Lupasin jokin aika sitten kirjoittaa lempirunoni, kirjoitan nyt,yhden niistä.
Tämä on Tommy Tabermanin: Ohjeita matkalle epätoivon tuolle puolen
Älä sano ehkä, jos voit sanoa kyllä.
Alä sano katsotaan huomenna
jos voit jo tänään sanoa ei.
Älä sano lintu kuin lintu.
sano pääskynen tai haukka.
Älä sano kukka kuin kukka,
sano keltavuokko, Anemone
ranunculoides ja kissankello.
Älä sano, no olkoon, jos voikukista
aletaan keittää heikoille keittoa
ja kissankelloilla halutaan soittaa
muurahaisillekin sapeli kouraan.
Älä sano, samapa tuo, silläkin uhalla
että sinut heitetään vailla
vettä ja paitaa, pimeään, kylmään.
Älä pelkää yksinäisyyttä, ehkä se
on pelkkä tauko ennen loppusoitton
pitkää, kiivasta syleilyä.
Älä huokaa jos sinun on huudettava.
Älä huuda jos kuiskauskin rikkoisi
kurkiaurat matkalla rinnasta rintaan,
särkisi ikuisesti aran astiamme.
Älä, älä koskaan suutele otsalla
jos voit suudella suoraan suulle.
----
Sellain runo miellytti tänään, kehoittaa siihen elämisen rohkeuteen, joka niin usein puuttuu myös minulta tässä elämässä.
Lomaterveisin, Kati
Tämä on Tommy Tabermanin: Ohjeita matkalle epätoivon tuolle puolen
Älä sano ehkä, jos voit sanoa kyllä.
Alä sano katsotaan huomenna
jos voit jo tänään sanoa ei.
Älä sano lintu kuin lintu.
sano pääskynen tai haukka.
Älä sano kukka kuin kukka,
sano keltavuokko, Anemone
ranunculoides ja kissankello.
Älä sano, no olkoon, jos voikukista
aletaan keittää heikoille keittoa
ja kissankelloilla halutaan soittaa
muurahaisillekin sapeli kouraan.
Älä sano, samapa tuo, silläkin uhalla
että sinut heitetään vailla
vettä ja paitaa, pimeään, kylmään.
Älä pelkää yksinäisyyttä, ehkä se
on pelkkä tauko ennen loppusoitton
pitkää, kiivasta syleilyä.
Älä huokaa jos sinun on huudettava.
Älä huuda jos kuiskauskin rikkoisi
kurkiaurat matkalla rinnasta rintaan,
särkisi ikuisesti aran astiamme.
Älä, älä koskaan suutele otsalla
jos voit suudella suoraan suulle.
----
Sellain runo miellytti tänään, kehoittaa siihen elämisen rohkeuteen, joka niin usein puuttuu myös minulta tässä elämässä.
Lomaterveisin, Kati
Vastaukset 8
Vanhimmat
- jota minultakin usein puuttuu - hyvän mielen aikaan saa tuo runo. Kiitos, Kati! Minulle ovat aina vanhat runot olleet läheisiä. Tämä oli iloinen yllätys koskettavuudessaan, seesteisyydessään. Olenkin toivonut, että runojen ystävät jakaisivat runoaarteitaan tällä palstalla. Emmehän me kaikki osaa itse kirjoittaa tuntojamme runon muodossa, niin kuin Ystävämme Ruuneperi. Mutta meille on suotu lahja ymmärtää. Toivottavasti saamme lukea lisää näitä runohelmiä. * Hyvää loman jatkoa, Sinulle!
puutun tähän kun runoista pidän ja yritän kirjoittaakin. Olen ilmeisen vanhanaikainen kun en tahdo ymmäärtää loppusoinnuttomien runojen sanomaa. Ensimmäiset runomuotoiset repliikit luin Kotiliesi-lehden Kieku ja Kaiku sarjakuvasta ja mieleen on jäänyt: "Kylmä kun jo on ja pakastaa Kaiku onkimista rakastaa".
Räsymatto
On joskus sanottu viisaasti
et on elo kuin räsymatto
ja jos taaksen katsoo tarkasti
on tuohon uskoa pakko.
On pohjasävy sen vakavaa
tuo tasainen arjen harmmaa
siinä ilon hetkiä kuvastaa
punakeltaraidat - se on varmaa.
Mutta mahtuu siihen muutakin
yksi surun musta raita
sehän kuuluu eloon kumminkin,
elämänmatkaan aina.
On joskus matossa mukana
myös kultalanka yksi
se on merkki Onnen antamana
siihen tullut merkityksi.
Olis yksitoikkoinen värinä
pelkkä harmmaasävy aivan
mutta väriraidat välissä
vaihtelun aikaansaihan.
Ovat hapsut maton alussa
kuin juuria elämänpuussa.
Loppuhapsut kuin ritvaoksia
vanhassa koivupuussa.
Kiitos Kati.
Hektisen elämänmenon ja usein niin tyhjästä rakennetun kiireen keskellä mieleeni nousee Vexi Salmen sanat:
UNELMIA JA HAAVEITA
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille,
jolla on aikaa ja tilaa unelmille
ja mielen vapaus.
On vapautta kuunnella metsän huminoita,
kun aamuinen aurinko kultaa kallioita
ja elää elämäänsä.
On vapautta valvoa kesäisiä öitä
ja katsella hiljaisen haavan värinöitä
ja elää elämäänsä.
On vapautta istua iltaa yksinänsä
ja tuntea tutkia sisintänsä
ja elää elämäänsä.
On vapautta vaistota viesti suuremmasta
ja olla kuin kaikua jatkuvasta
ja elää elämäänsä.
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille,
jolla on aikaa ja tilaa unelmille
ja mielen vapaus.
(Vexi Salmi)
* KIITOS *
Tämä on ollut minun unelmani, saada lukea mielirunojanne keskustelun lomassa. Kiitos Kati, Ruuneperi ja Nestori! Hyvillä mielin lähden aamuvarhaisella lapsuusmaisemiin - mieli vapaana ELÄMÄLLE!
Kun eletään yhdessä,
kun tehdään työtä yhdessä,
kun kirjoitellaan yhdessä
ja ajatellaan toinen toistaan,
se on kuin niitty.
Tuolla yksi kukka kukoistaa
- tuolla toista tallataan.
Yksi vihannoi,
toinen surkastuu.
On hyvä katsella ympärilleen
ja nähdä, miten kasvu tapahtuu
ja samalla kiittää toista ihmistä siitä,
että hän on tässä kaikessa mukana.
Tänään tahtoisin kerätä kukkia Sinulle
ihan yksinkertaisesti.
Tahtoisin sanoa Sinulle
niiden muodoilla ja väreillä,
mitä Sinä minulle olet,
Ystävä.
( Kirjoittaja Tuntematon. )
lukea teidän mielitekstejänne,
siksipä jaksamme taas ystävät vielä huomenna ja aina edelleen...
Nyt en ymmärrä: mihin katosivat Ruuneperin ja Eikka Leinon 10.08.02 (la) kirjoittamat runot? Ja minä kun ennätin lukea ne vain kerran...
Kirjoitin runoni kohtalaisessa "myötälaitaisessa".
Näytti se sentään jotenkuten "rimmaavan". eikka leino vastasi omallaan.
Näin molemmissa runoissa ikäänkuin voitoniloa, ehkä riidanhaaston siementä. Nyt on syytä toivoa tämän rauhantilan säilymistä - ilman riemunkiljahduksia.
Toivon, että ymmärrät(te)!
- eräänlaista "Marseljeesin" voittolaulua rivien välistä kyllä pulppusi... Toivottavasti itsesensuuri ei kuitenkaan ruoski liian armottomasti palstamme runoratsuja!
VAIHEET
Kirjoittanut Hermann Hesse
Kuin kukka lakastuu ja nuoruus kuihtuu,
niin vaihe vaiheelta kukkii elämämme,
myös kaikki viisaus ja hyvyys meissä
kukoistaa aikansa ja haihtuu sitten.
Jokaisen kutsun tullen sydän olkoon
valmiina jäähyväisiin, uuteen lähtöön,
siteisiin uusiin, aina erilaisiin
ilolla, urheasti antautumaan.
Lähdössä piilee aina lumon voima,
se varjelee ja auttaa alkuun meitä.
Tasanne tasanteelta, seestymällä,
mihinkään juuttumatta vaellamme.
Kahleita ei elämänhenki siedä,
se vaiheittain vain avartaa ja nostaa.
Jos yksiin ympyröihin kotiudumme
ja viihdymme, jo nuutuminen uhkaa.
Vain aina antautuen uuteen matkaan
vältämme jähmettävän tottumuksen.
Kuoleman hetkikin voi olla meille
vain lähtökäsky uuteen nuoruuteemme,
elämän kutsut eivät koskaan lakkaa...
Siis terve, sydän, hyvästele, toivu!