että minä tykkään hänestä ja sitä en halua! o.o'
Olen luonteeltani aika ujo enkä oikein käy missään koskaan.
Aina välillä kun tässä ajattelen, niin tuntuu siltä, että tyyppi, johon olen ihastunut, on vielä kovin lapsellinen ja aika pervo luonteeltaan. x)
Nyt, kotona, ajattelen tuota melkein koko ajan ja emmin kovasti. Yritän tavallaan koko ajan mielessäni ajatella vain negatiivisia puolia ihastuksestani, jotta voisin tavallaan lakkauttaa tämän tunteen, mutta tuntuu siltä, ettei tästä tule mitään. Aina välillä onnistunkin negatiivisessa ajattelemisessa ja siinä, ettei koko jutusta edes voisi tulla mitään. Toisaalta taas en ajattele edes sitä, että seurustelisin koko pojan kanssa. Jotenkin hän on niin erilaisen oloinen kuin minä, mutta jotenkin taas ei. En tiedä hänestä paljoa mitään, mutta tyypille olen pariin kertaan kulmia kohottanut ja joskus jotain sanonut. Hänellä on myös kaveri, joka on ihastuksen kanssa aina joka paikassa tietääkseni.
On todella sellainen olo, etten olisi valmis seurustelemaan, mutta toisaalta taas tuntuu siltä, etten voi olla ajattelematta tyyppiä. o___o' Tämä on todella ristiriitaista.
Olen aina ajatellut, etten minä nyt ainakaan kehenkään voisi ihastua. Olen sulkenut koko ajatuksen pois mielestäni ja siirtänyt sitä vain tulevaisuuteen. Olen ajatellut, että olen sen verran erinlainen kuin muut, ettei kukaan minuun voisi ihastua enkä minäkään haluaisi kenenkään kanssa seurustella.
Tosin kaksi vuotta sitten minulla oli sellainen pienimuotoinen ihastumiskohtaus, mutta se ei todellakaan ollut näin paha. Ja se meni ohi..
Kenelläkään samanlaisia kokemuksia tai jonkinlaisia neuvoja typerälle, 14 ja puoli vuotiaalle tytölle?
No huh. En olisi todellakaan uskonut, että tulen tänne selittämään tällaista joskus.
Mielessäni oli jokin asia, joka tuohon piti vielä sanoa, mutta en muista todellakaan, että mikä.
Nostan hattua sille, joka jaksoi tämän ristiriitaisen, sekavan kirjoituksen lukea. Ja varsinkin sille, joka tähän voisi jotain sanoa. x)
Kaveripiiri on muuttunut hieman oudompaan suuntaan ja yksi meidän ns. "jengistä" alkoi seurustella erään pojan kanssa. Sen jälkeen tyyppi oli melkein aina välituntisinkin monien poikien kanssa ja keskusteli niiden kanssa kaikesta.
Me kolme sitten vaihdoimme siinä keskenämme pari sanaa ja ajattelimme siinä sitten, että seurustelu kiinnostaa vasta lukiossa ja silloin voisi niin tehdä. Pojat eivät vielä kaksi viikkoa sitten kovin kiinnostaneet..
Tällä viikolla kuitenkin kun olen ollut koulussa, olen huomannut, että olen kauhukseni/hämmennyksekseni ihastunut yhteen tyyppiin. Ajatukset on olleet kaksi vuorokautta muualla ja mihinkään muuhun ei voi keskittyä. Vatsassa velloo koko ajan ja korvia kuumottaa. Kädet värisee välillä ja melkein kaikki menee ohi korvien. Paha juttu on vielä sekin, että tyyppi on samalla luokalla.
Sitten kuitenkin kun häntä koulussa näen, ihastuminen ei tunnu niin voimakkaalta, mutta jonkinlaiselta yleensä.
En ole koskaan seurustellut kenenkään kanssa ja tuntuu siltä, etten olisi vieläkään sellaiseen valmis vaikka olenkin ihastunut. Kukaan kaveripiiristänikään ei ole seurustellut, paitsi se yksi tyyppi. Ja yksi toinen istuskelee ja juttelee joskus muille pojille, mutta siihen se on vähän niin kuin jäänyt.
Vanhemmille en tällaisesta ala puhumaan.
Tunteeni ovat todella ristiriitaisia ja tilanne on minulle outo ja uusi.
En haluaisi tästä niille kavereillenikaan puhua, koska minusta tuntuu, että ihastukseni saisi siinä tietää, että minä tykkään hänestä ja sitä en halua! o.o'
Olen luonteeltani aika ujo enkä oikein käy missään koskaan.
Aina välillä kun tässä ajattelen, niin tuntuu siltä, että tyyppi, johon olen ihastunut, on vielä kovin lapsellinen ja aika pervo luonteeltaan. x)
Nyt, kotona, ajattelen tuota melkein koko ajan ja emmin kovasti. Yritän tavallaan koko ajan mielessäni ajatella vain negatiivisia puolia ihastuksestani, jotta voisin tavallaan lakkauttaa tämän tunteen, mutta tuntuu siltä, ettei tästä tule mitään. Aina välillä onnistunkin negatiivisessa ajattelemisessa ja siinä, ettei koko jutusta edes voisi tulla mitään. Toisaalta taas en ajattele edes sitä, että seurustelisin koko pojan kanssa. Jotenkin hän on niin erilaisen oloinen kuin minä, mutta jotenkin taas ei. En tiedä hänestä paljoa mitään, mutta tyypille olen pariin kertaan kulmia kohottanut ja joskus jotain sanonut. Hänellä on myös kaveri, joka on ihastuksen kanssa aina joka paikassa tietääkseni.
On todella sellainen olo, etten olisi valmis seurustelemaan, mutta toisaalta taas tuntuu siltä, etten voi olla ajattelematta tyyppiä. o___o' Tämä on todella ristiriitaista.
Olen aina ajatellut, etten minä nyt ainakaan kehenkään voisi ihastua. Olen sulkenut koko ajatuksen pois mielestäni ja siirtänyt sitä vain tulevaisuuteen. Olen ajatellut, että olen sen verran erinlainen kuin muut, ettei kukaan minuun voisi ihastua enkä minäkään haluaisi kenenkään kanssa seurustella.
Tosin kaksi vuotta sitten minulla oli sellainen pienimuotoinen ihastumiskohtaus, mutta se ei todellakaan ollut näin paha. Ja se meni ohi..
Kenelläkään samanlaisia kokemuksia tai jonkinlaisia neuvoja typerälle, 14 ja puoli vuotiaalle tytölle?
No huh. En olisi todellakaan uskonut, että tulen tänne selittämään tällaista joskus.
Mielessäni oli jokin asia, joka tuohon piti vielä sanoa, mutta en muista todellakaan, että mikä.
Nostan hattua sille, joka jaksoi tämän ristiriitaisen, sekavan kirjoituksen lukea. Ja varsinkin sille, joka tähän voisi jotain sanoa. x)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vaikuttaa vähän siltä, että olisit ihastunut. :D :D
aika selviä ihastumisen merkkejä..joten anna palaa vain frank =)
Ymmärrän tilannettasi oikein hyvin. Vaikutat ajattelevaiselta tytöltä, mutta toki hiukan teiniltä niin kuin tuossa iässä pitääkin :) (välihuomautus mikä ei liity mitenkään mihinkään: ihanaa kun kirjoitat hyvää yleiskieltä, isot kirjaimet jne.)
Suosittelisin että nautit siitä ihastumisen tunteesta, mutta et varsinaisesti ala seukkaamaan tai mitään. Taino eihän se susta pelkästään oo kiinnikkään, mutta siis sillein että älä ala iskemään sitä poikaa. Toki voit yrittää tutustua tähän poikaan hiukan paremmin tai näin. Sitten saisit selville hänen luonteestaan enemmän ja siitä, ootko tosiaan ihastunut vain tuollaiseen ulkokuoreen. Näin ei myöskään tule niitä paineita että "jos se ihastuukin toiseen ja jättää mut" tms. vaan voit olla kaveri.
Mutta suosittelen myös puhumaan kavereille. Älä mainitse että olisit ihastunut vaan kysele ihan muuten vaan että oottekos te ehtiny ihastunua tässä parissa viikossa. Siis jos olette jo seurustelusta jne. ehtiny puhua, niin ei luulis olevan vaikeeta alottaa keskustelua tuosta aiheesta. Siinä voit sitten ohimennen mainita jotain että "itse olen alkanut kiinnostua entiseen tilanteeseen nähden paljon enemmän pojista, siis enemmän kuin kaverina." näin se on yleistä, eikä varsinaisesti ihastumisesta tule puhetta jolloin kaverisi eivät pääse kuuluttamaan sille ihastuksellesi sitä että tykkäät hänestä :)
Eh, tulikohan tosta mitään hyötyä sulle? Toivottavasti kuitenkin. On varmasti helpompaa olla kamujen kanssa kuitenkin, jos ne tietää tästä ristiriidasta, että haluaisit, mutta et haluais seurustella. Ehkä. En tiiä, se riippuu vähän susta, sun kavereista ja vähän kaikesta. Mutta näin luulis :)
Kiitos nimimerkki Cry. Auttoi tuo aika paljonkin.
Toinen noista mainitsemistani kavereista nyt sai tietää, että olen ihastunut. Hän on sen verran luotettava, että tuskin siitä mihinkään kertoo. Ja hän ymmärsi tämän tilanteen aika hyvin.
Hmm. Voisin tutustua tyyppiin paremmin ennen kuin alan mitään muuta kovin tässä ajattelemaan. Se oli hyvä neuvo ja kiitos siitä. n_n
Itse voisin sanoa, että nauti niistä perhosista mahassa ja pikkuihastumisista ihan rauhassa. Ei niiden välttämättä tarvitse johtaa mihinkään, ei edes seurustelemiseen tai edes puhumiseen. Ja jokainen niistä kärsii teini-ikänsä aikana :)
Ihastumisesta ei ole mikään kiire seurusteluun, ei ennen kuin tuntee olevansa valmis siihen. Mutta itse ainakin muistan sen jättimäisen harppauksen pelkästä tykkäämisestä johonkin vakavampaa, se tuntui ihan mielettömän isolta ja tunsin oloni aika omituiseksi. Koska minäkin olin siitä porukasta, joka tuskin pojille puhui, niin se oli vielä isompi harppaus. Sen jälkeen on sitten sydän särkynyt jo varsin monesti ja tavallaan tahtoisin takaisin ne huolettomat ajat kun vain oli ihastunut johon kuhun.
Joskus 14-vuotiaana sitä vain ajatteli, että on kiire kaikkeen, että kun kaikki muut ovat jo seurustelleet, kaikki muut ovat tehneet sitä ja tätä.. vasta myöhemmin sitä pystyy katsomaan takaisin päin ja kelaamaan, että hei haloo, olisihan sitä aikaa vielä ollut..
Tiedän kyllä kokemuksesta, että ihastuminen on ärsyttävää. Sitä vain ajattelee yhtä ja samaa tyyppiä koko ajan, puhuu vain hänestä, mahassa kipristelee aina.. Mutta ei se loppujen lopuksi olekaan niin paha.
Kyllä se ennen pitkää loppuu, ei sitä tarvitse väenvängällä yrittää saada pisteeseensä. Mene vaikka juttelemaan hepun kanssa ja katso, miten teillä juttu luistaa :)
Kiitos sinullekin, elbt. :)
Mukava, kun täältä löytyi ihminen, jolla on kokemusta tällaisesta.
Laitan nuo neuvot mieleeni.
Hei :D :D :D Ens alkuun, pisteet kotiin sun rohkeudesta tulla tänne kyselemään aiheesta.
Olen iha just 18v Kundi, ja ittellä ainaki enempi ollu tuossa iässä ns. rohkeutta, jos joku tyttö on kiinnostanut, niin olen kyllä ihan rohkeasti mennyt juttelemaan hänen kanssaan tavallisista asioista, ja viettänyt tämän kanssa sitten vaikka yhdessä ruokailu tunnit syömässä samassa pyödässä ynnä muuta. Ja Sillä tavalla pikku hiljaa tutustunut ihastukseni kohteeseen, ja samalla sitten udellut myöhemmin että tunteeko ihastukseni kohde samallaisia tunteita :D :D :D, no mikä tahansa loppu tulos on aina ollut, niin jokainen kerta vastakkaisen sukupuolen kanssa jutteleminen ja kanssa käyminen on ollut minun elämässäni hyvä askel lähemmäs sitä ns. aikuistumista kohtaan, siitä on tullut sitä itse tuntoa ja rohkeutta :D :D :D ei mulla ainakaan ole ollut "iik, jännittää mennä juttelee ton kanssa, entä jos se ei tykkää musta?" :D siis niiqu mun mielestä ihquuu!! :DD :DD teinit on kivoja tos iäs, mut ikä myös tuo järkeä.
Tarkemmin aattellen en neuvonut sinua :( vaan sanoin että minä olin ainakin rohkea viettämään aikaa ihastuksen kohteideni kanssa :D :D, minä suosittelen ainakin tutustumista heihin.
Niin ja vielä yksi juttu, kaikki jätkät on pervoja x) ja sitten sekin viel, et yleensä se poikien lapsellisuus vähenee ja katoaa kokonaan, mitä enemmän he ovat tyttöjen kanssa. Varsinkin jos he huomaavat että joku tyttö on ihastunut häneen, sillon yleensä pojat alkavat käyttäytymään järkevämmin, ja se lapsellisuus katoaa kokonaan.
Mutta hei, mikä minä olen ketään tuomitsemaan ynnä muuta, toivotan sinulle hyvää jatkoa sinun Teini iässäsi :D
"May the power of light shine upon your path, and the power of the heavens give you strenght" :DDD tai jotain muuta hömppää :D mut yritä jaksaa :DDD
aaa!!! iha unohin ^___^ Kuunnelkaa Japanilaista musaa, se on iha rok rok :DDDDD
Öööh. Kiva kuulla jätkienkin mielipiteitä tästä. xD
Jooh. Juttelua olen yrittänytkin ja maanantaina minulla sellaiseen varmaan onkin tilaisuus. 8D
Thanks. n_n'