kun sijoituksessa olevaan (6 v.) lapseen ei voi luottaa. Lapsi hiippailee yöllä syömään keksejä, rikkomaan toisten tavaroita ja salakuljettelee niitä omaan huoneeseensa. Kun olet hetken vessassa tai toisessa huoneessa, niin jo sinä aikana ehtii tapahtua kaikenlaista sellaista, mikä ei ole sallittua.
Lapsi rikkoo mielellään tavaroita ja piilottaa sitten rikkomansa tavarat. Jos ei muuta rikottavaa ole niin repii vaikka paperia jne.
Tässä vain murto-osa siitä, mitä tapahtuu.
Vaikka lapselle kuinka selittää, niin lapsi ei koe tehneensä mitään väärää, lasta vain naurattaa.
Onko teillä ollut vastaavia lapsia hoidossanne ja kuinka olette heidän kanssaan toimineet? Minkälaiset sanktiot tms. keinot ovat tehonneet?
Lapsi rikkoo mielellään tavaroita ja piilottaa sitten rikkomansa tavarat. Jos ei muuta rikottavaa ole niin repii vaikka paperia jne.
Tässä vain murto-osa siitä, mitä tapahtuu.
Vaikka lapselle kuinka selittää, niin lapsi ei koe tehneensä mitään väärää, lasta vain naurattaa.
Onko teillä ollut vastaavia lapsia hoidossanne ja kuinka olette heidän kanssaan toimineet? Minkälaiset sanktiot tms. keinot ovat tehonneet?
Vastaukset 32
Vanhimmat
Ei ole sijaislapsia, mutta niitä ihan tavallisia.
Onko teillä keksien syöminen yöllä taikka päivällä rikos? Anna lapselle keksejä ja karamelliä niin paljon, että "oksentaa" (samoin tietenkin muillekkin) esim. kuukauden ajan.
Jos rikkoo toisten tavaroita, niin ilmeisesti rikkoo kateuttaan? Kasaa lapsen huoneeseen leluja niin paljon, että riittää varmasti. Osta esim. kirpputorilta säkillinen "romua".
Tulee mieleen, että lapsi kokee itsensä eri arvoiseksi muiden talossa olevien kanssa.
onko sinulla kokemusta sijoitetuista lapsista?
lapsista jotka ovat "menettäneet" perheensä ja ovat sijoitettu vieraaseen perheeseen? kyllä niissä sijoitusperheissä ei ongelmat ole ratkaistu syömällä paketti keksiä. varmaankin lapset tuntevat itsensä vieraaksi perheessä mutta ei sitä saa korvata tavaroilla. nämä lapset tarvitsevat ennenkaikkea muuta kun tavaroita. tavaroilla ei voi koskaan ostaa toisen ihmisten välittämistä ja aikaa olla yhdessä. tämä neuvo kyllä sopii hyvin yhden perheen lapsiin jotka kaikki on yhtä rakastettuja alusta asti. sijaisperheissä ovat ongelmat paljon vaativampia.
Ei ole mitään ykskantaista selitystä kenestäkään, vaan kaikki ovat tapauskohtaisia. Ja silloin pitää lähteä purkamaan tilannetta kokeilemalla eriratkaisuja. Oikea tie varmasti löytyy.
Tässä hyviä ajatuksia:
http://www.helsinginsanomat.fi/keskustelu/message.jspa?messageID=447702
syödä itsensä huonoon oloon asti. Kaikki lapset ovat meillä samassa asemassa ja saavat samanverran karkkia tms. (Välillä vähän liiankin kanssa). Sen vain olen huomannut, näin ohi kommentoiden, että sijoitetut lapset eivät koskaan koe olevansa samassa asemassa perheessä, vaan he löytävät aina puutteita. Sijoitetut lapset eivät jostain syystä näe iloa elämän pienissä asioissa vaan haluavat aina vain lisää ja lisää.
Iso ongelma onkin, että tämä lapsikin on "tavaroilla ruokittu" ja hänen tunne-elämänsä on täytetty aina tavaroilla.
Kun lapsi tuli perheeseemme hänellä oli omien tavaroidensa lisäksi meidän ostamamme ja antamamme tavarat. Nyt kun lapsi on rikkonut niistä tavaroista kaikki mitä on rikki saanut, niin hänellä ei ole juurikaan enää tavaroita. Minkäs teet? Ei meillä ole vara ostaa niin paljon tavaroita, kun lapsi rikkoisi ja sitäpaitsi en halua tukea hänen rikkomisviettiään.
Eriarvoisuudesta en usko siis tässä tapauksessa suoranaisesti olevan kyse, vaan isommista ongelmista. Olen kuitenkin kiitollinen aina vinkeistä joita esim. täältäkin saan, sillä ne avartavat aina ajatuksiani :)
Minulla on paljon kokemusta ihan "normaaleista" lapsista ja mitä enemmän olen lukenut tätä sijaisvanhempien palstaa, niin sitä enemmän olen tullut siihen tulokseen, etteivät nämä sijaiset tunnu ymmärtävän "normaaleja" lapsia pätkääkään.
Eikö lasta voi ottaa lapsena? Jos lapsi oireilee epäluottamustaaan, niin vikahan lapsessa? Vika lapsessa...............?
"Sen vain olen huomannut, näin ohi kommentoiden, että sijoitetut lapset eivät koskaan koe olevansa samassa asemassa perheessä, vaan he löytävät aina puutteita."
Ihan tavallistenkin lasten joukossa, saman perheen sisällä on niitä, jotka kokevat aina olevansa paitsi jotakin. Se on geeneissä, usko pois. Itse kutsun sitä "käenpoika syndroomaksi".
Järjetöntä lelujen rikkomista en sano normaaliksi, ellei sitten lapsi ole "tutkija". ADHD ilmeni naapurin pojalla ylettömän lelujen rikkomisena sekä omien, että muiden.
sinulla on kokemusta normaaleista, perus kiintymyksen ja perushoivan saaneista lapsista. omistasi ja naapurin lapsista.
mutta onko sinulla kokemusta lapsista, jotka on hylätty jo odotusaikana, massuun? onko sinulla kokemusta lapsesta, joka on huutanut nälkäänsä tunteja, nukahtanut itkuunsa, joutunut kesken untaa herätetyksi tappeluun. jota on pahoipidelty alta vuodenikäisenä? joka on nähnyt raakaa pornoa ensi videoikseen? joka on vierestä seurannut kun humalaisten äijien kööri nai sammunutta äitiä?
millä tavoin näiden ylläolevien kokemusten omaavien lasten elämä on verrattavissa normaaliin lapsuuteen?
eikö tuo yllä kuvattu mielestäsi mitenkään vaikuta lapsen tapaa kokea, tuntea ja reakoida?
mistä sait päähäsi, että lapsi oirehtii epäluottamustaan? todennäköisesti hän oirehtii kokemuksiaan. yrittäen outojen ja poikkeavien tekojensa kautta hamottaa kumpi elämäntapa on oikea. se entinen vai nykyinen. todennäköisesti hän pyrkii teoillaan kysymään asioita joihin hänellä ei ole sanoja. hyvä jos on edes todellisia tunteita. todennäköisesti kuitenkin vain hajuja ja vastoja.
normaalin varhaislapsuuden elänyt lapsi ja huostaanottoon johtaneissa olosuhteissa elänyt lapsi. voiko rinnastaa ja samalla viivalla käsitellä vedenelävää ja keuhkoilla hengittäjää?
Mitkä ne sinun kokemuksesi ovat? Oletko hyväksikäytetty, onko sinua pidetty nälässä, onko sinua hakattu tai onko sinun kotona sinun käytetty ylenpalttisesti alkoholia? Oletko nähnyt, kun äitisi nai kaikkia kylän miehiä? Kerro nyt mikä sinä olet täällä vaahtoamaan, miksi olet alalle hakeutunut?
kirjoittamasi elämän kokemukset alkuvuosista aina 10 vuotiaaksi saakka. Sitten vaadimme valvotun tapaamisen bioäidin luona. Bioäiti kieltää kaiken sen tapahtuneen mutta kaikki näytteet puhuvat toista kieltä. Mistä lapsi 6 vuotiaana tietää miten miehet tekevät ja sotkevat spermalla lapsen. Ilmoituksen teki lastensuojeluun lähisukulainen.
Vain me jotka elämme arkea sijoitetunlapsen kanssa tiedämme mitä vauriot saavat aikaan lapsessa jota on hyväksikäytetty ei sitä bioäiti edes osaa kuvitella mutta siinäpä näppiään nuolee oma on tyhmyytensä. Tämä oli jatkuvasti toistuvaa useamman vuoden ajan. Tällaista lasta ei voi verrata "normaaliin" lapseen koska normaalisti ei lasen elämään kuulu heitteillejättö ja lapsenhyväksikäyttö ym. Kirjoitan vaan omista kokemuksista joita on sattunut kohdalleni jo kaksi meille sijoitettua lasta. Molemmilla samanlaiset oireilut, tunteet ja reareaktiot. Tämä tavalline perheelämä oli heille täysin kummallista vaan sekin kun piti mennä nukkumaan jo 21.00 eikä saanut hillua 02.00- 04.00 saakka. Ei teveestä aikuisten filmejä ei TV-pelejä ei tanssia yöllä Madonnan musantahtiin samoin elein ja liikkein.
Näitä musa CD-levyja bioäiti sitten hankkii ja se on edelleen kuin kannustusta siihen tyylin elämiseen. Ei ihme että ristiriita uudesta elämäntavasta hyväksyä ja ottaa se omakseen on suuri. Kun ei bioäiti kykene muuttamaan omaa elämäntapaansa parempaan niin miten vaikea se on sitten lapselle jolla lapsen kokemukset ja -tiedot.
et ainakaan ole paikalla ollut kun aivoja on jaettu.
En ihmettele yhtään, että lapsia huostaanotetaan.
Eipä uskoisi. Se koira älähtää johon kalikka kolahtaa.
"Vain me jotka elämme arkea sijoitetunlapsen kanssa tiedämme mitä vauriot saavat aikaan lapsessa jota on hyväksikäytetty "
Kyllä sen tietävät sellaisetkin henkilöt, jotka ovat joutuneet samankaltaiseen kohteluun ja siitä sitten vielä toipuneet ja ymmärtäneet asiat.
Toivottavasti teidän sijaislapsenne on jo sopeutunut teidän rajoihin ja päässyt normalisoitumaan.
hoitaa vaurioitunutta lasta/nuorta. Mutta ymmärrän että se ei ole helppo tie kulkea koska siinä on niin monta eri toipumis vaihetta ja toipuuko siitä oikein koskaan. Toiseksi ymmärtääkö sitä koskaan en minä ainakaan. Enkä edes sijaisvanhempana kykene enään normalisoitumaan on se niin suuri traumaattinen kokemus nähdä oireilevan nuoren/lapsen.
Selvät rajat on yksi turvan tunne ja se kantaa pitkälle elämässä.
samantyylisiä ongelmia sijoitetun tytön kanssa.
Tyttö on nyt 7-vuotias ja kouluunmeno sai vaan tilanteen hullummaksi.
Öisin tyttö kyllä nukkuu mutta päivisin keksii kyllä vaikka mitä,kokoajan saa olla silmät selässäkin että tietää mitä tyttö tekee ja missä menee.
Oletteko käyneet perheneuvolassa tai onko lapsella joku sairaus joka on syynä käytökseen?
Meillä tyttö on faslapsi ja tuollainen käytös liittyy siihen että hänellä on hermoradat kasvaneet vinksalleen kun äiti raskausaikana ryypännyt..siksi lapsi ei kykene tuntemaan syyllisyyttä,ei ymmärrä tehneensä väärin,on impulsiivinen,empatiakyky on puutteellinen jne.
Tiedän kuinka turhauttavaa on selittää ja selittää lapselle kerta toisensa jälkeen samoja asioita ja mikään ei mene perille,silti johdonmukaisesti annan "rangaistuksia" ja jankutan sääntöjä ja vaadin että myös hän pitää kiinni yhteisistä säännöistä...toivon että joskus sisäistää asian...
Olemme laittaneet lapsen tuoliin istumaan ja katsoneet että rauhoittuu siinä(jos juoksee levottomana edestakaisin ja koskee joka paikkaan ym),kun söi muiden lasten karkit karkkipäivänä niin seuraavana karkkipäivänä hän sai vain vähän karkkia ja toistin miksi näin tehtiin.
Jos karkailee muualle kuin mihin oli sanonut menevänsä annan kotiarestia esim.loppuillan.
Jos piirtelee lattioihin,seiniin tm niin itse pesee ne sotkut pois.
Tuo toisten lasten tavaroiden rikkominen ja piilottaminen on vähän vaikeempi...siihen en ole kyllä keksinyt mitään loogista rangaistusta,kun hän ei käsitä sitä että kun hän näin tekee aiheuttaa siinä muille mielipahaa.
Kauanko lapsi on teillä ollut?
En tiedä voiko tällä palstalla ohjata muiden palstojen keskuteluihin, mutta mainitsemallasi tavalla oirehtii (valehtelu/varastaminen jne) esimerkiksi RAD- lapsi jolla siis reaktiivinen kiintymyssuhdehäiriö.
Ja vaikkei kysymys olisikaan tästä suosittelisin etsimään kirjan Theraplay Vuorovaikutusterapian käsikirja ja tukailemaan löytyisikö siellä jotain käyttökelpoista sanktioiden tilalle. Jos kyseessä on RAD- lapsi ne eivät kuitenkaan tehoa.
Meillä ei aivan tällaista, mutta todennäköisesti joudutte tekemään monen vuoden pitkäjänteistä työtä asian eteen. Meillä nyt 6-v. sijaislapsi joka ollut perheessämme useamman vuoden. Hänellä tarve saada joka paikasta mukaansa jotakin. Kyläpaikasta vaikkapa servetti, kaupasta ruokaohjelappunen, apteekista ohjelehtisiä yms. Vaikka tuntuu, että kaupassa ohjelehtisen saaminen on elämää suurempi juttu niin kotona se heti unohtuu jonnekin. Hänellä myöskin jatkuva tunne siitä, että hän ei saa niin paljon kuin muut esim. juuri keksejä. Hyvin usein ilmaisee itse niin, että hän ei koskaan saa, vaikka todellisuudessa saa aivan saman verran kuin muutkin. Myöskin se, että mitä teemme sen jälkeen kun hän on mennyt nukkumaan kiinnostaa häntä valtavasti. Varsinkin se että onko hän jäänyt paitsi jostakin hyvästä. Myöskin ne tilanteet, kun hän on biovanhemman luona ja me muut kotona tuntuvat hänestä vakeilta. Kyselee hyvin tarkasti missä olemme käyneet ja mitä kaupasta ostaneet sillä aikaa kun hän on ollut muualla. Koko ajan tehdään pitkäjänteistä työtä asioiden eteen, mutta loppua ei näy... Hyviä vinkkejä myös näiden tilanteiden hoitamiseen kaivataan.
ei ole yhtä neuvoa mitä tehdä. pitäisi olla käsitys ensin kuinka lapsen olosuhteet on ollut ennen huostaanottoa. miten lasta on kohdeltu? onko vanhemmat jättäneet lapsen ilman mitään huomiota (esim. ei ole annettu ruokaa yleensäkkään, lapsi on ollut nälissään ym) vai antaneet lapsen tehdä mitä tykkää.(ei ole annettu rajaoja, lapsi on saanut ottaa mitä haluaa jne.)
sitten ? miksi lapsi on hereillä keskellä yötä?
kuinka kauan lapsi on ollut perheessänne? jos kirjoittelet taustaa pikkuisen enemmän niin voi arvioida tilanteen tarkemmin.
Meillä tuollaista käytöstä aiheuttaa neurologinen häiriö, joka johtuu biologisen äidin raskaudenaikisesta alkoholinkäytöstä.
Lapsella on osittainen FAS ja hän on asunut meillä 6 vrk:n ikäisestä ollen nyt 7-vuotias.
Öisin lapsemme ei kylläkään hiippaile, vaan takoo päätään sängynpohjaan - monet muut FAS-lapset kylläkin nukkuvat vähän ja hiippailevat öisin. Jos tiedätte teille sijoitetun lapsen mahdollisesti joutuneen sikiöaikaisen alkoholialtistuksen kohteeksi, niin yrittäkää päästä tarkempiin neurologisiin tutkimuksiin.
Olemme toistaneet lapselle ettei toisten tavaroita saa ottaa ilman lupaa jne., mutta täytyy myöntää, että tulokset ovat vaatimattomia. Lapsella on todettu mm. heikko impulssikontrolli l. mielihalut vievät mukanaan ja toisaalta lyhytkestoinen muisti on heikko l. toistoja tarvitaan todella paljon oppimiseen puhuttu asia ei tahdo mennä perille vaan tarvitaan kuvia ja muuta havaintomateriaalia - jos joku on onnistunut jollain keinolla saanut tällaisen lapsen noudattamaan tavanomaisia käyttäytymissääntöjä, niin kerrothan meille muillekin.
onko tämä neurologinen häiriö todettu? jos on niin miksi toistat lapselle jatkuvasti jotakin mitä lapsi ei ymmärrä ? Jos kirjoitan sinulle kaavan: 2x1 5x 21(x99x)-33x 0= ? ymmärrätkö?
jos et ymmärrä niin yritän "pakottaa" sinua ymmärtämään. probleema on se että sinä tahdot lapsen ymmärtävän, niinkuin normaalin lapsen pitäisi. keskity mielummin estämään se että lapsi ei saa käsiinsä sellaista mikä ei ole sallittua. älä aseta lapselle kiusauksia mistä hän saa moitteita. niin vähän sääntöjä kun mahdollista ja paljon kehuja kaikesta mitä lapsi on onnistunut tekemään ja mitä on onnistunut noudattamaan. yksinkertaisia pyyntöjä: haetko paprikan jääkaapista? on vaikea kuvitella millä tasolla olet lapsen kanssa. kuinka paljon panostat lapseen ja kehitykseen? onko sinulla jonkun näköinen suunnitelma? ei varmaan ole helppoa mutta järjestelmällisellä suunnittelulla voi päästä pitkälle.
että nimimerkillä "sosiaalikasvattaja" ei ole itsellään kokemusta sijaislapsista. Aika tyhjänpäiväisiä neuvoja.. Taidat olla psykologiasta kiinnostunut nuori ihminen. Onnea ja menestystä opintoihin!
Kyllä lapsi on moneen kertaan tutkittu ja diagnoosit on kirjattu - viimeisimpänä maailman arvostetuimman alan tutkijan toimesta.
Pitkän tähtäimen suunnitelmana on, että lapsi pystyy elämään itsenäistä elämää työssäkäyvänä veronmaksajana joutumatta millään tasolla hyväksikäytetyksi.
Olen perehtynyt nimenomaan FAS ja ARND -lasten kehitykseen ja kasvatukseen sekä teoriassa että käytännössä päätoimisesti viimeiset kahdeksan vuotta.
Yksikään ns. asiantuntija (neurologi, psykologi, lastentautien erikoislääkäri, puheterapeutti, toimintaterapeutti) ei ole ehdottanut, että lapsi tulisi pitää erossa kaikesta mikä ei ole sallittua. Otetaan nyt vaikka esimerkiksi perheen muiden lasten lelut ja tavarat : kaksi keinoa estää lasta koskaan ottamasta ilman lupaa toisten tavaroita ja saattamastA niitä alttiiksi rikkoutumiselle olisivat herkeämätön ympärivuorokautinen silmälläpito valvovan silmän alla tai se ettei muilla olisi yhtään mitään.
Tavoitteena todellakin on saada lapsi joskus ymmärtämään miten tässä yhteiskunnassa ja hänen lähiyhteisöissään tulee elää ja käyttäytyä niin, ettei jatkuvasti joudu hakaukseen muiden kanssa -edistystä onkin tapahtunut koko ajan l. mistään toivottomasta tavoitteesta ei ole kysymys.
Olin toissa vuonna Tanskassa tutustumassa vankilaan jossa on nuoria aikuisia, joista monilla oli taustalla samantyyppistä käytöstä - siellä he olivat suorittamassa rangaistustaan rikoksista (mm. tuhopolttoja, autojen hajoittamista, varkauksia) ja saivat samalla terapiaa - vapaus heille koittaa vasta asiantuntijalausuntojen pohjalta tehdyn oikeuden päätöksen kautta.
Näiden nuorten aikuisten kohdalla ei ehkä ole mahdollista päästä tilanteeseen, että he ymmärtäisivät ja sisäistäisivät sellaisia asioita kuin toisten omaisuuden koskemattomuus tai ihmisen fyysinen koskemattomuus, mutta siellä pyrittiin siihen, että riittävän toiston avulla heille jäisi mieleen, että "en hakkaa lähintä autoa, kun olen vihainen".
Keijo Tahkokallio kertoi esimerkin sopeutumattomien koulusta, jossa murrosikäiset oppilaat käyttäytyivät todella hyvin : avasivat oven sisääntulijalle jne. Kun joku vieras oli kehunut koulun opettajia siitä, että he olivat onnistuneet näin hyvin oli opettaja sanonut, että kyse on vain ulkoinaisesta opitusta tavasta - eivät nuoret ole sisäistäneet sitä, että toisia ihmisiä pitää arvostaa ja kunnioittaa, mutta ulkoisetkin tekijät auttavat heitä tulemaan hyväksytyksi.
Lopuksi vielä vähän neurologisten häiriöiden kuntoutuksesta. Tarkkaavaiseksi ei opita niin, että pyritään poistamaan lapsen elämästä tarkkaavaisuutta vaativat osiot - tarkkaavaisuutta kehitetään nimenomaan tarkkaavaisuutta vaativia tehtäviä tekemällä.
Sääntöjen noudattamista ei opi, jos ei ole lainkaan sääntöjä - jos aikoo elää perheessä ja myöhemmin järjestäytyneessä yhteiskunnassa on ainakin lakeja ja joitakin kirjoitettuja sääntöjä opittava noudattamaan.
olit, mutta myös oikeassakin. itselläni ei ole sijaislapsia mutta olen ollut monen sijaislapsen kanssa tekemisissä.olen myös ollut erityispäiväkodeissa, erityiskoulussa ja nuorisokodeissa jne. olen myös ollut paljon tekemisissä psykologien kanssa. omia lapsiakin on kaksi.toinen on jo aikuinen ja toinen melkein aikuinen. ihan kivoja "miehiä" olen kasvattanut. kerro sinä "ammattipohjalta" että mitkä neuvot mielestäsi olivat turhia ja miksi?
olet todella perehtynyt asioihin. hatun nosto sinulle (vaikkei nyt hattua olekkaan).
en tietenkään tarkoittanut että lapsi pidettäisiin erossa kaikesta vaan että minimaalisoitaisiin niitä tilanteita joissa lapsi joutuu "kiusaukseen". tietenkään ei ole mahdollista joka hetki vahtia lasta. saako lapsi rangaistuksen kun esim on rikkonut jonkun tavaran? (esim autistisiin (voi joihinkin ehkä..)lapsiin ei tämä rangaistus toimi).
minkä neuvon sait psykologilta ? joillekkin on turha vedota toisen lapsen pahaan mieleen kun he eivät yksinkertaisesti välitä. ymmärtääkö lapsi - teko- seuraus? ajattelin tätä ap. viestiä. lapsi nauraa vaan. siis ei ymmärrä että on tehnyt jotain. taikka nauruhan voi myös johtua siitä että lapsi ei osaa näyttää tunteitaan "normaalilla" tavalla. on niin vaikeaa neuvoa täällä ketään kun ei tiedä lapsesta mitään muuta kun pari riviä. yleensä en koskaan kommentoi tällaisia kysymyksiä mutta nyt erehdyin tekemään virheen. kiitos sinulle kuitenkin asiallisesta vastauksesta ja onnea "kasvatuksessa". uskon että teet todellakin parhaasi.
pelosta, säikähdyksestä tai ihan mistä vaan. Tiedän ihmisiä, jotka ovat reagoineet todella vakavaan uutiseen nauramalla. Se on refleksi, ei tahallista vahingoniloa tai muuta.
Voisikohan olla huomion hakua. Tällä tavalla saa huomion!
koko yhteiskunta. Vanhukset tapetaan laitoksissa nälkään tai kuivuuteen, lapset viedään perheistä ja jätetään heitteille jonnekkin vieraiden ihmisten hoteisiin.
että sosiaalityöntekijät pitäisi viedä sinne Tanskan vankilaan opettelemaan, että ihmisten lapsia ei saa varastaa. Omaa lapsettomuusagressioitaan voisi siellä vankilassa myös käydä läpi, jotta kykenisi elämään yhteiskunnassa ja antaa niiden hoitaa lapsensa kenelle ne on suotu. Myös hoito tavoittaisi nämä sairaudentunnottomat varkaat siellä.
syödä donitsejakaan matkalla nälkäänsä.
Vai oliko se oikein muffineja?
että miten aikuiset ihmiset voivat olla niin välinpitämättömiä ja vastuuntunnottomia omia lapsiaan kohtaan että tuhoavat heidän elämänsä jo sikiöaikana,omien mielihalujensa takia.
alkoholinkäyttö ja lapsen heitteillejättö on tutkittu, silti jotkut sosiaalityöntekijät vaan eivät välitä:
http://www.helsinginsanomat.fi/keskustelu/message.jspa?messageID=439529
emme voi pussittaa lasta kokonaan. Hänen on pakko oppia hiljalleen ajan kuluessa, että jotkin asiat on kiellettyjä ja jotkut sallittuja. Jos lapsi ei opi peruskäyttäytymistapoja, niin kuinka hän oppii elämään tässä yhteiskunnassa.
Tuntuu välillä vain niin turruttavalta, kun vaikka kuinka käyt asioita johdonmukaisesti läpi, niin tuntuu, ettei mikään mene perille. Siihen perille menemiseen on kyllä syynsä, jotka todellakin johtuvat lapsen taustasta. Hainkin täältä niitä käytännön ratkaisuja ja keinoja joita toiset ovat keksineet toimiakseen oikein tällaisten lasten kanssa. :)
Kiitos kaikille vastanneille ja varsinkin niille joilta sain taas kuulla, etten ole yksin.
Joku kysyi tätä ja vastaan: lapsi on ollut meillä sijoituksessa kolme vuotta.
Tässä vielä linkki Theraplay- oppaaseen, jo siitä joku kiinnostuu: http://www.psykologienkustannus.fi/theraplay/
minua kiinnostaa kovin nämä kasvatusasiat.
kysyn että tajuaako lapsi- syy ja seuraus ? eli siis jos lapsi vaikka rikkoo jonkun toisen tavaran niin saa vaikka korvata sen antamalla jonkun omistaan? ja yleensäkkin rangaistus kun jotakin on tehnyt - rajoituksia. toimiiko ?
kyselen kun opin aina itsekkin uutta. näytätkö lapselle että tulet vihaiseksi kun lapsi on tehnyt jotakin?