MISSÄ ON MUN SIELUNPUOLIKAS?

Sanokaa hyvät ihmiset, et missä hitossa voi tutustua mukaviin, isoihin ja sielukkaisiin miehiin? Alan olla perin juurin kyllästynyt elämään aina ilman rakkautta ja yksin, mutta miestä ei vaan löydy mistään. Olen kolunnut netit ja pian kai kaikki live-elämänkin paikat, mut ei missään! En suostu vieläkään silti uskomaan, ettei mulle ole ketään. Viimeyönäkin istuin parvekkeella kuuntelemassa tuulen suhinaa, kun en kertakaikkiaan enää jaksanut vornuta kapakoissa. Mulla on toki hieman liikakiloja, mut ei kai se kunnon miestä haittaa...onhan, mistä ottaa isoilla kourillaan kiinni. Ja muutenkin olen aika hyvä ihminen ;))
141183
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 14

Vanhimmat

Yks kaunis päivä sun sielunpuolikas tulee sua vastaan ja se on sitten menoo..
Sielunpuolikas hyväksyy sut olit sitten hyvä tai paha ihminen;))
Joskus on hyvä kuunnella sitä tuulen suhinaa ja miettiä...

Äänestä
  • ...mutta enpä oikein usko, että se prinssi vaan odottamalla tupsahtaa vastaan. Eihän mitään saa, jos ei tee mitään sen eteen! Eikä tässä nyt olis hirveesti aikaa enää oottaa!
    Mulla on kyllä ihan sama ongelma, kun Bella Zaulla, että mistä niitä vapaita kunnollisia uroita löytyy, joka hyväksyis naisen ylimääräisine kilöineenkin.

    Äänestä

  • sani kirjoitti:

    ...mutta enpä oikein usko, että se prinssi vaan odottamalla tupsahtaa vastaan. Eihän mitään saa, jos ei tee mitään sen eteen! Eikä tässä nyt olis hirveesti aikaa enää oottaa!
    Mulla on kyllä ihan sama ongelma, kun Bella Zaulla, että mistä niitä vapaita kunnollisia uroita löytyy, joka hyväksyis naisen ylimääräisine kilöineenkin.

    Taitaa muutkin tiedostaa hyvin tän mahdottoman ajan kulun. Jos on vuosia elänyt ilman rakkautta, ei ole helppoa antautua uuteen suhteeseen ihan tosta vaan ja tutustua pitäis ensin hyvin. Ensin tietysti pitäis jotenkin varmistella, et mies on oikea myös isäksi, sillä neljäkymmentä lähestyy ja toinen lapsi olis kiva. Onko tää hyvä ajatus toisesta äitiydestä ja perheestä niin mahdoton? Tuntuu olevan, kun ei vaan löydy sitä ihmistä, joka tekis nää pienet toiveet mahdollisiksi.
    Onkohan miehillä samoja pulmia iloisten poikamiesvuosien jälkeen...et haluaiskin jakaa elämänsä jonkun kanssa, saada lapsia, mut EI vaan löydy sitä toista ihmistä.

    Äänestä

  • Bella Zau kirjoitti:

    Taitaa muutkin tiedostaa hyvin tän mahdottoman ajan kulun. Jos on vuosia elänyt ilman rakkautta, ei ole helppoa antautua uuteen suhteeseen ihan tosta vaan ja tutustua pitäis ensin hyvin. Ensin tietysti pitäis jotenkin varmistella, et mies on oikea myös isäksi, sillä neljäkymmentä lähestyy ja toinen lapsi olis kiva. Onko tää hyvä ajatus toisesta äitiydestä ja perheestä niin mahdoton? Tuntuu olevan, kun ei vaan löydy sitä ihmistä, joka tekis nää pienet toiveet mahdollisiksi.
    Onkohan miehillä samoja pulmia iloisten poikamiesvuosien jälkeen...et haluaiskin jakaa elämänsä jonkun kanssa, saada lapsia, mut EI vaan löydy sitä toista ihmistä.

    Sä oot ilmeisesti ollut jo kauan eronneena? Mä oon vasta vähän yli vuoden, mutta vähän tässä alkaisi jo kaivata toista aikuista ihmistä vierelleen (miestä).
    Tässä on myös se pointti, että oma vaatimustasokin on noussut, kun on jo kerran (tai useemmin) joutunut pettymään.
    Ehkä meidän pitäis sitten laskee omaa vaatimustasoakin? Esim. mulla on semmonen vaatimus, että mies ei saisi tupakoida eikä olla mikään hirvee juomari - aika harvassa on semmosia miehiä, jotka ei tupakoi ja osaavat juoda sen yhden tai kaksi viinilasillista sivistyneesti.
    Jotkut miehet haluuvat erottuaan paeta niin totaalisesti vastuuta, etteivät halua sitoutua kehenkään.

    Äänestä

  • Ja joulupukki on olemassa?

    Äänestä

  • sani kirjoitti:

    Sä oot ilmeisesti ollut jo kauan eronneena? Mä oon vasta vähän yli vuoden, mutta vähän tässä alkaisi jo kaivata toista aikuista ihmistä vierelleen (miestä).
    Tässä on myös se pointti, että oma vaatimustasokin on noussut, kun on jo kerran (tai useemmin) joutunut pettymään.
    Ehkä meidän pitäis sitten laskee omaa vaatimustasoakin? Esim. mulla on semmonen vaatimus, että mies ei saisi tupakoida eikä olla mikään hirvee juomari - aika harvassa on semmosia miehiä, jotka ei tupakoi ja osaavat juoda sen yhden tai kaksi viinilasillista sivistyneesti.
    Jotkut miehet haluuvat erottuaan paeta niin totaalisesti vastuuta, etteivät halua sitoutua kehenkään.

    alati tarkkailla itseään ja miettiä mahdollisia puutteitaan. Jos olisin vapaa, olisin lähes mittojesi mukainen mies: en tupakoi ja pystyn juomaan pari lasillista erittäin sivistyneesti. Pari seuraavaakin menee vielä auttavin sivistyksin, mutta puolen tusinan lasillisen jälkeen sivistys alkaa vääjäämättä väistyä örvellyksen ja mielevän virnistelyn tieltä. Toisaalta harmittaa päästä näin lähelle ideaalia, vaan minkäs teet!

    Miehilläkin on muuten omat vaatimustasonsa. Itse olen esteetikko ja huolitellun habituksen ystävä, minkä vuoksi koetankin pitää silmät kiinni katsoessani peiliin.

    Äänestä

  • sani kirjoitti:

    Sä oot ilmeisesti ollut jo kauan eronneena? Mä oon vasta vähän yli vuoden, mutta vähän tässä alkaisi jo kaivata toista aikuista ihmistä vierelleen (miestä).
    Tässä on myös se pointti, että oma vaatimustasokin on noussut, kun on jo kerran (tai useemmin) joutunut pettymään.
    Ehkä meidän pitäis sitten laskee omaa vaatimustasoakin? Esim. mulla on semmonen vaatimus, että mies ei saisi tupakoida eikä olla mikään hirvee juomari - aika harvassa on semmosia miehiä, jotka ei tupakoi ja osaavat juoda sen yhden tai kaksi viinilasillista sivistyneesti.
    Jotkut miehet haluuvat erottuaan paeta niin totaalisesti vastuuta, etteivät halua sitoutua kehenkään.

    Ajattelehan vaan. Ainoa jolta saa suukkoja ja halauksia on oma pieni lapsi, joka sekin on tietysti hienoa, mut kun kukaan ei ota mua syliin eikä paijaa, vaikka kuinka tuntuis pahalta tää julma maailma.
    Vittu on lopen kyllästynyt tekemään kaiken yksin; olen tarponut sielua rauhoittaakseni kilometrikaupalla metsiä ja merenrantoja ja kun la menin rantaterassille siiderille lenkillä ollessani, niin eikös piru pitänyt sielläkin olla yksin. En mielestäni nyt ihan mörkö ole, mut aina sama juttu. Olen sentäs elänyt muutaman kerran parisuhteessakin ja onnellisenakin, mut tän asian vatvominen alkaa särkeä päätä.

    Äänestä

Oi maailma,elämä,sä ihmeellinen!
Mi on sun tarkotukses? Mihin viimein?
Se arvotuspa kauan askaretta
on aatoksillein tuonut.
Aleksis Kivi

Äänestä
  • Jopa oli laiha lohtu!
    Melkein toivoisin sullekin yksinäisyyttä, mut en toivo kenellekään tätä samaa raastavaa olotilaa.
    Sen sijaan lähden tänään baariin, pakko edes nähdä ihmisiä.

    Äänestä

  • Bella Zau kirjoitti:

    Jopa oli laiha lohtu!
    Melkein toivoisin sullekin yksinäisyyttä, mut en toivo kenellekään tätä samaa raastavaa olotilaa.
    Sen sijaan lähden tänään baariin, pakko edes nähdä ihmisiä.

    Tuolla tyylillä et taida löytää kuin tuopin pohjan ja sen myötä vyötäröllesi taas lisää "kiinniotettavaa",niin paljon ettei riittävän "isokouraista" miestä enää löydy tältä planeetalta.
    Niin se vaan on,että jotkut on luotu pyörimään omaa kasiaan,eikä siinä mikään auta.

    Äänestä

Tässäkin ois yx 37v. mies vapaana,eikä mikään paha ihminen;)) Kerro vaan missä oot niin katotaan miten meidän käy..

Äänestä
  • Njaaaa.........

    On olemassa sellainen pieni lokero mun postille ja sinne voivat itsensä mukaviksi katsovat miehenpuolikkaat laittaa sanoja jonoon ja kertoilla itsestään lisää :)
    [email protected]

    Äänestä

Älä vonkaa, vaan ota suihin ilman kumia, niin johan jää urpot nalkkiin!

Äänestä
  • Joo,ja ihan siellä baarin pöydän alla.Oishan näky saatana.Jurrinen lihava akka imemässä sammunutta pohjalaista sielunpuolikastaan.Siinä kuulkaa vähemmänkin herkän pojan runosuoni alkaa sykkimään,tai siis kaulasuoni piti sanomani.Ja ei kun laattaamaan.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Bella Zau kirjoitti:

Sanokaa hyvät ihmiset, et missä hitossa voi tutustua mukaviin, isoihin ja sielukkaisiin miehiin? Alan olla perin juurin kyllästynyt elämään aina ilman rakkautta ja yksin, mutta miestä ei vaan löydy mistään. Olen kolunnut netit ja pian kai kaikki live-elämänkin paikat, mut ei missään! En suostu vieläkään silti uskomaan, ettei mulle ole ketään. Viimeyönäkin istuin parvekkeella kuuntelemassa tuulen suhinaa, kun en kertakaikkiaan enää jaksanut vornuta kapakoissa. Mulla on toki hieman liikakiloja, mut ei kai se kunnon miestä haittaa...onhan, mistä ottaa isoilla kourillaan kiinni. Ja muutenkin olen aika hyvä ihminen ;))

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu