Etenkin Frederiikalla tuntuu olevan loputon, hyvä, vitsivarasto. Näitä ja tietysti kaikkia ajatellen suoritan tällaisen avauksen:
Tultiin taivaan portille Pyhän Pietarin sisäänpääsytutkintoon, aiheena uskollisuus.
Tulikos sitä vaimoa petettyä, kysyi Pietari ensimmäiseltä? Ei niin kertaakaan, vastasi mies silmää räpäyttämättä. No, se on sitten Mersu kulkuneuvoksi, sanoi Pietari.
Seuraava sisäänpyrkivä tunnusti arkaillen, no kyllä pari kertaa. Jaaha, se onkin sitten tyydyttävä Ladaan!
Tapasivat sitten Mersun ja Ladan omistaja Taivaantien huoltoasemalla. Mersun omistaja itki katkerasti. Mitä Sinä nyt itket, kysyi Ladisti, hieno Mersu alla ja kaikki. No, kun vaimo tuli vastaan potkulaudalla, kuului nyyhkyttävä vastaus.
Tultiin taivaan portille Pyhän Pietarin sisäänpääsytutkintoon, aiheena uskollisuus.
Tulikos sitä vaimoa petettyä, kysyi Pietari ensimmäiseltä? Ei niin kertaakaan, vastasi mies silmää räpäyttämättä. No, se on sitten Mersu kulkuneuvoksi, sanoi Pietari.
Seuraava sisäänpyrkivä tunnusti arkaillen, no kyllä pari kertaa. Jaaha, se onkin sitten tyydyttävä Ladaan!
Tapasivat sitten Mersun ja Ladan omistaja Taivaantien huoltoasemalla. Mersun omistaja itki katkerasti. Mitä Sinä nyt itket, kysyi Ladisti, hieno Mersu alla ja kaikki. No, kun vaimo tuli vastaan potkulaudalla, kuului nyyhkyttävä vastaus.
Vastaukset 14
Vanhimmat
voihan mahoton ruuneperi,kyl sie saat ihmisen hohottammaan jo aamusta ,
päivästä ei voi tulla muuta ko hyvä,kun se naurulla jo alkaa.
Nuorekas Vanha Herra päätti syödä myös nuorekkaasti ja poikkesi hampurilasbaariin. Ystävällisesti hymyillen hän sanoi tarjoilijalle:
- Yksi hampurilainen ja kolme ystävällistä sanaa.
Tarjoilija toi nopeasti hampurilaisen ja sanoi kuiskaten:
- Älkää syökö sitä!
Kiitos, Ruuneperi! Tästä mie tykkään, kun on oma vihreä pallo aamulla runoille ja mukaville jutuille, kun palstalle kurkkaa. Ei sitten tarvitse niiden lukea, joita ei aiheet kiinnosta. Mutta olen ollut huomaavinani, että lukijoita kyllä riittää. Ja Lyylihän toivoi Ruuneperin aamurunojakin aina omaksi osastokseen, jos oikein ymmärsin. Minulle ne sopivat miten vain, kunhan niitä tulee. Älä kuitenkaan ota paineita, niin että yöunet häiriintyy. Runoilehan vapaasti vain!
Siinä se jaksat aina jakaa tuota ystävällistä kannustustasi. Arvaas mitä olen ajatellut siitä nimimekkien vaihdosta! Jos olisimme aikanaan pohtineet itsellemme sopivia nimimerkkejä, olisimme ehkä päätyneet vaikkapa Ruuneen ja Reettaan. Nyt taitaa olla myöhäistä kun tuntevat.
Sinulle tuo nimitys sopii kuin Forumin kuningattarelle, Frederiikka I Suuri.
"Ruune ja Reetta, Hi-Hi..."
Jospas keksit. Älä, Hyvä Ystävä ala minua kuninkaalliseksi tituleeraamaan. Patarouva taitaisi olla osuvampi nimitys. ( Nuorena pidin nimittäin valtavasti Canastan ja sen sukulaisen Samban pelaamisesta erityisesti nelinpelinä. Nyt ovat taidot kyllä ruostuneet ja termitkin unohtuneet ) Mutta eiköhän ole niin, että "Näin, kun yhdess' ollaan niin tullaan tuttaviks". Reetta on käynyt myös mielessäni, mutta Ruune oli uutta. On minulla kyllä jotain kuninkaallistakin: olen sommitellut maalle pyöreän kukkapenkin, joka sai nimekseen juhannuksena "Kuningatar-Äidin kermakakku" Englannin Kuningatar-Äidin mukaan. Kuningataräidin 100-vuotissynttärikakulta luomukseni kuulema näytti pinkkeine, valkoisine väreineen. Tästä et sitten varmaankaan tykkää, mutta minulle Sinä olet tämän foorumin Kunkku!
Pitäisiköhän muuten käydä Porvoossa sukujuuria tutkimassa: Ruuneperin kodista olen kyllä kuullut, mutta Frederiikan kahvila oli minulle uutta. Niin, ja nuo nimetkin taidetaan ruotsalaisittain kirjoittaa jotenkin eri tavalla...(: Mukavaa päivää Sinulle, Ruuneperi!
Ei minusta Kunkuksi ole, olen niin maatiainen. Kiitos kuitenkin kauniista ajatuksesta. Vai Canastaa! Sitä pelasin eilen nelinpelinä muutaman tunnin. Pelaan korttia aika paljon esim. Liverpoolia. Meillä on Invalideissa pelikerho, jota vedän perjantaisin. Korttipeli virkistää hiukan aivoja niinkuin tämä nettailukin.
Koskas mennään Porvooseen, sinne Sinun kahvilaasi kahville?
Pastori osallistui ompeluseuroihin ja joutui litkimään suuret määrät kahvia ja maistelemaan kaikkia seitsemää sorttia kahvileipää. Lopulta hän ei enää jaksanut.
- Voi, sanoi muuan nainen, - nyt pastori näyttää olevansa mies ja ottaa lisää kakkua.
- Enkä näytä! Enkä ota kakkua.
Eiköhän ne kahvit maistu parhaimmalta kuitenkin täällä meidän ikiomassa kahvituvassamme Cafe 65 :ssa. Täällä kun saa nauttia sen seitsemää sorttia yhdessä mukavien ystävien kanssa. Ja välillä saa nauraakin niin, että meinaa mennä pullat ja kahvit väärään osoitteeseen. Minun täytyy lähteä nyt apteekkiin: Mirrin lääkkeet on lopussa. Sillä söpöliinillä, kun on astma ja maalla on vaikka mitä rehua ja ruohoa sitä hankaloittamassa. Rattoisia kahvihetkiä kaikille!
- Löytyykö tämän päivän ruokalistalta keittoa? kysyi Vanha Herra ravintolassa.
- Ei löydy, tarjoilija vastasi.
- Minä olen pyyhkinyt sen pois.
- Sitten minä tilaan pehmeäksi keitetyn munan.
Hetken kuluttua:
- Tarjoilija, minä tilasin pehmeäksi keitetyn munan ja sainkin kovaksi keitetyn. Mistä johtuu?
- Sitä on keitetty liian kauan.
- Hmm... No sitten tilaan Päivän Pihvin.
Hetken kuluttua:
- Tarjoilija, tämä pihvi on kylmä.
- Totta kai. Härkähän kuoli jo pari viikkoa sitten.
- Enkä ole kyllä eläissäni nähnyt näin pientä pihviä, tuohtui jo Vanha Herra.
- On totta, että pihvi on pieni, mutta Herra yllättyy huomatessaan, miten kauan sen syöminen kestää.
Hetken kuluttua:
Hovimestari juoksee kadulla kiinni ravintolasta poistuneen Vanhan Herran:
- Herralta unohtui lasku maksamattta!
- Unohtaakseni minä tänne tulinkin.
Vanha Herra istui päivällisen jälkeen sohvaan TV:tä katselemaan ja huusi vaimolleen:
- Tuo kalja! Se alkaa kohta.
Vaimo toi toisenkin kaljapullon, mutta marmatti:
- Sinä et sitten tee mitään muuta kuin istut sohvassa TV:tä tuijottamassa.
Tähän mies:
- No niin, nyt se alkoi
Lampunvarjostin, matkaradio ja kotikalja olivat panneet yhteistuumin toimiston pystyyn. Eräänä päivänä eräs heidän asiakkaistaan tuli firmaan pyytäen saada tavata matkaradiota. Sihteeri ilmoitti tämän olevan matkoilla.
- Entä lampunvarjostin?
- Valitettavasti hän ehti juuri lähteä varjostamaan erästä lumppua, anteeksi lamppua.
- No, kotikalja kai sentään on paikalla?
- Voi ei, ei hänkään. Hän on kotona käymässä.
oli Ainonsa kanssa ollut pitkällä Euroopan kiertueella. Palatessa matka pysähtyi Helsinkiin ja Kämpiin, jossa kului aikaa viikko jos toinenkin. Kolmannella viikolla Aino eräänä aamuna vaivihkaa tiedusteli:
-Janne rakas, milloinkahan me lähdemme sinne Ainolaa...?
- Mistä minä tietäisin! Minä olen säveltäjänero, enkä mikään ennustaja!
Niihin aikoihin, kun papin palkka maksettiin vielä viljana ja voina, vaikutti eteläpohjalaisessa seurakunnassa pappi, joka itse hoiteli tilaansa. Hän omisti mm. puimakoneen, jollaisia ei vielä yksityisillä tilanomistajilla yleensä ollut, koska tilat käyttivät yhteistä puimakonetta. Kun pappi kerran käväisi naapurissa seuraamassa puintia, moitti hän isännän käyttämää puimakonetta puutteelliseksi.
- Eihän tuo anna jyviä kuin kahdesta tuutista. Saattaisi olla teilläkin parempi sellainen kone kuin minulla. Antaa jyviä kolmesta tuutista.
Isäntä yritti ensin myönnellä, mutta eipä hillinnyt kielenkantimiaan, vaan harmistuneena tokaisi:
- Ei meillä oikeastaan tarvitakaan enempää kuin kaharenlaisia tuutteja. Isommasta ittelle ja pienemmästä papille.
Roomalaiskatolinen, ortodoksi ja luterilainen pappi olivat ongella saaressa. Roomalaiskatolisen madot loppuivat ja hän resitoi:
- Minun täytyy hakea lisää matoja.
Hän hyppi mantereelle pitkin veden pintaa, josta luterilainen oli kovin ihmeissään. Onpa miehellä luja usko!
Sitten ortodoksilta loppuivat madot ja sama juttu toistui. Lopulta loppuivat luterilaisenkin madot ja hän päätti panna uskonsa koetukselle ja hyppäsi askeleen, toisen, kolmannen... PLUPS!
Roomalaiskatolinen pappi resitoi:
- Mies on uskossaan vahva, muttei tunne järven kiviä.
Karkkilassa vaikuttanut Rovasti Lauri Sahi oli saanut apteekista lääkettä vaivoihinsa. Ulos mennessään vilkaisi vielä reseptiä pullon kyljessä, käännähti kannoillaan ja palasi anteeksipyytävän näköisenä apteekkineidin luo.
- Tässä on tullut kai pieni kirjoitusvirhe. Voisikohan neiti kirjoittaa uuden, kun tämä nyt ei oikein sopisi... kun minä olen pappi, selitti rovasti hymynkare suupielessä.
Hetken ymmällään reseptiä luettuaan apteekkineiti purskahti nauruun ja lupasi kirjoittaa heti uuden.
Alkuperäisessä reseptissä luki: "Kolme kertaa päivässä synnin jälkeen."
oli yöpynyt hotellissa. Aamulla toinen kysyi:
- Nukuitko hyvin?
- En.
- Ja miksi et?
- Sängyssä oli kuollut kirppu.
- Ei kai se nyt mitään haitannut?
- Ei, mutta ne 4000 kirppua, jotka tulivat hautajaisiin.